Asunnottomuus

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Flag of Finland.svg
 Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Asunnoton mies Pariisissa.

Asunnottomuus on vakituisen asunnon jatkuvaa tai ajoittaista puuttumista.[1][2]

Maailman kodittomien määrän arvioidaan olevan noin 100 miljoonaa.[3]

Asunnottomuus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa asunnottomuus keskittyy suuriin kaupunkeihin ja erityisesti pääkaupunkiseudulle. Aran kunnille teettämän kyselyn mukaan marraskuussa 2012 Suomessa oli 7 850 asunnotonta, joista yli puolet oli helsinkiläisiä.[4] Neljä viidesosaa asunnottomista on miehiä.[5] Asunnottomuuden määrä laski 2000-luvun alkuvuosina,[6] mutta on kääntynyt jälleen nousuun[4] Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla vuokra-asunnon löytämistä vaikeuttaa se, että niistä on pula ja vuokrat nousevat muuta maata nopeammin.[7]

Suomen perustuslain 19. pykälä antaa kaikkia koskevan perusoikeuden välttämättömään huolenpitoon: "Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon" sekä "julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä".[8] Kunnilla ja valtiolla on siis velvollisuus järjestää lämmin yösija, ja jokaisella yksilöllä kotipaikkaan katsomatta oikeus saada se.[9]

Asunnottomuutta on yritetty helpottaa useilla eri tavoilla kuten järjestämällä asunnonhankkimista edistäviä sosiaalisia ohjelmia asunnottomia varten, sekä ylläpitämällä erilaisia paikkoja, joissa kodittomat voivat nukkua yön yli ja peseytyä. Kaikki ihmisryhmät, kuten asuntoa vailla olevat ulkomaalaiset eivät kuitenkaan pääse hätämajoitukseen useaksi yöksi edes kovilla pakkasilla, sillä esimerkiksi Helsingissä sovelletaan kaupungin sosiaaliviraston elokuussa 2014 antamaa ohjetta, jonka mukaan ulkomaalaisten hätämajoitus sidotaan maasta poistumiseen. Ohje saattaa olla perustuslain vastainen. Perustuslaki velvoittaa viranomaiset jättämään soveltamatta säännöstä, joka on ristiriidassa lain tai perustuslain kanssa.[9] Helsingin kaupungin maahanmuuttajille tarkoittama Infopankki ohjeistaa, että kuntien tuottamiin tai rahoittamiin kriisiasumispalveluihin on tavallisesti oikeus vain henkilöillä, joilla on kotikunta Suomessa, ja muiden on käännyttävä maansa edustuston puoleen Suomessa.[10]

Yksi majoituskeino ovat halvoista rakennusmateriaaleista tehdyt asumukset. Suomessa esimerkiksi Lahdessa[11], Helsingissä[12] ja Tampereella[13] kaupunki asutti aiemmin kodittomia, myös lapsiperheitä, parakkeihin, koska ratkaisun ajateltiin jäävän vain tilapäiseksi ensisuojaksi. Samat ihmiset asuivat niissä kuitenkin joskus vuosikausia ja tilapäisratkaisut venyivät vuosikymmenten pituisiksi. Poliittiseen viivyttelyyn saattaa vaikuttaa nimby-ilmiö, sillä usein naapurien vastustuksen vuoksi on poliittisesti epäsuosittua rakentaa pysyväksi tarkoitettuja asuntoja ja asuntoloita.

Asunnottomien asiaa ajaa muun muassa Vailla vakinaista asuntoa ry. Se osallistuu syksyisin Asunnottomien yön järjestämiseen 17. lokakuuta, joka on myös YK:n kansainvälinen päivä köyhyyden poistamiseksi. Pieni osa asunnottomia elää omasta tahdostaan asunnottomina, kuten eräät vaihtoehtoista elämäntapaa eri syistä tavoittelevat yksilöt ja alakulttuurit.lähde?

Asunnottomuuden aiheuttajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Broom icon.svg
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Toisto pois. Lähteet tarkistettava ja kohdennettava tietoihin, merkinnät korjattava FI-muotoon

Pääsääntöisiä syitä asunnottomuuteen on dokumentoitu useassa tutkimuksessa[14][15][16] Seuraavat tekijät lisäävät huomattavasti kodittomuuteen joutumista:

  • Asumisen kalleus: tarpeeksi halpojen asuntojen ja asumismuotojen puuttuminen
  • Kasvatuskodissa asuminen: Asunnottomuus on kahdeksan kertaa todennäköisempää tässä ihmisryhmässä verrattuna tavanomaiseen perhetaustaan.
  • Kotiväkivalta: sisältäen seksuaalisen, fyysisen ja henkisen väkivallan. Koska paenneet yleensä kohtaavat itsensä kadulta ilman mahdollisuutta kotiin. Lapsilla on myös korkeampi huumeriippuvuuden kehittymisen mahdollisuus, mikä entisestään vähentää kodin löytymistä.[17] Vuonna 1990 tehdyn tutkimuksen mukaan, puolet kodittomista naisista ja lapsista pakenevat hyväksikäyttöä.[18]
  • Köyhyys: köyhyys lisää riskiä joutua myös kodittomaksi.
  • Päihderiippuvuudet: Kodittomien joukossa on yleistä olla erilaisten päihdeongelmien tekemisissä kanssa, kuten huume- tai alkoholiongelman. On kuitenkin epäselvää onko huumeriippuvuus asunnottomuuden seurausta vai sen aiheuttaja. Kuitenkin huumeriippuvuus tekee asunnottomuudesta poistumisen erittäin vaikeaksi[19][20]
  • Sodat ja konfliktit: Siviilit erilaisten sotien ja aseellisten konfliktien aikana ovat suuressa vaarassa joutua asunnottomiksi, johtuen armeijoiden tai militanttien iskuista asuntoihin ja infrastruktuuriin. Usein myös sotien jälkeinen jälleenrakentaminen ja korjaaminen on kallista, etenkin jos yhteiskuntajärjestelmä on romahtanut. Tilanne vaikeuttaa kansalaisten asunnon hankintaa tai palauttamista.[21]
  • Terveydenhuollon puutteet: terveyspalvelujen, kuten mielenterveys- ja päihdepalvelujen huono saatavuus ja riittämättömät hoitomahdollisuudet, sekä sopivan hintaisen terveydenhuollon puuttuminen
  • Vakavat mielenterveysongelmat ja liikuntarajoitteisuus: On arvioitu että noin kolmannes täysi-ikäisistä asunnottomista kärsii jonkinasteisesta mielenterveysongelmasta ja/tai liikuntaesteestä. Aiemmin sitten nämä ihmiset asuivat mielisairaaloissa. National Alliance for the Mentally Ill -instituution (NAMI) mukaan pelkästään Kaliforniassa Yhdysvalloissa oli 50 000 mielenterveysongelmista kärsivää koditonta, johtuen vuosien 1957 ja 1988 välisestä pakkohoidon vähentämisestä, kun lähihoidon määrää ei samalla lisätty.[22]
  • Vankeudesta vapautuminen: Usein vankeusrangaistus eristää ihmisen sosiaalisesti ystävistään ja perheestään, sekä vähentää resurssien määrää. Työn saaminen on usein hankalaa rikosrekisterin omaaville. Myös erilaiset hoitamattomat päihdeongelmat lisäävät entisen vangin asunnottomuuden todennäköisyyttä.[23]

Asunnottomuuden historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englannissa yritettiin ensimmäistä kertaa 1500-luvulla antaa asunnottomille kodin mahdollisuus (tätä ennen asunnottomuudesta rangaistiin), sekä kouluttamalla heitä työläisiksi. 1800-luvulla tämä korvattiin työläistaloilla, joiden tarkoitus oli vähentää asunnottomien tarvetta valtion apuun.

Suomessa toisen maailmansodan jälkeen väestöstä yli 11 % oli ilman asuntoa ja asuntoa tarvitsevaa siirtoväestöä oli yli 400 000 ihmistä. Helsingissä oli kova asuntopula, ja ihmisiä asui tilapäisasunnoissa kuten pommisuojissa, kellareissa, pannuhuoneissa ja puutarhamökeissä aina vuoteen 1956 asti.[24] Vuosien ajan kiireellisessä asunnon tarpeessa oli 4 000–6 000 perhettä. Helsingissä otettiin käyttöön huone ja henkilö -periaate lokakuuta 1944. Sen mukaan asunnonhaltijalla oli oikeus pitää vain yhtä huonetta yhtä vakituista asukasta kohti, muihin tiloihin huoneenvuokralautakunnat osoittivat alivuokralaisia. Keskimääräinen asunnon odotusaika oli 7–13 kuukautta. Perheettömät hakijat eivät välttämättä päässeet edes jonoon. Tilanne parani 1940-luvun lopulla, kun perustettiin Asuntorakennustuotannon valtuuskunta Arava järjestämään halpakorkoisia lainoja asuntotuotantoon.[25] Sodanjälkeisen asuntopulan aikaan Turussa köyhät ihmiset majailivat kurjissa oloissa Pikku-Berliinissä eli parakkikylässä, joka oli sodan aikana ollut saksalaissotilaiden kasarmialuetta. Pikku-Berliini purettiin 1960-luvun alussa.[26]

1960-luvulla Bodominjärven murhatutkinnan yhteydessä Helsingin metsissä laskettiin majailevan toistasataa ihmistä, joiden kotina toimivat ensimmäisen maailmansodan aikaiset bunkkerit tai hökkelit, jotka oli kyhätty pellistä, laudoista, risuista ja peitteistä.[12]

Vuonna 1967 asunnottomuus nousi otsikoihin, kun loka-marraskuussa pakkasyöt surmasivat Helsingissä 44 asunnotonta miestä. He eivät päässeet yömajoihin, koska niihin ei otettu humalassa olevia. Asunnottomuuden poistamiseksi syntyi Marraskuun liike. Helsingissä avattiin niin sanottu Liekkihotelli sittemmin Lepakko-nimen saaneessa entisessä Suomen Väri- ja Vernissatehtaan varastossa Ruoholahdessa. Yömaja avasi ovensa 5. joulukuuta 1967.[27]

Kodittomien kokoaminen parakkikyliin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lahden Launeella sijaitsevassa Keijupuistossa oli 1970-luvulta vuoteen 2007 kaupungin järjestämä kodittomien asuntola, joka koostui 10 parakista. Parakit oli alun perin tuotu 1970-luvulla siirtotyöläisten väliaikaisasunnoiksi. Myös asuntola ajateltiin tilapäisratkaisuksi ja sen purkaminen oli pitkään suunnitteilla[11], mutta parakit olivat lopulta paikallaan 37 vuotta ennen niiden purkamista.[12] Asukkaiden oli tarkoitus asua parakeissa, kunnes he saisivat vuokra-asunnon, mutta monella odotus venyi vuosien mittaiseksi. Suuri osa asukkaista oli alkoholisteja. Parakeissa asui myös muista syistä vuokra-asunnon menettäneitä, psykiatrisista sairaaloista tuotuja potilaita sekä vankilasta vapautuneita ihmisiä.[11]

Helsingin Herttoniemessä sijaitsi vuosina 1988-2008 kaupungin parakkikylä, joka purettiin eduskunnan oikeusasiamiehen todettua sen ala-arvoiseksi paikaksi.[12]

Myös Tampereen kaupunki majoitti asunnottomia vuosina 1991-2013 Nekalassa tilapäisiksi tarkoitetuissa viidessä parakissa . Ne oli tuotu ydinvoimalatyömaalta, jonka vuoksi parakkikylä nimettiin Atomikyläksi. Parakit jäivät lopulta 25 vuoden ajaksi, kunnes ne purettiin vuonna 2013. Köyhien ja päihdeongelmaisten ihmisten asuttaminen samaan paikkaan erillään muista ihmisistä aiheutti väkivallan ja levottomuuksien kertymistä Atomikylään.[13] Parakeissa asui myös lapsia.[28]

Asunnottomien kohtaamat ongelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asunnottomat voivat kohdata väkivaltaisia rikoksia. Vuoden 2007 tutkimuksen mukaan tämä on lisääntyvä ongelma asunnottomien keskuudessa.[29][30] Joissain lakijärjestelmissä maailmalla, kuten eräissä Yhdysvaltojen osavaltioissa, äänioikeuden saamisen yksi kriteeri on pysyvän osoitteen omistaminen. Tällöin asunnottomilla on muita kansalaisia huonommat mahdollisuudet vaikuttaa yhteiskuntajärjestelmäänsä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Office of Applied Studies, United States Department of Health and Human Services: "Terminology"
  2. ↑ United States Code, Title 42, Chapter 119, Subchapter I, § 11302. United States Code: General definition of a homeless individual.
  3. ↑ More Than 100 Million Homeless Worldwide
  4. ↑ a b Asunnottomien määrä kasvaa yhä Yle Uutiset. 11.2.2013. Viitattu 22.1.2013.
  5. ↑ Erot sysäävät miehiä asunnottomuuteen Helsingin Sanomat. 21.7.2015. Viitattu 18.10.2017.
  6. ↑ Juha Kaakinen, Jarmo Nieminen, Sari Pitkänen: Oikeus asuntoon, oikeus ihmisarvoiseen elämään. Valtakunnallisen (2001–2005) ja pääkaupunkiseudun (2002–2005) asunnottomuuden vähentämisen toimenpideohjelmien arviointi, s. 12. Ympäristöministeriön raportteja 8/2006. Helsinki: Ympäristöministeriö, 2006. ISBN 952-11-2284-6. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 22.1.2013).
  7. ↑ Helsingin vuokra-asuntopula: “Kolme henkeä yksiössä – ollaan liian tiukoilla” Yle Uutiset. Viitattu 3.2.2016.
  8. ↑ FINLEX ® - Ajantasainen lainsäädäntö: Suomen perustuslaki 731/1999 www.finlex.fi. Viitattu 3.2.2016. fi
  9. ↑ a b Piut paut perustuslaista - Voima Voima. Viitattu 3.2.2016. fi-FI
  10. ↑ Asuminen kriisitilanteessa www.infopankki.fi. Viitattu 3.2.2016.
  11. ↑ a b c Festival News 8.3.2006: Perustuu tositapahtumiin www15.uta.fi. Viitattu 3.2.2016.
  12. ↑ a b c d Esoteerinen maantiede ja periferiaterapia: Keijupuiston parakkien tarina esoteerinenmaantiede.blogspot.fi. Viitattu 3.2.2016.
  13. ↑ a b Nekalan legendaarinen Atomikylä hajotetaan atomeiksi – katso kuvagalleria moro.aamulehti.fi. Viitattu 3.2.2016.
  14. ↑ United States Conference of Mayors: "A Status Report on Hunger and Homelessness in America's Cities: a 27-city survey", December 2001.
  15. ↑ United States Conference of Mayors: "US Conference of Mayors/Sodexho Hunger and Homelessness Survey: 2005" December 2005, "Main Causes of Homelessness", p.63-64. [1] [2]
  16. ↑ Vanneman, Reeve: "Main Causes of Homelessness", University of Maryland
  17. ↑ Homeless Agency. Facts about Homelessness: Causes of Homelessness. Viitattu 10.5.2006.
  18. ↑ National Coalition for the Homeless (June 2005). Often, more local resources are available to fleeing women and children as this group is easier to identify and improve their situation. Domestic Violence and Homelessness. Viitattu 11.5.2006.
  19. ↑ Coalition on Homelessness and Housing in Ohio (17.9.2006). Homelessness: The Causes and Facts. Viitattu 10.5.2006.
  20. ↑ cf. Booth, Koegel, et al. "Vulnerability Factors for Homelessness Associated with Substance Dependence in a Community Sample of Homeless Adults", 2002.
  21. ↑ http://www.chicagohomeless.org/factsfigures/war.pdf#search=%22War%20and%20homelessness%22
  22. ↑ http://content.healthaffairs.org/cgi/content/full/hlthaff.w5.212/DC1
  23. ↑ Chicago Coalition for the Homeless. Homelessness—Causes and Facts. Viitattu 10.5.2006.
  24. ↑ Jälleenrakennuskauden arkkitehtuuri Arkkitehtuurimuseo. Viitattu 3.2.2016.
  25. ↑ Sota ohi, kotirauha koetuksella HS.fi. Viitattu 3.2.2016.
  26. ↑ Vilinää: Lapsuusmuistoja osa IV allergisenkoiranblogi.blogspot.fi. Viitattu 3.2.2016.
  27. ↑ Helsingin Sanomat 18.11.2007
  28. ↑ MURHA.INFO • katso viestiketjua - Nekala - Isä ja poika surmattiin www.murha.info. Viitattu 3.2.2016.
  29. ↑ Lewan, Todd: "Unprovoked Beatings of Homeless Soaring", Associated Press 8.4.2007.
  30. ↑ National Coalition for the Homeless: Hate, "Violence, and Death on Main Street USA: A report on Hate Crimes and Violence Against People Experiencing Homelessness, 2006", February 2007.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pyyvaara, Ulla & Timonen, Arto: Katu: Asunnottomat kertovat. Helsinki: Into-Kustannus, 2012. ISBN 978-952-264-159-5.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Asunnottomuus&oldid=17659270”