Kari Uusitalo

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Valtiotieteen ylioppilas Kari Uusitalo (keskellä) esittäytymässä professori L. A. Puntilalle 1950-luvulla.

Kari Uolevi Uusitalo (s. 14. heinäkuuta 1933 Pyhäjärvi (Vpl)) on suomalainen elokuvahistorioitsija, elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja. Hänelle on myönnetty elokuvaneuvoksen arvonimi 1990.[1][2]

Elokuvatutkijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusitalo palveli Suomen elokuvasäätiössä 1970–1998. Suomen kansallisfilmografiaa laadittaessa hän toimi toimituskunnan puheenjohtajana ja päätoimittajana sarjan kahdeksan ensimmäisen osan ajan ennen siirtymistään eläkkeelle.[2]

Uusitalo on kirjoittanut parisenkymmentä elokuvan historiaa käsittelevää tietokirjaa, joista useimmat paneutuvat suomalaiseen elokuvaan. Hänen kotimaisen elokuvan historiaa 1960-luvun loppuun asti käsittelevä kuusiosainen kirjasarjansa ilmestyi 1972–1984. Lisäksi hän on julkaissut elämäkerrat muun muassa Suomen kolmen johtavan elokuvastudion johtohahmoista Väinö Mäkelästä, T. J. Särkästä ja Risto Orkosta sekä näyttelijäpariskunta Siiri ja Kaarlo Angerkoskesta ja ohjaaja Aarne Tarkaksesta. Uusitalon muistelmateos Elämäni Karina: Evakkopojasta elokuvaneuvokseksi ilmestyi 2001.

Käsikirjoittajana ja dokumenttiohjaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusitalo on käsikirjoittanut sekä elokuvia että televisiosarjoja. Hän laati Yrjö Höysniemen kanssa käsikirjoituksen Åke Lindmanin ohjaamaan, suomalaisista rauhanturvaajista kertovaan elokuvaan Laukaus Kyproksessa (1965). Ohjaaja Lindman näytteli itse elokuvan pääroolin. Käsikirjoittajayhteistyö Lindmanin kanssa jatkui Matti Yrjänä Joensuun poliisiromaneihin perustuvissa televisiosarjoissa Harjunpää ja kylmä kuolema (1983), Harjunpää ja ahdistelija (1985) sekä Harjunpää ja heimolaiset (1995). Näistä kaksi ensimmäistä olivat ruotsinkielisiä FST:lle tuotettuja sarjoja, joissa pääosaa ylikonstaapeli Timo Harjunpäänä näytteli Johan Simberg. Suomenkielisessä Harjunpäässä ja heimolaisissa puolestaan pääroolissa oli Kari Heiskanen.

Käsikirjoitustyön ohella Uusitalo on toiminut myös elokuvaohjaajana. Hän on ohjannut useita Suomesta ja Suomen valtiopäämiehistä kertovia dokumenttielokuvia. Näitä ovat muun muassa Urho Kekkonen – valtiomies, presidentti (1967), Mannerheim – Suomen marsalkka (1968) ja Suomen itsenäisyys -trilogia (1967).

Kirjallista tuotantoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusitalon suomalaisen elokuvan historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1972 – Eläviksi syntyneet kuvat: Suomalaisen elokuvan mykät vuodet 1896–1930. Otava.
  • 1975 – Lavean tien sankarit: Suomalainen elokuva 1931–1939. Otava.
  • 1977 – Ruutia, riitoja, rakkautta: Suomalaisen elokuvan sotavuodet 1940–1948. Suomen elokuvasäätiö.
  • 1978 – Hei, rillumarei! Suomalaisen elokuvan mimmiteollisuusvuodet 1949–1955. Suomen elokuvasäätiö.
  • 1981 – Suomen Hollywood on kuollut: Kotimaisen elokuvan ahdinkovuodet 1956–1963. Suomen elokuvasäätiö.
  • 1984 – Umpikuja? Suomalaisen elokuvan vaikeat vuodet 1964–1969. Suomen elokuvasäätiö.

Elämäkertoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1975 – T. J. Särkkä, legenda jo eläessään. WSOY.
  • 1999 – Risto Orko: Suomi-filmin 100-vuotias suurmies. WSOY.
  • 2002 – Siiri ja Kaarlo: Näyttelijäparin tarina. Edita.
  • 2006 – Tarkastelua: Aarne Tarkas ja hänen elokuvansa. Like.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Laine, Kimmo: Uusitalo, Kari (1933–). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 30.7.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 6.1.2009.
  2. a b Autio, Aulikki: ”Uusitalo, Kari”. Hyvinkään kaupunginkirjasto. 10.10.2006. Viitattu 6.1.2009.