Noita

Hans Baldungin maalaus Kaksi noitaa vuodelta 1523.

Noita tarkoittaa ihmistä, jolla uskotaan olevan yliluonnollisia kykyjä. Noitia ovat erilaiset luonnonkansojen tietäjät: poppamiehet, velhot ja šamaanit. Saduissa, tarinoissa ja myyteissä noita on yleensä demonien viettelemä ja heitä palveleva nainen tai naispuolinen olento. Noitien paheina on pidetty muun muassa kannibalismia, loihtimista ja murhia. Satujen vakiohahmo on ilkeä noita-akka. Eräs noitien laji on pääsiäisnoita. Suomessa erityisen tunnettu on lapinnoita, saameksi noaidi.

Entisajan Euroopassa noitien uskottiin lentävän valpurinyönä tai pääsiäisenä noitasapattiin (Suomessa sittemmin Kyöpelinvuorelle) juhlimaan paholaisen kanssa. Uskomusten takia ihmisiä vainottiin ja poltettiin roviolla.

Noidat historiassa

Noidat olivat yleensä epäkristillisiä^lähde? ja tämän vuoksi pahoiksi leimattuja tietäjiä ja magian, noituuden tai kansanlääkinnän harjoittajia.

1400–1600-luvun Euroopassa noitia ja noidiksi syytettyjä vainottiin noitavainoissa. Monessa noituudeksi luetussa perinteessä tai rituaalissa oli alkujaan kyse kristinuskoa varhaisempien uskomusjärjestelmien jäänteistä. Ne liitettiin kristinuskon paholaiseen, ja ne saivat piirteitä kristinuskosta. Vanhan ajan noitien ja nykynoitien välinen yhteys on lähes kokonaan katkennut, joskaan ei aivan täysin. Noituutta harjoitettiin aikana, jolloin siitä kirjoitettiin paljon kuvauksia muistiin. Kuvauksista yhdistettynä muuhun kansanperinteeseen ja muihin tietoihin voi saada jonkinlaista käsitystä siitä, millainen oli menneiden aikojen noituuden olemus. Osittain näiden kuvausten avulla nykynoidat ovat rakentaneet omaa "noituuttaan".

Luudalla ratsastava jumalatar Frigga. Seinämaalaus 12. vuosisadalta. Kuvaukset luudalla ratsastavista alastomista noidista perustuvat todellisuuteen: Keskiajalla noidat käyttivät noituusmenoissaan hallusinogeenisistä kasveista tehtyjä voiteita, joita he sivelivät keppiin ja nauttivat sisäisesti emättimen kautta, sillä se paransi aineen imeytymistä. Hallusinogeenit aiheuttivat myös lentämisen tunteen.

Noitavainot saivat alkusysäyksen Noitavasara-teoksesta (1486), joka nojasi Raamatun alkukielestä virheellisesti käännettyihin teksteihin. Nykyään toisessa Mooseksen kirjassa lukee: "Velhonaisen älä salli elää" (2. Moos. 22:17), kun taas kielentutkijoiden mukaan käännös suomeksi voisi kuulua: "Älä anna myrkynkeittäjän elää."^lähde?

Noidat nykyään

Noidat kaupallisessa tuotannossa stereotyyppisesti esitettyinä ovat joidenkuiden mielestä tiedostamatonta pilkkaa roviolla poltetuista vanhoista tietäjänaisista. Kirkko kuvasi heidät rumiksi noita-akoiksi.

Nykypäivänä pakanoiden ja luonnonuskontojen harjoittajien keskuudessa noituus määritellään yleensä uskomus- ja elämänkatsomustavaksi, eikä sillä ole välttämättä suoraa tekemistä luonnonuskontojen kanssa. Kristinuskon ohella pääasiassa pienryhmien keskuudessa nykypäivään säilyneet uskomukset ja tavat ovat joko muotoutuneet nykypäivänä erityylisiksi elämänkatsomustavoiksi tai ne ovat muokkautuneet muiden luonnonuskontojen (Amerikan alkuperäiskulttuurit, pohjoismaiden šamaanit) tavoista ja rituaaleista.

Tunnetuimmaksi nykynoidaksi voidaan alkujaan lukea Gerald Gardner. Hän perusti wicca-uskonnon, jonka keskeinen piirre on luonnonnoituuden harjoittaminen. Muita kansainvälisesti tunnettuja nykynoitia on muun muassa Starhawk.

Noidista on myös tullut joidenkin feminististen virtausten symboli, jota käytetään tunnusmerkkinä protestoitaessa miesten hallitsemaa yhteiskunnallista vallankäyttöä vastaan.

Nykyajan kristillinen kirjallisuus

Nykyajan kristillisessä kirjallisuudessa kerrotaan monista nykyajan noidista, esim. Rebecca Brownin kirjassa Edna Elaine Moseksesta, (joka oli Saatanan morsian USA:ssa), ja Doreen Irvine (kirjassa Olin noita) sekä Audrey Harper & Harry Pughin kirja Tanssii Saatanan kanssa on tositapahtumiin perustuva, erään Saatanan uhriksi joutuneen noidan elämäkerta.

Katso myös

• Noituus
• Noitavainot
• Noitavasara
• Pääsiäisnoita
• Wicca
• Abaris Hyperborealainen

Tunnettuja fiktiivisiä noitia

• Milla Magia
• Hekla Velho
• Matami Mimmi
• Noita (muumit)
• Hermione Granger
• Scylla-noita Hugon ainoa vihollinen
• Velho Smurffit
• Paha Kuningatar
• Bonnie Bennett
• Hope Mikaelson

Lähteet

• Biedermann, Hans: Suuri symbolikirja. WSOY 1993. ISBN 951-0-18557-X.
• Tietoa noituudesta
• Noituus – Witchcraft
• Doesn't the Bible forbid Witchcraft?

Aiheesta muualla

• Eilola, Jari: ”Covas tuosa nytt on, mutta cusa sielus liene?” Noitia ja Blåkullaa koskevat mielikuvat Ruotsissa ja Suomessa. Mirator, huhtikuu 2002. (PDF)
• Nissilä, Hanna-Leena: Manala Maaemon kohtu: Nyky-Suomen noita-akat. Kaltio, kesäkuu 2005.
• Kervinen, Timo : Väärää tietoa pääsiäisnoidista. Verkkouutiset 9.4.1998.
• Sunela, Eeva: Tekniikan todellinen velho. Polyteekkari 4/2002.
• Nykynoita Suvi Karhu: ”Taikoja vain tarpeen mukaan.” Yle-X 11.11.2009.
• Wicca ja noituus. Thuleian tupa.