Kloraalihydraatti

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kloraalihydraatti
Chloral-hydrate-montage.png
Tunnisteet
CAS-numero 302-17-0[1]
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C2H3Cl3O2
Moolimassa 165,403 [1] g/mol
Tiheys 1,91 g/cm³
Sulamispiste 57 °C
Kiehumispiste 98 °C
Liukoisuus liukenee veteen

Kloraalihydraatti on sedatiivinen lääke, joka löydettiin etanolin halogenoinnin tuloksena vuonna 1832. Sitä käytetään unettomuuden hoitoon ja puudutuksiin. Yliannostus voi aiheuttaa pahoinvointia, oksentelua ja hengitysvaikeuksia.

Kloraalihydraatin rakennekaava on Cl3CCH(OH)2. Kloraalihydraatti on rakenteeltaan ns. geminaalinen dioli (1,1-dioli) ja siitä käytetään myös nimiä triklooriasetaldehydimonohydraatti ja 2,2,2-trikloori-1,1-etaanidioli. Kloraalihydraatti on kloraalin (triklooriasetaldehydin) hydraatti, joka on muodostunut vesimolekyylin liittyessä kloraalin aldehydiryhmään. Kloraalihydraatti on normaaliolosuhteissa olomuodoltaan kiinteää, ei palavaa, läpinäkyviä värittömiä kiteitä, joilla on tunnusomainen haju. Aine reagoi vahvojen emästen kanssa, jolloin muodostuu kloroformia (CHCl3).

Kloraalihydraatti on keskeinen osa Melzerin reagenssissa, jota käytetään muun muassa mykologiassa mikroskooppiseen tutkimukseen.[2]

Lääkkeen käyttöön liittyvää[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kloraalihydraattia annosteltiin pitkään nestemäisenä. Vasta hyvin myöhään se onnistuttiin saattamaan kiinteään, tablettimaiseen olomuotoon (Neochloral). Ainetta suositeltiin etenkin vanhuksille. Lääke omaa vaarallisia yhteisvaikutuksia muihin sedatiiveihin nähden, ainakin alkoholin suhteen. Yliannostus voi olla hengenvaarallista. Maksaan tai munuaisiin liittyviin sairauksiin nähden, voi tulla esteellisyyttä tälle lääkkeen käytölle. Kloraalihydraatti saattaa myös aiheuttaa närästystä ja muita ylävatsan vaivoja.[3]

Ympäristö- ja terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhytaikainenkin altistuminen aineelle ärsyttää silmiä, ihoa ja hengitysteitä. Aineelle altistumisesta voi seurata vaikutuksia keskushermostossa, verenkiertoelimissä, maksassa ja munuaisissa, johtaen tajunnantason laskuun ja sydämen toimintavajeeseen. Altistuminen kloraalihydraatin suurille pitoisuuksille voi johtaa tajuttomuuteen. Kloraalihydraatti voi aiheuttaa vaaraa ympäristölle ja erityisesti vesieliöille.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c KLORAALIHYDRAATTI Työterveyslaitos. Viitattu 30.6.2012.
  2. Harri Kekki: Sienisanasto 23.4.2013. Suomen Sieniseura. Viitattu 17.12.2017.
  3. Alfering-Olli-Tuomi: Lääkkeet ja niiden käyttö, WSOY-SHKS 1977: s. 173

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.