Tämä on lupaava artikkeli.

Gabriel, tule takaisin

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Waltarin näytelmästä. Elokuvasta kertoo artikkeli Gabriel, tule takaisin.
Gabriel, tule takaisin!
Kirjoittaja Mika Waltari
Tyylilaji tragikomedia
Aihe Vanhenevien naisten rakkaudennälkä
Tapahtumapaikka ja -aika Pikkukaupungissa keväällä lehtien puhkeamisaikaan
Kantaesitys toukokuu 1945
Kantaesityspaikka Helsingin Kansanteatteri
Henkilöt
Henkilöt
  • Ulriika Anger, paperikaupan omistajatar
  • Kristiina Anger, hänen sisarensa
  • Raili, heidän sisarentyttärensä
  • Gabriel Lindström, kapteeni, johtaja, ym.

Gabriel, tule takaisin on Mika Waltarin kirjoittama näytelmä vuodelta 1945. Se kertoo kahdesta naimattomasta sisaruksesta, Ulriikasta ja Kristiinasta, jotka joutuvat ”kapteeni ja johtaja” Gabriel Lindströmin huijaamiksi. Gabrielin esikuvana on pidetty naistenhurmaaja Ruben Auervaaraa. Näytelmässä on myös yhtymäkohtia Waltarin muihin teoksiin, vaikka niissä yleensä käykin juuri päinvastoin: miehet joutuvat kärsimään sydämettömän naisen vuoksi.

Gabriel, tule takaisin esitettiin ensimmäisen kerran Helsingin Kansanteatterissa toukokuussa 1945. Siitä tuli heti menestys, vaikka sitä pidettiin myös moraalittomana ja kyynisenä. Näytäntökaudella 1945–1946 sitä esitettiin kaikkiaan 17 suomalaisessa teatterissa, ja sen jälkeen se ollut jatkuvasti varsinkin harrastajateatterien ohjelmistossa. Suomen Kansallisteatteri esitti sitä kolme kautta vuosina 1994–1996. Jukka Kajavan mukaan näytelmä on paras suomalainen tragikomedia.

Näytelmän pohjalta on tehty elokuva (1951), jossa Gabrielia esittää Tarmo Manni, kolme televisiosovitusta ja Ilkka Kuusiston säveltämä ooppera.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gabriel, tule takaisin syntyi tilaustyönä, kun näyttelijä Helge Ranin pyysi Waltaria vuonna 1944 kirjoittamaan hauskan kiertuenäytelmän. Sen toivottiin olevan intiimi komedia, jossa olisi yksi lavastus, kolme naisroolia ja yksi suuri miesrooli.[1] Waltari kirjoitti näytelmän helmikuussa 1945 samoihin aikoihin kuin toisenkin näytelmän Noita palaa elämään ja juuri ennen kuin alkoi kirjoittaa Sinuhe egyptiläistä.[2] Näytelmä sai työnimekseen ”Gabriel, tule, tule”.[1]

Näytelmän esikuvana on pidetty naistenhurmaajaa Ruben Auervaaraa.[3] Auervaara itsekin viittaa 1953 ilmestyneissä muistelmissaan Waltarin näytelmään ja näyttää pitävän itseään sen esikuvana. Panu Rajala huomauttaa kuitenkin, että näytelmän kirjoitusaikoihin Auervaara oli vielä melko tuntematon ja hän nousi maanlaajuiseen kuuluisuuteen vasta 1950-luvun alussa.[4] Näytelmä ja Auervaaran muistelmat kuvaavat naisten toimintaa ja reaktioita hämmästyttävän tarkoin samalla tavalla, minkä vuoksi Rajala epäilee Auervaaran ”kirjallisen mielikuvituksen” saaneen vaikutteita näytelmästä.[5]

Gabriel, tule takaisin on julkaistu vuonna 1999 kokoelmassa Mika Waltarin näytelmät. Se on käännetty espanjaksi, ruotsiksi ja venäjäksi.[6]

Juoni ja henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.
Ja minä – minä hullu höperö – minä vanha luuska! Vieläkin – vieläkin minä huudan: Gabriel, rakkaani, tule takaisin! Tule takaisin! Sinun valheesi on niin suloinen. Tule takaisin, Gabriel. Minulla on vielä rahaa! Tule edes vähäksi aikaa!

– Ulriika näytelmän lopussa

Näytelmän päähenkilöt ovat Ulriika, joka on paperikaupan omistajatar pienessä kaupungissa, ja hänen nuorempi sisarensa Kristiina. Kumpikin on naimaton. Ulriika kohtelee sekä Kristiinaa että myös paperikaupassa työskentelevää Railia, heidän sisarentytärtään, hallitsevasti ja ahdasmielisesti. Näytelmän alussa Kristiina kertoo Ulriikalle, miten hän on tavannut Helsingin-matkallaan hurmaavan ja rikkaan miehen, joka etsii sijoituskohteita rahoilleen.

Pian paikalle saapuukin ”kapteeni ja johtaja” Gabriel Lindström. Hän kertoo etsivänsä maatilaa tai tehdasta ostettavakseen mutta tarvitsevansa vain nopeasti käteistä rahaa. Kun Gabriel ymmärtää, että rahat ovat Ulriikan takana, hän siirtyy tavoittelemaan Ulriikaa ja saakin tämän ihastumaan itseensä. Kristiina ymmärtää tulleensa petetyksi, mutta ei halua silti päästää irti Gabrielista. Kummatkin naiset sulkevat silmänsä tosiasioilta ja ovat valmiit tekemään mitä tahansa Gabrielin vuoksi. Kristiina on jopa valmis murhaamaan Ulriikan tukehduttamalla tämän häkään ja ehtii jo kauhistua, kun Ulriika ei nouse aamulla vuoteesta. Murhayritys kääntyy kuitenkin koomiseksi, kun ilmeneekin että Ulriika on vain nukkunut harvinaisen pitkään Gabrielin kanssa vietetyn lemmenyön jälkeen.

Raili on tätejään selvänäköisempi ja ymmärtää nopeasti, mikä Gabriel on miehiään. Gabriel kertoo Railille, että hänen oikea nimensä on Osku ja hän itse asiassa vihaa huijaamiaan naisia. Hän lyöttäytyy yhteen Railin kanssa ja usuttaa tätä karkaamaan tätiensä luota. Raili kuitenkin karkaa jo sovittua aiemmin ja vie mukanaan rahat, jotka Ulriika oli nostanut pankista Gabrielia varten. Gabriel joutuu lähtemään tiehensä melkein tyhjin käsin, mukanaan vain paperikaupan käteiskassa.

Näytelmän lopussa Ulriika ja Kristiina jäävät hämmentyneinä kahdestaan. Kristiina haluaisi ilmiantaa Gabrielin poliisille, mutta Ulriika kieltäytyy. Hän ei halua, että kaikki saisivat tietää heidän häpeästään, ja lisäksi heidän pitäisi vielä kohdata Gabriel oikeudessa. Vaikka sisarukset ymmärtävätkin tulleensa huijatuiksi, tosiasiassa he ovat vieläkin rakastuneita ja unelmoivat Gabrielista. Näytelmä päättyi Ulriikan sanoihin: ”Gabriel, Gabriel, tule takaisin! Tule takaisin!”

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Teemat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Waltari määritteli näytelmän aiheeksi ”vanhenevien naisten rakkaudennälän”.[1] Rajalan mielestä Gabrielissa on samoja teemoja kuin Noita palaa elämään –näytelmässä, jonka Waltari kirjoitti samana keväänä. Kummatkin kuvaavat sitä, millaisen vaikutuksen outo vieras tekee rauhalliseen pikkuyhteisöön, vaikka edellisessä vieraana onkin mies, jälkimmäisessä nainen. Hänen mukaansa kummassakin näytelmässä on myös yhtäläisyyksiä Sinuhe egyptiläiseen.[2] Gabriel, tule takaisin on poikkeuksellinen siinä mielessä, että kerrankin naiset kärsivät sydämettömän miehen vuoksi, kun Waltarin teoksissa yleensä käy päinvastoin.[7]

Näytelmässä on kokonainen hyväksikäyttösuhteiden ketju, ensin sisarusten välillä, sitten heistä Railiin ja lopuksi vielä heistä kaikista Gabrieliin ja takaisin.[3] Rajala on verrannut näytelmän asetelmaa Anton Tšehovin Kolmeen sisareen: naiset kaipaavat jotakin ja haaveilevat toisesta, kauniimmasta elämästä.[7]

Esitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gabriel, tule takaisin sai ensi-iltansa Helsingin Kansanteatterissa toukokuussa 1945. Sen ohjasi Bertha Lindberg. Nimiosan esitti Leo Lähteenmäki, jolle rooli oli Rajalan mukaan kuin luotu ja joka oli Waltarinkin mielestä paras Gabrielia esittäneistä näyttelijöistä. Lähteenmäen Gabriel oli toisaalta liukas, toisaalta tunnoton ja raaka. Sisaruksia esittivät Vappu Elo (Ulriika) ja Emma Väänänen (Kristiina), jotka hekin onnistuivat rooleissaan hyvin. Näytelmä oli tapaus, joka herätti väittelyitä ja ristiriitoja, ja siitä tuli menestys.[8] Näytelmää esitettiin Kansanteatterissa 36 kertaa.[9]

Gabriel, tule takaisin on menestynein Waltarin näytelmistä. Näytäntökaudella 1945–1946 sitä esitettiin kaikkiaan 17 suomalaisessa teatterissa,[3] ja sen jälkeen se ollut jatkuvasti varsinkin harrastajateatterien ohjelmistossa.[10] Teatterin esitystietokannan mukaan näytelmää on esitetty Suomen ammattiteattereissa 50 eri otteeseen. Suomen Kansallisteatteri esitti sitä kolme kautta vuosina 1994–1996. 2000-luvulla sitä on esitetty Kokkolan kaupunginteatterissa (2001), Porin Teatterissa (2004), Kouvolan Teatterissa (2004) ja Rauman Kaupunginteatterissa (2008).[9] Syyskaudella 2012 näytelmää on esittänyt Teatteri Vantaa.

Kansallisteatterissa näytelmän ohjasi Antti Einari Halonen. Panu Rajalan mukaan versio oli vakava, ja se korosti arkkienkelisymboliikkaa ja näytelmän julmia piirteitä. Gabrielia näytteli Veikko Honkanen, Ulrikaa Tiina Rinne, Kristiinaa Tea Ista ja Railia Mari Vainio.[10] Helsingin Sanomien arvostelun mukaan ohjaus otti vakavasti näytelmän tuhoavan rakkauden teeman, mutta tekstin tilannekomiikka toimi silti. Ihmisten sokealle rakkaudelle ja hyväksikäytölle ei naurettu, pikemminkin hymyiltiin ymmärtävästi.[11] Näytelmää esitettiin Kansallisteatterissa 88 kertaa, ja katsojia oli yhteensä yli 28 000.[9]

Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näytelmä jakoi kantaesityksen jälkeen arvostelijoiden mielipiteet: toisten mielestä se oli avoimesti moraaliton ja kyyninen, ja jotkut pitivät sitä taitavasti tehtynä, vaikkakin tahdittomana. Seere Salminen kirjoitti Uuteen Suomeen ihailevan arvostelun, jossa totesi Waltarin osaavan ammattinsa ”niin kuin vain harvat meillä”. Lauri Viljanen ilakoi sillä, että kun Waltari oli jo uransa alussa valloittanut ”ikäneitopiirit”, hän nyt tarjosi heille opetuksen.[8]

Maaria Koskiluoman mukaan näytelmässä on Waltarin näytelmätuotannon onnistuneimmat naiskuvat, mutta dramaturgisena heikkoutena on, että näytelmässä on paljon kahden hengen kohtauksia, jotka vaativat näyttelijöiltä mestarillisuutta.[3] Rajalan mukaan Waltari on kirjoittanut rennosti, mutta hallitsee silti samalla vaihtuvan, nopean toiminnan. Monissa käännekohdissa juoni etenee uskottavuuden rajoilla, etenkin silloin, kun Raili huijaa Gabrielin tapaista kokenutta konnaa liian helposti.[12] Loppukohtaus kuvaa petettyjen naisten tilanteen suorastaan absurdina.[13] Näytelmässä esiin tuleva ihmiskäsitys ”ei ole kovin mairitteleva”, ja siinä on nähty ilkeilyä ja toisten kustannuksella naureskelua.[14]

Helsingin Sanomien arvostelussa näytelmää nimitettiin klassikoksi,[11] ja Jukka Kajava on sanonut sitä ”draamakirjallisuutemme parhaaksi tragikomediaksi”.[15]

Sovitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gabriel, tule takaisin filmattiin vuonna 1951. Elokuvan ohjasi Valentin Vaala, joka teki siihen käsikirjoituksen näytelmän pohjalta. Waltari ei osallistunut käsikirjoituksen tekoon.[14] Elokuvan pääosissa ovat Tarmo Manni, Emma Väänänen ja Salli Karuna. Väänänen ja Karuna saivat osistaan Jussi-palkinnon, samoin Roy eli Tapio Vilpponen lavastuksesta.[16]

Näytelmään verrattuna elokuvaan on lisätty henkilöitä, kuten muotiliikkeen omistaja Rosa Pakkala, joka on joutunut taloudellisiin vaikeuksiin ja yrittää käyttää Gabrielia hyväkseen. Elokuvassa on myös sekä ylimääräinen prologi että epilogi: alussa Gabriel lähtee pois jonkun naisystävänsä asunnosta, mutta palaa sinne lopussa tervetulleena takaisin.[14]

Suomen elokuva-arkiston mukaan Gabriel, tule takaisin ”edustaa suomalaista elokuvakomediaa henkevimmillään, hävyttömimmillään ja purevimmillaan”.[17] Rajalan mukaan naisten roolit ovat ”hienosyisiä ja vaikuttavia”, mutta Tarmo Manni toteuttaa Gabrielin roolin teatterimaisin keinoin ja vie sen uskottavuuden rajoille. Vaikka suoritus on taidokas, se on myös yksinäinen ja poseeraava.[14] Rajala, Panu: Noita palaa näyttämölle. Mika Waltari parrasvaloissa, s. 203–205. Porvoo: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23014-6. </ref> Kari Uusitalon mukaan elokuva on lievästi teatraalinen, mutta se on kestänyt aikaa hyvin.[16]

Televisio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näytelmästä on tehty kolme televisiosovitusta. Ensimmäisen ohjasi Ritva Arvelo vuonna 1961. Yleisradion TV-teatteri teki toisen sovituksen vuonna 1979, ohjaajana Mirjam Himberg ja pääosissa Antti Litja, Seela Sella, Ritva Ahonen ja Hannele Lauri. Vuonna 1988 Hannu Kahakorpi ohjasi kolmannen tv-sovituksen, joka tehtiin DDR:n television ja YLE:n yhteisproduktiona.[18]

Ooppera[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Waltarin tekstin pohjalta on tehty myös ooppera Gabriel, tule takaisin. Sen on säveltänyt Ilkka Kuusisto, ja libreton on tehnyt Esko Elstelä. Ooppera sai kantaesityksensä Suomen Kansallisoopperassa vuonna 1998. Kansallisoopperan mukaan libretto on vauhdikas ja musiikissa käytetään laajaa tyyliasteikkoa tangosta musikaalisävyihin.[19] Säveltäjän oman kuvauksen mukaan ooppera yhdistää viihdettä ja klassista musiikkia: Gabrielin rooli on tangolaulajan, kun taas sisarukset ovat klassisia laulajia.[20]

Panu Rajalan mielestä ooppera on itse asiassa musikaali. Libretto on iskevä ja Waltarin teksti säilyttää lyhennettynäkin hauskuutensa, mutta loppukohtausta on paisuteltu ja loppuratkaisua muunneltu omituisesti. Rajala pitää oopperaa joka tapauksessa elävänä työnä.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koskiluoma, Maaria: Mika Waltarin näytelmät. Teoksessa Mika Waltari – mielikuvituksen jättiläinen s. 93–140. Helsinki: WSOY, 1982. ISBN 951-0-11565-7.
  • Rajala, Panu: Noita palaa näyttämölle. Mika Waltari parrasvaloissa. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23014-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Rajala 1998 s. 191
  2. a b Rajala 1998 s. 170
  3. a b c d Koskiluoma 1982 s. 109–110
  4. Rajala 1998 s. 192-193
  5. Rajala 1998 s. 196
  6. Näytelmäkäännösten haku (Näytelmät -> näytelmäkäännöksiä) Teatterin tiedotuskeskus. Viitattu 15.3.2011.
  7. a b Rajala 1998 s. 195
  8. a b Rajala 1998 s. 202–203
  9. a b c Ilona. Teatterin esitystietokanta (Esityshaku) Viitattu 1.10.2010.
  10. a b c Rajala 1998 s. 205–206
  11. a b Moring, Kirsikka & Heikura, Hannes: Jo arkkienkeli oli nimeltään Gabriel! Mika Waltarin klassikko hellän traagisena ja hauskana ihmissuhdedraamana Helsingin Sanomat. 17.3.1994. Viitattu 11.3.2011.
  12. Rajala 1998 s. 196–197
  13. Rajala 1998 s. 198
  14. a b c d Rajala 1998:203–205
  15. Kajava, Jukka: TEATTERI Hirviö sytyttää elämän - Teatterikorkean Gabriel, tule takaisin! naurattaa ja kauhistuttaa Helsingin Sanomat. 27.4.1992. Viitattu 11.3.2011.
  16. a b Uusitalo,Kari: Gabriel, tule takaisin Suomalaisen elokuvan festivaali. 20.3.2009. Viitattu 1.3.2011.
  17. Waltari valkokankaalla: Gabriel, tule takaisin Lasipalatsi.fi. Viitattu 1.3.2011.
  18. Lindfors, Jukka: Gabriel, tule takaisin Elävä arkisto. 16.9.2008. YLE. Viitattu 15.3.2011.
  19. Kuusiston hurmaava Gabriel huijaa nyt Kuopiossa (Lehdistötiedote) 5.8.2010. Kansallisooppera. Viitattu 15.3.2011.
  20. Perkiö, Pia: Ilkka Kuusisto – Musiikin tyylitaituri ELVIS ry. Viitattu 15.3.2011.