Mikael Karvajalka

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mikael Karvajalka
Mika Waltari, Mikael Karvajalka, 2. p. 1948.
Mika Waltari, Mikael Karvajalka, 2. p. 1948.
Kirjailija Mika Waltari
Kustantaja WSOY
Julkaistu 1948
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Mikael Karvajalka on Mika Waltarin toinen historiallinen suurromaani Sinuhe egyptiläisen jälkeen. Romaani kertoo Mikaelista ja tämän väkivahvasta ystävästä Antista, jotka seikkailevat 1520-luvun kuohuvassa Euroopassa tempautuen mukaan historiallisiin tapahtumiin. Mikael Karvajalka ilmestyi WSOY:n kustantamana vuonna 1948.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Mikael Karvajalka alkaa Suomen Turusta. Mikaelin perhe murhataan Mikaelin ollessa vielä lapsi ja hän päätyy asumaan noitanakin pidetyn vanhanpiian, Pirjon, luokse. Mikael on lahjakas koulussa ja pääsee aikanaan lähtemään korkeaan yliopistoon Pariisiin. Mukaan päätyy myös Mikaelin ystävä Antti Tykinvalaja, jonka on hieman hidasälyinen mutta ruumiinvoimiltaan hyvin vahva. Välillä he liikkuvat yhdessä, välillä ammattisotilas Antti lähtee vuosiksi omille sotaretkilleen. He kohtaavat ylä- ja alamäkiäkin monessa Keski-Euroopan maassa vuoteen 1527 asti. Antti on hahmona Sinuhen Kaptahin kaltainen: sivistymätön, mutta selviytyjä ajan myrskyissä. Samanlainen tyyppi on myös Manuel kirjassa Johannes Angelos.

Mikael muistuttaa paljon Sinuhea. Henkilönä molemmat ovat ruumiillisesti kohtalaisen heikkoja kirjanoppineita, käytännön asiat heidän on opittava kantapään kautta. Molemmat ovat helposti vietävissä ja varsinkin naiset koituvat molempien miesten turmioksi. Käytännössä kaikki kauniit naiset ovat jollain tavalla pahoja. Sen sijaan sivuhahmot tuovat tarinoihin arkista, käytännönläheistä realismia vastapainona päähenkilön henkisempään asenteeseen.

Mikaelin kasvatusäiti Pirjo ja yksi Mikaelin rakastetuista, Barbara, ovat oikeastaan kirjan ainoat hyvät ja rehelliset naiset. Mikaelin kasvattaa yksin nainen. Tämä on peilattavissa Waltarin omaan elämään, jossa hänen isänsä kuoli hänen ollessaan viisivuotias. Ulkonäöltään vaatimaton Barbara tosin mahdollisesti lumosi Mikaelin ihastumaan häneen ”noitakeinoin” (huumaavin yrtein, kuten hän ”todisti” kidutettuna), mutta lyhyt avioliitto oli kuitenkin onnellista aikaa Mikaelin elämässä. Barbara poltettiin noitana, kun häneltä oli ensin raa’asti kiduttamalla hankittu perätön tunnustus.

Mikael vannoi Barbaran kuolinrovion roihutessa kostavansa näkemänsä vääryyden Paaville saakka. Kirjan aikana tapahtuu Martti Lutherin teesien naulaaminen. Mikael tapaakin Lutherin. Lutheria ja katolista kirkkoa ei puolustella, vaan molemmat ovat melkein yhtä paljon väärässä kuin oikeassakin. Uskonnolliset riidat selvitetään raakaa väkivaltaa käyttäen. Kirjassa soditaan paljon. Keskiajan kuvaus on rikasta.

Kirja päättyy uskonpuhdistuksen kannattajien hyökkäykseen Roomaan ja kaupungin silmittömään hävitykseen. Mikael ja Antti lähtevät katuvaisina ja synnintuntoisina Roomasta laivalla pyhiinvaellusmatkalle Palestiinaan. Tarina jatkuu kirjassa Mikael Hakim.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Historiallisia henkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historiallisia henkilöitä, joita Mikael tapaa kirjan edetessä:

Näytelmäsovitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1972 Veli Sandell ja Jukka-Pekka Rotko dramatisoivat romaanista näytelmän Rovio.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Waltari, Mika: Mikael Karvajalka, WSOY 1948. Kirjastoluokka 842. Historiallinen romaani. 16. painos vuodelta 1997, ISBN 951-0-22093-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]