Tea Ista

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tea Ista
Tea Ista vuonna 1959.
Tea Ista vuonna 1959.
Henkilötiedot
Koko nimi Dorothea Ida Eveliina Witikka o.s. Ista
Syntynyt12. joulukuuta 1932
Evijärvi
Kuollut20. helmikuuta 2014 (81 vuotta)
Espoo
Ammatti näyttelijä
Puoliso Jack Witikka (vih. 1961; k. 2002)
Lapset 1
Näyttelijä
Aktiivisena 1952–2008, 2014
Merkittävät roolit
Palkinnot
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Jussi-voittajat 1959. Toinen oikealta Tea Ista.

Tea Ista (oik. Dorothea Ida Eveliina Witikka o.s. Ista, 12. joulukuuta 1932 Evijärvi20. helmikuuta 2014 Espoo) oli suomalainen näyttelijä, joka näytteli pitkän uransa aikana sekä teatterissa, elo­kuvissa että televisio­sarjoissa.

Ista sai Jussi-palkinnon vuosilta 1958 ja 1972, Ida Aalberg -palkinnon vuonna 1993,[1] Pro Finlandia -mitalin vuonna 1997 sekä Näyttämö­taiteen valtion­palkinnon vuonna 2012.[2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ista valmistui Suomen Teatterikoulusta vuonna 1956. Hänet kiinnitettiin saman vuoden syksynä Kansallis­teatteriin, jossa hän teki näyttävän ja pitkän uran. Ista esiintyi Kansallis­teatterin lavalla jo teatteri­koululaisena vuonna 1954, jolloin hän esitti Kalvean Immen roolin Aleksis Kiven näytelmässä Seitsemän veljestä.lähde?

Vuonna 2000 Ista jäi eläkkeelle Kansallis­teatterista, mutta hän jatkoi näyttelemistä koti­teatterinsa lisäksi muun muassa Helsingin Kaupungin­teatterissa. Istan viimeiseksi teatteri­rooliksi jäi intiaani­äiti Kansallis­teatterissa marras­kuussa 2010 ensi-iltansa saaneessa Kristian Smedsin ohjauksessa Mr. Vertigo.lähde?

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ista avioitui teatteri- ja elo­kuva­ohjaaja Jack Witikan kanssa 1961,[1] ja heidän tyttärensä Minna Maria syntyi vuonna 1963. Ista kuoli 81-vuotiaana sairauteen sairaalassa Espoossa.[3]

Tea Ista on haudattu puolisonsa viereen Hieta­niemen hautaus­maan Taiteilijain­mäelle.[4]

Valikoitu filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Televisiosarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Televisioelokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vaimo kulttuuri­kodissa (1970)
  • Hedda Gabler (1973)
  • Veturi (1975)
  • Marras­kuun kuvia (1980)
  • Hyvän­tekijä (2014)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Korsberg, Hanna: Tea Ista (1932 – 2014) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 13.10.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 11.1.2020.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Siukonen, Markku: Urheilu­kunniamme puolustajat – Suomen olympia­edustajat 1906–2000, s. 90. Jussi- & Ida Aalberg -palkinnot. Jyväs­kylä: Graface, 2001. ISBN 951-98673-1-7.
  2. Tea Istalle näyttämötaiteen valtionpalkinto 7.12.2012. Suomen opetus- ja kulttuuri­ministeriö. Viitattu 29.12.2012.
  3. Ahola, Suvi: Näyttelijä Tea Ista on kuollut Helsingin Sanomat. 20.2.2014. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Arkistoitu 21.2.2014. Viitattu 29.10.2015.
  4. Leinonen, Pauliina: Miksi Kansallis­teatterissa on perjantaina ollut suru­liputus? Ilta-Sanomat. 28.3.2014. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 12.6.2021.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tea Ista (hakutulos) Yle Elävä arkisto.
  • Moring, Kirsikka: Tea Ista (muistokirjoitus) Helsingin Sanomat. 21.2.2014. Arkistoitu 28.2.2014.