Toxoplasma gondii

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Toxoplasma gondii
Toxoplasma gondii.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Chromalveolata
Pääjakso: Alveolata
Alajakso: Itiöeläimet Apicomplexa
Luokka: Conoidasida
Lahko: Eucoccidiorida
Heimo: Sarcocystidae
Suku: Toxoplasma
Laji: gondii
Kaksiosainen nimi

Toxoplasma gondii[1]
(Nicolle & Manceaux, 1908) Nicolle & Manceaux, 1909

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Toxoplasma gondii Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Toxoplasma gondii Commonsissa

Toxoplasma gondii on Chromalveolata-eliökuntaan kuuluva yksisoluinen loiseliö. Se kuuluu samaan alajaksoon kuin malariaa aiheuttavat Plasmodium-itiöeläimet. Sen pääisäntiä ovat kissaeläimet, mutta sitä voi esiintyä myös muilla tasalämpöisillä eläinlajeilla, ihminen mukaan luettuna. T. gondii kykenee suvulliseen lisääntymiseen ainoastaan kissoissa; muissa tasalämpöisissä eläimissä se lisääntyy suvuttomasti.

Tartunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toxoplasman invaasiomekanismi eli mekanismi, jota loinen käyttää tunkeutuakseen isäntäsoluun, eroaa useiden bakteerien ja virusten passiivisesta invaasiosta. Useimmat bakteerit ja virukset käyttävät soluun tunkeutumiseen fagosytoosia tai endosytoosia kun taas Toxoplasman invaasiomekanismi on aktiivinen. Soluun tunkeutuminen voidaan erotella eri vaiheisiin. Ensin loinen kiinnittyy isäntäsolun pintaan. Tämän jälkeen se tunkeutuu tekemänsä erityisen portaalin, moving junction, läpi ja päätyy isäntäsolun sisään. Invaasio kestää noin minuutin.[2]

Aktiinilla on tärkeä rooli invaasiossa. Loisen aktiini-myosiinimoottori mahdollistaa loisen liikkumisen. Tämä liikkumistapa on oleellinen invaasiossa, sillä se mahdollistaa loisen liikkumisen isäntäsolun pinnalla. Se myös mahdollistaa itse invaasion sekä loisen poistumisen ulos solusta. Toxoplasmalla on yksi aktiinigeeni, act1. Aktiinin rooli invaasiossa ymmärrettiin kun huomattiin että aktiinin polymerisaation estäjä sytokalasiini D (CytD) estää invaasiota. Loiskannoissa, joissa aktiinigeenin toiminta on estetty, loisten liikkumiskyky ja taudinaiheuttamiskyky heikkenee. Aktiinin rooli on oleellinen Toxoplasman invaasion viimeisissä vaiheissa. Aktiinin puuttuminen myös hidastaa invaasiota huomattavasti.[3]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

T. gondii aiheuttaa toksoplasmoosina tunnetun oireyhtymän, joka ei yleensä ole vaarallinen. Ihmisellä tavallisin oire on useiden viikkojen kuluttua tartunnasta ilmaantuva lievän flunssan kaltainen sairaus, joka sairastetaan lähes huomaamatta.[4] Poikkeuksen muodostavat ihmiset, joiden vastustuskyky on muusta syystä alentunut, sekä odottavat naiset, jotka eivät ole aiemmin saaneet tartuntaa. Mikäli äiti saa toksoplasmoositartunnan raskauden aikana, voi siitä olla sikiölle vakavia seurauksia, jopa kuolema. Tartunnan ihminen voi saada erittävän kissan ulosteista esimerkiksi puhdistaessaan hiekkalaatikkoa tai syömällä huonosti kypsennettyä lihaa. Ookystat voivat päätyä elimistöön kissan ulosteista ja kudoskystat huonosti kypsennetystä lihasta. Kystat ovat paksukuorisia loisen kestomuotoja. Ookystat ja kudoskystat kulkeutuvat vatsan läpi ja ohutsuolessa niistä vapautuu sporotsoiitteja. Ne tunkeutuvat suoliston epiteelin läpi ja erilaistuvat takytsoiiteiksi, jotka leviävät muualle kehoon.[5]

Joissakin tapauksissa tartunta muuttaa tartunnan saaneen eläimen käyttäytymistä. Hiirten ja rottien tapauksessa tämä tarkoittaa sitä, että tartunnan saanut yksilö muuttuu aktiivisemmaksi eikä pelkää saalistajia (esimerkiksi kissoja) kuten terve yksilö. Kissan virtsan hajun on huomattu laskevan tartunnan saaneiden rottien aivojen pelkokeskusten aktiivisuutta ja aktivoivan niiden mielihyväkeskuksia, mikä saattaa johtaa itsetuhoiseen käytökseen ja auttaa T. gondiin pääsyssä takaisin kissaan.[6][7]

Ihmisillä tartunta voi tehdä sairastuneesta impulsiivisemman, nopeammin pitkästyvän ja hitaampirefleksisen, mikä saattaa johtaa riskikäyttäytymiseen esimerkiksi liikenteessä. Tutkimuksissa tartunta on liitetty myös esimerkiksi skitsofreniaan.[8]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Adl, S. M. et al.: The new higher level classification of eukaryotes with emphasis on the taxonomy of protists. J. Eukaryot. Microbiol., 2005, 52. vsk, nro 5, s. 399–451. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi) (Taksonomian lähde)
  2. Pulling together: an integrated model of Toxoplasma cell invasion. Current Opinion in Microbiology, 1.2.2007, nro 1, s. 83–89. doi:10.1016/j.mib.2006.06.017. ISSN 1369-5274. Artikkelin verkkoversio. en
  3. Lisa L. Drewry, L. David Sibley: Toxoplasma Actin Is Required for Efficient Host Cell Invasion. mBio, 16.6.2015, nro 3. PubMed:26081631. doi:10.1128/mBio.00557-15. ISSN 2150-7511. Artikkelin verkkoversio.
  4. Tapio Välikylä ja Sara Syyrakki: Hygieniaopas, s. 70. Sastamala: Elintarvike ja Terveys -lehti, elintarvikejaterveys.fi, 2016. ISBN 978-952-9637-56-0.
  5. Pulling together: an integrated model of Toxoplasma cell invasion. Current Opinion in Microbiology, 1.2.2007, nro 1, s. 83–89. doi:10.1016/j.mib.2006.06.017. ISSN 1369-5274. Artikkelin verkkoversio. en
  6. Parasite makes mice lose fear of cats permanently 18 September 2013. Nature. Viitattu 8.7.2014.
  7. Fatal attraction in rats infected with Toxoplasma gondii. PubMed. Viitattu 8.7.2014.
  8. How Your Cat Is Making You Crazy The Atlantic. Viitattu 3.5.2016. en-US

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]