Nikotiini

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nikotiini
Nikotiini
Nikotiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
(S)-3-(1-Metyyli-2-pyrrolidinyyli)pyridiini
Tunnisteet
CAS-numero 54-11-5
ATC-koodi N07BA01
PubChem 89594
DrugBank DB00184
Kemialliset tiedot
Kaava C10H14N2 
Moolimassa 162.231 g/mol
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Tiheys 1.0097 (20 °C) g/cm³
Sulamispiste -79 °C (-110 °F)
Kiehumispiste 246 °C (475 °F)
Liukoisuus veteen liukenee täysin veteen ja on hyvin liukoinen etanoliin, dietyylieetteriin ja kloroformiin[1]
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 100% suoneen/ihon alle pistettynä, 80-90% poltettuna, nenäsumutteena 60-80%, 20-44% syötynä[2]
Metabolia Lähinnä maksa: CYP2A6, CYP2B6, FMO3 ym.[3]
Puoliintumisaika 2 tuntia nikotiinille, 16 tuntia kotiniinille[4]
Ekskreetio virtsa[4]
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

D(US)

Reseptiluokitus
Antotapa höyrystettynä, nuuskattuna, suun/nenän limakalvoilta imeytettynä, nieltynä, imeyttämällä iholta, peräpuikkona

Nikotiini on mm. virginiantupakkakasvista saatava yleisesti käytetty päihde, ja pyridiineihin kuuluva alkaloidit, jota käytetään myös hyönteismyrkkynä ja nikotiinin vieroitushoidossa.

Nikotiini saa aikaan mielihyvän tunteen aivoissa pääosin vapauttamansa dopamiinin kautta.[5] Nikotiini toimii parasympatomimeettinä ja on useimpia nikotiinireseptoreita aktivoiva molekyyli, eli agonisti,[6] ja suurissa määrin voi aiheuttaa myrkytyksen. Nikotiini aiheuttaa riippuvuutta vieroitusoireidensa kautta.[7]

Nikotiinia esiintyy luonnostaan erityisesti virginiantupakassa, palturitupakassa ja piturissa (Duboisia hopwoodii).[8] Ainetta on myös huomattavasti vähäisemmässä määrin muissa kasveissa, erityisesti koisokasveissa kuten perunassa, tomaatissa ja munakoisossa.[9] Nikotiini toimii korkean nikotiinipitoisuuden kasveissa, kuten tupakkakasveissa (nicotinia), ensisijaisesti kasvinsyöjiä torjuvana aineena. Se esim. myrkyttää kasveja syöneitä hyönteisiä.[10] Nikotiinin tuotanto mm. tupakkakasvissa lisääntyy jälkikäteen auksiinivälitteisesti kasvin juurten vaurioituessa vaikkapa hyönteisten takia.[11]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nikotiini on nimetty tupakkakasvin, eli Nicotiana tabacum, mukaan. Kasvi on puolestaan nimetty Jean Nicot de Villemainin mukaan, kuka toimi Ranskan suurlähettiläänä Portugalissa.[12] Hän toi 1560-luvulla Portugalista nuuskaa lahjaksi Ranskan kuningatar Katariina de' Medicille ja pian se oli suosittu tuote Pariisin hienostopiireissä.[13]

1828 Nikotiinin tupakasta eristivät ensimmäisinä lääkäri Wilhelm Heinrich Posselt ja kemisti Karl Ludwig Reimann, jotka pitivät ainetta myrkkynä.[14][15] Nikotiinin empiirisen kaavan (C5H7N) selvitti 1843 tiedemies Louis Melsens. Melsens ilmoitti kuitenkin kaavan väärin, sillä hiilen atomimassan uskottiin tuolloin olevan 6 vaikka sen nykyään tiedetään olevan 12.[16] Nikotiinin varsinaisen kemiallisen rakenteen selvittivät Adolf Pinner ja Richard Wolffenstein 1893.[17][18][19] Nikotiinin syntetisoivat ensimmäisinä Amé Pictet ja A. Rotschy 1904.[20]

1905 brittiläinen fysiologian professori John Newport Langley havaitsi kemoreseptori teoriaa tutkiessaan nikotiinin stimuloivan parasympaattista hermostoa.[21] Pohjaten Langleyn ja muiden tutkimuksiin, saksalainen farmakologi Louis Lewin totesi 1920-luvulla nikotiinin aiheuttavan tupakan päihdyttävät vaikutukset ja kirjoitti asiasta 1924 kirjassaan Phantastica.[22][23]

»The decisive factor in the effects of tobacco, desired or undesired, is nicotine, which is contained to the extent from 2 to over 7%, according to the kind of tobacco and it matters little whether it passes directly in the organism or whether it is smoked.»
(Louis Lewin 1924 julkaisemansa kirjan Phantastica 1998 käännöksessä.)

Kokeellisesti asia varmistui 1941 kun Lennox M. Johnston piikitti itseensä ja muihin henkilöihin suonensisäisesti nikotiinia ja kirjoitti sen vaikutuksista. Hän totesi tupakan polton olevan olennaisesti sama asia kuin nikotiinin käyttö samalla tapaa kuin oopiumin käyttö on olennaisesti sama asia kuin morfiinin käyttö.[24][23]

Ominaisuudet ja kemia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nikotiinin luonnossa harvinaisempi[25] (R)-enantiomeeri. Tertiäärinen amiini on emäksisyytensä vuoksi protonoitunut kehon fysiologisissa (pH ~7) tai neutraaleissa oloissa kuten kuvassa on esitetty.

Nikotiini on karvaan makuista,[26] limakalvoja ärsyttävää,[7] puhtaana väritöntä,[27] lievästi emäksistä, hygroskooppista ja öljymäistä nestettä, jolla on tunnusomainen haju. Nikotiini voi olla myös väriltään kellertävän ruskeaa:[28] ilman hapen vaikutuksesta nikotiini hapettuu ruskehtavaksi.[29] UV-säteily ja happi reagoivat nikotiinia nikotiinioksidiksi, nikotiinihapoksi (B3-vitamiini) ja metyyliamiiniksi.[27] Nikotiinilla on kaksi enantiomeeriä, (+)-(R)-nikotiini (eli d- tai L-isomeeri) ja (-)-(S)-nikotiini (l- tai D-isomeeri), joten se on optisesti aktiivinen.[25]

Nikotiinin leimahduspiste on 95 °C ja itsesyttymislämpötila 240 °C.[29] 25 °C ja/tai 1 atm oloissa (ellei toisin mainita) (R)-nikotiinin paino on 162.231 g/mol, kiehumispiste 246 °C, sulamispiste -79 °C, 20 °C tiheys 1.0097 g/cm3, 20 °C taitekerroin 1.5282, 298 K protoniaffiniteetti 963.4 kJ/mol, 298 K kaasufaasin emäksisyys ΔemäsG 932.6 kJ/mol, dissosioitumisvakio pKa 8.02 ja 293.2 K permittiivisyys 8.937.[1]

Nikotiinin kahdesta enantiomeeristä (R)-nikotiini on luonnossa harvinaisempi ja sitä esiintyy 0.1-1.2% kokonaisnikotiinista erilaissa tupakkatuotteissa kuten savukkeissa, nuuskassa, purukumeissa, nenäsumutteissa jne.[30] Poltettavan savukkeen savussa tämä arvo on kuitenkin 2-3%,[31] sillä osa (R)-enantiomeeristä muuntuu tupakan palamisessa (S)-enantiomeeriksi. Muunnokselle on ehdotettu useaa reaktiomekanismia. Muunnos ei todennäköisesti johdu nikotiinin pyrolyyttisestä sisäisestä rasemisaatiosta, vaan useista monimutkaisemmista reaktioista savun aineiden kanssa.[25] (R)-Nikotiini on noin 18 kertaa myrkyllisempi (reesusmakakeille LD50 on 6.15 mg/kg) kuin (S)-nikotiini (LD50 0.33 mg/kg).[32] Fyysisiltä vaikutuksiltaan ne ovat osin samankaltaiset.[33] (S)-Nikotiini sitoutuu keskimäärin 10 suuremmalla affiniteetillä nikotiinireseptoreihin.[34]

Nikotiinia voidaan tuottaa synteettisesti, mutta tämä on kalliimpaa kuin erottelu tupakkakasvista. Siksi esim. sähkösavukkeiden nikotiininesteiden nikotiini on peräisin lähinnä tupakasta.[35]

Vasemmalta oikealle: sytisiini; A-84,543 ja 3-bromosytisiini.

Eräs tunnettu nikotiinin johdannainen on sytisiini ja sitä on käytetty pitkään nikotiinivieroituksessa Itä-Euroopassa, ensimmäisenä Bulgariassa 1964 alkaen.[36] Erityisen voimakkaita α4β2 nikotiinireseptoreihin nikotiininkaltaisesti vaikuttavia aineita ovat mm. epibatidiini (hyvin myrkyllinen kloorialkaloidi)[37], A-84,543[38] ja 3-bromosytisiini.[39]

Käyttötarkoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erilaisia nikotiinituotteita. Yllä on irtonuuskaa ja nuuskapusseja, alla savukkeita.

Nikotiinia käytetään yleisesti päihteenä mm. polttamalla sitä kuivatusta tupakkakasvista tehtyjen savukkeiden muodossa, jotka sisältävät keskimäärin 2 milligrammaa nikotiinia per savuke.[40] Nikotiinia käytetään myös nuuskaamalla ja nesteeseen liotettua nikotiinia höyrystävällä sähkösavukkeella.

Nikotiinia myydään vieroitushoitoon myös inhalaattoreina, laastareina, purukumina, kielenalus- ja imeskelytabletteina sekä huulen alle laitettavana tyynynä.

Nikotiinia ja sen johdannaisia käytetään myös hyönteismyrkkynä. Sitä käytetään esim. kärytenauhana tuhohyönteisten hävittämiseen kasvihuoneissa viljeltävistä kasveista. Kärytenauhan käytön ajaksi kasvihuone on suljettava tiiviisti ja lukittava. Nikotiinin myrkyllisyyden vuoksi kärytenauhan käyttäjältä vaaditaan kasvinsuojelun erityistutkinnon suorittaminen.lähde?

Historiallisesti nikotiinia on käytetty sekä rauhoittavana että lihaskouristuksia vähentävänä lääkkeenä. Tämä käyttö lopetettiin 1900-luvun alussa nikotiinin myrkyllisyyden vuoksi.[41]

Vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pieninä annoksina nikotiini saa aikaan mielihyvän tunteen aivoissa lähinnä vapauttamansa dopamiinin vuoksi.[5] Nikotiini on useimmille eliöille myrkyllistä ja suurissa määrin saa aikaan pahoinvointia, kouristuksia ja hengityksen lamaantumisen.[7] Nikotiinilla on (R)- ja (S)-enantiomeerit. (R)-Nikotiiniin verrattuna (S)-nikotiini on nikotiinituotteissa paljon yleisempi,[32] sitoutuu voimakkaammin nikotiinireseptoreihin[34] ja on siten pääosin vastuussa esim. savukkeiden polton päihdyttävistä vaikutuksista.

Vaikutusmekanismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reseptorisitoutumisellaan nikotiini vapauttaa kahden hermosolun väliseen viestintään käyttämään synapsirakoon dopamiinia, josta dopamiini liittyy dopamiinireseptoreihin ja saa aikaan hermovasteen.

Nikotiini saa aikaan mielihyvää aiheuttavan dopamiinin vapautumisen aivoissa sitoutumalla agonistina ionikanavina toimiviin nikotiinireseptoreihin, erityisesti alatyypin α4β2 nikotiinireseptoreihin.[5] Nikotiini toimii kuitenkin antagonistina kahdessa nikotiinireseptorityypissä: α9 ja α10.[6][42][43] Nikotiini lisää myös asetyylikoliinin ja glutamaatin erittymistä jossain määrin sekä säätelee serotoniinin, noradrenaliinin, gamma-aminovoihapon ja sisäsyntyisten opioidien (esim. β-endorfiinin) vapautumista. Hermoston tottuminen jatkuvaan nikotiinialtistukseen saa aikaan nikotiiniriippuvuuden vieroitusoireet.[44]

Nikotiinireseptoreita on tiheästi mesolimbisen alueen ja prefrontaalikorteksin dopaminergisissa hermoissa. Pääasiallisesti reseptorit sijaitsevat ventraalisen tegmentaalialueen (VTA) hermosoluissa, joiden haarakkeet ulottuvat aivojen mielihyväkeskuksen (nucleus accumbensin) alueelle. Myös mm. oppimista ja muistia säätelevän kolinergisen järjestelmän neuroneissa on nikotiinireseptoreita, jotka stimuloivat VTA:n dopaminergisia neuroneja ja lisäävät dopamiinin tuotantoa. Nikotiini sitoutuu lisäksi prefrontaalisesta aivokuoresta lähtevien glutamatergisten neuronien reseptoreihin. Vapautuva glutamaatti aktivoi VTA:n dopaminergisia hermoja ja lisää dopamiinin eritystä mielihyväkeskuksen alueella. Glutamaatin ja asetyylikoliinin stimuloivien vaikutusten oletetaan olevan yhteydessä vireyden vahvistumiseen, tarkkaavaisuuteen ja kognitiivisiin toimintoihin.[44]

Käyttäjäkokemus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päihdekäytössä nikotiini toimii rentouttavana ja piristävänä aineena: se esim. kohottaa syketiheyttä ja verenpainetta samanaikaisesti rentouttaen lihaksia. Ensikertoja nikotiinia käyttäneet kokevat usein hetkellistä huimausta, sekavuutta ja muita vastaavia psyykkisiä vaikutuksia, jotka ovat voimakkaita suhteessa pitkäaikaisesti nikotiinia käyttävien kokemuksiin. Pitkäaikaisessa käytössä käyttäjät saattavat kokea rentouttavien vaikutusten lisäksi nikotiinin parantavan keskittymiskykyä ja lisäävän nautinnon tunnetta eri asioiden tekemisestä. Lisäksi nikotiini voi vähentää nälän tunnetta ja lisätä suoliston toimintaa[45]

Poltettaessa nikotiini vaikuttaa lähes välittömästi. Vaikutukset kestävät voimakkaimmillaan 10-45 min ja voivat tuntua heikompina vielä kahden tunnin kuluttua. Nuuskan voimakkaimmat vaikutukset kestävät 45-120 min ja voivat tuntua heikompina useita tunteja. Nikotiinipurukumi alkaa vaikuttaa noin 2-10 min kuluttua ja muuten sen kesto on samanlainen kuin nuuskalla.[45]

Nikotiini ja muut vastaavanlaiset kolinergistä järjestelmää aktivoivat aineet saattavat parantaa työmuistia[46] ja lisätä keskittymiskykyä.[47] Tämän perusteella ne voidaan luokitella nootropiineiksi eli älylääkkeiksi.[48]

Vieroitusoireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nikotiinin käytön lopettamisesta voi seurata vieroitusoireita, kuten hermostuneisuus, suuttumus, turhautuneisuus, masennus, keskittymisvaikeudet, nälän lisääntyminen, unettomuus, ummetus, kivunherkkyys, painajaiset, pahoinvointi, hidastunut sydämen syke ja ärtynyt kurkku.[49]

Myrkytys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nikotiini voi olla tappavan myrkyllistä. Suuri määrä nikotiinia voi imeytyä ihon lävitse ja näin voi käydä esim. märkiä tupakkakasvin lehtiä käsiteltäessä.[41] Suurille nikotiinimäärille altistuvat usein tupakkaa käsittelevät tupakkatyöläiset, nikotiinituotteita syöneet lapset, nikotiinihyönteismyrkkyjä käsitelleet ja itsemurhaa nikotiinilla yrittäneet.[45]

Määrän, joka tappaa puolet annoksen saaneista ihmisistä, eli LD50-arvon, on useissa eri lähteissä väitetty olevan 0.8 mg/kg. Tämä on 60 mg nikotiinia 75 kg painoiselle henkilölle. Tämä määrä on kyseenalaistettu ja todellinen LD50-arvo on todennäköisesti 6.5–13 mg/kg, eli ihmisen tappava annos nikotiinia on noin 0.5-1 grammaa.[40]

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nikotiini ärsyttää suuta ja kurkkua nieltynä tai hengitettynä saaden aikaan polttelevan tunteen ja lisääntyneen syljen erityksen. Myrkytys alkaa nopeasti. Vakavissa tapauksissa oireisiin kuuluvat vapina, ihon sinertävyys (syanoosi), epileptiset kouristukset, kooma, hengityksen lamaantuminen ja kuolema.[7]

Lievempään myrkytykseen liittyvät päänsärky, pahoinvointi, oksentelu, innostuneisuus, nälän tunteen katoaminen, heikko-olo, nopea sydämen syke,[7] hikoilu ja kylmänväreet.[41] Oireet kestävät 12-24 tuntia ja ennuste on yleensä hyvä:[7] valtaosa ihmisistä parantuu ilman hoitoa.[41] Lievää myrkytystä tavataan erityisesti tupakan raakoja lehtiä käsittelevillä tupakkatyöläisillä. Tässä yhteydessä myrkytys tunnetaan englanniksi nimellä green tobacco sickness.[7]

Tarkemmin jaoteltuna myrkytyksen oireet voidaan jakaa keskenään osin päinvastaisiin alku- ja myöhäisvaiheen oireisiin. Alkuvaiheeseen voi liittyä pahoinvointi, oksentelu, vatsakivut, syljen eritys, alahengitysteiden liman eritys (bronchorrhea), kiihtynyt hengitys, korkea verenpaine, nopea sydämen syke, ihon kalpeus, pupillien supistuminen, huimaus, päänsärky, sekavuus, pakkoliikkeet (ataksia), lihasvapina ja kouristuskohtaukset. Myöhäisvaiheeseen voi liittyä ripuli, hengityksen heikkeneminen, hengitysvaikeudet/katkot, sydämen harvalyöntisyys, matala verenpaine, erilaiset rytmihäiriöt, verenkiertošokki, pupillien laajentuminen, heikkous, lihashalvaus ja kooma.[41]

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nikotiinimyrkytystä ei voi suoraan parantaa, joten sen oireita pyritään lähinnä lieventämään. Nikotiinimyrkytystä hoidetaan yleensä ensin aktiivihiilellä, jotta ruuansulatuselimistöstä imeytyvän nikotiinin määrä vähenee. Alkuvaiheen oireita ei yleensä lääkitä koska ne menevät nopeasti ohi ja niiden hoito voi olla vaarallista: esim. korkean verenpaineen hoito beetasalpaajalla voi johtaa alkuvaiheen jälkeen ilmenevässä myöhäisvaiheen verenpaineen laskussa entistä matalampaan paineeseen. Epileptisiä kouristuksia voidaan vähentää bentsodiatsepiineillä. Nesteitä annetaan suoneen matalan verenpaineen kohottamiseksi ja jos tämä ei toimi, sympatomimeettejä (esim. dopamiini tai noradrenaliini) tai muita suonia supistavia aineita voidaan käyttää. Atropiinia annetaan sydämen harvalyöntisyyteen. Hengityslamaa hoidetaan intuboimalla ja mekaanisin ilmapumpuin. Hemodialyysi, hemoperfuusio ja muut kehon ulkoiset myrkkyjen poistoon käytetyt toimenpiteet eivät poista nikotiinia verestä, joten niitä ei käytetä. Hemodialyysiä voidaan kuitenkin käyttää jos potilas kärsii rabdomyolyysistä ja vereen erittynyt myoglobiini uhkaa vaurioittaa munuaisia.[41] Virtsan happamoittaminen voi teoriassa tehostaa emäksisyytensä vuoksi happoliukoisemman nikotiinin poistumista,[41][50] mutta tätä ei suositella, sillä se voi johtaa kehon liialliseen happamoitumiseen, eli metaboliseen asidoosikseen. Edeltävää menetelmää vaarattomampaa virtsan määrän lisäämistä ei myöskään suositella, sillä se ei todennäköisesti nopeuta parantumista.[41]

Aineenvaihdunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nikotiini jakautuu elimistöön nopeasti verenkierron mukana ja läpäisee veriaivoesteen, saavuttaen aivot 10-20 sekunnissa savukkeen savun sisäänhengittämisen jälkeen.[51] Nikotiinin puoliintumisaika elimistössä on noin 2 tuntia.[52] Elimistössä nikotiinin eri aineenvaihduntatuotteiksi muuttavat maksan CYP2A6-entsyymit ja vähemmissä määrin CYP2B6-entsyymit.[53]

Nikotiinin pääasiallinen aineenvaihduntatuote elimistössä on kotiniini (C10H12N2O). Noin 70-80% nikotiinista muuttuu kotiniiksi hapettumalla lähinnä maksassa. Kehoon kokonaisuudessaan saadusta nikotiinista 10-15% erittyy kotiniinina virtsaan. Muita nikotiinin metaboliitteja ovat mm. nikotiini-N-oksidi, nornikotiini, nikotiini-isometonium ioni, 2-hydroksinikotiini ja nikotiiniglukuronidi. Tietyissä olosuhteissa syntyy myös myosmiinia.[53]

Mentoli estää nikotiinin glukuronidaatiota ja hapettavaa aineenvaihduntaa, pidentäen siten esim. menthol-savukeesta polttamalla saadun nikotiinin vaikutusaikaa pidentämällä sen puoliintumisaikaa.[54]

Muut vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verenkiertoelimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tieto pelkän nikotiinin käytön vaikutuksesta (esim. sähkösavukkeiden muodossa) verenkierron sairauksiin kuten sepelvaltimotautiin on ristiriitaista.[55][56][57] Tupakan polttamiseen verrattuna pelkän nikotiinin käytöstä aiheutuvat riskit ovat kuitenkin huomattavasti paljon pienemmät,[57] sillä polttaminen aiheuttaa varmuudella näitä sairauksia.[58]

Hengityselimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tupakan poltto aiheuttaa mm. keuhkosyöpää ja keuhkoahtaumatautia,[58] mutta pelkän nikotiinin käytön vaikutuksista esim. sähkötupakan muodossa hengityselimiin on ristiriitaista.[59] Jotkin muut sähkötupakoiden nesteisiin lisätyt aineet voivat kuitenkin olla selkeästi haitallisia, kuten joistakin nesteistä löytyvä diasetyyli. Tämä aiheuttaa hengitettynä parantumatonta bronchiolitis obliterans -keuhkotautia.[60][61][62]

Syöpä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nikotiinia ei ole luokiteltu syöpävaaralliseksi, mutta sen kyvystä tehostaa syöpäkasvainten muodostumista on kiistelty.[63] In vitro (soluviljelmissä ym.) tutkimuksissa nikotiinilla on havaittu syöpää aiheuttava vaikutus, mutta in vivo (eläinkokeissa, ihmisissä ym.) syöpävaarallisuutta ei ole onnistuttu osoittamaan suurella varmuudella.[56]

Raskaus ja imetys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nikotiinia ei suositella käytettävän esim. sähkötupakan muodossa raskauden aikana.[64][65] Nikotiini vaikuttaa haitallisesti raskauden onnistumiseen ja sikiön aivojen kehitykseen.[66] Altistus nikotiinille kohdussa saattaa liittyä myös lapsen ylipainoon, tyypin 2 diabetekseen, korkeaan verenpaineeseen, oppimisvaikeuksiin, hengityselinsairauksiin ja hedelmättömyyteen myöhemmin elämässä.[67] Nikotiini erittyy äidinmaitoon, joten imetys nikotiinin käytön aikana ei kannata.[68][67]

Kehonpaino[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nikotiini vähentää ruokahalua ja tehostaa aineenvaihduntaa. Jotkut tupakoitsijat saattavat laihtua tämän vuoksi.[69] Tupakoinnin lopettaneet lihovat keskimäärin 5-6 kg, mutta paino palaa ajan kuluessa tupakoimattomien tasolle.[70]

Lainsäädäntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nikotiinia sisältävien tupakkatuotteiden myynti on Suomessa sallittu vain 18 vuotta täyttäneille ja sitä vanhemmille. Myynti vaatii myyntiluvan (1. huhtikuuta 2009 alkaen). Tupakkatuotteiden mainonta ja markkinointi on kielletty. Tupakointi julkisissa tiloissa on kielletty. Suomeen on tullut vuonna 2007 laki, joka kieltää tupakoinnin ravintoloissa. Tupakkatuotteiden myyntiä ja valvontaa säädellään tupakkalaissa. Nuuskan myynti Suomessa on kielletty, mutta käyttö ja ulkomailta vähäinen tuonti sallittu.

Tupakasta vieroittamisessa käytettyjä nikotiinivalmisteita myytiin aiemmin vain apteekeissa, mutta vuoden 2006 elokuussa nikotiinivalmisteet ilmestyivät myös päivittäistavarakauppojen hyllyille. Vuoden 2012 alussa voimaan tullut laki kieltää tupakan tuotemerkkien näkymisen vähittäismyyntiasiakkaille.[71]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Haynes, William M.,: CRC handbook of chemistry and physics : a ready-reference book of chemical and physical data.. Boca Raton, Florida: CRC-press. 882266963. ISBN 9781482208672. Teoksen verkkoversio.
  2. Neal L. Benowitz, Janne Hukkanen, Peyton Jacob: Nicotine Chemistry, Metabolism, Kinetics and Biomarkers. Handbook of experimental pharmacology, 2009, nro 192, s. 29–60. PubMed:19184645. doi:10.1007/978-3-540-69248-5_2. ISSN 0171-2004. Artikkelin verkkoversio.
  3. Julie-Anne Tanner, Rachel F. Tyndale: Variation in CYP2A6 Activity and Personalized Medicine. Journal of Personalized Medicine, 1.12.2017, nro 4. PubMed:29194389. doi:10.3390/jpm7040018. ISSN 2075-4426. Artikkelin verkkoversio.
  4. a b Neal L. Benowitz: Pharmacology of Nicotine: Addiction, Smoking-Induced Disease, and Therapeutics. Annual review of pharmacology and toxicology, 2009, nro 49, s. 57–71. PubMed:18834313. doi:10.1146/annurev.pharmtox.48.113006.094742. ISSN 0362-1642. Artikkelin verkkoversio.
  5. a b c Suzanne L. Dickson, Emil Egecioglu, Sara Landgren, Karolina P. Skibicka, Jörgen A. Engel, Elisabet Jerlhag: The role of the central ghrelin system in reward from food and chemical drugs. Molecular and Cellular Endocrinology, 20.6.2011, nro 1, s. 80–87. PubMed:21354264. doi:10.1016/j.mce.2011.02.017. ISSN 1872-8057. Artikkelin verkkoversio.
  6. a b Nicotinic acetylcholine receptors | Introduction | BPS/IUPHAR Guide to PHARMACOLOGY www.guidetopharmacology.org. Arkistoitu 1.11.2017. Viitattu 10.3.2018. (englanniksi)
  7. a b c d e f g Aseem Mishra, Pankaj Chaturvedi, Sourav Datta, Snita Sinukumar, Poonam Joshi, Apurva Garg: Harmful effects of nicotine. Indian Journal of Medical and Paediatric Oncology : Official Journal of Indian Society of Medical & Paediatric Oncology, 2015, nro 1, s. 24–31. PubMed:25810571. doi:10.4103/0971-5851.151771. ISSN 0971-5851. Artikkelin verkkoversio.
  8. Elvers, Barbara, Bellussi, Giuseppe: Ullmann's encyclopedia of industrial chemistry, s. 9. 7. painos. Weinheim: Wiley-VCH, 2011. 726822500. ISBN 9783527329434. Teoksen verkkoversio.
  9. E. F. Domino, E. Hornbach, T. Demana: The nicotine content of common vegetables. The New England Journal of Medicine, 5.8.1993, nro 6, s. 437. PubMed:8326992. doi:10.1056/NEJM199308053290619. ISSN 0028-4793. Artikkelin verkkoversio.
  10. Anke Steppuhn, Klaus Gase, Bernd Krock, Rayko Halitschke, Ian T Baldwin: Nicotine's Defensive Function in Nature. PLoS Biology, 2004-8, nro 8. PubMed:15314646. doi:10.1371/journal.pbio.0020217. ISSN 1544-9173. Artikkelin verkkoversio.
  11. Chunjian Li, Wan Teng, Qiumei Shi, Fusuo Zhang: Multiple Signals Regulate Nicotine Synthesis in Tobacco Plant. Plant Signaling & Behavior, 2007, nro 4, s. 280–281. PubMed:19704681. ISSN 1559-2316. Artikkelin verkkoversio.
  12. Dale, M. M.: Rang & Dale's pharmacology, s. 598. [Edinburgh]: Churchill Livingstone, 2007. 76798115. ISBN 9780808923541. Teoksen verkkoversio.
  13. Tieteen kuvalehti Historia 10/2013, Bonnier Publications Oy, s. 38
  14. Posselt, W.; Reimann, L.: Chemische Untersuchung des Tabaks und Darstellung eines eigenthümlich wirksamen Prinzips dieser Pflanze, s. 138-161. C.F. Müller, 1828. Teoksen verkkoversio (viitattu 10.3.2018). de
  15. Posselt, W.; Reimann, L.: Chemische Untersuchung des Tabaks und Darstellung eines eigenthümlich wirksamen Prinzips dieser Pflanze. (Tupakan kemiallinen tutkimus ja tämän kasvin tunnusomaisesti aktiivisen ainesosan valmistus) Magazin für Pharmacie, 1828, 6. vsk, nro 24, s. 138-161. Artikkelin verkkoversio. de
  16. Louis-Bernard Guyton de Morveau, Joseph Louis Gay-Lussac, Franc ois Arago, Michel Euge ne Chevreul, E. leuthe re E. lie Nicolas Mascart, Marcellin Berthelot: Annales de chimie et de physique, s. 465-479. Katso erityisesti s. 470. Melsenin antama empiirinen kaava on väärin, sillä tuolloin kemistit käyttivät hiilelle väärää atomimassaa 6 oikean 12 sijaan. Masson., 1843. Teoksen verkkoversio (viitattu 10.3.2018). fr
  17. A. Pinner, R. Wolffenstein: Ueber Nicotin. Berichte der deutschen chemischen Gesellschaft, 1.1.1891, nro 1, s. 1373–1377. doi:10.1002/cber.189102401242. ISSN 1099-0682. Artikkelin verkkoversio. en
  18. A. Pinner: Ueber Nicotin. Die Constitution des Alkaloïds. Berichte der deutschen chemischen Gesellschaft, 1.1.1893, nro 1, s. 292–305. doi:10.1002/cber.18930260165. ISSN 1099-0682. Artikkelin verkkoversio. en
  19. A. Pinner: Ueber Nicotin. I. Mitteilung. Archiv der Pharmazie, 1.1.1893, nro 5-6, s. 378–448. doi:10.1002/ardp.18932310508. ISSN 1521-4184. Artikkelin verkkoversio. en
  20. Amé Pictet, A. Rotschy: Synthese des Nicotins. Berichte der deutschen chemischen Gesellschaft, 1.3.1904, nro 2, s. 1225–1235. doi:10.1002/cber.19040370206. ISSN 1099-0682. Artikkelin verkkoversio. en
  21. J. N. Langley: On the reaction of cells and of nerve-endings to certain poisons, chiefly as regards the reaction of striated muscle to nicotine and to curari. The Journal of Physiology, 30.12.1905, nro 4-5, s. 374–413. PubMed:16992819. ISSN 0022-3751. Artikkelin verkkoversio.
  22. Lewin, Louis: Phantastica : a classic survey on the use and abuse of mind-altering plants. Käännös 1924 julkaistusta alkuperäisteoksesta. Rochester, Vt.: Park Street Press, 1.5.1998. 38288583. ISBN 9780892817832. Teoksen verkkoversio. en
  23. a b Jack E. Henningfield, Mitch Zeller: Nicotine psychopharmacology research contributions to United States and global tobacco regulation: a look back and a look forward. Psychopharmacology, 1.2.2006, nro 3-4, s. 286–291. doi:10.1007/s00213-006-0308-4. ISSN 0033-3158. Artikkelin verkkoversio. en
  24. Johnston, Lennox M. Glasg MB (1941) "Tobacco smoking and nicotine." Lancet 1:867
  25. a b c Peter Clayton, Annhelen Lu, Louise Bishop: The Pyrolysis of (−)-(S)-Nicotine: Racemization and Decomposition. Chirality, 5.5.2010, nro 4, s. 442–446. PubMed:19644958. doi:10.1002/chir.20760. ISSN 0899-0042. Artikkelin verkkoversio.
  26. Maarten Gees, Yeranddy A. Alpizar, Tomas Luyten, Jan B. Parys, Bernd Nilius, Geert Bultynck: Differential effects of bitter compounds on the taste transduction channels TRPM5 and IP3 receptor type 3. Chemical Senses, toukokuu 2014, nro 4, s. 295–311. PubMed:24452633. doi:10.1093/chemse/bjt115. ISSN 1464-3553. Artikkelin verkkoversio.
  27. a b Henry, Thomas Anderson: The plant alkaloids, s. 35-50. Iso-Britannia, Lontoo: J. & A. Churchill Ltd., 1949. Teoksen verkkoversio (pdf).
  28. Material Safety Data Sheet L-Nicotine MSDS Viitattu 10.3.2018.
  29. a b Nikotiini International Labour Organization. Viitattu 5.11.2016. (suomeksi)
  30. Armstrong, Daniel W.; Wang, Xiande; Ercal, Nuran: Enantiomeric composition of nicotine in smokeless tobacco, medicinal products, and commercial reagents. Chirality, 7.12.1998, 10. vsk, nro 7, s. 587-591. doi:10.1002/(SICI)1520-636X(1998)10:7<587::AID-CHIR6>3.0.CO;2-#. Artikkelin verkkoversio. en
  31. Gause, G. F.: Optical Activity and Living Matter, Chapter V: Analysis of various biological processes by the study of the differential action of optical isomers. Biodynamica, 1941, 2. vsk. Normandy, Missouri: Biodynamica. A series of monographs on general physiology. Artikkelin verkkoversio.
  32. a b A. Shimada, H. Iizuka, T. Kawaguchi, T. Yanagita: [Pharmacodynamic effects of d-nicotine--Comparison with l-nicotine]. Nihon Yakurigaku Zasshi. Folia Pharmacologica Japonica, heinäkuu 1984, nro 1, s. 1–10. PubMed:6489864. ISSN 0015-5691. Artikkelin verkkoversio.
  33. S. Ikushima, I. Muramatsu, Y. Sakakibara, K. Yokotani, M. Fujiwara: The effects of d-nicotine and l-isomer on nicotinic receptors. The Journal of Pharmacology and Experimental Therapeutics, elokuu 1982, nro 2, s. 463–470. PubMed:7097565. ISSN 0022-3565. Artikkelin verkkoversio.
  34. a b Binding characteristics of (−)- and (+)-nicotine to the rat brain P2 fraction. Pharmacology Biochemistry and Behavior, 1.12.1985, nro 6, s. 987–993. doi:10.1016/0091-3057(85)90105-4. ISSN 0091-3057. Artikkelin verkkoversio. en
  35. E-Cigs Are Going Tobacco-Free With Synthetic Nicotine WIRED. Arkistoitu 26.6.2016. Viitattu 10.3.2018. (englanniksi)
  36. Robert West, Witold Zatonski, Magdalena Cedzynska, Dorota Lewandowska, Joanna Pazik, Paul Aveyard: Placebo-controlled trial of cytisine for smoking cessation. The New England Journal of Medicine, 29.9.2011, nro 13, s. 1193–1200. PubMed:21991893. doi:10.1056/NEJMoa1102035. ISSN 1533-4406. Artikkelin verkkoversio.
  37. Traynor, John R.: Epibatidine and pain. British Journal of Anaesthesia, 1998, 81. vsk, nro 1, s. 69-76. doi:https://doi.org/10.1093/bja/81.1.69. Artikkelin verkkoversio (pdf).
  38. M. A. Abreo, N. H. Lin, D. S. Garvey, D. E. Gunn, A. M. Hettinger, J. T. Wasicak: Novel 3-Pyridyl ethers with subnanomolar affinity for central neuronal nicotinic acetylcholine receptors. Journal of Medicinal Chemistry, 16.2.1996, nro 4, s. 817–825. PubMed:8632405. doi:10.1021/jm9506884. ISSN 0022-2623. Artikkelin verkkoversio.
  39. L. M. Houlihan, Y. Slater, D. L. Guerra, J. H. Peng, Y. P. Kuo, R. J. Lukas: Activity of cytisine and its brominated isosteres on recombinant human alpha7, alpha4beta2 and alpha4beta4 nicotinic acetylcholine receptors. Journal of Neurochemistry, syyskuu 2001, nro 5, s. 1029–1043. PubMed:11553677. ISSN 0022-3042. Artikkelin verkkoversio.
  40. a b Bernd Mayer: How much nicotine kills a human? Tracing back the generally accepted lethal dose to dubious self-experiments in the nineteenth century. Archives of Toxicology, 2014, nro 1, s. 5–7. PubMed:24091634. doi:10.1007/s00204-013-1127-0. ISSN 0340-5761. Artikkelin verkkoversio.
  41. a b c d e f g h Leo J. Schep, Robin J. Slaughter, D. Michael G. Beasley: Nicotinic plant poisoning. Clinical Toxicology (Philadelphia, Pa.), syyskuu 2009, nro 8, s. 771–781. PubMed:19778187. doi:10.1080/15563650903252186. ISSN 1556-9519. Artikkelin verkkoversio.
  42. A. B. Elgoyhen, D. E. Vetter, E. Katz, C. V. Rothlin, S. F. Heinemann, J. Boulter: alpha10: a determinant of nicotinic cholinergic receptor function in mammalian vestibular and cochlear mechanosensory hair cells. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 13.3.2001, nro 6, s. 3501–3506. PubMed:11248107. doi:10.1073/pnas.051622798. ISSN 0027-8424. Artikkelin verkkoversio.
  43. Andreas-Holger Maehle, Cay-Rüdiger Prüll, Robert F. Halliwell: The emergence of the drug receptor theory. Nature Reviews. Drug Discovery, elokuu 2002, nro 8, s. 637–641. PubMed:12402503. doi:10.1038/nrd875. ISSN 1474-1776. Artikkelin verkkoversio.
  44. a b Mustonen, Taru: Tupakkariippuvuuden neurobiologinen tausta. Duodecim, 2004, 120. vsk, nro 2, s. 145-152. duo94040 (094.040). https://web.archive.org/web/20180327120506/http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo94040.pdf Artikkelin verkkoversio.
  45. a b c Erowid Nicotine Vault: Basics erowid.org. Arkistoitu 5.1.2018. Viitattu 12.3.2018.
  46. Stephen J. Heishman, Bethea A. Kleykamp, Edward G. Singleton: Meta-analysis of the acute effects of nicotine and smoking on human performance. Psychopharmacology, heinäkuu 2010, nro 4, s. 453–469. PubMed:20414766. doi:10.1007/s00213-010-1848-1. ISSN 0033-3158. Artikkelin verkkoversio.
  47. D. V. Poltavski, T. Petros: Effects of transdermal nicotine on attention in adult non-smokers with and without attentional deficits. Physiology & Behavior, 30.3.2006, nro 3, s. 614–624. PubMed:16466655. doi:10.1016/j.physbeh.2005.12.011. ISSN 0031-9384. Artikkelin verkkoversio.
  48. Noor Azuin Suliman, Che Norma Mat Taib, Mohamad Aris Mohd Moklas, Mohd Ilham Adenan, Mohamad Taufik Hidayat Baharuldin, Rusliza Basir: Establishing Natural Nootropics: Recent Molecular Enhancement Influenced by Natural Nootropic. Evidence-based Complementary and Alternative Medicine : eCAM, 2016, nro 2016. PubMed:27656235. doi:10.1155/2016/4391375. ISSN 1741-427X. Artikkelin verkkoversio.
  49. Ian McLaughlin, John A. Dani, Mariella De Biasi: Nicotine Withdrawal. Current topics in behavioral neurosciences, 2015, nro 24, s. 99–123. PubMed:25638335. doi:10.1007/978-3-319-13482-6_4. ISSN 1866-3370. Artikkelin verkkoversio.
  50. J. Rosenberg, N. L. Benowitz, P. Jacob, K. M. Wilson: Disposition kinetics and effects of intravenous nicotine. Clinical Pharmacology and Therapeutics, lokakuu 1980, nro 4, s. 517–522. PubMed:7408411. ISSN 0009-9236. Artikkelin verkkoversio.
  51. J. Le Houezec: Role of nicotine pharmacokinetics in nicotine addiction and nicotine replacement therapy: a review. The International Journal of Tuberculosis and Lung Disease: The Official Journal of the International Union Against Tuberculosis and Lung Disease, syyskuu 2003, nro 9, s. 811–819. PubMed:12971663. ISSN 1027-3719. Artikkelin verkkoversio.
  52. N. L. Benowitz, P. Jacob, R. T. Jones, J. Rosenberg: Interindividual variability in the metabolism and cardiovascular effects of nicotine in man. The Journal of Pharmacology and Experimental Therapeutics, toukokuu 1982, nro 2, s. 368–372. PubMed:7077531. ISSN 0022-3565. Artikkelin verkkoversio.
  53. a b Janne Hukkanen, Peyton Jacob, Neal L. Benowitz: Metabolism and disposition kinetics of nicotine. Pharmacological Reviews, maaliskuu 2005, nro 1, s. 79–115. PubMed:15734728. doi:10.1124/pr.57.1.3. ISSN 0031-6997. Artikkelin verkkoversio.
  54. Neal L. Benowitz, Brenda Herrera, Peyton Jacob: Mentholated cigarette smoking inhibits nicotine metabolism. The Journal of Pharmacology and Experimental Therapeutics, syyskuu 2004, nro 3, s. 1208–1215. PubMed:15084646. doi:10.1124/jpet.104.066902. ISSN 0022-3565. Artikkelin verkkoversio.
  55. Konstantinos E. Farsalinos, Riccardo Polosa: Safety evaluation and risk assessment of electronic cigarettes as tobacco cigarette substitutes: a systematic review. Therapeutic Advances in Drug Safety, huhtikuu 2014, nro 2, s. 67–86. PubMed:25083263. doi:10.1177/2042098614524430. ISSN 2042-0986. Artikkelin verkkoversio.
  56. a b Jason M. Jerry, Gregory B. Collins, David Streem: E-cigarettes: Safe to recommend to patients?. Cleveland Clinic Journal of Medicine, elokuu 2015, nro 8, s. 521–526. PubMed:26270431. doi:10.3949/ccjm.82a.14054. ISSN 1939-2869. Artikkelin verkkoversio.
  57. a b Neal L. Benowitz, Andrea D. Burbank: Cardiovascular Toxicity of Nicotine: Implications for Electronic Cigarette Use. Trends in cardiovascular medicine, elokuu 2016, nro 6, s. 515–523. PubMed:27079891. doi:10.1016/j.tcm.2016.03.001. ISSN 1050-1738. Artikkelin verkkoversio.
  58. a b WHO Report on the global tobacco epidemic, 2008 (foreword and summary) (pdf) 2008. World Health Organization. Arkistoitu 14.9.2008. Viitattu 15.3.2018.
  59. H. L. Waldum, O. G. Nilsen, T. Nilsen, H. Rørvik, V. Syversen, A. K. Sanvik: Long-term effects of inhaled nicotine. Life Sciences, 1996, nro 16, s. 1339–1346. PubMed:8614291. ISSN 0024-3205. Artikkelin verkkoversio.
  60. Comments of the National Institute for Occupational Safety and Health to the Food and Drug Administration (FDA) in response to Establishment of a Public Docket; Electronic Cigarettes and the Public Health Workshop (pdf) 5.8.2015. Cincinnati, Ohio: National Institute for Occupational Safety and Health. Arkistoitu 5.8.2015. Viitattu 15.3.2018.
  61. Konstantinos E. Farsalinos, Kurt A. Kistler, Gene Gillman, Vassilis Voudris: Evaluation of Electronic Cigarette Liquids and Aerosol for the Presence of Selected Inhalation Toxins. Nicotine & Tobacco Research, 1.2.2015, nro 2, s. 168–174. doi:10.1093/ntr/ntu176. ISSN 1462-2203. Artikkelin verkkoversio. en
  62. Joseph G. Allen, Skye S. Flanigan, Mallory LeBlanc, Jose Vallarino, Piers MacNaughton, James H. Stewart: Flavoring Chemicals in E-Cigarettes: Diacetyl, 2,3-Pentanedione, and Acetoin in a Sample of 51 Products, Including Fruit-, Candy-, and Cocktail-Flavored E-Cigarettes. Environmental Health Perspectives, 2016, nro 6. doi:10.1289/ehp.1510185. Artikkelin verkkoversio. en-US
  63. Alessio Cardinale, Candida Nastrucci, Alfredo Cesario, Patrizia Russo: Nicotine: specific role in angiogenesis, proliferation and apoptosis. Critical Reviews in Toxicology, tammikuu 2012, nro 1, s. 68–89. PubMed:22050423. doi:10.3109/10408444.2011.623150. ISSN 1547-6898. Artikkelin verkkoversio.
  64. Nicotine Use During Pregnancy | Drugs.com Drugs.com. Viitattu 15.3.2018. (englanniksi)
  65. R Wickström: Effects of Nicotine During Pregnancy: Human and Experimental Evidence. Current Neuropharmacology, syyskuu 2007, nro 3, s. 213–222. PubMed:19305804. doi:10.2174/157015907781695955. ISSN 1570-159X. Artikkelin verkkoversio.
  66. National Center for Chronic Disease Prevention and Health Promotion (US) Office on Smoking and Health: The Health Consequences of Smoking—50 Years of Progress: A Report of the Surgeon General. Atlanta (GA): Centers for Disease Control and Prevention (US), 2014. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.3.2018).
  67. a b Jennifer E. Bruin, Hertzel C. Gerstein, Alison C. Holloway: Long-Term Consequences of Fetal and Neonatal Nicotine Exposure: A Critical Review. Toxicological Sciences, elokuu 2010, nro 2, s. 364. PubMed:20363831. doi:10.1093/toxsci/kfq103. Artikkelin verkkoversio. en
  68. Nicotine use while Breastfeeding | Drugs.com Drugs.com. Viitattu 15.3.2018. (englanniksi)
  69. Hui Chen, Ross Vlahos, Steve Bozinovski, Jessica Jones, Gary P. Anderson, Margaret J. Morris: Effect of short-term cigarette smoke exposure on body weight, appetite and brain neuropeptide Y in mice. Neuropsychopharmacology: Official Publication of the American College of Neuropsychopharmacology, huhtikuu 2005, nro 4, s. 713–719. PubMed:15508020. doi:10.1038/sj.npp.1300597. ISSN 0893-133X. Lehdistöjulkaisu Artikkelin verkkoversio.
  70. J Audrain-McGovern, NL Benowitz: Cigarette Smoking, Nicotine, and Body Weight. Clinical pharmacology and therapeutics, 2011-7, nro 1, s. 164–168. PubMed:21633341. doi:10.1038/clpt.2011.105. ISSN 0009-9236. Artikkelin verkkoversio.
  71. Piilotetut tupakat hämmentävät kassoilla

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vierola, Hannu: Tupakka: Miehen tietokirja. Helsinki: Terra Cognita, 2007. ISBN 978-952-5697-15-5.
  • Vierola, Hannu: Pysy nuorena – elä kauemmin: Tyttöjen ja naisten tupakkatietokirja. Helsinki: Tietosanoma, 2007. ISBN 978-951-885-289-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]