Nuoria ihmisiä
| Nuoria ihmisiä | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja |
Ossi Elstelä (studiokuvaus) Toivo Särkkä (ulkokuvaus)[1][2] |
| Käsikirjoittaja | Mika Waltari |
| Tuottaja | T. J. Särkkä |
| Säveltäjä | Tapio Ilomäki |
| Kuvaaja |
Marius Raichi Vittorio Mantovani |
| Leikkaaja | Armas Vallasvuo |
| Lavastaja | Ossi Elstelä |
| Pääosat |
Hannes Häyrinen Mervi Järventaus Laila Jokimo Kyllikki Forssell |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomen Filmiteollisuus SF Oy |
| Ensi-ilta | 1943 |
| Kesto | 73 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Nuoria ihmisiä on Ossi Elstelän ja Toivo Särkän ohjaama suomalainen komediaelokuva vuodelta 1943.
Elokuvan käsikirjoittaja, kirjailija Mika Waltari laati käsikirjoituksen mielessään näyttelijä Hannes Häyrinen, jolle hän kirjoitti roolin tohelosta keksijästä, joka yhtäkkiä huomaa naisten olemassaolon.[2]
Elokuvan ulkokuvaukset ohjasi Särkkä, studiossa kuvatut jaksot Elstelä. Elokuvan loppupuolen ravintolakohtauksen kehittelystä leikattiin pois pitkähkö jakso, jossa tanssityttö ja vakooja seuraavat Jannea laboratorioon. Siksi tarinassa on selvä aukko. Elokuvan yleisömenestys jäi keskitasoa heikommaksi.[3]
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Hannes Häyrinen | … | Janne ”Jean” Kelo, keksijä |
| Mervi Järventaus | … | taidemaalari |
| Laila Jokimo | … | tanssijatar |
| Kyllikki Forssell | … | Leni |
| Toini Vartiainen | … | filmitähti Raikku Rovio |
| Liisa Peitsalo | … | Paula |
| Regina Heinonen | … | Untuvainen |
| Yrjö Tuominen | … | Lenin isä, johtaja |
| Thure Bahne | … | filmisankari |
| Aarne Salonen | … | vakoilija |
| Teijo Joutsela | … | Böna, nyrkkeilijä |
| Olavi Virta | … | Klaus |
| Veikko Linna | … | Untuvaisen isä |
| Aino Mattila | … | runoilijatar |
| Uuno Montonen | … | Laboratorio Ajaxin omistaja |
| Aino Angerkoski | … | Paulan sisar, laulajatar |
| Veikko Itkonen | … | radioselostaja |
| Risto Veste | … | runoilijanuorukainen |
| Simo Osa | … | runoilija |
| Ossi Elstelä | … | elokuvaohjaaja |
| Onni Korhonen | … | poliisi |
| Sven Relander | … | mielitautilääkri |
| neiti Tapiola | … | Maija |
| Matti Jurva | … | kuplettilaulaja |
| Arvo Kuusla | … | tarjoilija |
Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aikalaisarvioijat helsinkiläislehdissä olivat tylyjä: elokuva oli lapsilta kielletty, mutta se olisi pitänyt kieltää myös nuorisolta, niin nuorisoelokuva kuin onkin. Nuoriso kuvataan jonninjoutavaksi, vaikka sota-ajan nuoret ahersivat työleireillä. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti). Komiikka on alkeellista, henkilötyypit naiiveja (Olavi Vesterdahl, Aamulehti). Helsingin ulkopuolella sen sijaan suhtauduttiin myönteisemmin. Elokuvan nuoria näyttelijöitä pidettiin tutustumisen arvoisina, ja vanha tuttavuus Häyrinen sai kehut (J-n, Savo).[4]
Vuoden 1981 televisioesityksen yhteydessä Pertti Lumirae (Suomen Sosialidemokraatti) löysi elokuvasta ”jonkinlaista sodanaikaista viehätystä" ja Sakari Toiviainen (Ilta-Sanomat) ”tiettyä raikkautta – – ennen kaikkea Hannes Häyrisen notkean ja paikoin aidosti hykerryttävän tulkinnan ansiosta”.[4]
Vaikka Waltarin käsikirjoittamaa hupailua on yleensä pidetty vähämerkityksisenä, Tv-maailman arviossa 37/2014 kriitikko oli eri mieltä. Hän löysi siitä Waltarin omasta kokemuspiiristä kumpuavaa ironiaa. Esimerkkinä hän mainitsee Kelon ajautumisen Tulenkantajien tyyppiselle runoklubille.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kava.fi
- ↑ a b Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat, 23.4.2011, s. D 17.
- ↑ Nuoria ihmisiä Elonet. Taustaa. Viitattu 29.1.2013.
- ↑ a b Nuoria ihmisiä Elonet. Lehdistöarvioita. Viitattu 29.1.2013.
- ↑ JK: Viikon tv-elokuvia. Tv-maailma 37/2014, s. 11.
| ||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||