Hydroksitsiini

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hydroksitsiini
Hydroksitsiini
Hydroksitsiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
(RS)-2-(2-{4-[(4-kloorifenyyli)(fenyyli)metyyli]piperatsin-1-yyli}etoksi)etanoli
Tunnisteet
CAS-numero 68-88-2
ATC-koodi N05BB01
PubChem 3658
DrugBank APRD00688
Kemialliset tiedot
Kaava C21H27N2ClO2 
Moolimassa 374.904 g/mol
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus Korkea in vivo
Metabolia Renaalinen
Puoliintumisaika 20-25 tuntia
Ekskreetio urinaarinen, fekaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

A(AU) C(US)

Reseptiluokitus

Reseptilääke

Antotapa oraalinen, intramuskulaarinen
Atarax-lääkepakkauksia

Hydroksitsiini on vanhan polven antihistamiini, joka on allergiasta johtuvien unihäiriöiden ja ihon kutinan hoitoon tarkoitettu lääke. Lääkkeen syntetisoi vuonna 1956 Union Chimique Belge eli UCB Pharma. Yhtiö on belgialainen. Lääke on edelleen 2010-luvulla käytössä.[1]

Hydroksitsiinia myydään reseptivalmisteena kauppanimellä Atarax, joka on kolmiolääke. Se lieventää allergisia oireita samalla tavalla kuin muutkin antihistamiinit. Hydroksitsiini on myös sedatiivi, sitä käytetään myös aikuisten ahdistuneisuuden ja vastaavien mielialaongelmien hoitoon. Sedatiivina se toimii myös unilääkkeenä.[2] Hydroksitsiini otetaan yleensä suun kautta, ja sitä valmistetaan tabletteina ja siirappina. Myyntiluvan lääke sai Atarax-nimellä Suomessa 11. kesäkuuta 1969. Lapsille Atarax-siirappia voidaan käyttää lievittämään vesirokon aiheuttamaa kutinaa. Lääkkeen vaikutus edistää samalla myös unen saantia.

Hydroksitsiinin eduksi on mainittuna se, ettei siihen kehity riippuvuutta taikka habituaatiota eli tottumusta. Lääke oli osoittautunut sopivaksi myöskin päiväkäyttöön. Silloin se muodostui kilpailijaksi esimerkiksi medatsepaamille.[3]

Hydroksitsiini oli myös Vesparax-unilääkkeen yksi kolmesta vaikuttavasta aineesta.

Lääkkeen annostelumuodot ja lääkeainevahvuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa lääkettä on ollut saatavilla 10, 25 ja 100 mg vahvuisina tabletteina, joista käytössä on enää 25 mg:n tabletit. Lääkeainesiirapissa on vaikuttavaa ainetta 2 mg/ml. Lääkeaineampulli sisälsi 50 mg vaikuttavaa ainetta, lisäksi siinä oli 1 ml steriiliä vettä. Ampullin sisältämä lääkeaine ruiskutettiin lihakseen (im.).[4]

Omassa teoksessaan Ilmari Vartiainen suositteli aikuisten oireenmukaisen ahdistuneisuuden, jännitystilojen ja neuroosien hoidossa annettavaksi normaalisti 3 x 25 mg/vrk, joka vuorokausiannoksena on 75 mg/vrk.[5]

Yhdistelmävalmisteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sedatiivisten ja antihistamiiniominaisuuksiensa vuoksi hydroksitsiinia käytettiin ainakin 1970-luvulla useissa yhdistelmälääkkeissä. Näitä olivat Marax (Pfizer), Staranox (Star) sekä edellä mainittu Vesparax.[6] Pharmaca Fennica 1976:n mukaan aine esiintyy joissain pahoinvoinnin hoitoon arkoitetuissa lääkeyhdistelmissä, joissa on kaksi taikka kolme hoitokomponenttia eli vaikuttavaa lääkeainetta.[7]

Kontraindikaatiot eli vasta-aiheet lääkitykselle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hydroksitsiinia ei pitänyt käyttää näissä sairauksissa: endogeeninen depressio, psykoottisuus, kiihtymystilat eli agitaatio joissa esipsykoottisia piirteitä. Lisäksi esteenä oli varhaisraskaus, joka tavallisesti tarkoitti alkukolmannesta eli ensimmäiset 3 kk.[8]

Lääkkeen haittavaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hydroksitsiinistä saattaa tulla joitakin haittavaikutuksia. Yleisimmät haittavaikutukset ovat uneliaisuus, päänsärky, väsymys, keskittymiskyvyn heikkeneminen, suun kuivuminen ja uupumus.[9] Antikoagulanttien vaikutus on saattanut lisääntyä. Koska lääke on trankvilloiva atarakti - siis sedatiivisesti vaikuttava, niin sen vaikutus potentoi eli lisää muiden sedatiivien vaikutusta. Hydroksitsiini saattaa heikentää autonajokykyä sekä tarkkaavaisuutta niin liikenteessä kuin teknisiä laitteita käytettäessä.[10]

Myöhempi kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

UCB Pharma oli kehittämässä tämän lääkeaineen enantiomeerejä. Näitä ovat setiritsiini ja levosetiritsiini.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vartiainen, Ilmari: Lääkeaineoppi, SHKS, 1960
  • von Bonsdorff, Bertel: Sisätaudit, SHKS, 1976
  • Tuomi, Alfering & Olli: Lääkkeet ja niiden käyttö, SHKS, 1977

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://spc.fimea.fi/indox/nam/html/nam/humspc/1/113461.pdf (Luettu 26.6.2014)
  2. von Bonsdorff B., 1976: s. 30
  3. Lääkkeet ja niiden käyttö: s. 174
  4. Pharmaca Fennica 1976, PF76: s. 1034
  5. Vartiainen I., 1960: s. 78
  6. Pharmaca Fennica 1976, PF76: s. 72 & 75.
  7. Pharmaca Fennica 1976, PF76: s. 82.
  8. Pharmaca Fennica 1976, PF76: s. 1034
  9. Vartiainen I., 1960: s. 78
  10. Pharmaca Fennica 1976, PF76: s. 1034

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.