Skitsofrenia

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Skitsofreenikon kirjailema kangastyö.
Skitsofreenikon omakuva, joka ilmentää henkilön vääristynyttä todellisuudentajua.

Skitsofrenia (vanh. jakomielitauti) on yleensä nuorella aikuisiällä alkava monimuotoinen psykoosisairaus. Se on psykoosisairauksista yleisin. Väestötasolla skitsofrenian esiintyvyys on maailmassa noin 0,4 %, mutta Suomessa ja useissa muissa länsimaissa noin 1 %. Suomessa on siten noin 50 000 skitsofreniaa sairastavaa henkilöä eli skitsofreenikkoa.

Skitsofrenia voidaan diagnosoida ihmisille hyvinkin erilaisin oirein. Keskeisiä oireita ovat todellisuudentajun heikkeneminen eli psykoottisuus, joka johtuu aistiharhoista ja harhaluuloista, jaksamattomuus, ajattelutoimintojen häiriintyminen ja tunteiden latistuminen. Psykiatri Yrjö Alasen määritelmän mukaan skitsofrenia on "tavallisesti nuoruudessa tai nuorella aikuisiällä alkava mielisairaus, jolle on tunnusomaista persoonallisuuden toimintojen eheän kokonaisuuden osittainen hajautuminen, kehityksellinen taantuminen, ja taipumus vetäytyä pois suhteista toisiin ihmisiin, subjektiiviseen sisäiseen miellemaailmaan, jota aistinharhat tai harhaluulot enemmän tai vähemmän sävyttävät."[1]

Skitsofreniaan sairastuminen ei tarkoita, että henkilö olisi loppuikänsä psykoottisessa tilassa kuten sairauden puhkeamishetkellä, sillä skitsofrenialla on useita sairaudenkulkuja. Joillain on vain yksi psykoosijakso, joka on johtanut sairauden diagnoosiin, joillain on oireettomien ja psykoottisten jaksojen vuorottelua ja osalla jatkuvaa psykoottisuutta. Skitsofrenia on merkittävä työkyvyttömyyden aiheuttaja. Skitsofreniaan ei ole parannuskeinoa, mutta sen oireita voidaan hallita tuella, terapialla ja lääkkeillä.

Skitsofrenia on perinnöllinen sairaus, mutta sen puhkeamiseen vaikuttaa ympäristö. Geeniperimä tai keskushermoston varhaiskehityksen häiriö luovat sairastumisalttiuden, ja sisäiset tai ulkoiset stressitekijät, kuten stressi, elämänkriisi, trauma tai päihteiden käyttö, laukaisevat sairastumisen. Viime aikoina on saatu viitteitä siitä, että skitsofreniaan liittyy aivojen tulehdustila.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Skitsofrenian historia

Toisin kuin monia muita ihmisillä esiintyviä psyykkisiä sairauksia, eläimillä ei ole havaittu skitsofreniaa vastaavaa tilaa. Siksi skitsofrenian arvellaan liittyvän ihmiskunnan kielelliseen kehitykseen ja eri aivoalueiden erikoistumiseen.[3]

Esihistoriallisissa yhteiskunnissa ainakin osa skitsofreenikoista saattoi päätyä shamaaneiksi tai muuten pyhiksi ihmisiksi, jotka saivat arvostetun roolin yhteisössä.[3]

Ennen 1800-lukua näkyvästi oireilevia skitsofreenikkoja nimitettiin virallisissa asiakirjoissa mielisairaiksi, kansanomaisemmin taas hulluiksi. Mielisairaudella ei kuitenkaan aiemmin ollut tarkkaa määritelmää, vaan se riippuu aikakaudesta ja kulttuurista. vaan kaikki omana aikanaan poikkeavana pidetty käytös on leimattu mielisairaudeksi.[4] Normaaliuden käsite taas riippuu paljon aikakaudesta ja kulttuurista. Mielisairauden käsite on tyypillisesti kuitenkin aina sisältänyt psykoosisairaudet.

Skitsofrenia eriteltiin omaksi sairaudekseen vuonna 1898, kun saksalainen psykiatri Emil Kraepelin luokitteli mielisairaudet kahteen ryhmään; varhaisdementiaan (skitsofrenia), ja maanis-depressiiviseen psykoosiin (kaksisuuntainen mielialahäiriö). Varhaisdementialla (dementia praecox) Kraepelin viittasi ennenaikaiseen dementiaan, jollaiseksi Kraepelin hahmotti havaitsemansa sairauden.

Skitsofreniaa kutsuttiin sillä nimellä kunnes sveitsiläinen lääkäri Eugen Bleuler esitti vuonna 1908, että sairaudesta alettaisiin käyttää nimitystä skitsofrenia. Bleurer perusteli ehdotustaan sillä, ettei kyseiseen sairauteen liittynyt dementiaa.[5] Skitsofrenia-termin etymologia on kreikan kielessä: skhizein, σχίζειν 'jakaa' + phrēn, phren- φρήν, φρεν- 'mieli'. Termi suomennettiin jakomielitaudiksi, mutta suomenkielisestä nimestä luovuttiin sen harhaanjohtavuuden vuoksi. Nimen tarkoitus oli kertoa, kuinka mieli oli jakaantunut todellisuuden ja mielikuvitusmaailman välille, mutta ihmiset käsittivät virheellisesti sillä tarkoitettavan persoonan jakaantumista. Persoonan tai sen osien eriytyminen toisistaan kuuluu dissosiatiiviseen identiteettihäiriöön, eikä skitsofreniaan.

Yhdysvaltalainen Nobel-palkintovoittaja John Forbes Nash sairasti skitsofreniaa.

Yhdysvaltalainen psykiatri Jacob Kasanin erotti skitsofreniasta vuonna 1933 erään sairaudenkulun omaksi diagnoosikseen, jota nimitti skitsoaffektiiviseksi psykoosiksi (nykyisin skitsoaffektiivinen häiriö).[6] Uutta sairausluokkaa hän perusteli sillä, että jaksoittaisilla psykooseissa, joissa on tunteisiin liittyviä oireita, on muuta skitsofreniaa parempi ennuste.

Yhdysvalloissa on käytetty skitsofrenia-käsitettä vasta vuodesta 1952, jolloin julkaistiin ensimmäinen versio valtakunnallisesta mielenterveyden häiriöiden diagnoosi oppaasta Diagnostic and Statistical Manual: Mental Disorders, jota kutsutaan myös nimellä DSM-I.

Yleisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2005 tehdyn tutkimuksen mukaan koko maailmassa skitsofrenian elämänaikainen esiintyvyys on keskimäärin 0,4 %.[7] Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan maailmassa on yli 21 miljoonaa skitsofreenikkoa.[8]

Väestötasolla skitsofrenian esiintyvyys on Suomessa noin 1 %[9], joista suomenkielisillä 1,5 % ja suomenruotsalaisilla 0,7 %.[10] Suomalaisen Terveys 2000 -tutkimuksen mukaan Suomessa skitsofrenian esiintyvyys on 0,87 %, mutta katokorjattuna 1,0 % (tutkimuksesta pois jäämisestä aiheutunut kato huomioitu hoitoilmoitusrekisterin, eläke- tai erityiskorvattavien lääkkeiden rekisterien diagnoositietoja käyttäen).[11] Ruotsalaisen Lundby-tutkimuksen mukaan skitsofrenian elämänaikainen esiintyvyys eteläruotsalaisessa Lundbyn kunnassa on 0,84 %.[11]

Skitsofrenian esiintyvyys vaihtelee Suomessa alueittain. Suomen yliopistosairaalapiireissä elämänaikainen skitsofrenian esiintyvyys on TYKSissä 0,63 % (95 %:n luottamusväli 0,32–1,22) ja OYSssa 1,84 % (95 %:n luottamusväli 1,25–2,71): esiintyvyydeltään pienimmän ja suurimman yliopistosairaalapiirin esiintyvyyden ero on siis noin kolminkertainen.[11] Kaksostutkimusten perusteella eri alueiden esiintyvyyserosta 80% johtuu perinnöllisistä tekijöistä, ja loput ympäristöön liittyvistä.[12]

Skitsofreniaa esiintyy suunnilleen yhtä paljon naisilla ja miehillä, mutta naiset sairastuvat keskimäärin myöhemmin ja heidän ennusteensa on hiukan parempi. Miehillä skitsofrenia puhkeaa yleensä noin 20–28-vuotiaana ja naisilla 24–32-vuotiaana. Sairaus on mahdollinen myös vanhemmalla väestöllä sekä huomattavan nuorilla henkilöillä, jopa alle 10-vuotiailla.[13] Kuitenkin se on äärimmäisen harvinaista näin nuorella iällä ja oireet voidaan helposti sekoittaa autismiin tai Aspergerin oireyhtymään.[14]

Syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykykäsityksen mukaan skitsofrenian tausta on monitekijäinen eli sen puhkeamiseen vaikuttavat sekä useat alttiusgeenit että ympäristötekijät. Perintötekijöiden arvellaan muodostavan jopa 80 prosenttia sairastumisalttiudesta.[15]

Skitsofreniaan sairastuminen on useiden tekijöiden summa. Sairastumista kuvataan haavoittuvuus-stressi -mallin avulla (tunnetaan myös alttius-stressimallina). Ihmiset, joilla on tietynlaisia ominaisuuksia (haavoittuvuus), kuten altistava geeniperimä tai keskushermoston varhaiskehityksen häiriö[9], on taipumus reagoida ympäristötekijöihin (stressitekijät), kuten stressiin, elämänkriisiin, traumaan tai päihteisiin sillä, että heidän mielensä oireilee skitsofreenisesti.[16] Mallin mukaan haavoittuvuustekijöitä pidetään yksilön pysyvänä ominaisuutena.[17]

Skitsofreniaa on pitkään pidetty aivojen dopamiiniin liittyvänä sairautena. Dopamiiniteorian mukaan keskushermoston välittäjäaine dopamiinin liiallinen aktiivisuus aiheuttaa harhaluuloja, aistiharhoja ja ajatushäiriöitä, kun taas sen passiivisuus johtaa tiedonkäsittelyn häiriöihin ja tunteiden latistumiseen. Myös nykyinen lääkitys perustuu tähän teoriaan.

1980-luvulla esitetyn glutamaattiteorian mukaan kyse on sen sijaan välittäjäaine glutamaatista. Tutkimustulokset ovat olleet vaihtelevia. Oireet saattavat itse asiassa kummuta useiden keskushermoston välittäjäaineiden toimintahäiriöiden yhdistelmistä, mikä selittää oireiden yksilöllisyyden.[18]

Ympäristötekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Altistavien ympäristötekijöiden vastakohdat suojaavat skitsofreniaan sairastumiselta.[16]

Henkiset ja sosiaaliset syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

80 prosentilla skitsofreenikoista on todettu traumataustaa.[19] Trauma voi johtua esimerkiksi väkivalta-, hyväksikäyttö-, laiminlyönti- tai muusta kaltoinkohtelukokemuksesta, onnettomuuteen tai rikoksen uhriksi joutumisesta tai sen todistamisesta. Trauman kokeneet lapset sairastuvat skitsofreniaan kolme kertaa muita todennäköisemmin (3% todennäköisyys). Vaikea trauma lisää todennäköisyyttä.[20][21] Traumaattiset kokemukset vaikuttavat psykoottisten oireiden sisältöön. Psykoosioireet, kuten aistiharhat ovat tällöin usein traumakokemusten ja trauman aikaisten aistimusten takaumia, eivätkä mielen merkityksettömiä tuotteita.[19]

Sodassa traumatisoituneet diagnosoidaan selvästi muita todennäköisemmin skitsofreenikoiksi. Toisaalta osalla heistä psykoosiharhat saattavat johtua myös dissosiaatiohäiriöstä.[19] Pakolaisina vieraaseen maahan muuttaneilla on kolminkertainen riski sairastua skitsofreniaan ja muihin psykoosisairauksiin ja muilla maahanmuuttajilla kaksinkertainen. Saharan eteläpuolisesta Afrikasta Ruotsiin tulleilla maahanmuuttajilla psykoosisairausriski oli sama kuin pakolaisilla.[22]

Skitsofreniaan sairastuvat nuoret ovat usein tavallista herkempiä ihmissuhteissaan.[23] Perheen antaman tuen puute, yksinäisyys, tylsyys, elämän kaoottisuus, puutteelliset taidot suoriutua arjesta[16], hylätyksi tulemisen kokemus[24], rankat lapsuuskokemukset ja ankara stressi lisäävät sairastumistodennäköisyyttä.[3]

Stressi voi liittyä kuormittavaan elämäntilanteeseen tai yksittäisiin tapahtumiin. Stressiä aiheuttavat esimerkiksi työpaikan vaihto, muutto, armeijaan meno, ihmissuhdeasiat, sairaudet tai läheisen menetys. Sitä voivat aiheuttaa myös häpeän ja pelon tunteet, jotka saattavat liittyä nuoruuden muutoksiin, kuten kotoa irtaantumiseen, seurusteluun, ammatin valintaan ja opiskelun aloittamiseen.[16] Kun stressi ylittää sopeutumiskyvyn, ihminen sairastuu psyykkisesti.[25]

Suomalaistutkimuksen mukaan geneettinen alttius saattaa tehdä lapsesta herkemmän perheympäristössä ilmeneville ristiriidoille. Adoptiolapsilla, joilla oli vain pieni geneettinen riski, perheilmapiirillä ei ollut vaikutusta sairastumisriskiin. Jos adoptiolapsen biologisella vanhemmalla oli skitsofreniakirjon sairaus, mutta adoptioperheen tunneilmapiiri oli lämmin, suhteita lapsiin ei leimannut kriittisyys eikä sukupolvien välillä ollut ongelmia, lapsen riski sairastua skitsofreniaryhmän häiriöihin oli 5,8 % (kun keskimääräinen riski skitsofreniaa sairastavan lapsella on 10 %). Jos perheessä esiintyi kyseisiä ongelmia, todennäköisyys nousi 36,8 prosenttiin.[26]

Päihteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2015 ilmestyneen tutkimuksen mukaan tupakoinnin epäillään aiheuttavan skitsofreniaa, sillä 57% skitsofreniaan sairastuneista oli tupakoinut ennen sairastumistaan. Päivittäin tupakoivat ihmiset sairastuvat skitsofreniaan kaksi kertaa tupakoimattomia todennäköisemmin (2%:n todennäköisyys) ja ennen sairastumistaan tupakoineet skitsofreenikot myös sairastuvat keskimäärin vuotta muita skitsofreenikkoja aiemmin. Tupakointi aiheuttaa pysyviä muutoksia aivojen signaalinvälitysketjuissa.[27] Tutkimus ei vielä kerro onko kyse kuitenkin siitä, että tupakka vain varhaistaa skitsofrenian puhkeamista. Jos tupakointi aiheuttaa uusia skitsofreniatapauksia, tupakoinnin määrän kuuluisi näkyä myös skitsofrenian yleisyydessä. Nikotiini korjaa väliaikaisesti skitsofreenikoiden äänisignaalien käsittelyn häiriöitä, joten tupakointi voi johtua myös oireiden itselääkinnästä.[28] 75% skitsofreenikoista polttaa ja suurin osa runsaasti (väh. 25 savuketta/vrk).[29] Kolmas useissa tutkimuksissa osoitettu tekijä on, että samat geenitekijät altistavat sekä skitsofrenialle että nikotiiniriippuvuudelle.[28] Syynä skitsofrenian ja tupakoinnin yhteyteen saattavat olla kaikki kolme mekanismia.[27]

Kannabiksen ja skitsofrenian yhteydestä on ristiriitaista tutkimustietoa. Sekä skitsofreniaan sairastuvat että sitä ennestään sairastavat ihmiset käyttävät muuta väestöä useammin kannabista ja amfetamiinia. Kannabiksen käyttäjät sairastuvat skitsofreniaan noin kaksi kertaa todennäköisemmin kuin muut[30] eli heillä on sama 2% todennäköisyys sairastua kuin tupakoitsijoilla. Toisaalta kannabiksenpolttajat voivat olla tupakoitsijoita, eli lisätä kannabista tupakkaan, tai tupakoida muita tyypillisemmin. Ruotsalaisessa varusmiestutkimuksessa vuodelta 2002 kannabiksen käyttö lisäsi 27 vuoden aikavälillä miesten sairastumisriskiä, joka oli yhteydessä myös käytetyn päihteen määrään. Tutkimuksessa arveltiin, että kannabiksen käyttö skitsofreniaoireiden lievittäjänä ei selitä yhteyttä.[31] Skitsofrenia ei kuitenkaan ole yleistynyt maissa, joissa kannabiksen käyttö on vuosikymmenessä kasvanut.[32] Brittitutkimus vuodelta 2014 tukee olettamusta, että samat geenit lisäävät sekä sairastumisalttiutta että todennäköisyyttä käyttää kannabista.[30] On saatu myös tuloksia, että kannabis itsessään ei aiheuta, vaan ainoastaan aikaistaa skitsofrenian puhkeamista.[33]

Alkoholiriippuvaisilla on kolme kertaa muita todennäköisemmin skitsofrenia, mutta yhteys johtunee skitsofreenikkojen suuremmasta riskistä alkoholisoitua.[34] Sama geenimuunnos lisää alttiutta sekä skitsofrenialle että alkoholismille.[35]

Erään tutkimuksen mukaan viiden kahvikupillisen juonti yhdistettynä stressiin lisää todennäköisyyttä kuvitella olemattomia ääniä. Kofeiinilla ei kuitenkaan ole koskaan epäilty olevan yhteyttä skitsofreniaan, koska se koetaan turvalliseksi päihteeksi, joten asiaa ei ole tutkittu.[36]

Ravinto ja taudit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

D-vitamiinin puutos saattaa altistaa skitsofrenialle. Skitsofrenia on kaksi kertaa yleisempää D-vitamiinin puutteesta kärsivillä, kuin niillä, jotka saavat sitä tarpeeksi. 65% skitsofreenikoista kärsii D-vitamiinin puutteesta. Skitsofrenia on pitkään tiedetty yleisemmäksi talvella ja keväällä syntyneillä ihmisillä, sekä kylmissä ja vähäaurinkoisissa maissa verrattuna etelään. Toisaalta on myös mahdollista, että sairastuminen vähentää ulkoilua ja siten D-vitamiinin saantia. Myös psykoosilääkkeet saattavat häiritä D-vitamiinin muodostumista iholla. D-vitamiinipuutoksella on todettu yhteys myös esimerkiksi masennukseen ja diabetekseen.[37]

Toxoplasma gondii -loisen vasta-aineiden on todettu lisäävän riskiä sairastua skitsofreniaan.[38] Loisen voi saada kissan ulosteiden tai huonosti kypsennetyn lihan kautta.

Altistavat ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Periytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perintötekijöiden vaikutuksesta jotkut ovat muita alttiimpia ja haavoittuvampia sairastumaan elämän stressi- ja kriisitilanteissa.[23] Tutkijat ovat pitkään tienneet, että skitsofreniaa esiintyy tietyissä suvuissa.[39] Kuitenkin 60% skitsofreniaa sairastavista on suvuista, joissa ei tunneta muita skitsofreniaa sairastavia.[40] Sairastuminen ei johdu pelkästä geeniperimästä, sillä vaikka henkilön identtisellä kaksosella olisi skitsofrenia, on hänen oma sairastumisriskinsä vain 50 prosenttia.[41]

Perinnöllinen alttius vaikuttaa siten, että skitsofreniaa sairastavan henkilön lapsella on 10 prosentin todennäköisyys sairastua skitsofreniaan[42] ja sisarella 9 prosentin todennäköisyys.[43] Kun molemmat vanhemmat sairastavat skitsofreniaa, lapsen todennäköisyys sairastua on 46%.[44] Jos toisen asteen sukulaisella (sedällä, enolla, tädillä tai isovanhemmalla) on skitsofrenia, on henkilön sairastumisriski 3 %.[43]

Skitsofrenian periytymiseen liittyviä havaintoja ovat, että skitsofreenikot hankkivat lapsia vähemmän kuin muu väestö, joten skitsofrenialle altistavat geenit eivät periydy tehokkaasti, mutta sairautta silti esiintyy sukupolvesta toiseen suunnilleen yhtä paljon. Esiintyvyys laskisi, jos sairaus periytyisi yksinkertaisesti. Natsit murhasivat lähestulkoon kaikki skitsofreenikot natsi-Saksasta 1939-1945, mutta skitsofrenia ei hävinnyt.[45] Nämä seikat todistavat, että skitsofrenia ei liity vain yhteen geeniin tai pieneen joukkoon geenejä, ja että periytyminen on monimutkaista.

Geenialueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laajassa kansainvälisessä skitsofreniatutkimuksessa on tunnistettu yli sata skitsofreniaan liittyvää geenialuetta. Skitsofreniaa aiheuttavat etenkin geenit, jotka ohjaavat aivojen oppimista ja muistia sekä aivosolujen välistä viestintää.[46] Samat geenit johtavat myös tavallista vahvempaan immuunijärjestelmään.[3].

Tietyn dna-pätkän häviämä eli deleetio kromosomista 22 altistaa skitsofrenialle ja älyllisille kehityshäiriöille. Noin 1,5 %:lla suomalaisista on muunnos ja erityisen yleinen se on Koillismaassa, missä muunnos on 3-5 %:lla väestöstä. Geenimuutosta kantavilla henkilöillä on todettu olevan kaksinkertainen riski sairastua skitsofreniaan ja nelinkertainen riski älyllisen kehityksen häiriöihin ja lievempiin oppimisvaikeuksiin.[47][48]

Glutamaatin tuotantoa säätelevän GRM3-geenin harvinainen muunnos kaksin- ja kolminkertaistaa riskin sekä skitsofreniaan, kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, että alkoholiriippuvuuteen[35]. ERBB4-geenin yleinen vaihtelu taas lisää sekä alttiutta sairastua skitsofreniaan että kasvattaa nikotiiniriippuvuuden riskiä 40 prosentilla. Se koodaa proteiinia, joka toimii keskushermoston välittäjäaineiden reseptorina.[28] Skitsofreniaa aiheuttavilla geeneillä on havaittu vaikutusta myös tavallista vahvempaan immuunipuolustukseen.[3].

Häviämä kromosomista 17 kasvattaa riskin sairastua skitsofreniaan tai autismiin 13-kertaiseksi. Tutkijat arvelevat mutaation liittyvän myös kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön.[49]

SETD1A-geenin muunnos kasvattaa skitsofreniariskin 35-kertaiseksi. Mutaatio aiheuttaa poikkeuksetta psykiatrisen tai neuropsykiatrisen häiriön, mutta se on harvinainen ja vain joka tuhannella skitsofreenikolla on muunnos.[50]

DISC-1-geenin muunnos lisää skitsofrenian, vakavan masennuksen ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön riskiä. Geenin koodaama proteiini osallistuu keskushermoston kehitykseen sikiökaudelta varhaiseen aikuisuuteen ja on terveilläkin ihmisillä yhteydessä mielihyvän puutteeseen.[51]

C4-geeni nostaa sairastumisriskin 30-kertaiseksi. Geeni säätelee muun muassa hermosolujen risteyskohtien eli synapsien poistumista. Liitoskohtia vähentyy tavallisesti pitkin lapsuutta ja varhaisaikuisuutta, mutta niiden liiallinen poistuminen johtaa mahdollisesti skitsofrenian puhkeamiseen.[52]

Varhaiskehityksen häiriöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Äidin raskauden keskikolmanneksen aikana sairastettu tartuntatauti lisää jonkin verran riskiä lapsen skitsofreniaan.[3] Synnytyksen aikaiset komplikaatiot on myös yhdistetty esiintyvyyteen. Synnytyksessä hapenpuutteesta kärsineillä on 4,4-kertainen riski sairastua skitsofreniaan[53][54].[55]

Molempien kautta vaikuttavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa skitsofreniaa ennakoivista tekijöistä vaikuttaa mahdollisesti sekä perimän ja varhaiskehityksen, että osittain ympäristöstönkin kautta. Tällaisia tekijöitä ovat syntyminen ei-toivotusta raskaudesta, vanhempien psykoosisairaudet[56][57], lapsuuden aikaisten motoristen taitojen hidas kehitys, ja persoonallisuuden piirteet kuten ahdistusherkkyys, taipumus vetäytyä ihmissuhteista, oppimisvaikeudet[16] ja luovuus[58].

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skitsofrenian oireet ovat monimuotoisia ja yksilöllisiä, ei ole vain yhdenlaista skitsofreniaa.

Oireet voidaan jakaa sairauden kulun mukaan ennakko-oireisiin, psykoosin akuuttivaiheen oireisiin ja jälkioireisiin.

Tyypiltään ne voidaan jakaa

  • positiivisiin oireisiin (aistiharhat, harhaluulot, puheen ja käyttäytymisen hajanaisuus, katatonia eli lihasjäykkyystila) ja
  • negatiivisiin oireisiin (tunteiden latistuminen, puheen köyhtyminen, tahdottomuus ja kyvyttömyys tuntea mielihyvää).

"Positiivinen" oire tarkoittaa oiretta, joka on terveeseen mieleen nähden ylimääräinen, ja "negatiivinen" oire taas ilmenee puutteena suhteessa terveyteen.

Skitsofreniaa sairastava henkilö eli skitsofreenikko voi kärsiä harhaluuloista (usein eriskummallisia tai vainoavia) ja aistiharhoista (erityisesti kuuloharhoista). Skitsofrenia aiheuttaa toimintakyvyn alenemista aikaisemmalta toimintakyvyn tasolta, vaikeuksia menestyä työnteossa ja sosiaalisissa suhteissa, ja sairaudelle on tyypillistä sosiaalisista suhteista vetäytyminen ja haluttomuus pitää yhteyttä muihin ihmisiin. Skitsofreenikko voi puhua vähän ja olla juurikaan ilmaisematta tunteitaan. Sosiaalisissa tilanteissa vastavuoroiset tunteet voivat puuttua. Skitsofreenikot ovat usein passiivisia ja istuvat pitkiä aikoja hiljaa itsekseen omiin ajatuksiinsa vaipuneina. Sairauteen voi sisältyä sekavaa puhetta tai toiminnanohjauksen häiriöitä, joilla tarkoitetaan suunnittelmallisuuden ja alitajuisten rutiinien vaikeutumista.

Ennakko-oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennakko-oireet voivat kestää muutamista päivistä vuosiin,[9] ja niitä voi olla vaikea yhdistää psykoosisairauteen. Potilaat ja heidän perheensä eivät kovin helposti tunnista vähitellen tulevia oireita. He saattavat myös yhdistää poikkeavan ajattelun ja käyttäytymismuutokset päihteiden väärinkäyttöön, stressiin tai muihin asioihin.[59] Tavallisesti potilaissa aluksi havaittavat ennakko-oireet ovat vähemmän dramaattisia muutoksia, kuten tarkkaavaisuuden häiriöitä, sosiaalista vetäytymistä ja ruumiillista kömpelyyttä[59]. Ennakko-oireita ovat mm. ahdistuneisuus, levottomuus, ärtyneisyys, vihaisuus, masennus, motivaation puute, passiivisuus, mielihyvän puute, itsetuhoiset ajatukset, mielialan heilahtelut, apaattisuus, keskittymiskyvyttömyys, heikentynyt käsitteellinen ajattelu, ajatuksiin vaipuminen, ruokahaluttomuus, univaikeudet, pakkoajatukset ja -toiminnot, puheen outous, havaintovääristymät, vetäytyminen sosiaalisista suhteista, koulunkäynnin tai työnteon heikkeneminen.[9]

Mahdollisimman varhainen oireiden tunnistaminen ja hoitoon pääsy ovat tärkeitä tavoitteita, sillä ne voivat auttaa välttämään psykoosin puhkeamisen ja siten parantaa ennustetta.[9]

Akuuttivaiheen oireita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akuuttivaiheessa esiintyy pääasiassa positiivisia oireita, joskus samanaikaisesti myös negatiivisia oireita. Useimmat potilaat ovat tässä vaiheessa sairastaneet jo jonkin aikaa, koska varsinaiset psykoottiset oireet yleensä ilmaantuvat vasta skitsofrenian tautiprosessin jo kestettyä[59]. Psykoosi tarkoittaa, että henkilön on vaikea tai mahdoton erottaa sitä mikä on totta ja mikä ei, toisin sanoen todellisuudentajun hämärtymistä. Psykoosi koostuu harhaluuloista, sellaisista aistiharhoista, joita ei ymmärretä harhoiksi tai kummastakin [60] Psykoosin lisäksi akuuttivaiheessa saattaa olla ajatushäiriöitä.

Aistiharhat, joita ei ymmärrä harhoiksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuuloharhat ovat yleisimpiä skitsofreniassa esiintyvistä aistiharhoista. Skitsofreenikoista jopa 60−80 % kuulee ääniä[61], ääniä kuulevien osuuden ollessa terveillä vain 10–15 prosenttia[62]. Äänet voivat kommentoida henkilön tekemisiä tai ajatuksia, toistaa hänen ajatuksiaan, tai olla enemmän kuiskauksia tai suhahduksia, joissa sanoista ei saa selvää.[63] Niiden kanssa voi myös keskustella. Sävyltään ne voivat olla syyttäviä, loukkaavia, kielteisiä, aggressiivisia, vihamielisiä, väkivaltaisia, kiduttavia, neuvovia, komentelevia, leikkisiä, kannustavia, sarkastisia, viihdyttäviä, seksuaalisia, hyväntahtoisia, lohduttavia tai humoristisia, jolloin henkilö voi naurahtaa niille jopa ääneen[63][64][65]. Kulttuuri vaikuttaa kuuloharhojen sisältöön; erään tutkimuksen mukaan Yhdysvalloissa skitsofreenikot kokivat kuuloharhansa pelkästään piinaavina, Intiassa ja Ghanassa usein positiivisina. Ghanassa yli puolet uskoi äänten kuuluvan jumalalle ja ne käsittelivät uskonnollisia asioita. Intiassa äänet miellettiin todennäköisemmin vanhemmiksi sukulaisiksi tai esivanhemmiksi. Äänet komensivat tekemään kotitöitä tai käsittelivät seksuaalisia asioita.[63]

Aistihavainnot ovat yleensä muuttuneet myös muilla tavoin: värit tai äänet saattavat tuntua esimerkiksi epätavallisen voimakkailta.[66]

Harhaluulot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harhaluulot ovat perusteettomia uskomuksia. Henkilö saattaa tuntea, että muut tietävät tai jakavat hänen intiimeimmät ajatuksensa, tunteensa ja toimintonsa. Hän saattaa selittää tunnettaan ajattelemalla, että on olemassa luonnollisia tai yliluonnollisia voimia, jotka vaikuttavat erikoisella tavalla hänen ajatuksiinsa ja toimintoihinsa. Yleisimpiä harhaluuloja ovat vainoharhaiset luulot, eli useimmiten pelot vainotuksi tai vakoilluksi tulemisesta.[64] Vainoamisharhaan voi sisältyä kuvitelma, että henkilön puhelinta salakuunnellaan tai että hänen asunnossaan on valvontakameroita tai kuuntelulaitteita, joilla häntä tarkkaillaan.[67]

Suhteuttamisharhan kokeminen, eli merkityselämys tarkoittaa, että henkilö uskoo virheellisesti, että tavallisilla asioilla on häneen itseensä liittyvä merkitys. Hän voi vaikkapa luulla lehtikirjoituksien, nettifoorumien tai tv-ohjelmien käsittelevän häntä, tai että niiden kautta lähetetään hänelle viestejä.[67] Tällöin puheesta voi joskus tulla muille käsittämätöntä. Henkilö voi kokea olevansa kaikkien tapahtumien keskipiste.

Ajatushäiriöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajatushäiriöillä tarkoitetaan kyvyttömyyttä ajatella ja puhua loogisesti ja järjestelmällisesti. Ajattelun ja puheen rakenteessa voi olla häiriöitä; esimerkiksi vaikeutta yhdistää mielleyhtymiä toisiinsa tai puhe voi olla hyvin epäloogista, tai täysin sekavaa. Joskus taas puhe voi takertua yksityiskohtiin ja olla sisällöltään köyhää, väsyttävää, tai samaa asiaa toistavaa.[64] Potilaan ajatuksenkulussa saattaa olla taukoja ja ylimääräisiä seikkoja voi tunkeutua ajatusten väliin, jolloin sairastunut voi erehtyä luulemaan, että jokin ulkopuolinen tekijä ottaa ajatuksia pois mielestä.[66] Tajunnantaso ja älykkyys tavallisesti säilyvät, tosin vajauksia tiedon käsittelyssä, kuten muistissa saattaa ajan kuluessa kehittyä.

Univaikeudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skitsofreniassa ilmenee etenkin nukahtamisen vaikeutta ja yöllistä heräilyä. Myös syvä uni on vähentynyt. Unen heikentyminen vähentää vireyttä ja keskittymiskykyä ja siten merkittävästi vaikeuttaa muita oireita.[68]

Skitsofrenian tavanomaisia piirteitä kootusti:

  • taantuminen aiemmalta toimintatasolta
  • sosiaalisen toimintakyvyn lasku
  • äkkinäiset mielentilan vaihtelut
  • apaattisuus, puheen niukkuus, tunteiden latistuminen
  • harha-aistimukset, joista yleisimpinä ääniharhat
  • harhaluulot
  • tarkkaavaisuuden ja keskittymisen ongelmat
  • tiedon käsittelyn, uuden oppimisen ja kielellisen muistin ongelmat
  • katatoninen asentokäyttäytyminen
  • masennus, itsetuhoisuus.

Jälkioireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jälkioireistoa hallitsevat negatiiviset oireet. Toisaalta skitsofrenian hoidossa käytetyt neuroleptit aiheuttavat myös itsessään muistin ja ajatustoimintojen häiriöitä, tunteiden latistumista, mielenkiinnon ja tahdonvoiman katoamista ja passiivisuutta sekä kyvyttömyyttä tuntea mielihyvää.

Diagnosointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skitsofrenia-diagnoosi edellyttää tiettyjen kriteerien täyttymistä, jotka on selvitetty ICD-10-tautiluokituksessa. Olennaista on, että oireet ovat ympäristöstä riippumattomia ja pitkäkestoisia. Skitsofrenia voidaan diagnosoida ihmisille hyvinkin erilaisin oirein. Skitsofrenia voidaankin hahmottaa pikemmin oireyhtymänä kuin yhtenäisenä sairautena.

Skitsofrenian luokka ICD-10-tautiluokituksessa on F20.

Skitsofrenia luokitellaan seuraaviin päätyyppeihin F20.0–F20.3:

  • paranoidinen skitsofrenia – Länsimaissa yleisin skitsofrenian tyyppi[69]. Pääasiassa nuorilla aikuisilla, oireina vainoharhaisuus ja kuuloharhat.
  • hebefreeninen skitsofrenia – Nuorella iällä puhkeava skitsofrenian vaikea muoto, jolle leimallista ovat tunteiden latistuminen, eristäytyminen ja ajatuksen häiriöt.
  • katatoninen skitsofrenia – Länsimaissa nykyisin harvinainen mielisairaus, jossa tyypillisiä ovat psykomotoriikan häiriöt.
  • erilaistumaton skitsofrenia – Ei mikään yllä mainituista.

ja niiden diagnoosi edellyttää seuraavat yleiset kriteerit:

Vähintään yksi seuraavista oireyhtymistä tai oireista ilmenee suurimman osan aikaa (tai jonkin aikaa useimpien päivien aikana) vähintään yhden kuukauden kestäneen psykoottisen sairausjakson aikana:

  • Ajatusten kaikuminen, ajatusten siirto tai riisto tai ajatusten lähettäminen
  • Kontrolloimiseen, vaikuttamiseen tai ohjatuksi tulemiseen liittyvät kokemukset liittyen vartalon tai raajojen liikkeisiin tai erityisiin ajatuksiin, toimintoihin tai tuntemuksiin; harhaluuloiset havainnot.
  • Kuuloharhat, joissa äänet kommentoivat potilaan käyttäytymistä tai keskustelevat potilaasta keskenään tai toisentyyppisiä ääniä, jotka kuuluvat jostakin ruumiinosasta.
  • Muut itsepintaiset harhaluulot, jotka ovat kulttuuriin sopimattomia ja täysin mahdottomia (esim. kyky kontrolloida säätä, tai olla yhteydessä toisesta maailmasta olevien muukalaisten kanssa).

Vaihtoehtoisesti vähintään kaksi seuraavista oireyhtymistä tai oireista ilmenee suurimman osan aikaa (tai jonkin aikaa useimpien päivien aikana) vähintään yhden kuukauden kestäneen psykoottisen sairausjakson aikana:

  • Pitkäkestoiset minkä tahansa aistin aistiharhat, jotka esiintyvät päivittäin vähintään yhden kuukauden ajan ja joihin liittyy harhaluuloja (jotka voivat olla joko ohimeneviä tai osittaisia) ilman selvää mielialaan liittyvää sisältöä tai joihin liittyy itsepintaisia yliarvostettuja ajatuksia.
  • Neologismit (potilaan keksimät omat sanat) katkot tai irralliset väliintulevat tavallisen ajatuksen kulun katkaisevat ajatukset. Seurauksena on puheen hajanaisuus tai merkityksen menetys.
  • Katatoninen käytös, kuten kiihtymys, pysähtyminen outoihin asentoihin tai vahamainen taipuisuus, negativismi, mutismi (puhumattomuus) ja täydellinen pysähtyneisyys.
  • "Negatiiviset" oireet, kuten huomattava apaattisuus, puheen vähäisyys ja tunteiden latistuminen tai epäsuhtaisuus.

Erotusdiagnoosit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On varmistettava, etteivät oireet johdu masentuneisuudesta eivätkä psykoosilääkkeistä[70][71][72][71] ja lisäksi on huomattava, että kriteerit eivät ole täyttyneet mielialahäiriön kehittymisen jälkeen eikä häiriötä voida pitää elimellisenä aivosairautena eikä alkoholin tai päihteiden tai keskushermoston toimintaan vaikuttavan lääkeaineen käyttöön liittyvänä päihtymistilana, riippuvuutena tai vieroitusoireina. Erotusdiagnostiikassa on otettava huomioon myös erilaiset dissosiatiiviset häiriöt erityisesti dissosiatiivinen identiteettihäiriö eli "sivupersoonahäiriö", jossa on merkittäviä päällekkäisiä oireita psykoosisairauksien kanssa, mutta kuitenkin selkeästi poikkeava kokonaistaudinkuva.[73]

Skitsofreniadiagnoosia ei pitäisi tehdä, jos henkilöllä on runsaasti masennuksen tai manian oireita, jollei ole selvää, että skitsofreeniset oireet ovat esiintyneet ennen mielialahäiriötä. Skitsofreniaa ei pitäisi diagnosoida myöskään ilmeisen aivosairauden eikä myrkytys- tai vieroitusoireiden aikana. Poikkeavia kokemuksia ja käyttäytymistä diagnostisesti arvioitaessa, on tärkeää muistaa kulttuurin tai erityisen alakulttuurin tai mahdollisen heikkolahjaisuuden vaikutus ja välttää väärän positiivisen arvion tekemistä. Lisäksi tulee poissulkea erotusdiagnoosit, kuten Aspergerin syndrooma tai muut autismin kirjon häiriöt. Vaikka Aspergerin oireyhtymän ja skitsofrenian välillä on selvät erot, psykodynaaminen tarkastelu voi johtaa virhetulkintoihin ja väärään diagnoosiin.[74]

Yksittäinen psykoosi ei välttämättä johdu skitsofreniasta, vaan kyseessä voi olla esimerkiksi järkytyksen aiheuttama niin sanottu reaktiivinen psykoosi tai päihteidenkäytön laukaisema kemiallinen psykoosi.

Luokittelukysymys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääketieteellisesti skitsofrenian syitä, mekanismia ja sairaudenkulkua ymmärretään pitkästä tutkimuksesta huolimatta huonosti. On joskus esitetty, että skitsofrenia pitäisi jakaa useisiin eri sairauksiin erilaisten ilmentymien perusteella, koska ne eroavat niin paljon toisistaan.

Mielisairaudet jaettiin 1800-luvulla kahteen ryhmään, nykyisiltä nimiltään skitsofreniaan ja kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, jotka nykyisinkin luokitellaan eri sairauksiksi. Psykiatriassa on kiistaa siitä, ovatko ne sittenkin vain saman sairauden eri muotoja. Sairauksilla on enemmän yhteisiä kuin erottavia geenejä. Sairaudet toisistaan erottavia geenejä on noin 48 prosenttia skitsofreenikkojen geenivaihtelusta, ja 31 prosenttia kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavien geenivaihtelusta. Kahden sairauden välissä on lisäksi skitsoaffektiivinen häiriö, jossa yhdistyvät kummankin piirteet.[75] Skitsofreenikon jälkeläisellä on moninkertainen riski sairastua skitsofrenian lisäksi myös kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Kohonnut riski ei johdu kasvatuksesta, sillä se koskee myös biologisia adoptioon annettuja lapsia.[76]

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Skitsofrenian hoito

Sairastuneelta voi puuttua sairaudentunto kokonaan, jolloin vastuu potilaan hoitoon saamisesta jää usein omaiselle.[77].

Skitsofrenian puhkeaminen johtaa tyypillisesti alkuvaiheessa sairaalahoitoon, joka jatkuu myöhemmin avohoitona. Skitsofrenian hoito perustuu Suomessa yleensä keskushermoston toimintaa vaimentavien psykoosilääkkeiden pitkäaikaiskäyttöön[78], jolla pyritään poistamaan psykoosi ja estämään sen uusiutuminen.

Tornion alueella on kuitenkin käytössä niin sanottu avoimen dialogin hoitomalli, jonka kulmakivenä on lääkityksen sijaan potilaan kuunteleminen ja tasa-arvoinen keskustelu, joka on osoittautunut tutkimuksissa skitsofrenian ja muiden psykoosisairauksien tehokkaimmaksi ja halvimmaksi hoitomuodoksi[78].

Skitsofrenian hoito vaatii hyvää suunnittelua ja potilaan lähipiirin ja omaisten huomioon ottamista. Sairauteen voi liittyä vaikeuksia olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa, kyvyttömyyttä käydä töissä sekä vaikeuksia noudattaa hoito-ohjelmaa. Esimerkiksi jaksamattomuus lähteä ulos on yksi syy siihen, miksi ensimmäistä kertaa sairaalasta avohoitoon siirtyneistä 42 prosenttia ei hae lääkkeitään apteekista. Suomessa avohoitoon siirtyneistä skitsofreniapotilaista 7,8% joutuu kuukauden sisällä takaisin sairaalahoitoon, mikä on vähemmän kuin OECD-maissa keskimäärin. Muutaman kuukauden kuluessa kotiutuminen onnistuu kuitenkin huonommin. Syyksi on arvioitu sitä, että avohoito jättää ihmisen pärjäämään yksin ongelmineen.[79]

Skitsofreenikko voi myös kohtaamiensa arkielämän vaikeuksien vuoksi ajautua kodittomaksi, jolloin hoito-ohjelman noudattaminen voi olla vaikeaa. Aiemmin kodittomaksi ajoi myös tapa kotiuttaa skitsofreenikkoja sairaalasta vailla asuntoa.[80]

Skitsofrenia on pienellä osalla potilaista hoitoresistentti eli kokeillut hoidot eivät ole toimineet. Hoitoresistentin skitsofrenian hoito on haastavaa. Hoitoresistentin skitsofrenian hoitoon käytetään vanhaa ja voimakasta klotsapiinia, jolla on kuitenkin vielä enemmän haittavaikutuksia kuin uudemmilla antipsykooteilla.[81]

Lääkehoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skitsofreniaa hoidetaan Suomessa Torniota lukuun ottamatta ensisijaisesti pysyvällä antipsykoottisella lääkityksellä[78] (neurolepteilla), jonka vaikutus perustuu keskushermoston toiminnan vaimentamiseen. Jos psykoosiin joutuneella potilaalle aloitetaan säännöllinen antipsykoottinen lääkitys, lääkityksen keskeyttäminen johtaa 80 prosentin todennäköisyydellä siihen, että psykoosi uusiutuu vuoden sisällä[82].

Neuroleptit voidaan jakaa ns. perinteisiin eli tyypillisiin ja epätyypillisiin eli atyyppisiin neurolepteihin. Neuroleptit lievittävät monia skitsofrenian positiivisia oireita, vaikkakin myös aiheuttavat niitä. Lääkkeet tehoavat skitsofrenian oireisiin hyvin yksilöllisesti, ja joskus lääkehoidosta ei ole juuri lainkaan apua. Usein potilaalle joudutaan kokeilemaan useita eri lääkkeitä useilla eri annoksilla, ennen kuin paras mahdollinen lääke löydetään. Hyvin samankaltaisiin oireisiin voi toisella ihmisellä auttaa eri lääke kuin toisella. Myös lääkevahvuudet vaihtelevat yksilöllisesti hyvinkin paljon. Usein neuroleptien vaikutus tulee esiin pitkällä viiveellä.

Lääkehoidon ongelmana ovat neuroleptien aiheuttamat työ- ja toimintakykyä sekä elämänlaatua heikentävät haittavaikutukset. Neuroleptien pitkäaikaiskäyttöön liittyy myös huomattavia terveysriskejä.

Skitsofrenian hoidossa käytetään neuroleptien ohella usein toissijaisina lääkkeinä rauhoittavia lääkkeitä ja masennuslääkkeitä. Tämä on ymmärrettävää, koska skitsofrenian oireisiin ja neuroleptien sivuvaikutuksiin kuuluu usein myös rauhattomuutta ja samankaltaisia oireita kuin masennuksessa.

Avoimen dialogin hoitomalli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Torniossa kehitettiin 1980-luvulla niin sanottu avoimen dialogin hoitomalli (ns. Keroputaan malli)[78], jossa hoito alkaa vuorokauden sisällä potilaan yhteydenotosta[83]. Hoitomallin tarkoituksena on estää psykoosisairauden kroonistuminen[83], ja siinä lähdetään ajatuksesta, että mielenterveysongelmat johtuvat ennen kaikkea ihmisten välisistä sosiaalisista vuorovaikutusongelmista[78]. Vain 35 prosentille Tornion seudun psykoosipotilaista määrätään antipsykoottista lääkitystä, kun muualla näitä lääkkeitä määrätään kaikille psykoosiin joutuneille.[78] Jos psykoosilääkettä käytetään, annokset pyritään pitämään pieninä sivuvaikutusten välttämiseksi.[83]

Tärkeimpänä hoitomuotona on tasa-arvoinen keskustelu, johon osallistuvat potilaan, lääkärin ja muun hoitohenkilökunnan lisäksi myös potilaan läheiset. Avoimen dialogin hoitomalli on osoittautunut selvästi tehokkaammaksi ja halvemmaksi kuin muualla Suomessa käytetty malli, sillä vain 24 prosenttia potilaista oli joutunut uudestaan psykoosiin kaksivuotisen seurantajakson aikana, kun psykoosi oli uusinut 71 prosentilla muualla Suomessa hoidetuista potilaista.[78]

Muu hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääkehoidon ohella skitsofreniapotilaille annetaan toisinaan myös psykososiaalista hoitoa, joka voi sisältää muun muassa tukea antavia keskusteluja, toimintaterapiaa, psykoedukaatiota eli tietoa sairaudesta ja sen hoitamisesta, työskentelyä potilaan omaisten kanssa kuten perhetyötä, kognitiivista psykoterapiaa ja kognitiivista kuntoutusta.[9] Hoitomuotojen tavoitteena on paitsi tukea potilaan/kuntoutujan toimintakykyä, myös lisätä potilaan halua käydä hoidossa ja käyttää lääkkeitä.[84]

Skitsofenian historiallisista hoidoista ovat nykyisin käytössä lähinnä eristys eli "turvahoito", sänkyyn sitominen eli "lepositeet" sekä toisinaan sähköhoito[85]. Lepositeet ovat leveitä nahkaremmejä, joilla potilas sidotaan vuoteeseen keskimäärin 10 tunniksi kerrallaan. Sänkyyn sitomisella hoidetaan yleensä potilaan sekavuutta ja toisinaan myös aggressiisivuutta tai häiritsevää käyttäytymistä.[86]

Traumojen huomioiminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Traumakokemukset vaikuttavat psykoottisten oireiden sisältöön, sillä aistiharhat ja muut psykoosioireet ovat usein traumakokemusten ja trauman aikaisten aistimusten takaumia, eivätkä mielen merkityksettömiä tuotteita.[19] Äänten nimeäminen ja niiden kanssa keskustelu vähentää usein sisällön negatiivisuutta[63]. Traumat kuitenkin usein ohitetaan hoidossa ja keskitytään vain oireisiin ja lääkitykseen. Syyksi on kritisoitu sitä, että hoitohenkilöstöllä on tapana hoitaa ihmistä vain sairauden ilmentymänä, eikä vammautuneena ihmisenä. On myös yleistä, että etenkään rankkoja väkivallan ja hyväksikäytön kertomuksia ei uskota, jos ne eivät mahdu kuulijan käsitykseen maailmasta, tai niitä haluta kuulla, koska ne ovat ahdistavia.[19] Osa psykiatreista korostaa traumojen merkitystä sairauden selittäjänä, osa taas ruumiillisuutta.[87]

Ennuste[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2015 julkaistun suomalaistutkimuksen mukaan 13,5 prosenttia sairastuneista suomalaisista toipuu, jos toipuminen määritellään niin, että henkilöllä on vähintään kahden vuoden ajan hyvä toimintakyky ja korkeintaan vähäisiä oireita. Hyvän toimintakyvyn mittarina pidetään esimerkiksi sitä, että potilas on työelämässä. Lääkkeiden ja muun hoidon kehityksestä huolimatta skitsofreniasta toipuminen ei ole yleisempää kuin vuosikymmeniä sitten, vaan yhä harvempi osoittaa toipumisen merkkejä. Syyksi arvellaan työelämän kiristyneitä vaatimuksia.[88]

Tehokkaiksi mainostetut uuden sukupolven antipsykootit eivät ole lisänneet skitsofreniasta toipuneiden määrää[89], mutta Torniossa vuosikymmeniä käytössä olleen avoimen dialogin hoitomallin avulla 76 prosenttia potilaista saatiin toipumaan niin hyvin, ettei psykoosi uusinut kahden vuoden seurantajakson aikana, kun se oli uusinut 71 prosentilla tavanomaisesti hoidetuista potilaista.[78]

Iän myötä oireet usein helpottuvat ja joskus henkilö parantuu skitsofreniasta.[90]

Skitsofreniaan liittyy suuri itsemurhavaara. Joka toinen skitsofreenikko yrittää itsemurhaa[91] ja noin 5% tekee itsemurhan. Itsemurhien määrä on laskenut kuten muillakin.[92] Skitsofreniaa sairastavilla miehillä on ruotsalaisessa Lundin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan 15 vuotta lyhyempi elinaika kuin skitsofreniaa sairastamattomilla miehillä. Saman tutkimuksen mukaan skitsofreniaa sairastavien naisten elinaika on 12 vuotta lyhyempi kuin skitsofreniaa sairastamattomilla naisilla. Eron elinajoissa selittävät sydän- ja verisuonitaudit sekä syövät, mitä skitsofreenikoilla on enemmän kuin muulla väestöllä[93] sekä se, että skitsofreniaa sairastavat saavat muita huonommin ja myöhemmin hoitoa.[94] Osasyy sydän- ja verisuonitauteihin sekä syöpiin sairastumiseen on tupakointi. Skitsofreenikoista 75 prosenttia on tupakoitsijoita.[29] ja tupakoivista suurin osa tupakan suurkuluttajia (25 savuketta tai enemmän vuorokaudessa).[95]

Skitsofrenian arvioituun sairaudenkulkuun ja sen aiheuttamaan toimintakyvyn laskuun katsotaan yleisesti vaikuttavan mm. seuraavia tekijöitä.

Huonoon ennusteeseen liitetään usein[96]

  • miessukupuoli
  • sairauden varhainen alkaminen
  • laukaisevien tekijöiden puuttuminen
  • pitkäkestoiset ennakko-oireet ja sairauden hidas puhkeaminen
  • sairastumista edeltävä huono toiminnantaso
  • negatiivisten oireiden hallitsevuus
  • epämääräinen taudinkuva
  • varhaiset aistiharhat ja harhaluulot
  • ei masennusoireita
  • keskushermoston muutokset tai toimintahäiriöt
  • ei pysyvämpää parisuhdetta
  • heikko sosiaalinen tuki
  • perheympäristön heikkous
  • puuttuva, viivästynyt tai huono hoito
  • sairaudentunnottomuus.

Hyvään ennusteeseen liitetään usein[96]

  • naissukupuoli
  • oireiden myöhäinen alkaminen
  • oireiden alkuun liittyy ns. laukaisevia tekijöitä
  • oireiden nopea alku
  • sairastumista edeltävä hyvä toimintakyky
  • oirekuvan painottuminen positiivisiin oireisiin (ei kuitenkaan varhaisia aistiharhoja tai harhaluuloja)
  • vainoamistuntemuksia ja / tai masennusoireita
  • ei keskushermoston rakenteellisia poikkeavuuksia / toimintahäiriöitä
  • pysyvämpi parisuhde
  • sosiaalisen verkoston hyvä tuki
  • perheympäristössä ei suuria ongelmia
  • kyllin ajoissa aloitettu ja tehokas hoito
  • sairaudentuntoisuus.

Liitännäissairaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skitsofreniaa sairastavilla on 50 % suurempi todennäköisyys sairastua autoimmuunisairauksiin. Tutkijat epäilevät infektioiden olevan havaitun yhteyden taustalla.[97]

Vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stigma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skitsofrenia on yhä tabu. Suomessa ei ole esimerkiksi tällä hetkellä ole ainuttakaan elossaolevaa julkisuuden henkilöä, joka olisi tullut ulos kaapista skitsofrenian kanssa.

Vuoden 2015 mielenterveysbarometrin mukaan 32% suomalaisista ei haluaisi skitsofreenikkoa naapurikseen.[98] Skitsofrenia voi vaikuttaa ihmisten mielissä todellisuutta pelottavammalta tietämättömyyden ja väärien uskomusten takia.[99] Skitsofreenistä käytetään yhä esimerkiksi lehdistössä hyväksyttynä haukkumasanana kun tarkoitetaan ristiriitaisia ihmisiä tai epärealistista politiikkaa.[100][101][102]

Leima vaikuttaa esimerkiksi skitsofreniaa sairastaviin poliitikoihin ja työnhakijoihin. Japanilaisen vuonna 2012 julkaistun kirjan mukaan 58-74% japanilaisista ei äänestäisi poliitikkoa, jolla he tietävät olevan skitsofrenia. 54-58% ei tosin äänestäisi masentunuttakaan. 48-61% japanilaisista ei palkkaisi ihmistä töihin, jos tietäisi tämän skitsofreenikoksi. Henkilökohtaisen mielipiteensä lisäksi vastaajat arvelivat muiden olevan kanssaan samaa mieltä. 75% kuvitteli, että ihmiset, joilla on aistiharhoja tai harhaluuloja asuvat pääosin sairaalassa, mikä ei pidä paikkaansa.[103]

Mielisairaaksi leimaantumisen pelossa monet itsellään skitsofrenian oireita tunnistavat ihmiset eivät uskalla hakeutua hoitoon. Leimaantuminen heikentää skitsofreenikoiden yhteiskunnallista asemaa. Leimaantumisen pelon takia voi olla suurempi kynnys myös ajaa oikeuksiaan järjestäytymällä etujärjestön taakse.[104]

Syitä leimaantumiseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skitsofrenia liitetään joskus väkivaltaisuuteen. Tosiasiassa skitsofreenikot ovat ennemminkin sulkeutuneita ja arkoja.[105] Skitsofreniaa ja muita psykoosisairauksia sairastavat naiset ovat tosin kahdeksan kertaa muita naisia todennäköisemmin väkivallantekijöitä, ja skitsofreniaa tai psykoosia sairastavat miehet vastaavasti viisi kertaa muita miehiä todennäköisemmin. Skitsofrenia ja muut psykoottiset sairaudet eivät kuitenkaan aiheuta väkivaltaisuutta, vaan ero selittyy täysin skitsofreenikkojen suuremmalla todennäköisyydellä käyttää päihteitä, jotka taas ovat yhteydessä väkivaltaisuuteen.[106]

Uutisointi, jossa varoitellaan päihteidenkäytön johtavan skitsofreniaan, on monesti tarkoitushakuisen yksinkertaistavaa, vaikka yhteys eri päihteiden ja skitsofrenian välillä voi olla monensuuntainen ja johtua useasta tekijästä. Skitsofrenian leiman on tarkoitus rajoittaa päihteidenkäyttöä, mutta skitsofrenialla pelotteleva uutisointi osaltaan vahvistaa skitsofrenian leimaavuutta vieraannuttaen sairautta arkielämästä, vaikka skitsofrenia on sairaus muiden joukossa.

Skitsofreenikoiden saatetaan kuvitella olevan jatkuvasti joko psykoosissa tai vaarassa luisua siihen, mikä ei useimpien skitsofreenikoiden kohdalla pidä paikkaansa. Ihminen voi toipua skitsofreniasta hyvään kuntoon, ja silti hän on yhä skitsofreenikko. Skitsofrenia ei ole synonyymi epärationaalisuudelle.

Elokuvissa psykoosi kuvataan usein yhdistettynä kauhuun ja onnettomaan kohtaloon.

Neuvostoliitossa hyödynnettiin ja samalla ylläpidettiin skitsofrenian leimaavuutta, kun valtio vangitsi toisinajattelijoita mielisairaalaan. Vangittujen väitettiin kärsivän hiipivästä skitsofreniasta.

Syrjintä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syrjinnän yleisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2009 julkaistun 27 valtiota sisältäneen kansainvälisen tutkimuksen mukaan skitsofreenikot kohtaavat Suomessa neljänneksi eniten syrjintää. Suomessa tutkimus toteutettiin Vaasassa. Kak­si kol­mes­ta suo­ma­lai­ses­ta skitsofreenikosta joutui syr­jityksi kaveripiirissään ja lä­hes puo­let per­hees­sään. Tavallista oli myös työelämäsyrjintä, kuten työsyrjintä. Diagnoosin takia väkivallan kuten pahoinpitelyn tai käsiksi käymisen uhriksi joutuminen oli Suomessa kaksi kertaa keskimääräistä yleisempää. Vain har­va ko­ki saa­neen­sa po­si­tii­vis­ta eril­lis­koh­te­lua mie­len­ter­vey­son­gel­man­sa ta­kia.[107]

Syrjintä johtaa itsesyrjintään. Enem­mis­tö suomalaisista skitsofreniaa sairastavista oli tutkimuksen mukaan diag­noo­sin­sa vuoksi jät­tä­nyt ha­ke­mat­ta työ­tä tai kou­lu­tus­ta. Useim­mat ko­ki­vat myös tar­vet­ta pii­lo­tel­la diag­noo­siaan muil­ta. THL:n professori Kristian Wahlbeck arveli, että syrjintä johtuu syrjittyjen huonosta tai puutteellisesta avohoidosta.[107]

Terveydenhuollossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mielenterveyskuntoutujien kuten skitsofreenikkojen sairauksia ei oteta yhtä vakavasti kuin muiden, vaan fyysiset oireet saatetaan selittää mielenterveysongelmilla tai vähättelyn vuoksi jättää tutkimatta. Potilaat eivät välttämättä jaksa tai osaa vaatia hyvää hoitoa. Hoidon viivästymisestä on aiheutunut Suomessa useita kuolemantapauksia varsinkin silloin, kun potilaalla ei ole ollut lähiomaista, joka olisi vaatinut hoitoa.[108] Ainakin yhdessä sairaalassa on suoraan kieltäydytty hoitamasta psykiatrisen osaston potilaan fyysista sairautta, koska henkilö oli psykoosissa. Keuhkoveritulppaa sairastanut potilas kuoli hoidon puutteen takia. Poliisi epäili kuolemantuottamusta ja virkavelvollisuuden rikkomista, mutta näyttö ei riittänyt syytteiden nostoon.[109]

Ranskalaisen tutkimuksen mukaan skitsofreenikoiden yleisin kuolinsyy itsemurhan jälkeen oli syöpä, johon he kuolivat neljä kertaa muuta väestöä todennäköisemmin. Skitsofreenikkomiehet kuolivat selvästi muita useammin keuhkosyöpään ja naiset rintasyöpään. Tutkijat arvelevat syyksi paitsi tupakointia, myös sitä että skitsofreniaa sairastavien syöpä löydetään tavallista myöhemmin tai heidän hoitonsa eroaa jollain tavalla muiden hoidosta.[94]

Mielisairaanhoidossa esiintyy yhä ongelmien vaientamista selittämällä kritiikki potilaan psykoottisuudella.[110] Turun Kupittaan sairaalassa skitsofreenikoiksi diagnosoituja potilaita on muun huonon kohtelun ohessa mahdollisesti ylilääkitty. Epäasiallinen kohtelu pahentaa etenkin trauman laukaiseman sairauden vuoksi hoitoon hakeutuneiden tilaa.[111] Niin kutsutulla kemiallisella sitomisella, eli lamaamalla potilas lääkkein pyritään joskus paikkaamaan henkilökuntapulaa.[112]

Sosiaalihuollossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2000 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tuomitsi Suomen valtion maksamaan korvauksia lasten huostaanottoon liittyvässä jutussa, jossa skitsofreniaa sairastavan naisen ja hänen puolisonsa oikeutta yksityis- ja perhe-elämän kunnioitukseen oli loukattu. Heidän lapsensa otettiin etukäteen huostaan suoraan synnytyssairaalasta vuonna 1993 ja vanhempien ja lasten tapaamista rajoitettiin.[113] Vanhemmille ilmoitettiin heti alun alkaen, että kyseessä on pitkäaikainen huostaanotto. Vaikka naisen huostaanoton vuoksi heikentynyt mielenterveys parani, viranomaiset eivät yrittäneetkään yhdistää perhettä, minkä takia yhdistäminen kävi lopulta mahdottomaksi.[114] Huostaanoton arviointia on sittemmin tarkennettu.[113]

Kaikki vanhukset eivät välttämättä saa skitsofreniadiagnoosin takia paikkaa vanhuspalveluista, vaan vanhus saattaa joutua asumaan mielenterveysyksikössä, vaikka sairauden oireet olisivat olleet hallinnassa kymmeniä vuosia.[108]

Muut vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Psykoosilääkkeiden haittavaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Psykoosilääkkeet kutistavat skitsofreniaa sairastavien aivoja enemmän kuin aivot normaalisti iän myötä kutistuvat. Aivot kutistuvat sitä enemmän, mitä pitempään lääkitys kestää[115] ja mitä suurempi lääkityksen määrä on.[116] Aivoselkäydinnesteen tilavuus taas kasvaa. Kutistumista aiheuttavat sekä vanhan että uuden polven psykoosilääkkeet.[117] Vielä vuonna 2010 Suomessa luultiin, että kutistuminen johtuisi itse skitsofrenian taustalla olevista etenevistä aivoprosesseista.[115] Aivojen pienenemisellä ei havaittu yhteyttä oireiden vaikeutumiseen tai kognitiivisen tason laskuun.[116] Yhteys löydettiin kuitenkin vasta vuonna 2014, eikä pidempää seurantaa haittavaikutuksista ole vielä ehditty tehdä.[117]

Psykoosilääkkeet lisäävät hieman skitsofreenikoiden laskimoveritulppariskiä, sillä ne vaikuttavat verihiutaleiden muodostumiseen ja veren hyytymiseen. Riski on suurempi uusilla käyttäjillä ja epätyypillisten eli toisen sukupolven psykoosilääkkeiden kuten ketiapiinin käyttäjillä. Riski ei vaikuta pysyvältä vaan katoaa, jos lääkitys lopetetaan.[118]

Psykoosilääkitys kasvattaa kolminkertaiseksi riskin kuolla sydänkohtaukseen tai muuhun äkilliseen sydänoireeseen. Psykoosilääkitys lisää sekä sydänoireisiin sairastumis-, että menehtymisriskiä. Samanaikainen psykoosi- ja masennuslääkkeiden käyttö nostaa riskin kuolla 18-kertaiseksi, etenkin fentiatsiini-psykoosilääkkeen käyttäjillä. Tehdyssä suomalaistutkimuksessa tutkittavat olivat keskimäärin 66-vuotiaita, joten tulokset eivät suoraan kerro nuorempien ihmisten riskistä.[119]

Tutkimuksen mukaan myös psykoosilääkkeitä käyttävät nuoret (alle 17-vuotiaat) sairastuivat muita useammin sydänoireisiin kuten sydämen rytmihäiriöihin. Heillä oli useammin myös sydänoireille altistavia tekijöitä kuten lihavuutta, diabetestä ja kohonnutta verenpainetta. Ongelmat kasaantuivat useita lääkkeitä samanaikaisesti käyttäville. Tutkimuksen loputtua jopa neljänneksellä nuorista oli vähintään yksi aineenvaihdunnan tai sydämen ja verisuoniston häiriö.[120]

Skitsofreenikoilla on ikäisiinsä verrattuna nelinkertainen riski sairastua dementiaan alle 65-vuotiaana ja kaksinkertainen riski sairastua siihen elämänsä aikana.[121] Psykoosilääkkeiden tiedetään nopeuttavan dementian puhkeamista.[122] Dementialle altistavat myös sydänvaivat ja tupakointi, jotka ovat skitsofreenikoilla yleisiä.[121]

Noin puolet pitkäaikaisia psykoosilääkkeitä syövistä lihoo. Lääkehoitoa saamattomilla potilailla paino taas pikemminkin laskee kuin nousee. Ylipaino on huomattava terveysriski, joka lisää mm. sydän- ja verisuonisairauksien esiintyvyyttä. Paino voi lähteä nousuun viikoissa hoidon aloittamisen jälkeen ja jatkua joillain lääkkeillä yli vuodenkin tasaantumatta. Sekä vanhan että uuden polven psykoosilääkkeet voivat aiheuttaa painon nousua. Eri lääkkeiden välillä on lihomisen suhteen suuria eroja. Klotsapiini ja olantsapiini nostavat painoa muita enemmän. Tsiprasidoni on arvioitu jokseenkin vaikutuksettomaksi painoon. Lihominen on potilaiden suurimpia syitä kieltäytyä psykoosilääkkeistä.[123]

Psykoosilääkkeet lisäävät diabetesriskiä kaiken ikäisillä. Psykoosilääkkeitä käyttävien nuorten riski sairastua aikuistyypin diabetekseen on kolme kertaa suurempi kuin terveiden samanikäisten ja kaksi kertaa suurempi kuin muiden mielenterveysongelmia sairastavien nuorten, joilla ei ole psykoosilääkitystä. Tutkimusajanjaksolla (1,5 vuotta) riski ei ollut käytännössä kovin suuri, mutta pitkän aikavälin riskejä ei ole tutkittu ja ne ovat luultavasti suurempia. Tutkijat suosittavat, että nuorten psykoosilääkitykset pidettäisiin mahdollisimman lyhyinä ja potilaiden diabeteksen riskitekijöitä ja kehittymistä seurattaisiin.[124]

Skitsofrenia ja 1-tyypin herpesvirus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Magneettikuvauksissa on havaittu, että skitsofreniaan sairastuneilla 1-tyypin herpesvirus aiheuttaa aivojen pihtipoimussa harmaan aineen surkastumista.[38]

Työllistyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähes kuusikymmentä prosenttia psykoosipotilaista on Suomessa sairauseläkkeellä[78].

Hedelmöityshoidot ja adoptio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa ei ole erillistä ohjeistusta, joka koskisi hedelmöityshoidon antamista skitsofreenikolle, mutta laki kieltää hedelmöityshoidon antamisen, jos on ilmeistä ettei lapselle voida turvata tasapainoista kehitystä. Tällöin lääkäri voi evätä hoidon.[125]

Pysyvinä pidetyt sairaudet kuten skitsofrenia ovat Valviran mukaan usein adoption este.[126] Suomessa adoptiolautakunta kuitenkin arvioi hakijan soveltuvuuden ensin tapauskohtaisesti arvioiden lapsen etua. Hakijoilta edellytetään psyykkistä vakautta. Jos adoptiohakijan sairaus on krooninen, rajoittaa hänen mahdollisuuksiaan hoitaa lasta tai sen ennuste on huono, tulee hänen toimittaa lautakunnalle erikoislääkärin lausunto terveydentilastaan.[127] Jos hakijan sairaudenkuva siis olisi hyvin lievä tai hän olisi parantunut skitsofreniasta jo vuosikymmeniä aiemmin, korostuu erikoislääkärin arvion tarpeellisuuden kannalta se, että skitsofrenia on kuitenkin tapana nähdä pysyvänä sairautena.

Suomessa käytetään terveydentilan arvioinnin apuna myös tanskalaista adoptio-ohjeistusta.[128] Ohjeen mukaan skitsofrenia ja sen kaltaiset tilat luetaan pysyväksi sairaudeksi, jonka nojalla adoptio pitäisi automaattisesti kieltää, jos sairaus on jommallakummalla hakijoista. Harkintaa suositellaan vain aiemmin sairastettujen tilapäisinä pidettyjen psyykkisten sairauksien kohdalla.[129] Sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta Etene suosittelee ohjeeseen kantaa ottaen, että kelpoisuusarvio perustuu tapauskohtaiseen toimintakyvyn arvioon vanhemmuuden suhteen, eikä yksittäisiin lääketieteellisiin diagnooseihin.[128]

Veren ja kantasolujen luovutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skitsofreniadiagnoosi estää verenluovutuksen[130] ja liittymisen kantasolurekisteriin.[131] Veripalvelu perustelee verenluovutusestoa sillä, että he ovat todenneet verenhukan aiheuttaman stressihormonipitoisuuden nousun olevan yhteydessä psyykkisten sairauksien oireiden pahenemiseen ja uudelleen ilmaantumiseen. Psyykkisten sairauksien kohdalla on kuitenkin mahdollista arvioida tilannetta yksilöllisesti esimerkiksi sairauskertomuksien avulla, varsinkin jos skitsofreenikko on ollut terveenä ja ilman lääkitystä vuosia.[132]

Yhdistyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skitsofreniaa sairastaville on vuonna 2010 perustettu Mielenterveyden keskusliiton alainen Suomen skitsofreniayhdistys ry.[133]

Kaikille kuuloharhoja kuuleville henkilöille on myös oma yhdistys, vuonna 1996 perustettu Suomen moniääniset ry, joka jakaa tietoa, ylläpitää viikoittain päivystävää tukipuhelinta ja järjestää keskustelu- ja vertaistukitapaamisia eri paikkakunnilla ja netissä.[134]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Alanan, Yrjö (1993) Skitsofrenia. Syyt ja tarpeenmukainen hoito. s. 29. WSOY: Porvoo/ Helsinki/ Juva
  2. Jani Kaaro: Skitsofrenian tulehdusteoria sai vahvistusta. Helsingin Sanomat 19.10.2015. http://www.hs.fi/tiede/a1445218121996
  3. a b c d e f Skitsofrenia - mikä neuvoksi, kun mieli sairastuu? Apteekki. Viitattu 29.2,2016.
  4. Mielisairauden määrittely on muuttuva Studio55.fi. Viitattu 14.3.2016.
  5. Ahbishekh Hulegar Ashok, John Baugh, and Vikram K. Yeragani: Paul Eugen Bleuler and the origin of the term schizophrenia (SCHIZOPRENIEGRUPPE). Indian Journal of Psychiatry. 2012 Jan-Mar; 54(1): 95–96. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3339235/
  6. Schizoaffective disorders are psychotic mood disorders; there are no schizoaffective disorders - Psychiatry Research www.psy-journal.com. Viitattu 13.3.2016.
  7. Saha S, Chant D, Welham J, McGrath J: A systematic review of the prevalence of schizophrenia. PLoS Med., 2005. Artikkelin verkkoversio.
  8. http://www.who.int/mental_health/management/schizophrenia/en/
  9. a b c d e f Käypä hoito -suositus 2008.
  10. Suomenruotsalaiset sairastuvat skitsofreniaan puolta harvemmin kuin suomenkieliset Lääkärilehti.fi. Viitattu 5.3.2016.
  11. a b c http://www.laakarilehti.fi/files/nostot/2012/nosto9_1.pdf
  12. Mielenterveyden ongelmat www.terveyskirjasto.fi. Viitattu 2.3.2016.
  13. Psykoosi Kansanterveyslaitos. Viitattu 26.1.2008.
  14. Gillberg Christopher (1999): Autismi ja autismin sukuiset häiriöt lapsilla, nuorilla ja aikuisilla. Toinen, uusittu painos. Hakapaino Oy. Helsinki.
  15. Psykoosi. Jouko Lönnqvist ja Jaana Suvisaari 19.1.2009. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.plain?p_artikkeli=seh00066
  16. a b c d e Psykoedukaatio www.mielenterveystalo.fi. Viitattu 1.3.2016.
  17. Tätäkin voisi tutkia | Kuntoutusportti www.kuntoutusportti.fi. Viitattu 1.3.2016.
  18. Skitsofrenian glutamaattihypoteesi Terve.fi. Viitattu 14.3.2016.
  19. a b c d e Kaiken takana onkin trauma? yle.fi. Viitattu 2.3.2016.
  20. Lapsuusiän traumoilla on yhteys skitsofreniaan sairastumiseen | Psykologinen Instituutti www.psyk.fi. Viitattu 2.3.2016.
  21. Richard P. Bentall, Sophie Wickham, Mark Shevlin ja Filippo Varese: Do Specific Early-Life Adversities Lead to Specific Symptoms of Psychosis? A Study from the 2007 The Adult Psychiatric Morbidity Survey Schizophrenia bulletin. 26.7. 2012. Oxford university press. Viitattu 2.3.2016.
  22. Pakolaiset sairastuvat muita useammin psykoosiin HS.fi. Viitattu 16.3.2016.
  23. a b Tietoa skitsofreniasta "Totuus on harhaa: vain harha on totta" Viitattu 14.3.2016.
  24. Mielen sairaus leimaa yhä – "Diagnoosien takaa löytyy kauniita, hienoja ihmisiä" Yle Uutiset. Viitattu 14.3.2016.
  25. Skitsofrenia sairautena › Sairauden puhkeaminen on useiden tekijöiden summa | Skitsofreniainfo Skitsofrenia. Viitattu 29.2.2016.
  26. www.duodecimlehti.fi - VUOSIKERRAT www.duodecimlehti.fi. Viitattu 16.3.2016.
  27. a b Tutkijat epäilevät, että tupakointi altistaa skitsofrenialle HS.fi. Viitattu 1.3.2016.
  28. a b c Suomalaisten geenilöydös paljasti skitsofrenian ja nikotiiniriippuvuuden yhteyksiä HS.fi. Viitattu 2.3.2016.
  29. a b Tutkijat epäilevät, että tupakointi altistaa skitsofrenialle HS.fi. Viitattu 29.2.2016.
  30. a b Skitsofrenia ja kannabiksen käyttö voivat johtua samoista geeneistä HS.fi. Viitattu 2.3.20162.
  31. www.duodecimlehti.fi - VUOSIKERRAT duodecimlehti.fi. Viitattu 2.3.2016.
  32. Frisher M, Crome I, Martino O, Croft P.: Assessing the impact of cannabis use on trends in diagnosed schizophrenia in the United Kingdom from 1996 to 2005. Pubmed - US National library of medicine. syyskuu 2009. National institutes of health. Viitattu 2.3.2016.
  33. Kannabis tuskin aiheuttaa skitsofreniaa - Suomenkuvalehti.fi Suomenkuvalehti.fi. Viitattu 2.3.2016.
  34. www.duodecimlehti.fi - HAKU www.duodecimlehti.fi. Viitattu 2.3.2016.
  35. a b http://www.telegraph.co.uk/health/healthnews/10982396/Rare-gene-responsible-for-schizophrenia-discovered-by-scientists.html
  36. Liika kahvi saa kuulemaan ääniä päässä – älä keitä lisää ennen kuin luet tämän - Uutisia masennuksesta - Masennus - Terveysklinikat - Tohtori.fi www.tohtori.fi. Viitattu 2.3.2016.
  37. D-vitamiinin vähyys yleistä skitsofreniaa sairastavilla Terve.fi. Viitattu 5.4.2016.
  38. a b Tutkijat löysivät lisää näyttöä skitsofrenian ja infektioiden yhteydestä - Uutisia masennuksesta - Masennus - Terveysklinikat - Tohtori.fi www.tohtori.fi. Viitattu 3.5.2016.
  39. http://www.nimh.nih.gov/health/topics/schizophrenia/index.shtml
  40. http://www.helpguide.org/articles/schizophrenia/schizophrenia-signs-types-and-causes.htm
  41. Skitsofrenia lääkäri vastaa › Skitsofrenian periytyminen | Skitsofreniainfo Skitsofrenia. Viitattu 14.3.2016.
  42. Reseptori, Terveydeksi: Alttiusgeenejä löytyy myös skitsofrenian ja autismin takaa. YLE Radio 1 4.11.2009 klo 21.40
  43. a b Norio-keskus, Skitsofrenia Norio-keskus. Viitattu 14.3.2016.
  44. Skitsofrenia sairautena › Sairauden puhkeaminen on useiden tekijöiden summa | Skitsofreniainfo Skitsofrenia. Viitattu 2.3.2016.
  45. http://schizophreniabulletin.oxfordjournals.org/content/36/1/26.full
  46. Uusi geenitieto auttaa hahmottamaan skitsofrenian biologisia mekanismeja FIMM. Viitattu 5.4.2016.
  47. http://www4.thl.fi/fi_FI/web/fi/uutinen?id=34007
  48. http://www.nature.com/neuro/journal/v16/n9/full/nn.3484.html
  49. Palan puuttuminen kromosomista altistaa skitsofrenialle Tiede. Viitattu 4.5.2016.
  50. Outi Laatikainen: Skitsofreniaa aiheuttava geeni tunnistettu – suomalaisnäytteet tärkeänä apuna Keskisuomalainen. 21.3.2016. Viitattu 5.4.2016.
  51. Skitsofrenian geneettisestä taustasta suomalaisissa uutta tietoa Terve.fi. Viitattu 4.5.2016.
  52. Skitsofrenian synnystä mielenkiintoista tutkimustietoa Yle Uutiset. Viitattu 6.4.2016.
  53. http://www.schizophrenia.com/newsletter/allnews/O2shortage.html
  54. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11689395?dopt=Abstract
  55. https://www.duo.uio.no/bitstream/handle/10852/27942/dravhandling-haukvik.pdf?sequence=3
  56. http://herkules.oulu.fi/isbn9789514296123/isbn9789514296123.pdf
  57. http://apps3.jhsph.edu/weaton/MDRF/Hschizophrenia.pdf
  58. Creative minds 'mimic schizophrenia' - BBC News BBC News. Viitattu 12.3.2016. (englanniksi)
  59. a b c http://www.terve.fi/terveyden-abc/ensipsykoosin-hoito
  60. Psykoosi (mielisairaus) www.terveyskirjasto.fi. Viitattu 12.3.2016.
  61. Miksi ihmiset kuulevat ääniä? Terve.fi. Viitattu 14.3.2016.
  62. Lääkäri: Äänien kuuleminen ei ole sairaus. Piia Simola 3.10.2014. Studio55. http://www.studio55.fi/terveys/article/laakari-aanien-kuuleminen-ei-ole-sairaus/4361242
  63. a b c d Tutkimus: Harhaäänet ovat länsimaissa ilkeämpiä kuin Intiassa ja Afrikassa HS.fi. Viitattu 13.3.2016.
  64. a b c Skitsofrenia Omaiset mielenterveystyön tukena Itä-Suomi ry. Viitattu 13.3.2016.
  65. Skitsofrenian oireet › Skitsofrenian oireet moninaisia ja yksilöllisiä | Skitsofreniainfo Skitsofrenia. Viitattu 12.3.2016.
  66. a b Terveyskirjasto www.terveyskirjasto.fi. Viitattu 29.2.2016.
  67. a b Terveys ja sairaus nuoren arjessa www.peda.net. Viitattu 13.3.2016.
  68. Tiina Paunio ja Tarja Porkka-Heiskanen: Unen merkitys sairauksien synnyssä Duodecim. 2008. Viitattu 5.4.2016.
  69. Nikkola, Kristiina: Psykiatriaa sairaanhoitajille Kaakkois-Suomen Sosiaalipsykiatrinen Yhdistys ry:. Viitattu 26.1.2008.
  70. Poliklinikka.fi
  71. a b Kuopion lääkeinformaatiokeskus Tunnistatko lääkkeiden antikolinergiset haitat? Apteekkari 5/2005 (PDF)
  72. Terveysportti.fi Jussi Hirvonen: Psykoosilääkkeiden haittavaikutukset. 5.9.2008.
  73. ^ Shibayama M (2011). "Differential diagnosis between dissociative disorders and schizophrenia". Seishin shinkeigaku zasshi=Psychiatria et neurologia Japonica 113 (9): 906–911. PMID 22117396.
  74. Attwood, Tony (2007): Aspergerin oireyhtymä. Opas vanhemmille ja asiantuntijoille. Haukkarannan koulu. ISBN 952-5338-22-3
  75. Skitsofrenian ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön periytyvyydessä on yhtäläisyyksiä Terve.fi. Viitattu 22.3.2016.
  76. Skitsofrenia ja kaksisuuntainen mielialahäiriö samaa alkuperää Tiede. Viitattu 14.3.2016.
  77. http://www.skitsofreniainfo.fi/skitsofrenia/Skitsofrenian-merkit-naehtaevissae-jo-varhain-avun-saaminen-voi-olla-vaikea
  78. a b c d e f g h i Anna-Sofia Berner: Torniossa mielenterveyshoito toimii. Helsingin Sanomat 16.12.2012.
  79. 42 prosenttia skitsofreniaan sairastuneista ei hae lääkkeitään apteekista Mediuutiset. Viitattu 22.3.2016.
  80. Skitsofreenikko heivattiin sairaalasta kadulle: Löysin poikani alkoholistien asuntolasta Studio55.fi. Viitattu 22.3.2016.
  81. http://www.medscape.com/viewarticle/820547
  82. http://emedicine.medscape.com/article/288259-treatment
  83. a b c Satu Vasantola: Lapin psykiatriasta tuli vientituote – ”Tuskin olisin hengissä, jos en olisi päässyt tuohon hoitoon”. Helsingin Sanomat 23.1.2016. http://www.hs.fi/kotimaa/a1453522126383?jako=a71ef9536137f04d0a9a835abcede71f
  84. www.duodecimlehti.fi www.duodecimlehti.fi. Viitattu 16.3.2016.
  85. Jukka Kukkohovi: Lääkkeettömät hoitomuodot Harjamäen sairaalassa vuosina 1926-1952, Internet-sivut Harjamäen sairaalamuseon käyttöön. Kajaanin ammattikorkeakoulu.
  86. Anna-Sofia Berner: Kovat keinot. Helsingin Sanomat 22.8.2010, D1.
  87. KV-tietopankki – Skitsofrenia www.kvtietopankki.fi. Viitattu 3.3.2016.
  88. Arjen vaatimukset ovat kovat – niin kovat, että skitsofreniasta toipuminen ei yleisty Yle Uutiset. Viitattu 14.3.2016.
  89. Anna Leppävuori: Arjen vaatimukset ovat kovat – niin kovat, että skitsofreniasta toipuminen ei yleisty. Yle.fi-verkkosivusto 10.4.2015. http://yle.fi/uutiset/arjen_vaatimukset_ovat_kovat__niin_kovat_etta_skitsofreniasta_toipuminen_ei_yleisty/7914924
  90. Skitsofrenia saattaa parantua iän myötä Yle Uutiset. Viitattu 14.3.2016.
  91. Skitsofrenia siirtymässä maalta kaupunkiin Terve.fi. Viitattu 28.2.2016.
  92. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä :29 ei löytynyt
  93. http://www.sciencedaily.com/releases/2013/01/130121103329.htm?utm_source=rss&utm_medium=rss&utm_campaign=new-findings-on-mortality-of-individuals-with-schizophrenia
  94. a b Skitsofrenia yhteydessä syöpäkuolemiin Terve.fi. Viitattu 28.2.2016.
  95. Ciara Kelly, Robin McCreadie: Cigarette smoking and schizophrenia Advances in Psychiatric Treatment. syyskuu 2000. The Royal College of Psychiatrists. Viitattu 2.3.2016.
  96. a b Jouko Lönnqvist ym.: Psykiatria s. 64 (1999).
  97. Skitsofreenikoilla tavallista enemmän autoimmuunisairauksia. Yle uutiset 6.3.2014. http://yle.fi/uutiset/skitsofreenikoilla_tavallista_enemman_autoimmuunisairauksia/7122503
  98. Mielenterveysbarometrin NIMBY-mittari: suvaitsevaisuus kasvanut 10 vuodessa | Mielenterveyden keskusliitto mtkl.fi. Viitattu 28.2.2016.
  99. Skitsofrenia - skitsofreniaopas.fi skitsofreniaopas.fi. Viitattu 28.2.2016. (ruotsiksi)
  100. Schizophrenia in Politics: Delusions and Deceptions The Huffington Post. Viitattu 10.4.2016.
  101. Halla-aho: Helsinki on skitsofreeninen HS.fi. Viitattu 10.4.2016.
  102. Piiloleikki jatkuu - Voima Voima. Viitattu 10.4.2016.
  103. Mental Health Care in Japan (s. 118-120) 1.1.2012. Routledge. Viitattu 12.3.2016. (englanniksi)
  104. Skitsofreniapotilaat harvoin väkivaltaisia | Mieli ja masennus | Iltalehti.fi www.iltalehti.fi. Viitattu 12.3.2016.
  105. Käsitteitä mielenterveydestä | Mielenterveyden keskusliitto mtkl.fi. Viitattu 28.2.2016.
  106. Skitsofrenia ei lisää väkivaltariskiä Tiede. Viitattu 28.2.2016.
  107. a b Suomessa syrjitään skitsofreenikkoja Lääkärilehti.fi. Viitattu 10.4.2016.
  108. a b Mielenterveysongelmista kärsivän muut vaivat pannaan herkästi hulluuden piikkiin – "Tämä johtaa turhiin kuolemiin" HS.fi. Viitattu 28.2.2016.
  109. Veli: Siskoni menehtyi, koska veritulppaa ei hoidettu ajoissa www.iltalehti.fi. Viitattu 10.4.2016.
  110. Potilaita pahoinpideltiin vuosien ajan Turussa ts.fi. Viitattu 3.3.2016.
  111. Mielenterveyspotilaat kertovat: Kupittaan sairaala traumatisoi www.iltalehti.fi. Viitattu 3.3.2016.
  112. kemiallisesta sitomisesta | katijuva.turanko.net. Viitattu 3.3.2016.
  113. a b Mallioppilaan pimeä puoli www.nosteessa.fi. Viitattu 28.2.2016.
  114. HS Kotimaa 28.4.2000 - Suomi rikkoi huostaanotossa perheen yksityisel�m�n suojaa www2.hs.fi. Viitattu 3.3.2016.
  115. a b Skitsofrenia kutistaa aivot Terve.fi. Viitattu 1.3.2016.
  116. a b Pitkäaikainen psykoosilääkitys vaikuttaa aivojen kokoon Terve.fi. Viitattu 22.3.2016.
  117. a b Psykoosilääkkeet kutistavat skitsofreenikon aivoja Mediuutiset. Viitattu 22.3.2016.
  118. Psykoosilääkitys lisää laskimotukosten vaaraa Terve.fi. Viitattu 22.3.2016.
  119. Psykoosilääkitys saattaa tehdä sydänkohtauksesta vaarallisemman Terve.fi. Viitattu 22.3.2016.
  120. Psykoosilääkkeet ehkä vaaraksi nuoren sydämelle www.terve.fi. Viitattu 17.4.2016.
  121. a b Skitsofreniaa sairastavat myös dementian vaarassa Terve.fi. Viitattu 4.5.2016.
  122. Psykoosilääkitys saattaa nopeuttaa dementian etenemistä - Uutisia sydämestä - Sydän - Terveysklinikat - Tohtori.fi www.tohtori.fi. Viitattu 4.5.2016.
  123. Kari Raaska: Psykoosilääkkeet ja painonnousu Katsaus. 2002. Duodecim.
  124. Psykoosilääkkeet lisäävät lasten ja nuorten diabetesriskiä - Klinikkauutisia - Diabetes - Terveysklinikat - Tohtori.fi www.tohtori.fi. Viitattu 17.4.2016.
  125. Finlex, Ajantasainen lainsäädäntö: Laki hedelmöityshoidoista 1237/2006 www.finlex.fi. Viitattu 28.2.2016.
  126. Riitta Aejmelaeus: Adoptiolautakunnan lääkäri - Valvira powerpoint-luento. 6.2.2014. Valvira.
  127. Lautakunnan ohjeistuksia - Valvira www.valvira.fi. Viitattu 28.2.2016.
  128. a b Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE: Adoption terveydelliset esteet Lausunto. 20.3.2015. Sosiaali- ja terveysministeriö.
  129. Guidance on the Assessment ofthe Psysical and Mental Health of Adoption Applicants Virallinen ohje adoptiohakijoiden terveydentilan arvioimiseksi. 2009. Tanskan oikeusministeriö, perheasioiden osasto.
  130. Psyykkiset sairaudet - Veripalvelu www.veripalvelu.fi. Viitattu 28.2.2016.
  131. Usein kysyttyä - Veripalvelu www.veripalvelu.fi. Viitattu 28.2.2016.
  132. Veripalvelun asiantuntija sähköpostitse vuonna 2015
  133. Turvallisuustarkistus vaaditaan fi-fi.facebook.com. Viitattu 12.3.2016.
  134. Etusivu - Suomen Moniääniset ry www.moniaaniset.fi. Viitattu 22.3.2016.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]