Koisokasvit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Koisokasvit
Skopolia (Scopolia carniolica)
Skopolia (Scopolia carniolica)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Ylälahko: Asteranae
Lahko: Solanales
Heimo: Koisokasvit Solanaceae[1]
Juss.
Synonyymit
  • Atropaceae Martinov
  • Browalliaceae Bercht. & J.Presl
  • Cestraceae Schlechtendal
  • Daturaceae Bercht. & J.Presl
  • Duckeodendraceae Kuhlmann
  • Goetzeaceae Miers
  • Hyoscyamaceae Vest
  • Lyciaceae Rafinesque
  • Nicotianaceae Martinov
  • Nolanaceae Bercht. & J.Presl, nom. cons.
  • Salpiglossidaceae Hutch.
  • Sclerophylacaceae Miers
Katso myös

  Koisokasvit Wikispeciesissä
  Koisokasvit Commonsissa

Koisokasvit (Solanaceae) on kaksisirkkaisheimo, jossa on yli 3 000 enimmäkseen lämpimissä maissa kasvavaa ruoho- tai puuvartista lajia. Useissa koisokasveissa on myrkyllisiä psykoaktiivisia tropaanialkaloideja, minkä vuoksi muun muassa myrkkykoisoa, hullukaaleja ja hulluruohoja on käytetty lääkekasveina. Taloudellisesti merkittäviä koisokasveja ovat mm. peruna, tomaatti ja eräät muut koisot sekä tupakat ja paprikat. Joitakin lajeja käytetään koristekasveina.[2]

Tropaanialkaloidipitoisia kukkia voidaan käyttää huumeena. Ne ovat deliriantteja, joihin kuuluvat aineet voivat aiheuttaa sydänpysähdyksen.[3]

Tuntomerkit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koisokasvit ovat haarajatkoisesti kasvavia, melko usein epämiellyttävän tuoksuisia ruohoja tai pensaita, joiden puu on yleisesti fluoresoivaa. Erityisesti varressa on oksalaattikiteitä, myös isoja karbonaattikiteitä sisältäviä, litokysteiksi nimitettyjä soluja esiintyy. Lehdet ovat yksinkertaisia tai kerrannaisia. Lehtien, haarojen ja kukkien seuraannot ovat usein epäsäännöllisiä. Kukat ovat säteittäisiä tai toisinaan jonkin verran vastakohtaisia ja yhdisteräisiä. Joskus kukat ovat nelilukuisia, ja heteenponnet avautuvat usein rei'illä tai ponnet ovat kasvaneet enemmän tai vähemmän yhteen, jolloin siitepöly vapautuu yhteisestä kärkiaukosta. Sikiäin on yhdislehtinen, usein näennäisesti nelilokeroinen ja sisältää paljon siemenaiheita, jotka ovat usein käyristyneet luokkimaisesti (kampylotrooppisia). Istukat ovat turvonneet; luotti on pallomainen tai kilpimäinen. Hedelmä on tavallisesti kahdesta emilehdestä koostunut ja on liiteluomainen kota tai marja, jossa on litteitä siemeniä. Yhdislehtinen verhiö on jäljellä ja joskus kooltaan kasvanut hedelmässä.[4]

Luokittelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koisokasvien heimoon kuuluu 102 sukua, 2 460 lajia ja mahdollisesti kahdeksan alaheimoa, jotka ovat:[4]

  1. Schizanthoideae: Yksivuotisia ruohoja; kukat vastakohtaisia, verhiö enemmän tai vähemmän erilehtinen, kaksi terälehteä kasvanut yhteen kölimäiseksi, toimivia heteitä kaksi, joutoheteitä kolme; hedelmä liiteluomainen kota. Vain perhoskukkien (Schizanthus) suku, jossa 12 lajia Chilessä.
  2. Goetzeoideae: Puita ja pensaita; hedelmä usein luumarja. Sukuja kuusi, lajeja kahdeksan enimmäkseen Isoilla Antilleilla lukuun ottamatta Jamaikaa, Itä-Brasiliassa ja Madagaskarissa.
  3. Duckeodendroideae: Yksi laji, Duckeodendron cestroides, joka on Brasilian Amazonasissa kasvava kookas puu; hedelmä yksisiemeninen luumarja.
  4. Browallioideae: Heteitä neljä tai viisi, usein kaksivaltaisia, toisinaan myös yksi joutohede; sikiäin varrellinen; hedelmä tavallisesti kuiva. Sukuja 10, lajeja 210 Etelä-, Keski- ja jonkin verran Pohjois-Amerikassa. Suurin suku on 175-lajinen nuijakukat eli kesterit (Cestrum).
  5. Schwenkioideae: Yksivuotisia ruohoja; kukinto terttu, jossa toisinaan vihkomaiset haarat; kukat vastakohtaisia; heteitä neljä, jotka toisinaan kaksivaltaisia, tai kolme joutohedettä. Neljässä suvussa yhteensä 31 eteläamerikkalaista lajia.
  6. Petunioideae: Ruohoja tai pensaita; kukat tavallisesti säteittäisiä; heteitä neljä tai viisi. Sukuja 13, lajeja 160 Keski- ja Etelä-Amerikassa. Runsaslajisimmat suvut ovat tohtorinkukat (Brunfelsia, 45 lajia) ja petuniat (Petunia, 35 lajia).
  7. Nicotianoideae: Enimmäkseen ruohoja; heteitä neljä tai viisi. Kahdeksassa suvussa 125 lajia enimmäkseen Australiassa, myös Pohjois- ja Etelä-Amerikassa sekä Afrikassa. Suurin suku on tupakat (Nicotiana, 95 lajia).
  8. Solanoideae: Ruohoja tai joskus pieniä puita. Heteitä tavallisesti viisi, harvemmin neljä, palhojen tyvet usein laajentuneet ja mm. liuskaisia; hedelmä marja, joskus luumarja, kansikota tai lohkohedelmä; siemenet litteitä. Sukuja 62, lajeja 1 940 kaikkialla maapallolla, erityisesti Etelä-Amerikassa. Suurimmat suvut ovat marjakoisot (Solanum, 1 250−1 700 lajia), koisokkeet (Lycianthes, 200 lajia), pukinpensaat (Lycium, 90 lajia), nolaanat (Nolana, 90 lajia) ja lyhtykoisot (Physalis, 80 lajia).

Sukuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Solanaceae Itis Report. 5.3.2015. Viitattu 5.3.2015. (englanniksi)
  2. ↑ Balken, H.: The plant family Solanaceae (laaja koisokasvisivusto) hvanbalken.com. Arkistoitu 17.4.2009. Viitattu 10.6.2009. (englanniksi)
  3. ↑ http://www.erowid.org/experiences/subs/exp_Datura.shtml
  4. ↑ a b Stevens 2001–, viitattu 11.3.2015.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taksonitunnisteet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Koisokasvit&oldid=22174309”