Kieku ja Kaiku

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kieku ja Kaiku on sarjakuvapiirtäjä Asmo Alhon ja kirjailija Mika Waltarin luoma sarjakuva, joka ilmestyi "Oma Koti" -lehdessä vuosina 1932-1934 (+näytenumero 1931) ja Kotiliedessä vuosina 1934 - 1975. Kieku ja Kaiku oli aikansa suosituimpia sarjakuvia ja ilmestyi monina kokoelmina.

Sarjakuvan päähenkilöt olivat valkea kukonpoika Kieku ja musta kukonpoika Kaiku sekä näiden porsasystävä Possu. Jälkimmäinen nousi ajan mittaan yhä keskeisempään rooliin, ja sarjan nimestä käytettiin joskus myös muotoa "Kieku, Kaiku ja Possu". Päähenkilöt olivat aivan aluksi, kuuden sarjan verran normaaleja kanalintuja, mutta muuttuivat pian antropomorfisiksi eläimiksi jotka elivät ja käyttäytyivät ihmisten tavoin, ja joiden asuinympäristönä oli suomalainen maaseutu. Sivuhahmoina esiintyi muita eläimiä, mm. karhuja ja jäniksiä.

Kieun ja Kaiun maailma oli konservatiivinen, ja siinä opetettiin (lapsi)lukijoille hyviä tapoja ja käyttäytymissääntöjä pienten arkipäiväisten kommellusten avulla. Yhden sivun mittaisissa sarjakuvissa oli tavallisesti jokin opetus, jossa joku päähenkilöistä sai kokea, mitä esimerkiksi ylpeydestä, laiskuudesta tai hätäilemisestä seuraa. Kieku ja Kaiku saattoivat myös opettaa yhteisvastuuta kutsumalla kodittomia eläimiä viettämään joulua kanssaan tai jakamalla ateriansa vähäosaisille. Mukana oli kuitenkin myös puhtaita vitsisarjoja.

Vanhaan eurooppalaisen sarjakuvan tapaan Kieku ja Kaiku ei käyttänyt puhekuplia, vaan tarina kerrottiin ruutujen alle sijoitetuilla, Mika Waltarin riimittelemillä kuvateksteillä. Sarjakuvan tavallinen syntyprosessi oli se, että Asmo Alho keksi tarinaluonnoksen ja Waltari kirjoitti siihen kuvatekstit, joiden pohjalta Alho piirsi sarjakuvan puhtaaksi. Sarjakuvan suosion salaisuus olivat Waltarin nokkelasti riimittelemät tekstit, joissa tavallisesti käytettiin vaikeita kolmitavuisia loppusointuja, kuten "Kissakin jää joskus hiirettä / jos se pitää liian kiirettä" tai "Opetus on oiva tällistä / törmäily on häpeällistä". Muun muassa aikansa kuuluisin runoilija, professori V. A. Koskenniemi, kertoi lukevansa Kiekua ja Kaikua vain nähdäkseen, kuinka paljon kolmitavuisia loppusointuja Waltari pystyy keksimään. Vaikka Waltari lopetti varsinaisen kirjailijannuransa 1964, jolloin häneltä ilmestyi hänen viimeinen romaaninsa, Kieku ja Kaiku - riimejä häneltä syntyi yhä helposti. Sarjakuvan tekeminen päättyi Asmo Alhon poismenoon 1975.

Waltarin lisäksi riimejä kirjoittivat sarjan historian aikana myös Valentin (Ensio Rislakki), Fr. Ruotsalainen ja Viljo Kajava.

Sarjakuvasta on tehty muutamia pastissejakin, joista tunnetuin ja määrätietoisin lienee Rieku ja Raiku.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]