Haloperidoli

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Haloperidoli
Haloperidoli
Haloperidoli
Systemaattinen (IUPAC) nimi
4-[4-(4-kloorifenyyli)-4-hydroksi-1-piperidyyli]-
1-(4-fluorifenyyli)-butan-1-oni
Tunnisteet
CAS-numero 52-86-8
ATC-koodi N05AD01
PubChem 3559
DrugBank APRD00538
Kemialliset tiedot
Kaava C21H23NClFO2 
Moolimassa 375.90 (paljas haloperidoli)
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus n. 60-70 % (tabletit ja neste)
Metabolia hepaattinen
Puoliintumisaika 12-36 tuntia
Ekskreetio biliaarinen/virtsa
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

C

Reseptiluokitus

reseptilääke

Antotapa oraalinen, intramuskulaarinen
Haldol-injektioliuosta ampullissa
Serenase 1mg -tabletteja

Haloperidoli kuuluu butyrofenoneihin. Se on klassinen neurolepti, muun muassa skitsofrenian hoitoon käytetty lääke. Haloperidoli on myynnissä Suomessa nimellä Serenase ja ulkomailla esimerkiksi nimellä Haldol sekä Haloperin. Sitä käytetään muun muassa seuraavien tilojen hoidossa:

Kuten muutkin tyypilliset neuroleptit, haloperidoli sopii paremmin estämään jotain ominaisuutta ("positiiviset" psykoottiset oireet kuten hallusinaatiot) kuin paikkaamaan jonkin ominaisuuden puutetta ("negatiiviset" psykoottiset oireet kuten autismi,lähde? syrjäänvetäytyminen).

Kun yksinmyyntioikeus umpeutui, lääkkeen kehittäjä muokkasi sen molekyylirakennetta hivenen ja hinnoitteli sen uudestaan. Tutkimuksissa Risperdal ei osoittautunut Haldolia paremmaksi, ja Johnson & Johnson joutui lopulta maksamaan sakkoa noin 6 miljardia dollaria, mutta se oli saanut jo voittoa 30 miljardia dollaria.[1]

Sivuvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haloperidolin on tutkimuksessa todettu kutistavan aivojen aivojuoviota lääkkeen vaikutuksen kestoaikana. Aivojuovio säätelee liikkumista, minkä vuoksi lääkkeen sivuvaikutuksiin kuuluu liikkeiden kömpelöityminen ja muita motorisia vaikeuksia.[2]

Joissain lähteissä[3] esitetään paradoksaalisesti haloperidolin auttavan, niin kutsuttuihin EPS-oireisiin ja dyskinesioihin. Yleensä neuroleptien aiheuttamiin, Parkinsonin taudin tyylisiin oireisiin käytetään antikolinergeja, kuten biperideenia, joskus mahdollisesti orfenadriinia, lihasrelaksantteja ja muita lääkkeitä.[3]

Antipsykoottisten lääkkeiden tavoin myös haloperidolin pitkäaikaisen käytön on todettu johtavan kognitiivisten kykyjen heikkenemiseen ja aivovaurioihin.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lääketietokeskus (Helsinki 2008): Pharmaca Fennica 2008 / ISSN 0355-7472

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hs.fi
  2. Jani Kaaro: Tutkimus: Skitsofrenialääke kutistaa aivoja 8.6.2010. Hs.fi. Viitattu 8.6.2010.
  3. a b Therapia Fennica, TF74: s. 715
  4. P. Breggin: Brain disabling treatments in psychiatry, s. 320. Springer Publishing Company, 2007. ISBN 082612934X. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.