Seere Salminen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Toivo Pekkanen Seere Salmisen haastateltavana vuonna 1933.

Seere Maria Salminen, nimimerkki Serp (o.s. Sario; 6. toukokuuta 1894 Vaasa13. huhtikuuta 1977 Helsinki), oli suomalainen kirjailija, näytelmäkirjailija ja pakinoitsija. Hän käytti myös nimimerkkejä Marja Orsi, Marja Salminen ja Seere Sario. Yhdessä Elsa Soinin kanssa hän kirjoitti myös nimimerkillä Tuttu Paristo.

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salmisen vanhemmat olivat kruununvouti Matti Sario ja Seere Vaismaa ja puoliso vuodesta 1925 konsuli Akseli Wilhelm Salminen. Hän kävi Vaasan suomalaisen tyttökoulun ja Helsingin suomalaisen jatko-opiston. Salminen toimi Kansallis-Osake-Pankin virkailijana vuoteen 1923 ja Suomen Lontoon suurlähetystön kanslia-apulaisena 1923-1929.[1] Hän oli toimittaja-pakinoitsija Helsingin Sanomissa ja Valittujen Palojen päätoimittaja 1947–1963. Salminen toimi myös Uuden Suomen vakinaisena avustajana Lontoossa 1923‒1929 ja lehden viikkoliitteen toimittajana vuosina 1929–1933.[2] Suomen ensimmäisen sanaristikon laati nimimerkki Suometar, jonka takana olevasta henkilöstä ei ole täyttä varmuutta, mutta yleisesti uskotaan, että kyseessä oli Salminen.[3]

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salmisen nimimerkillä Serp kirjoittamat näytelmät kuvasivat mennyttä idylliä. Kaikkien näytelmien pohjalta on tehty myös elokuva. Nimimerkin Tuttu Paristo tunnetuin työ oli ensin radiokuunnelmasarjana esitetty Suomisen perhe. Sarjan pohjalta tehtiin myös useita Suomen Filmiteollisuuden tuottamia elokuvia, joihin Serp yhdessä Soinin kanssa laati käsikirjoitukset. Elokuvien tähtenä, Olli Suomisena, muistetaan Lasse Pöysti. Suomisen perhe-elokuvien lisäksi Serp laati käsikirjoituksen myös useisiin muihin elokuviin kuten Hannu Lemisen elokuvaan Onnelliset (1954), Edvin Laineen elokuvaan Skandaali tyttökoulussa (1960) ja T.J. Särkän viimeiseksi jääneeseen ohjaustyöhön Ihana seikkailu (1962). Salminen oli myös suomentaja. Hän käänsi erityisesti W. Somerset Maughamin, George Bernard Shaw’n teoksia, mutta myös Pearl S. Buckin viihteellisiä teoksia.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eräänä yönä, 1927[1]
  • Lontoo. Opas Lontoon-kävijöille, Kirja, 1929
  • Herttarouva ja ristikuningas, 1931[1]
  • Lapsellinen pankinjohtaja, 1932[1]
  • Kiinassa kuukin on kummempi, 1935
  • Lennokki, 1936[1]
  • Herrat ovat herkkäuskoisia. 3-näytöksinen huvinäytelmä, 1937
  • Vetoketju, 1937, yhdessä Elsa Soinin kanssa[1]
  • Sankaritar. Kaksinäytöksinen näytelmä, 1938[1]
  • Neljä naista. Näytelmä. Alkukohtaus ja neljä näytöstä, 1939[1]
  • Luokkakuva, 1943[1]
  • Alkupaloja ja pikkulämmintä, 1943
  • Elviira Suulasvuo ent. Pratström. Yksinpuheluja, 1945
  • Taas tapaamme Suomisen perheen, 1945
  • Veronica, 1945[1]
  • Tehkäämme iloinen ilta. Huumorin helmiä meiltä ja muualta, (toim.), antologia, 1946[1]
  • Katupeilin takana. 3-näytöksinen idylli menneiltä ajoilta, 1946[1]
  • Markan mekin ansaitsemme...lasten revy, 1947
  • Ole kuin kotonasi. Pakinoita, 1947
  • Hiukan iloisempi ilme. Pakinoita, 1954
  • Vielä tapaamme Suomisen perheen, 1958
  • Lontoo opas Lontoon kävijöille. Näköispainos. Lasipalatsi, 2000

Salmisen käsikirjoituksista tai näytelmistä tehtyjä elokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l Pekkanen, Toivo – Rauanheimo, Reino (toim.): ”S E R P”, Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon: Suomalaisten kirjailijain elämäkertoja, s. 200–207. Porvoo: WSOY, 1947.
  2. Vesikansa, Jyrki: Sinivalkoiseen Suomeen: Uuden Suomen ja sen edeltäjien historia I. 1847‒1939, s. 464‒465. Otava, 1997.
  3. Ilona Kemppainen: Suomalaisen sanaristikon historia, s. 18. Helsinki: Finn Lectura, 2002. ISBN 951-792-127-6.
  4. Filmiaura Jussit.fi: Jussi-voittajat kautta aikojen

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]