Erityisherkkyys

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Erityisherkkyydellä tarkoitetaan synnynnäistä, hermostollista ominaisuutta. Erityisherkkä ihminen reagoi tavallista herkemmin ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin, sillä hermosto käsittelee aistien välittämää tietoa laajemmin ja syvällisemmin. [1][2] Erityisherkkyys ei ole sairaus tai diagnoosi. Erityisherkkien ihmisten kokemukset omasta herkkyydestään vaihtelevat. Herkkyydestä voi olla sekä hyötyä että haittaa. Erityisen herkät ihmiset ovat usein luovia, intuitiivisia, pohdiskelevia ja tunnollisia. Toisaalta he kuormittuvat muita helpommin esimerkiksi kiireestä, melusta ja negatiivisesta ilmapiiristä.

Käsitteen "erityisherkkä" (highly sensitive person, HSP) on kehittänyt psykologian tohtori, psykoterapeutti Elaine Aron, joka on tutkinut erityisherkkyyttä 1990-luvulta alkaen. Aronin mukaan noin viidesosa ihmisistä on hermostoltaan erityisen herkkiä. Ilmiötä voidaan kuvata myös termillä tunne- ja aistiherkkyys.[3]

Suomessa erityisherkkyys on vielä melko tuntematon käsite, laajemmin siitä on alettu puhua vasta vuosien 2013–2014 aikana. HSP - Suomen Erityisherkät ry -yhdistys perustettiin marraskuussa 2013. Sen tarkoituksena on erityisherkkyyttä koskevan tiedon ja ymmärryksen lisääminen Suomessa, sekä verkostojen luominen erityisherkille ihmisille.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Erityisherkkyys on ominaisuus, ei sairaus Yle 12.11.2014.
  2. Erityisherkästä on vastusta kovanaamoille Talouselämä 27.8.2014.
  3. Elaine Aron: Erityisherkkä ihminen. Nemo, 2014. ISBN 9522402141.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Elaine N. Aron: Erityisherkkä ihminen. (The highly sensitive person) Suomentanut Sini Linteri. Nemo, 2014. ISBN 9789522402141.
  • Janna Satri: Sisäinen lepatus – herkän ihmisen tietokirja. Basam Books, 2014. ISBN 9789522602268.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]