Nuoria ihmisiä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee suomalaista elokuvaa. Samannimisestä romanialaisesta elokuvasta kerrotaan artikkelissa Nuoria ihmisiä (vuoden 1969 elokuva).
Nuoria ihmisiä
Nuoria ihmisiä.jpg
Ohjaaja Ossi Elstelä (studiokuvaus)
Toivo Särkkä (ulkokuvaus)[1][2]
Käsikirjoittaja Mika Waltari
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Tapio Ilomäki
Kuvaaja Marius Raichi
Vittorio Mantovani
Leikkaaja Armas Vallasvuo
Lavastaja Ossi Elstelä
Pääosat Hannes Häyrinen
Mervi Järventaus
Laila Jokimo
Kyllikki Forssell
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus SF Oy
Ensi-ilta 1943
Kesto 73 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Nuoria ihmisiä on Ossi Elstelän ja Toivo Särkän ohjaama suomalainen komediaelokuva vuodelta 1943.

Elokuvan käsikirjoittaja, kirjailija Mika Waltari laati käsikirjoituksen mielessään näyttelijä Hannes Häyrinen, jolle hän kirjoitti roolin tohelosta keksijästä, joka yhtäkkiä huomaa naisten olemassaolon.[2]

Elokuvan ulkokuvaukset ohjasi Särkkä, studiossa kuvatut jaksot Elstelä. Elokuvan loppupuolen ravintolakohtauksen kehittelystä leikattiin pois pitkähkö jakso, jossa tanssityttö ja vakooja seuraavat Jannea laboratorioon. Siksi tarinassa on selvä aukko. Elokuvan yleisömenestys jäi keskitasoa heikommaksi.[3]

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikalaisarvioijat helsinkiläislehdissä olivat tylyjä: elokuva oli lapsilta kielletty, mutta se olisi pitänyt kieltää myös nuorisolta, niin nuorisoelokuva kuin onkin. Nuoriso kuvataan jonninjoutavaksi, vaikka sota-ajan nuoret ahersivat työleireillä. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti). Komiikka on alkeellista, henkilötyypit naiiveja (Olavi Vesterdahl, Aamulehti). Helsingin ulkopuolella sen sijaan suhtauduttiin myönteisemmin. Elokuvan nuoria näyttelijöitä pidetään tutustumisen arvoisina, ja vanha tuttavuus Häyrinen saa kehut (J-n, Savo).[4]

Vuoden 1981 televisioesityksen yhteydessä Pertti Lumirae (Suomen Sosialidemokraatti) löysi elokuvasta ”jonkinlaista sodanaikaista viehätystä" ja Sakari Toiviainen (Ilta-Sanomat) ”tiettyä raikkautta – – ennen kaikkea Hannes Häyrisen notkean ja paikoin aidosti hykerryttävän tulkinnan ansiosta”.[4]

Eräässä myöhemmässäkin Tv-maailman arviossa elokuvan parhaaksi anniksi nostetaan juuri Häyrisen roolityö,[5]. Vaikka Waltarin käsikirjoittamaa hupailua pidetään yleensä merkityksettömänä, on muuan kriitikko eri mieltä. Hän löytää siitä Waltarin omasta kokemuspiiristä kumpuavaa ironiaa. Esimerkkinä hän mainitsee Kelon ajautumisen Tulenkantajien tyyppiselle runoklubille.[6]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Hannes Häyrinen  Janne ”Jean” Kelo, keksijä  
 Mervi Järventaus  taidemaalari  
 Laila Jokimo  tanssijatar  
 Kyllikki Forssell  Leni  
 Toini Vartiainen  filmitähti Raikku Rovio  
 Liisa Peitsalo  Paula  
 Regina Heinonen  Untuvainen  
 Yrjö Tuominen  Lenin isä, johtaja  
 Thure Bahne  filmisankari  
 Aarne Salonen  vakoilija  
 Teijo Joutsela  Böna, nyrkkeilijä  
 Olavi Virta  Klaus  
 Veikko Linna  Untuvaisen isä  
 Aino Mattila  runoilijatar  
 Uuno Montonen  Laboratorio Ajaxin omistaja  
 Aino Angerkoski  Paulan sisar, laulajatar  
 Veikko Itkonen  radioselostaja  
 Risto Veste  runoilijanuorukainen  
 Simo Osa  runoilija  
 Ossi Elstelä  elokuvaohjaaja  
 Onni Korhonen  poliisi  
 Sven Relander  mielitautilääkri  
 neiti Tapiola  Maija  
 Matti Jurva  kuplettilaulaja  
 Arvo Kuusla  tarjoilija  

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kava.fi
  2. a b Arto Pajukallio: Helsingin Sanomat, 23.4.2011, s. D 17.
  3. Nuoria ihmisiä Elonetissä Taustaa, viitattu 29.1.2013
  4. a b Nuoria ihmisiä Elonetissä Lehdistöarvioita, viitattu 29.1.2013
  5. AL: Päivän elokuvia. Tv-maailma 1/2013, s. 17.
  6. JK: Viikon tv-elokuvia. Tv-maailma 37/2014, s. 11.