Mikko Tulokas

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Mikko Juhani Tulokas (s. 7. tammikuuta 1946 Tuulos) on suomalainen lakimies.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulokas valmistui oikeustieteen kandidaatiksi 1969, lisensiaatiksi 1972 ja tohtoriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1979. Hän sai varatuomarin arvon vuonna 1973 auskultoituaan Hauhon tuomiokunnassa.

Tulokas toimi vuosina 1969–1992 asianajajana eri asianajotoimistoissa, vuodesta 1971 alkaen osakkaana. Välillä hän kuitenkin toimi Helsingin yliopiston siviilioikeuden vt. assistenttina, yliassistenttina ja apulaisprofessorina sekä Helsingin kauppakorkeakoulun ylimääräisenä opettajana 1975–1977. Hän toimi kilpailuneuvoston puheenjohtajana vuosina 1992–2002.

Tulokas oli vuosina 1986–1993 Suomen Asianajajaliiton julkaiseman Defensor Legis -lehden päätoimittaja. Hän on kirjoittanut lukuisia oikeustieteellisiä artikkeleita eri julkaisuihin pääosin prosessioikeuden ja kuljetusoikeuden alueilta.

Tulokas nimitettiin korkeimman oikeuden jäseneksi 1. toukokuuta 1992 alkaen. Julkisuudessa esiintyneiden tietojen[2] mukaan Tulokas oli vuonna 2005 ehdokkaana korkeimman oikeuden presidentiksi, mutta häntä ei valittu. Hän jäi eläkkeelle korkeimmasta oikeudesta keväällä 2012.

Korkeimman oikeuden jäsenenä Tulokas tuli tunnetuksi mielipiteitä herättäneiden näkemysten esittäjänä.

Hänen puolisonsa on oikeustieteen tohtori, professori Lena Sisula-Tulokas (1980-).[3]

Tupakkateollisuuden asianajajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulokas on toiminut myös tupakkayhtiöiden asianajajana kanteissa, joissa savukkeiden polttajat ovat yrittäneet saada oikeusteitse korvauksia kärsimistään terveydellisistä haitoista. Tulokas toimi Pentti Ahon jutussa Rettigin palkkaamana. Tulokas konsultoi yhdysvaltalaista asianajajaa James Gooldia, joka oli yhdysvaltalaisen tupakkateollisuuden tärkeimpiä oikeudenkäyntistrategeja.[4]

Välimiesoikeustapaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomat kertoi vuonna 2011 Tulokkaan ottaneen vastaan välimiespalkkioita salaisilta tahoilta vuonna 2010.[5] Verotiedoista käy Helsingin Sanomien mukaan ilmi Tulokkaan ottaneen salaisilta tahoilta vastaan 370 000 euron välimiespalkkion, joka on kolminkertainen hänen 121 000 euron virkapalkkaansa verrattuna. Tulokas on Helsingin Sanomien mukaan kerännyt välimiespalkkioita vuosikausia ratkomalla yritysriitoja välimiesmenettelyissä. Isojen sivutulojen maksamista Suomen korkeimmille oikeusvallan käyttäjille on arvosteltu, koska juttujen sisältö ja osapuolet ovat salaisia, Helsingin Sanomat kertoi. Ongelmana on Helsingin Sanomien mukaan se, etteivät kansalaiset saa tietää, minkä yrityksen palkkioilla tuomarit rikastuvat. Kun samat tuomarit ratkovat virkavastuullaan olevia riitoja korkeimmassa oikeudessa, ei kytkennöistä saada tietoa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henkilötiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tolonen, Jaana (toim.): Suomen lakimiehet – Finlands jurister 1988, s. 1115. Suomen Lakimiesliiton kirjasarja, 99. Helsinki: Lakimiesliiton kustannus, 1988. ISSN 0585-9530. ISBN 951-640-395-6.
  2. http://www.yle.fi/aohjelmat/apiste/arkisto/id24494.html
  3. Suomen professorit 1640–2007, Professoriliitto, (ISBN 978-952-99281-1-8 ja 978-952-99281-2-5, viitattu 2 huhtikuuta 2019), s. 682View and modify data on Wikidata
  4. http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/3941
  5. Helsingin Sanomat 3.11.2011, s. A 11.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]