Sedatiivit

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Sedatiivi)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sedatiiveja

Sedatiivit eli rauhoitteet ovat aineita, jotka vaimentavat keskushermoston toimintaa. Tästä seuraavia vaikutuksia ovat rauhallisuus, rentoutuminen ja hidastunut hengitys, sekä toisinaan myös väsymys, sammaltava puhe, hoiperteleva kävely, huono arviointikyky ja hitaat sekä epävarmat refleksit. Sedatiivit aiheuttavat yleistä elintoimintojen hidastumista, joka johtaa usein fyysisen suorituskyvyn laskuun. Monilla sedatiiveilla on lisäksi lievää kipu- ja muuta tuntoaistia puuduttava vaikutus. Suurina yliannostuksina suurin osa sedatiiveista voi aiheuttaa tajuttomuuden tai kuoleman.

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sedatiivisuus tarkoittaa väsyttävää vaikutusta. Reaktio sedatiivisuudelle vaihtelee usein suuresti yksilöstä toiseen. Esimerkiksi perinteiset rauhoittavat lääkkeet eivät aiheuta kaikille tokkuraisuutta, vaan ne saattavat jopa virkistää osaa potilaista. Mitä iäkkäämpi ja raihnaampi henkilö on, sitä voimakkaampia voivat olla sedatiiviset vaikutukset, kuten tokkuraisuus ja uneliaisuus. Huomattava sedaatio huonontaa toimintakykyä ja altistaa tasapainohäiriöille ja kaatumistapaturmille. Etenkin vanhoille naisille määrätään herkästi sedatiivisesti vaikuttavia lääkkeitä mm. huimaukseen, vatsavaivoihin tai kipuihin.[1]

Bentsodiatsepiineja ei suositella enää määrättäväksi jokapäiväiseen pitkäaikaiseen käyttöön niihin liittyvän riippuvuusriskin ja sivuvaikutusten takia. Kaikki lääkärit eivät kuitenkaan noudata tätä suositusta, vaan määräävät bentsodiatsepiineja sisältäviä lääkevalmisteita esimerkiksi jatkuvan unettomuuden tai epilepsian hoitoon.[2] Psykoosilääkkeiden käyttöön liittyy vielä suurempi sivuvaikutusriski kuin bentsodiatsepiineilla.[3]

Sedatiivien luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sedatiiviset lääkeaineet luokitellaan kolmeen ryhmään. Osa ensimmäisen ja toisen ryhmän sedatiiveista luokitellaan liikenteessä haitallisiksi kolmiolääkkeiksi.[1]

I ryhmän sedatiivit

Ensimmäinen ryhmä muodostuu varsinaisista sedatiiveista. Varsinaiset sedatiivit ovat psyykenlääkkeitä, joiden ensisijaisena tarkoituksena on vaikuttaa rauhoittavasti tai väsyttävästi. Tällaisia lääkkeitä ovat bentsodiatsepiinit, bentsodiatsepiinien tavoin toimivat nukahtamislääkkeet, ensimmäisen polven psykoosilääkkeet ja trisykliset masennuslääkkeet. Myös barbituraatit kuuluvat tähän ryhmään. Barbituraatit ovat kuitenkin jääneet läntisessä maailmassa suurelta osin pois käytöstä, koska ne ovat voimakasta riippuvuutta aiheuttavia ja ovat hengenvaarallisia yliannosteltuina. Suomessa niitä käytetään lähinnä enää nukutuslääkkeinä ja eläinten lääkitykseen.lähde?

II ryhmän sedatiivit

Toinen ryhmä muodostuu lääkkeistä, joiden yleisenä sivuvaikutuksena on väsymys. Toisen ryhmän lääkkeitä ovat kaksivaikutteiset masennuslääkkeet (esimerkiksi venlafaksiini, mirtatsapiini, mianseriini, tratsodoni), toisen polven psykoosilääkkeet, opiaatit, indometasiini, metoklopramidi, vanhat antihistamiinit sekä epilepsialääkkeet ja levottomat jalat -oireyhtymässä ja Parkinsonin taudissa käytetty pramipeksoli. Toiseen ryhmään kuuluu edellä mainittujen lisäksi myös muun muassa seuraavat yhdistelmälääkkeet: Crampiton, Relapamil, Vertipam, Librax, Gastrodyn comp, Potentol, Anervan.

III ryhmän sedatiivit

Kolmas ryhmä koostuu fyysisten sairauksien hoitoon tarkoitetuista lääkkeistä, joilla väsymys on mahdollinen, mutta ei erityisen korostunut sivuvaikutus. Tällaisia ovat ionipumpun estäjät, jotkut diabeteslääkkeet, useimmat sydän- ja verisuonisairauksien lääkkeet, kipu- ja virtsankarkailulääkkeet sekä monet SSRI-lääkkeet.

Sedatiivit ja alkoholi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Sekakäyttö

Sedatiiveja ja alkoholia käytetään usein yhdessä päihdetarkoituksessa tai lääkityksen päälle otetaan vahingossa alkoholia. Koska alkoholi on vahva keskushermostoa lamaannuttava aine, molempien aineiden yhtäaikainen lamaava vaikutus voi olla vaarallisen voimakas ja aiheuttaa muun muassa hengityslaman ja tätä kautta kuoleman.

Sedatiiveja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Sirpa Hartikainen 2006: Sedatiivisuus. Lääkepäivät 2006. s. 66-68
  2. Verkkosalkku.net
  3. Erkka Syvälahti ja Jarmo Hietala: Psykoosien hoitoon tarkoitetut lääkeaineet Farmakologia ja toksikologia. 6. painos. Kustannus Oy Medicina, 2001. ISBN 951-97316-1-X.
  4. Iso rikos kannattaa Helsingin Sanomat 28.9.2015.