Suomen tupakkalaki

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”tupakkalaki” ohjaa tänne. Ison-Britannian tupakkalaista löytyy tietoa sivulta Tupakointikielto Isossa-Britanniassa.

Tupakkalaki eli Laki toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi (693/1976) on Suomen lainsäädännössä oleva laki, jonka tarkoituksena on rajoittaa tupakoinnista aiheutuvia terveyshaittoja vähentämällä tupakointia. Lakia täydentää Asetus toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi (225/1977). Tupakkalakia on sen olemassaolon aikana täydennetty useita kertoja. Merkittävimmät muutokset ovat tapahtuneet 1995, jolloin tupakoinnin alaikäraja nostettiin 18 vuoteen ja työpaikoilla työnantajan on huolehdittava tupakoinnin kieltämisestä tiloissa , jotka laki määrää savuttomiksi, sekä valvottava kiellon noudattamista, ja vuonna 2006, jolloin tupakointia ravintoloissa rajoitettiin merkittävästi. Tupakkatuotteiden myyminen alle 18-vuotiaille on kielletty. Vuonna 2010 lokakuun alusta alkaen tupakkalakia tiukennettiin ja alle 18-vuotiaiden tupakan hallussapidosta tuli laitonta, mutta ei rangaistavaa.[1]

Vuonna 2010 tupakkalain tavoitteeksi asetettiin tupakkatuotteiden käytön loppuminen. Lain esitöissä tuo tavoite asetettiin vuoteen 2040.[2] Lain valmisteluissa todettiin, että tupakkatuotteiden myrkylliset ominaisuudet tekevät niistä epätavanomaisia kulutushyödykkeitä, joiden valmistusta ja kauppaa on syytä vähentää kaikin käytettävissä olevin keinoin.[3]

Viimeisin kiristys tupakkalakiin hyväksyttiin kesäkuussa 2016. Siinä määrättiin mm. uusia rangaistuksia lakia rikkoville. Tupakkatuotteiden mainostamisesta tai myynninedistämisestä voidaan tuomita sakko- tai jopa vankeusrangaistus. Tupakkaa ilman vähittäismyyntilupaa myyvä, tai alaikäisille tupakkatuotteita välittävä henkilö voidaan myös tuomita sakkoihin tai vankeuteen. Uuden lain myötä on myös taloyhtiöillä mahdollisuus hakea entistä helpommin tupakointikieltoa parvekkeille ja piha-alueille. Samoin autossa alle 15-vuotiaan lapsen ollessa kyydissä tupakointi on uuden tupakkalain myötä kielletty.[4]

Tupakan koostumus, myynti ja mainonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savuke on yleisin tupakkatuote

Laki antaa valtuuden säätää asetuksella aineista, joita tupakan ainesosina voidaan käyttää.[5] Asetus sallii tupakan maustamisen sokerilla ja hunajalla sekä korvaamisen vastikkeella. Lisäaineita saadaan tupakassa käyttää ainoastaan mausteena, hajusteena tai käärepaperin liimana. Kääreen on oltava tupakanlehteä, irtotupakkaa tai kasvipohjaista keinoainetta kuten paperia. Sellaisia aineita, jotka aiheuttavat erityisiä terveysriskejä, ei saa sisällyttää tupakkaan.[6] Tupakanvalmistajan tai -maahantuojan on toimitettava valtuutetun laboratorion antama todistus tupakkatuotteensa sisältämistä haitta-ainepitoisuuksista ja lainmukaisuudesta.[7]

Tupakkaa saa myydä ainoastaan pakattuna, lukuun ottamatta sikareita, joita saa myydä yksitellen. Pakkauksiin on sijoitettava varoitusmerkintä, josta säädetään tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. Tupakkatuotteen pakkaukseen ei saa laittaa mitään merkintöjä, joiden perusteella sen voisi kuvitella olevan vähemmän haitallinen kuin muut tupakkatuotteet. Tämä kieltää muun muassa niin sanotut "kevytsavukkeet".[8]

Tupakan mainonta sekä muu kuluttajille ja yksittäiselle kuluttajalle suunnattu markkinointiviestintä on ehdottomasti kielletty. Kiellettyä on myös markkinoida muita tuotteita tuotemerkillä, joka muistuttaa tupakkatuotteen tuotemerkkiä. Tupakkaa ei myöskään saa myydä kytkykauppana jonkin muun tuotteen tai palvelun kanssa. Tupakan myynti ja välittäminen alaikäisille on kokonaan kielletty. Alaikäiselle myynnistä voi saada sakot tai enimmillään puoli vuotta vankeutta.[1]. Suunuuskan myynti on Suomessa kielletty, mutta nenänuuskaa ja purutupakkaa saa lain mukaan myydä.[9] Mitään takavarikoitua tupakkalajia ei saa myydä tullihuutokaupassa. Tupakkaa myyviä automaatteja saa käyttää ainoastaan silloin, jos niille on järjestetty jatkuva valvonta.[10]

Vuoden 2012 alussa voimaan tullut laki kieltää tupakan tuotemerkkien näkymisen vähittäismyyntiasiakkaille.[11]

Tupakointikiellot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tupakointi on kielletty kaikissa julkisissa sisätiloissa. Näitä ovat

  1. päiväkotien lapsille ja oppilaitosten oppilaille tarkoitetuissa sisätiloissa sekä niiden pääasiassa 18 vuotta nuoremmille tarkoitetuilla ulkoalueilla;
  2. virastojen ja viranomaisten sekä niihin verrattavien julkisten laitosten yleisölle ja asiakkaille varatuissa sisätiloissa;
  3. sisätiloissa järjestettävissä yleisissä tilaisuuksissa, joihin yleisöllä on esteetön pääsy
  4. yleisten kulkuneuvojen sisätiloissa; sekä
  5. työyhteisöjen yhteisissä ja yleisissä sekä asiakkaille tarkoitetuissa sisätiloissa, jollei jäljempänä toisin säädetä.

Ravintoloiden ulkoalueilla tupakointi on kuitenkin sallittu, mikäli ravintolan kokonaistarjoilualue on enintään 50 m². Suuremman ravintolan tarjoilualueesta voidaan varata enintään 50 % tupakoitsijoille. Tupakansavu ei kuitenkaan saa kulkeutua savuttomalle ulkoalueelle tai sisätiloihin ovista, ikkunoista tai tuuletuksen kautta. Myös kansainvälisen liikenteen laivojen ravintoloissa saa tupakoida.[12]

Ravintoloissa tupakointi on sallittu vain omalla ilmastoinnilla varustetussa tupakointitilassa, jonne ei saa viedä ruokaa tai juomaa. Tupakointitilassa ei myöskään saa työskennellä, jollei järjestyksen ylläpito tätä välttämättä edellytä.[13]

Kesäkuussa 2016 eduskunta hyväksyi lakimuutoksen, jonka mukaan autossa tupakointi alle 15-vuotiaan ollessa kyydissä on kiellettyä, mutta ei rangaistavaa.[14]

Tupakkalain 11 § määrittelee tupakansavun syöpävaaralliseksi aineeksi, jolta työntekijät on suojattava samojen säännösten mukaan kuin muiltakin syöpävaarallisilta aineilta.

Valvonta ja seuraamukset Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus on tupakkalain täytäntöönpanosta valtakunnallisesti vastaava viranomainen. Paikallisesti lain valvonnasta vastaa kunta, jonka tulee hyväksyä valvontasuunnitelma ja valvoa tarkastuksin tupakan myyntiä, markkinointia ja tupakointikieltojen noudattamista. Mikäli puutteita havaitaan, niistä on annettava korjausmääräys. Mikäli määräystä ei noudateta, asia on ilmoitettava, sen luonteesta riippuen, joko yleiselle syyttäjälle tai tuotevalvontakeskukselle. Määräyksiä voidaan tehostaa teettämisuhalla tai uhkasakolla.[15]

Tupakkalaki sisältää joukon rangaistussäännöksiä, joista useimmissa enimmäisrangaistuksena on sakko. Tupakan valmistaja, maahantuoja tai myyjä, joka mainostaa tai markkinoi tupakkaa, tuomitaan tupakan markkinointirikkomuksesta sakkoon. Jos rikos kohdistuu nuorisoon ja kohderyhmä on suuri tai saatu taloudellinen hyöty merkittävä ja rikos on kokonaisuudessaan katsottuna törkeä, tuomitaan tekijä tupakan myyntirikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Jos joku myy tupakkaa alaikäisille tai myy säännösten vastaista tupakkatuotetta, hänet tuomitaan tupakkalain vastaisen tuotteen myymisestä sakkoon tai vankeuteen enintään puoleksi vuodeksi. Jos joku toistuvasti rikkoo kunnan antamia määräyksiä tupakan myynnistä, on hänet tuomittava tupakan myyntirikkomuksesta sakkoon. Syytteen nostaminen näistä rikoksista vaatii kunnan tai tuotevalvontakeskuksen ilmoituksen asiasta.

Henkilö, joka jatkaa tupakoimista tupakointikieltoalueella huolimatta siitä, että valvontaviranomainen tai alueen omistajan tai haltijan edustaja hänelle siitä huomauttaa, voidaan tuomita tupakointirikkomuksesta sakkoon. Lisäksi tällainen henkilö voidaan poistaa alueelta tai kulkuneuvosta, mikäli se ei vaaranna kyseistä yksilöä. Jos puolestaan alueen, rakennuksen tai kulkuneuvon haltija tai omistaja sallii tupakoinnin tupakointikieltoalueella, antaa tupakansavun kulkeutua sisätiloihin tai sallii tupakointitilassa jonkin muun aktiviteetin kuin tupakoinnin, hänet voidaan tuomita tupakkalain suojaamistoimenpiteiden rikkomisesta sakkoon.[16]

Parveketupakointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkein oikeus päätti tammikuussa 2008, ettei taloyhtiö voi kieltää parveketupakointia yleisesti yksinkertaisella osakkaiden enemmistöllä. Sen sijaan parveketupakointia voi rajoittaa, kun haitta on poikkeuksellinen ja se kohdistuu konkreettisesti toisiin asukkaisiin. Korkeimman oikeuden tuomio oli yksimielinen.[17] Oikeustieteen professori Jyrki Virolainen esitti tuomion jälkeen, että asian ratkaisseeseen kokoonpanoon kuulunut oikeusneuvos Mikko Tulokas olisi ollut jäävi. Tulokas on näet toiminut 1990-luvun alussa silloisen tupakkayritys Rettigin puolustusasianajajana oikeudenkäynnissä, jossa syöpään sairastunut entinen tupakoitsija vaati vahingonkorvauksia tupakkayhtiöltä. Tulokas itse kiisti jääviytensä ja kertoi, että korkein oikeus oli asiaa ratkaistessaan käsitellyt myös Tulokkaan mahdollisen esteellisyyden ja todennut hänet yksimielisesti esteettömäksi.[18][19] Helsingin Sanomien samasta aiheesta kirjoittamassa artikkelissa oikeustieteilijä Antti Tapanila, joka on kirjoittanut väitöskirjansa tuomareiden esteellisyydestä, katsoi ettei Tulokas ollut esteellinen.[20] Uudessa vuonna 2016 voimaan astuvassa tupakkalaissa tullaan helpottamaan taloyhtiöiden mahdollisuutta kieltää parveketupakointi.[21][22]

Toteutumisen arviointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tupakkaa torjuvat lainsäädäntötoimet ovat toteutuessaan saaneet kansalaisten suuren enemmistön kannatuksen. Samalla tupakoinnin sosiaalinen hyväksyttävyys on vähentynyt.[23] Tapakulttuurissa tupakoimattoman oikeus savuttomaan hengitysilmaan on noussut tärkeämmäksi kuin tupakoivan oikeus polttaa savuke niin halutessaan.[24]

Eri maiden keskinäisessä vertailussa Suomi on menestynyt tupakoinnin torjuntapolitiikassa vain keskinkertaisesti savuttomien tilojen toteuttamisessa. Keskeistä oli epäonnistuminen ravintoloiden savuttomuuden toteuttamisessa ennen vuotta 2007. Tiedotuskampanjoiden toteuttamisessa ja vieroitustyössä Suomi on puolestaan jäänyt alaluokkaan.[2] Suomen tarjoamat tukipalvelut tupakasta vieroitukseen on arvioitu keskimääräistä heikommiksi muihin EU-maihin verrattuna.[24]

Maailman terveysjärjestön tupakoinnin torjuntaa koskevan puitesopimuksen toimintaohjeissa sopimuksen jäsenmaita kehotetaan luomaan lainsäädännön keinoin täysin savuttomia ympäristöjä, joissa ei ole erillisiä tupakointitiloja.[23]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Uusi tupakkalaki voimaan huomenna Iltalehti 30.9.2010.
  2. a b Kohti savutonta Suomea, s. 32.
  3. Kohti savutonta Suomea, s. 38.
  4. Näin uuden tupakkalain rikkojaa rangaistaan – uhkasakkoja, vankeutta... Ilta-Sanomat. 22.6.2016. Viitattu 23.6.2016. fi-FI
  5. Tupakkalaki, 5 § Finlex - Ajantasainen lainsäädäntö
  6. Asetus toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi, 2-3 §
  7. Tupakkalaki, 6 ja 6c §
  8. Tupakkalaki, 7 ja 7a § sekä HE 40/2002, pykälän 7a yksityiskohtaiset perustelut. Viitattu 15.3.2007
  9. Valvira.fi: Nuuska
  10. Tupakkalaki 8–11 §
  11. Piilotetut tupakat hämmentävät kassoilla Yle 8.12.2011.
  12. Tupakkalaki 12–13 §
  13. Tupakkalaki 13a-e
  14. http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-2000001205581.html Ilta-Sanomat 22.6.2016. Viitattu 22.6.2016.
  15. Tupakkalaki, 6. luku
  16. Tupakkalaki, 32-33 §
  17. KKO:2008:7. Viitattu 24.1.2008
  18. Domaren var jävig, Domaren i tobaksmålet har tidigare arbetat för Rettig, Hufvudstadsbladet 23.1.2008 s.1 ja 6
  19. Tuomari kiistää jääviytensä parveketupakointijutussa YLE 23.1.2008 . Viitattu 24.1.2008.
  20. Tuomarin jääviyttä pohdittiin KKO:n tupakkaistunnossa. Helsingin sanomien verkkoliite 23.1.2008. Viitattu 24.1.2008
  21. Tupakkalaki uudistuu 8.9.2015 Sosiaali- ja terveysministeriö
  22. Uusi tupakkalaki hyväksyttiin eduskunnassa: Taloyhtiöt voivat hakea kieltoa parveketupakointiin Iltalehti 22.6.2016
  23. a b Kohti savutonta Suomea, s. 33.
  24. a b Kohti savutonta Suomea, s. 36.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]