Rohtomandrake
| Rohtomandrake[1] | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Solanales |
| Heimo: | Koisokasvit Solanaceae |
| Suku: | Mandraket Mandragora |
| Laji: | officinarum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Mandragora officinarum |
|
| Katso myös | |
Rohtomandrake (Mandragora officinarum) tunnetaan Suomessa myös nimillä alruuna ja lemmenmarja. Se on perunan sukuinen kasvi, jota tavataan luonnonvaraisena Välimereltä Himalajalle ulottuvalla alueella. Rohtomandrake on monivuotinen kasvi, jolla on suuret, haaroittuvat juuret ja isot lehdet. Kukat ovat kellomaiset ja niiden väri vaihtelee valkoisesta tummansiniseen, marjat ovat keltaiset.
Rohtomandrake oli tärkeä kasvi antiikin Kreikan lääketieteessä esimerkiksi kivunlievittäjänä. Lääkinnälliset vaikutukset johtuvat sen sisältämistä alkaloideista, erityisesti mandrogiinista, atropiinista, skopolamiinista ja hyoskyamiinista.
Rohtomandrake myyteissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rohtomandraken juuret muistuttavat alastonta ihmisruumista, ja kasviin onkin kansanuskomuksissa ja tarinoissa liitetty maagisia ominaisuuksia. Kasvista valmistetun amuletin uskottiin suojaavan kantajaansa pahoilta hengiltä ja takaavan lähes täyden haavoittumattomuuden. Alruunalla sanottiin olevan käyttöä myös kaikenlaisessa parantamisessa, lemmennostatuksessa, hedelmällisyyden ja synnytyksen helpottamisessa, ja auttoi kasvi rauhallisen unen saamiseenkin. Tarinoiden mukaan alruunaa kasvoi hirsipuiden läheisyydessä, koska se syntyi hirtettyjen miesten siemennesteestä. Ravintonaan se käytti teloitettujen verta. Kerrottiin, että kasvi huutaa maasta irrotettaessa niin kovaa, että edes mehiläisvahaiset korvatulpat eivät voineet suojata kuuroutumiselta. Siksi kasvin saattoivat tarinoiden mukaan irrottaa vain koulutetut koirat.[2]
Inkvisitio tulkitsi alruunan hallussapitäjän noidaksi tai velhoksi. Tunnetuin teloitettu, jonka syytelistalla alruunan hallussapito on mainittu, lienee Jeanne d'Arc.[3]
Myyttinen alruuna esiintyy joissakin saduissa sekä Mika Waltarin teoksessa Mikael Karvajalka. Myös Noidan käsikirjassa on kasvista maininta. Uudelleen tunnetuksi alruunan on tehnyt J. K. Rowling, joka on liittänyt sen Harry Potteriin. Siinä hän on yhdistänyt kasviin humoristisen ominaisuuden, jossa kasvi läpikäy samat yksilönkehityksen vaiheet kuin ihminen.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.
- ↑ Robertson, J.: Mandragora officinarum, mandrake 2009. Poison Garden. Viitattu 30.6.2009. (englanniksi)
- ↑ Myths and Mandrakes[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- http://www.saunalahti.fi/arnoldus/mandrago.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- ITIS: Mandragora officinarum (englanniksi)