Suomen Asianajajaliitto

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomen Asianajajaliiton logo

Suomen Asianajajaliitto (ruots. Finlands Advokatförbund) on vuonna 1958 perustettu asianajajalakiin perustuva julkisoikeudellinen yhteisö. Julkisoikeudellista liittoa edelsi vuonna 1919 perustettu Suomen Asianajajaliitto ry.

Suomen Asianajajaliitto on Suomen Lakimiesliiton jäsenjärjestö ja kuuluu jäsenenä Euroopan unionin asianajajajärjestöjen neuvostoon CCBE:hen. Sen pääsihteerinä toimii varatuomari Minna Melender.

Jäsenistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ainoastaan Asianajajaliiton jäsenet saavat käyttää ammattinimikettä "asianajaja". Asianajajaliiton jäsenyyttä hakevalta edellytetään:

  • ylempää oikeustieteellistä loppututkintoa (lakimies, OTK/OTM)
  • vähintään neljän vuoden kokemusta lakimiestehtävistä, joista vähintään kaksi vuotta asianajollisista tehtävistä
  • asianajajatutkinnon suorittamista
  • asianajajalain ja liiton sääntöjen mukaista sopivuutta tehtävään

Asianajajat eroavat edellä mainituilla perusteilla muista oikeudellisia palveluita tarjoavista lakimiehistä. Asianajotoimisto-nimikettä saa käyttää vain sellainen toimisto, jonka omistaa asianajaja. Julkisuudessa ja kansalaiskeskustelussa termit "lakimies" ja "asianajaja" sekoittuvat usein toisiinsa. Lyhyesti sanoen kaikki asianajajat ovat lakimiehiä, mutta kaikki lakimiehet eivät ole asianajajia (Suomen Asianajajaliiton jäseniä).

Suomessa oli vuoden 2013 lopussa noin 800 asianajotoimistoa ja niissä työskenteli noin 2 000 asianajajaa (luvussa on mukana noin sata julkista oikeusavustajaa, jotka ovat Suomen Asianajajaliiton jäseniä) ja noin 600 avustavaa lakimiestä. Noin puolet asianajajista ja asianajotoimistojen palveluksessa olevista avustavista lakimiehistä työskentelee pääkaupunkiseudulla. Asianajajista naisia on 28 prosenttia.

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asianajajaliitto vastaa asianajajien ja oikeusavustajien ammatillisesta eli hyvän asianajajatavan valvonnasta yhdessä valtioneuvoston oikeuskanslerin kanssa. Asianajajaliiton jäsenten valvonta erottaa heidän toimintansa muista oikeudellisten palveluiden tarjoajista (lakimiehet, lakiasiantoimistot). Kuka tahansa voi kannella asianajajien, julkisten oikeusavustajien ja luva saaneiden oikeudenkäyntiavustajien asiattomasta toiminnasta Asianajajaliiton yhteydessä toimivalle itsenäiselle valvontalautakunnalle[1]. Valvontamenettely on kantelijalle maksuton.

Myös Suomen Asianajajaliiton hallituksella on velvollisuus valvoa asianajajien toimintaa ja sen tulee puuttua havaitsemiinsa epäkohtiin. Viime kädessä hallitus voi saattaa vireille asianajajaan kohdistuvan valvontamenettelyn. Valvonta-asioiden käsittelystä ja ratkaisemisesta vastaa liiton yhteydessä toimiva lautakunta, johon kuuluu asianajajien lisäksi ammattikunnan ulkopuolisia jäseniä, mm. oikeustieteen professoreja ja tuomareita. Valvontalautakunnan päätöksestä voi menettelyn kohteena oleva asianajaja ja valtioneuvoston oikeuskansleri valittaa Helsingin hovioikeuteen. Asianajajaliitto seuraa aktiivisesti oikeuskehitystä sekä tekee työtä kansalaisten oikeusturvan parantamiseksi. Liitto jättää vuosittain lausuntonsa liki kaikista keskeisistä lainsäädäntöuudistuksista.

Suomen Asianajajaliitto julkaisee kahta lehteä, oikeudellisia artikkeleita sisältävää Defensor Legistä ja Advokaatti-nimistä jäsenlehteä.

Puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Asianajajaliiton puheenjohtajana toimii Jarkko Ruohola, aiemmin tehtävässä ovat toimineet mm. Risto Sipilä, Mika Ilveskero, Riitta Leppiniemi, Kari Lautjärvi, Matti Manner, Tomas Lindholm, Pekka Sirviö, Pauli Alankoja, Jukka Peltonen, Erkki-Juhani Taipale, Erik Salvén, Kaarlo Ståhlberg ja Lars Hornborg.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]