Sedaatio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sedaatio on lääketieteen termi, jolla tarkoitetaan ihmisen tai muun eläimen rauhoittamista tai lamaamista keskushermoston toimintaa vaimentavalla lääkeaineella eli sedatiivilla siten, että tajunnan taso laskee[1][2].

Sedaation aste vaihtelee lievästä voimakkaaseen. Lievä sedaatio on lähinnä potilaan maltillista rauhoittamista siten, että potilas kykenee esimerkiksi vastaamaan suullisiin kysymyksiin. Sedaation asteen kasvaessa potilaan muisti, keskittymiskyky ja lihastoiminnot heikkenevät ja lopulta potilas nukahtaa. Sedaation vahvin muoto on niin sanottu nukutus eli yleisanestesia, jossa potilaan tajunnan taso on laskenut niin vahvasti, ettei tuntoaisti enää toimi eikä potilas pysty yleensä myöskään hengittämään ilman lääketieteellisiä apukeinoja.[3][4]

Sedaatio lääketieteellisten toimenpiteiden yhteydessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa potilaista pelkää esimerkiksi hammaslääketieteellisiä toimenpiteitä siinä määrin, että on käytettävä rauhoittavia lääkkeitä. Myös itse toimenpide saattaa olla niin epämiellyttävä, että rauhoittava lääkitys katsotaan tarpeelliseksi, vaikkei potilas koe hoitopelkoa.[5]

Leikkaushoitoa edeltävän sedaation tavoitteena on yleensä kivun, pelon ja ahdistuksen lievitys sekä hengityskoneen letkun ja hoitotoimenpiteiden sietäminen. Ideaalinen sedaatioaste on tällöin kevyt, josta potilas voidaan herättää helposti puheella.[6]

Usein riittävän ja oikein ohjautuvan tehon saavuttamiseksi sedatiiviset lääkeaineet on annettava laskimoon (i.v.-sedaatio): laskimonsisäisellä annostelulla potilaan yksilöllinen annos titrataan kohdalleen. Itse toimenpiteiden suorittamisessa ei tule ongelmia ja potilaiden toipuminen on nopeaa.

Myös suun kautta otettuna (oraalinen sedaatio) rauhoittavat lääkkeet saavat pääosalla potilaita aikaan hyvän sedaation. Tällä annostelulla ongelmaksi jää potilaan yksilöllinen vaste lääkkeeseen: osa ylisedatoituu ja osa alisedatoituu.

Kuolevan potilaan olon helpottamiseksi käytetään palliatiivista sedaatiota, kun muut toimenpiteet eivät auta esimerkiksi kipuihin.[7]

Huumeidenkäyttäjän tavoitteena voi olla sedaatio.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Palliatiivinen sedaatio
  2. DORMICUM injektionesteen pakkausseloste. http://www.laakeinfo.fi/%5CMedicine.aspx?m=964&d=15566&i=ROCHE_DORMICUM_DORMICUM+injektioneste
  3. Palliatiivinen sedaatio
  4. DORMICUM injektionesteen pakkausseloste. http://www.laakeinfo.fi/%5CMedicine.aspx?m=964&d=15566&i=ROCHE_DORMICUM_DORMICUM+injektioneste
  5. Sedatoidun palovammapotilaan tajunnantason tarkkailu – suositeltavat käytännöt Töölön sairaalan Plastiikkakirurgian palovammaosastolla. Projektiraportti. Tiina Vartiainen. Laurea ammattikorkeakoulu 2009. https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/4298/Vartiainen_Tiina.pdf?sequence=1
  6. Ala-Kokko, T. & Kentala, E. 2006. Sedaatio ja kivunhoito tehohoidossa. Teoksessa Rosenberg, P., Alahuhta, S., Lindgren, L., Olkkola, K. & Takkunen, O (toim.). Anestesiologia ja tehohoito. Toinen uudistettu painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.
  7. Palliatiivinen sedaatio
  8. Kari Poikolainen: Huumeriippuvuus ja huumeiden haitallinen käyttö Viitattu 25.8.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]