Koisokasvit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Koisokasvit
Skopolia (Scopolia carniolica)
Skopolia (Scopolia carniolica)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset, Eucarya
Kunta: Kasvit, Plantae
Alakunta: Putkilokasvit, Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit, Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset, Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset, Magnoliopsida
Ylälahko: Asteranae
Lahko: Koisomaiset, Solanales
Heimo: Koisokasvit, Solanaceae[1]
Juss.
Synonyymit
  • Atropaceae Martynov
  • Browalliaceae Berchtold & J. Presl
  • Cestraceae Schlechtendal
  • Daturaceae Berchtold & J. Presl
  • Duckeodendraceae Kuhlmann
  • Goetzeaceae Miers
  • Hyoscyamaceae Vest
  • Lyciaceae Rafinesque
  • Nicotianaceae Martynov
  • Nolanaceae Berchtold & J. Presl, nom. cons.
  • Salpiglossidaceae Hutchinson
  • Sclerophylacaceae Miers
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Koisokasvit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Koisokasvit Commonsissa

Koisokasvit (Solanaceae) kaksisirkkaisheimo, jossa on yli 3000 enimmäkseen lämpimissä maissa kasvavaa ruoho- tai puuvartista lajia. Useissa koisokasveissa on myrkyllisiä psykoaktiivisia tropaanialkaloideja, minkä vuoksi muun muassa myrkkykoisoa, hullukaaleja ja hulluruohoja on käytetty lääkekasveina. Taloudessa tärkeitä ovat peruna, tomaatti ja eräät muut koisot sekä tupakat ja paprikat. Joitakin lajeja käytetään koristekasveina.[2]

Tropaanialkaloidipitoisia kukkia voidaan käyttää huumeena. Ne ovat deliriantteja, joihin kuuluvat aineet voivat aiheuttaa sydänpysähdyksen.[3]

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koisokasvit ovat haarajatkoisesti kasvavia, melko usein epämiellyttävän tuoksuisia ruohoja tai pensaita, joiden puu on yleisesti fluoresoivaa. Erityisesti varressa on oksalaattikiteitä, myös isoja karbonaattikiteitä sisältäviä, litokysteiksi nimitettyjä soluja esiintyy. Lehdet ovat yksinkertaisia tai kerrannaisia. Lehtien, haarojen ja kukkien seuraannot ovat usein epäsäännöllisiä. Kukat ovat säteittäisiä tai toisinaan jonkin verran vastakohtaisia ja yhdisteräisiä. Joskus kukat ovat nelilukuisia, ja heteenponnet avautuvat usein rei'illä tai ponnet ovat kasvaneet enemmän tai vähemmän yhteen, jolloin siitepöly vapautuu yhteisestä kärkiaukosta. Sikiäin on yhdislehtinen, usein näennäisesti nelilokeroinen ja sisältää paljon siemenaiheita, jotka ovat usein käyristyneet luokkimaisesti (kampylotrooppisia). Istukat ovat turvonneet; luotti on pallomainen tai kilpimäinen. Hedelmä on tavallisesti kahdesta emilehdestä koostunut ja on liiteluomainen kota tai marja, jossa on litteitä siemeniä. Yhdislehtinen verhiö on jäljellä ja joskus kooltaan kasvanut hedelmässä.[4]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koisokasvien heimoon kuuluu 102 sukua, 2460 lajia ja mahdollisesti kahdeksan alaheimoa, jotka ovat:[5]

  1. Schizanthoideae: Yksivuotisia ruohoja; kukat vastakohtaisia, verhiö enemmän tai vähemmän erilehtinen, kaksi terälehteä kasvanut yhteen kölimäiseksi, toimivia heteitä kaksi, joutoheteitä kolme; hedelmä liiteluomainen kota. Vain perhoskukkien suku (Schizanthus), jossa 12 lajia Chilessä.
  2. Goetzeoideae: Puita ja pensaita; hedelmä usein luumarja. Sukuja kuusi, lajeja kahdeksan enimmäkseen Isoilla Antilleilla lukuun ottamatta Jamaikaa, Itä-Brasiliassa ja Madagaskarissa.
  3. Duckeodendroideae: Yksi laji, Duckeodendron cestroides, joka on Brasilian Amazonasissa kasvava kookas puu; hedelmä yksisiemeninen luumarja.
  4. Browallioideae: Heteitä neljä tai viisi, usein kaksivaltaisia, toisinaan myös yksi joutohede; sikiäin varrellinen; hedelmä tavallisesti kuiva. Sukuja 10, lajeja 210 Etelä-, Keski- ja jonkin verran Pohjois-Amerikassa. Suurin suku on 175-lajinen nuijakukat eli kesterit (Cestrum).
  5. Schwenkioideae: Yksivuotisia ruohoja; kukinto terttu, jossa toisinaan vihkomaiset haarat; kukat vastakohtaisia; heteitä neljä, jotka toisinaan kaksivaltaisia, tai kolme joutohedettä. Neljässä suvussa yhteensä 31 eteläamerikkalaista lajia.
  6. Petunioideae: Ruohoja tai pensaita; kukat tavallisesti säteittäisiä; heteitä neljä tai viisi. Sukuja 13, lajeja 160 Keski- ja Etelä-Amerikassa. Runsaslajisimmat suvut ovat tohtorinkukat (Brunfelsia, 45 lajia) ja petuniat (Petunia, 35 lajia).
  7. Nicotianoideae: Enimmäkseen ruohoja; heteitä neljä tai viisi. Kahdeksassa suvussa 125 lajia enimmäkseen Australiassa, myös Pohjois- ja Etelä-Amerikassa sekä Afrikassa. Suurin suku on tupakat (Nicotiana, 95 lajia).
  8. Solanoideae: Ruohoja tai joskus pieniä puita. Heteitä tavallisesti viisi, harvemmin neljä, palhojen tyvet usein laajentuneet ja mm. liuskaisia; hedelmä marja, joskus luumarja, kansikota tai lohkohedelmä; siemenet litteitä. Sukuja 62, lajeja 1940 kaikkialla maapallolla, erityisesti Etelä-Amerikassa. Suurimmat suvut ovat koisot (Solanum, 1250-1700 lajia), Lycianthes (200 lajia), pukinpensaat (Lycium, 90 lajia), nolaanat eli koisokit (Nolana, 90 lajia) ja lyhtykoisot (Physalis, 80 lajia).

Sukuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Solanaceae Itis Report. 5.3.2015. Viitattu 5.3.2015. (englanniksi)
  2. Balken, H.: The plant family Solanaceae (laaja koisokasvisivusto) Viitattu 10.6.2009. (englanniksi)
  3. http://www.erowid.org/experiences/subs/exp_Datura.shtml
  4. Stevens 2001–, viitattu 11.3.2015
  5. Stevens 2001–, viitattu 11.3.2015

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.