Savuke

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaksi tehdasvalmisteista savuketta.
Savukerasioita, joissa on lain vaatimuksen mukaiset varoitustekstit.

Savuke on yleisin tupakkatuote ja tavallisin tapa tupakoida. Kaikkien savukkeiden pääainesosa on tupakka eli virginiantupakan (Nicotiana tabacum) kuivatut lehdet. Useita muita ainesosia lisätään tupakkaan, kuten kosteudensäilyttäjiä, säilöntäaineita, ammoniakkia ja merkkikohtaisia aromeja. Korjattu tupakka säilötään kontrolloituihin tiloihin, jossa sitä kypsytetään jopa vuosia. Useimmat tupakoitsijat ostavat savukkeensa valmiiksi tehtaassa käärittyinä ja pakkaukseen pakattuna, mutta ne voi myös kääriä itse. Itse käärittyä savuketta kutsutaan arkikielessä sätkäksi.[1] Savukkeeseen tarvitaan rouhittua tupakkaa ja savukepaperia sekä tavanomaisesti filtteri eli selluloosa-asetaatista valmistettu suodatinosa. Vielä 1940-luvulla poltettiin maailmassa valtaosin filtterittömiä savukkeita, kunnes 1950-luvun mittaan suodatinsavukkeiden osuus nousi sekä Yhdysvalloissa että Suomessa ja monissa muissa maissa yli 50 prosentin[2].

Suomessa tupakkatuotteiden hallussapito on kielletty alle 18-vuotiailta[3].

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savukkeiden valmistus on nykyaikana nopeaa koneellista toimintaa. Savukkeita tuottavat koneet pystyvät valmistamaan tuhansia savukkeita minuutissa. Tuotantolinjalla savukepaperi kääritään tupakan ympärille ja siitä saadaan yksi pitkä savuke, joka pilkotaan pienempiin osiin ja niihin lisätään suodattimet päihin. Lopulta laatu tarkastetaan ja savukkeet säilötään tupakka-askeihin, jotka vuorataan aromit säilövällä sellofaanipaperilla.

Itse käärittävä savuke eli sätkä voidaan kääriä käsin tai erityisellä savukekoneella, jolla savukepaperi saadaan kierrettyä irtotupakan ja suodattimen ympärille. Savukkeita voi tehdä myös hylsykoneella irtotupakasta ja savukehylsyistä. Hylsykoneella tehty savuke näyttää tehdasvalmisteiselta, vain ilman tunnettua merkkiä ja eri tupakalla.

Terveysvaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Tupakoinnin terveysvaikutukset

Savukkeesta tuleva savu sisältää noin 4 000 erilaista kemikaalia, joista noin 50 on syöpää aiheuttavia[4]. Savukkeen savu sisältää muun muassa terva-aineita, häkää, arseenia, syanidia, asetonia, metanolia, kadmiumia, lyijyä, elohopeaa ja radioaktiivisia aineita, kuten radioaktiivinen polonium 210, mutta näiden pitoisuudet ovat erittäin pieniä. Savukkeissa oleva nikotiini aiheuttaa voimakkaan riippuvuuden säännöllisesti käytettynä. Tupakointi aiheuttaa erityisesti keuhkosyöpää, mutta myös kohdunkaulan, haiman, munuaisten, suun, huulien, kurkunpään, ruokatorven ja virtsarakon syövän vaara on suurempi tupakoijilla.[5] Tupakointi myös lisää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, mikä selittyy muun muassa sillä, että nikotiini supistaa verisuonia, jolloin verenkierto heikkenee, verenpaine kohoaa ja veritulppia syntyy herkemmin.[6]

Kevytsavukkeet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kent Silver Menthol -kevytsavukkeita, joissa on 0,4 mg nikotiinia savuketta kohti.

Kevytsavukkeet ovat yhtä vahingollisia kuin normaalit savukkeet, koska valmistajat ovat muokanneet savun hiukkaskokoa, happamuutta ja makua niin, että tupakan savua ja sitä myötä tervaa voi imeä aiempaa enemmän keuhkoihin.[7] Kevytsavukkeet ovat myös verisuonille yhtä epäterveellisiä kuin normaalit savukkeet.[8] Nykyisin Suomessa ei saa mainostaa savukkeita kevytsavukkeina.

Sähköinen savuke

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Sähkötupakka

Sähköinen savuke on kiinalaisen SBT-yhtiön kehittämä. Yhtä savuketta voi käyttää useita kertoja, sillä siinä käytetään vaihdettavia nikotiiniampulleja sekä ladattavaa akkua. Ampullien sisältämä nikotiinipitoinen neste höyrystetään sähkövastuksen avulla, ja höyry imetään henkeen tupakansavun tapaan.[9]

Mentolisavuke

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Menthol-savuke

Menthol-savuke eli mentolisavuke on savuke, johon on lisätty mentolia.

Jäteongelma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tupakantumppeja

Poltettua savuketta kutsutaan kansanomaisesti tumpiksi. Yleisimmin siihen jää käytetty on suodatinosa eli filtteri, joka tavallisimmin on kirkkaan valkoista asetyloitua selluloosaa. Pidä saaristo siistinä -yhdistyksen projektikoordinaattori Anna von Zweygbergkin mielestä siitä tehdyt suodattimet eivät varsinaisesti maatuneet, vaan hän kutsui käsitystä hajoamisesta "vanhanaikaiseksi" ja lopputulosta mikromuovihiukkasiksi.[10]

Terminä mikrobien toimesta tapahtuvana biohajoamisena voidaan pitää joko materiaalin hajoamista ja riittävää massan menetystä, tai aineen sen muuttumista hiilidioksidiksi, metaaniksi, organismien solujen rakennusaineiksi ja muiksi biologisiksi tuotteiksi. Vuoden 2011 kirjallisuuskatsauksessaan Puls, Wilson ja Hölter tarkastelivat asiaa pääasiassa massan menetyksen kautta.

Asetylointi vaikeuttaa selluloosan käyttämistä mikro-organismien ravinnoksi, vaikka selluloosa-asetaatti onkin altis sekä UV-säteilyn, että maaperän entsyymien vaikutukselle. Ennen 1980-lukua selluloosa-asetaatti-polymeeriä pidettiin täysin biohajoamattomana, sillä homeen tapaiset sellulaasi-entsyymiä käyttävät ja sen avulla selluloosaa ravinnokseen hajottavat organismit eivät kyenneet siihen. Myöhemmin deasetylointiin kykeneviä asetyyliesteraasientsyymejejä todettiin monissa mikro-organismeissa ja 1987 Northrop and Rowe havaitsivat tutkimuksessaan selluloosa-asetaatti-kuitujen hajoavan maaperänäytteessä kokonaan noin puolessa vuodessa. Niinpä 2010 selluloosa-asetaattia pidettiin biohajoavana.

Toinen tie suodattimien hajoamiselle on ultraviolettisäteilyn kautta. Selluloosa-asetaatti ei kuitenkaan puhtaana absorboi kovinkaan merkittävästi auringonvaloa, sillä se vaatii 280 nm lyhyempiä aallonpituuksia. Monien kuluttajatuotteiden valkaisuun käytetty titaanioksidi kuitenkin parantaa absorptiota ratkaisevasti. UV-säteily voi rikkoa pintaa, mikä antaa maaperän entsyymeille tehokkaampaan hajottamiseen. Muita 2010 katsauksessa mainittuja ja patentoituja ideoita olivat kuitujen pinnan hydrolysointi, niiden käsittely orgaanisilla typpiyhdisteillä, niiden polarisaation manipulointi, niiden valonläpäisyn parantaminen, polyetyleeniglykolilla käsittely ja paljon muita.[11]

Sittemmin on alettu markkinoimaan myös luonnossa helpommin hajoavia filttereitä, kuten käsittelemättömästä selluloosasta valmistettu Rizla Natura.[12]

Tupakan mainostaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tupakan mainostaminen kiellettiin Suomessa 1978 ja EU:ssa 2005.[13]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ sätkä. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
  2. ↑ McNeill, Robert S.: USA:n tupakanviljelijät eivät säikähtäneet tupakkaraportista. Helsingin Sanomat, 16.1.1964, s. 23. Näköislehti (maksullinen).
  3. ↑ ”11 § (20.8.2010/698)”, Tupakkalaki (13.8.1976/693). 11 § tuli voimaan 1. lokakuuta 2010. Tupakkalaki Finlex-verkkopalvelussa (viitattu 22.2.2013).
  4. ↑ http://www.tyokalupakki.net/index2.php?id=18&pid=2 [vanhentunut linkki]
  5. ↑ http://www.cancer.fi/syovanehkaisy/tupakka/tupakkahaitat/
  6. ↑ http://www.keminmaa.fi/kunta/vapaa/tietoa.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. ↑ Mannonen, Paula; Penttilä, Ulla-Riitta & Rajala, Anna-Liisa: Naisen oma sydän, s. 136. Tammi, 2006.
  8. ↑ http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=3825
  9. ↑ http://www.e-savuke.com/esavuke.htm
  10. ↑ Maailman yleisin roska ei häviä luonnosta koskaan – suomalaiset heittävät miljardeja tupakantumppeja maahan joka vuosi Yle. Viitattu 24.4.2022.
  11. ↑ Puls, J., Wilson, S.A. & Hölter, D.: Degradation of Cellulose Acetate-Based Materials: A Review. J Polym Environ, 2011, nro 19, s. 152–165. https://doi.org/10.1007/s10924-010-0258-0+ Degradation of Cellulose Acetate-Based Materials: A Review. Viitattu 25.4.2022.
  12. ↑ Natura Rizla.com. Viitattu 25.4.2022.
  13. ↑ Tupakan mainoskielto voimaan EU:ssa Yle Uutiset. 31.7.2005. Viitattu 25.4.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Savuke&oldid=22617466”