Seitsemän veljestä

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Aleksis Kiven romaanista. Muista merkityksistä kerrotaan erillisellä täsmennyssivulla.
Seitsemän veljestä
Seitsemän veljestä.png
Kirjailija Aleksis Kivi
Kieli suomi
Genre romaani
Kustantaja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
Julkaistu 1870
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Seitsemän veljestä on Aleksis Kiven kirjoittama romaani, ja sitä pidetään yhtenä suomalaisen kirjallisuuden suurimmista merkkiteoksista. Seitsemän veljestä ilmestyi keväällä 1870 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Novellikirjasto-sarjassa neljän vihon painoksena. Romaanijulkaisu ilmestyi vasta vuonna 1873.[1] Teosta pidetään suomalaisen kirjallisuuden ja realistisen kansankuvauksen tienraivaajana.

Kivi aloitti teoksen kirjoittamisen 1860-luvun alkuvuosina ja kirjoitti sen ainakin kolmeen kertaan, mutta yhtään käsikirjoitusta ei ole säilynyt.[1]

Seitsemän veljestä oli ensimmäisiä suomenkielisiä romaaneita, mutta ei yksikäsitteisesti ensimmäinen, sillä Karl Jacob Gummeruksen Ylhäiset ja alhaiset alkoi ilmestyä jatkokertomuksena jo aiemmin.

Seitsemään veljekseen ovat tehneet kuvituksen muun muassa Akseli Gallén-Kallela (1908), Marcus Collin (1948), Matti Visanti (1950) ja Erkki Tanttu (1961).[2]

Jukolan veljekset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jukolan veljekset vuonna 1970 julkaistussa postimerkissä.

Veljekset järjestyksessä vanhimmasta nuorimpaan ovat:[3]

Juhani
Veljeksistä vanhin on tarinan alussa 25-vuotias. Luonteeltaan hän on äkkipikainen, määräilevä ja hidasoppinen. Jukolan isännäksi kohottuaan hänestä tulee ankaran herännyt mies.
Tuomas
Aapon kaksosveli, veljessarjan harteikkain ja luonteeltaan vakaa ja sovitussa pysyvä.
Aapo
Veljeksistä pisin, Tuomaan kaksosveli, harkitsevainen ja järkevä, veljesten puhemies. Usein vertauksia käyttävä veljesten paras tarinankertoja. Vanhan lautamies Mäkelän kuoltua Aapo perii hänen tehtävänsä.
Simeoni
Veljesten ruokahuollosta vastaava, hengellisen herätyksen kokenut saarnamies ja tuurijuoppo.
Timo
Yksinkertainen, mutta suosittu Laurin kaksosveli. Toinen veljeksistä jolle viina maistuu, joskin harvemmin.
Lauri
Käsistään taitava, hiljainen, yksinään metsässä viihtyvä veljessarjan taiteilija ja Timon kaksosveli.
Eero
Veljeksistä nuorin ja lyhyin, tarinan alussa 17-vuotias, on älykäs toisinajattelija, joka mielellään seuraa sivusta vanhempien veljiensä hölmöilyjä. Hänestä tulee aikanaan vanhan edeltäjänsä kuoltua pitäjän jahtivouti, jonka toimia mainitaan harkituiksi ja toimekkaiksi.

Merkittäviä sivuhenkilöitä, muita hahmoja ja paikkoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Männistön Venla
Veljesten naapuritorpan tytär, jota Juhani veljineen tarinan alussa käy kosimassa, mutta saa rukkaset.[3] Veljesten parannettua tapansa Venla suostuu Juhanin vaimoksi.
Lukkari
Veljesten ankara lukutaidon opettaja, jonka tuvasta he karkaavat rikkomalla ikkunan.
Rajamäen rykmentti
Rajamäen aholla sijaitsevassa mökissä asuva, seudulla kiertelevä mustalaisperhe. Perheen isä Mikko on pikikauppias, eläinten kuohitsija ja paikallisten tanssien ja talkoo-iltamien viuluniekka. Perheen äiti Kaisa on kuppari ja ennustaja. Pariskunnalla on viisi lasta, joista kolmea nuorinta kuljetetaan Kaisan vetämässä ja Mikon työntämässä vankkurissa. Meluisasta matkueesta on joku paikallinen sepittänyt pilkkalaulun, jonka lukkarin koulusta karanneet veljekset innostuvat heille Sonnimäen harjulla esittämään. Veljesten pilkasta suuttunut Kaisa ennustaa Jukolan talon palon ja veljesten tulevan kymmenvuotisen korpivaelluksen.[4]
Tammiston Kyösti
Pieni mutta tarkkaan kirjoitettu sivuhahmo. Jykevärakenteinen ison talon ainoa poika, asuu naimattomana kotitalossaan. Raskasmielisellä Kyöstillä ei ole ystäviä, syvämietteisyydessään hän on kerran menettänyt mielenterveytensä ja lähtenyt kylälle saarnaamaan. Hän palautui muuten ennalleen, muttei sen koommin ole nauranut. Veljeksiin hän suhtautuu myötämielisesti ja ottaa heidät keskellä yötä vastaan.[5]
Taula-Matti
Veljesten ystävä metsässä. Tarinankertoja, metsästäjä ja taulanvalmistaja. Ollut nuoruudessaan pitäjän entistä rovastia kyyditsemässä Lapin rajoille ja jäi koko kesäksi pohjoiseen metsästämään. Taula-Matin tarinat rakentuvat pitkälti kyseisen kesän tapahtumien varaan. Veljeksille mieluinen vieras, jota he arvostavat ja teitittelevät huolellisesti.[6]
Viertolan herra
Ankara kartanonomistaja jonka härät veljekset joutuivat pakkotilanteessa tappamaan; tämän korvausta selviteltäessä veljekset aloittivat uudisraivauksen josta sitten tulikin heille uuden elämän alku.
Valko
Veljesten vanha, yksisilmäinen ja nimensä mukaisesti valkoinen hevonen. Heidän uskollinen seuralaisensa pitkällä korpivaelluksella haudattiin aikanaan Luhtaniitun aidan taakse. Valko mainitaan teoksessa nimeltä 32 kertaa.
Killi ja Kiiski
Veljesten kaksi koiraa, joita veljekset käyttävät lähinnä metsästykseen. Sitä ei kuvailla kirjassa, millaisia koirat ovat, paitsi "suuria ja äkeitä", ja mitä eroa niillä on.
Matti
Veljesten vanha kissa, joka on erityisen rakas Juhanille. Matin ääni on karhea.
Jukola
Veljesten synnyinkoti.
Impivaara
Jukolan tilan takamaa ja sillä sijaitseva vaara, jonne veljekset pakenevat.
Toukola
Kylä jonka lähistöllä Jukolan tila sijaitsee.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapahtumien ajat ja paikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seitsemän veljeksen aikajänne on kymmenisen vuotta. Romaanin ajankohdaksi on usein arvioitu 1830- ja 1840-lukuja eli Kiven (s. 1834) itsensä lapsuusvuosia. Määrittelyn perusteena on muun muassa se, että lapsuudessaan ihminen omaksuu ympäristönsä tapahtumat, sanastot ja tarinat.[7] Myös 1820-lukua on esitetty: Juhanin muistot hänen Turun matkaltaan viittaavat aikaan ennen vuoden 1827 Turun paloa, veljekset puhuvat sekä ruplista että rikseistä ja heidän setänsä oli ollut Suomen sodassa 1808–1809. Toisaalta teoksessa on viittauksia myös huomattavasti myöhäisempiin tapahtumiin, kuten suuriin nälkävuosiin 1860-luvun jälkipuoliskolla.[8]

Tapahtumapaikat Kivi sijoittaa oikean Nurmijärven päälle. Enimmällä osalla teoksessa mainituista paikannimistä on vastineensa todellisuudessa. Jukolan talolle on löydetty Palojoelta kaksikin esikuvaa: Maisin talo ja Ojakkalan talo.[8] Kiven aikakautena Nurmijärvi luettiin eteläiseen Hämeeseen,[9] nykyisin seitsemän veljeksen maisemat ovat Keski-Uuttamaata ja Helsingin suurkaupunkialueen pohjoisosaa.

Luvut 1–14[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seitsemän veljestä on jaettu neljääntoista lukuun. Ensimmäisessä luvussa Kivi esittelee veljekset ja kertoo heidän taustastaan. Veljesten vanhemmat ovat kuolleet ja he asuvat keskenään perimällään Jukolan tilalla. Jukolan metsävarat ovat suuret, mutta sen pellot ovat viljelemättä. Veljesten isä Juhani oli metsästäjä, eikä välittänyt maanviljelystä. Veljekset keskustelevat lukutaidon hankkimisesta ja avioitumisesta. Morsiusehdokkaista esillä on naapurissa asuva Männistön Venla. Lauri ehdottaa muuttamista metsään. Toinen luku alkaa tyynestä syyskuun aamusta. Veljesten kosiomatka Venlan luo ei tuota tulosta. He kohtaavat Toukolan miehiä, jotka laulavat pilkkalaulun. Syntyy tappelu, jossa toukolaiset jäävät alakynteen. Luvun lopussa Timo laulaa runon oravasta. Kolmannen luvun alussa edellisen luvun tapahtumista on kulunut kaksi päivää. Veljekset opettelevat lukemista lukkarin tuvassa. "Vallan vitkaa" heidän lukunsa edistyvät, eritoten kovapäisiä ovat Juhani ja Timo. Veljekset päättävät paeta, Aapo yrittää hieman jarrutella heidän uhoaan. He törmäävät mustalaisseurueeseen, jota kutsutaan Rajamäen rykmentiksi ja käyvät suukopua seurueeseen kuuluvien Mikon ja Kaisan kanssa. Yöllä nousee tuima ukonilma, jota veljekset pakenevat Tammiston Kyöstin taloon.

Neljäs luku alkaa seuraavasta päivästä. Veljekset ovat palanneet Jukolaan ja saavat riemukkaan vastaanoton Killiltä ja Kiiskiltä. Juopotellaan ja saunotaan. Yöllä sauna palaa. "Tosin oli se vanha ja sen hirret haudotut aina ytimeen asti, mutta olishan tuo vielä ritkunut tuossa vuoden tai kaksi", Juhani analysoi vahinkoa. Lautamies Mäkelä tulee ojentamaan veljeksiä ja vaatii heitä palaamaan opintielle. Veljekset päättävät paeta yhteiskuntaa Impivaaraan - oman maatilansa pohjoiselle takamaalle. Jukolan päätalo vuokrataan kymmeneksi vuodeksi nahkapeitturille. Viides luku alkaa keväästä, veljekset muuttavat Impivaaraan. He majoittuvat sysikoijuun ja aterioivat. Käydään keskustelua kurinpitomenetelmistä. Aapo kertoo jälleen tarinan, tällä kertaa aiheena on kalvea impi. Peikko säikäyttää veljekset, kunnes osoittautuu, että se onkin vain heidän hevosensa Valko. Kuudennen luvun alussa veljesten pirtti on vihdoin valmis. Jouluiltana he painivat ja sytyttävät vahingossa pirttinsä tuleen. Veljesten on juostava avojaloin Jukolaan.

Seitsemäs luku alkaa varhaisesta keväästä. Veljekset muuttavat takaisin Impivaaran aholle ja rakentavat uuden pirtin. Tarinaan tulee Taula¹-Matti, vanha eränkävijä, jonka turinoita veljekset kuuntelevat mielellään. Taula-Matin tarinoiden innoittamana veljekset lähtevät metsälle, mutta monikymmenpäinen härkälauma yllättää heidät. Seuraa romaanin draamallinen huipentuma, kun veljekset pakenevat härkiä Hiidenkivelle. Aapo kertoo ajankuluksi tarinoitaan. Härät eivät näytä kaikkoavan. Kahdeksannen luvun alussa veljekset ovat olleet Hiidenkivellä neljättä päivää. Normaalisti siivo ja vähäpuheinen Lauri alkaa humaltua ja räyhätä. Tuomas ehdottaa että Lauri heitetään alas härkien armoille, mutta Juhani estää aikeen. Lauri nukahtaa. Viimeisenä keinonaan veljekset päättävät ampua kaikki härät. Viertolan isäntä tulee paikalle ja härkien omistajana vaatii korvausta. Yhdeksäs luku alkaa eräästä syyskuun aamusta. Veljekset istuvat aholla ja nauttivat häränlihasta. Lauri ei välitä osallistua kiekonlyöntiin, vaan lähtee astelemaan salojen helmoihin. Eero laulaa laulun Rajamäen rykmentistä. Mäkelä tulee keskustelemaan Viertolan kärsimien vahinkojen korvaamisesta. Aapo ehdottaa, että veljekset alkavat viljellä maata ja vievät jyvät härkien hintana Viertolaan; samalla he jättävät osan jyvistä omiksi tarpeikseen. Alkaa kaskenpoltto.

Kymmenennen luvun alussa Jukolan maanviljelys on alkanut kukoistaa. Pulskeista huhtajyvistä riittää myös viinanpolttoon. Seuraa juopottelua, johon Lauri ei kuitenkaan osallistu. Eero ja Simeoni läksivät Hämeenlinnaan myymään rukiita ja viinaa. Heidän matkansa kestää peräti kaksi viikkoa ja he palaavat ryöstettyinä ja rahattomina. Jäljellä on vain kuusi kopeekkaa. Eero astuu tuomiolle mutta Simeoni pakenee metsään. Hän viipyy siellä useita päiviä ja palattuaan kertoo juovuspäissään nähneensä Lusifeeruksen, jonka selässä hän lensi kuuhun. Veljekset päättävät jättää viinan tyystin. Tammiston pihalla veljekset joutuvat jälleen tappeluun toukolaisten kanssa. Yhdestoista luku alkaa saman päivän illasta. Veljekset arvioivat, mitä seurauksia tappelusta Tammistossa tulee. He pelkäävät joutuvansa vankilaan ja alkavat pohtia liittymistä armeijaan tai pakoa ulkomaille rangaistuksen välttämiseksi. Nimismiehen tavatessaan veljeksille käy ilmi, että tappelusta ei koidu juridisia seuraamuksia. Veljekset päättävät vihdoin, että heidän tulee opetella lukemaan. Teräväpäinen Eero lähetetään oppiin ja palattuaan hän opettaa veljilleen lukutaidon. Kahdestoista luku alkaa kesästä. Veljekset ovat oppineet lopultakin lukemaan. Vuodenajat vaihtuvat ja veljesten maanviljelys edistyy vastoinkäymisistä huolimatta. Lauri julistetaan Toukolan kylän parhaaksi lukijaksi. Kahdestoista luku poikkeaa kerronnaltaan muista luvuista: dialogia on niukalti, huumori jää pois ja sävyt synkkenevät.[10] Aapo painottaa emännän merkitystä taloudenpidossa ja huomauttaa asiaankuuluvasti, että emännän on oltava säästäväinen. "Olkoon siis naiminen, niinkuin se olla pitää, elämämme ankarin askel", Aapo toteaa.

Kolmastoista luku alkaa kelmeästä syyskuun päivästä. Veljekset palaavat Jukolan päätaloon, jota eivät ole nähneet yhdeksään vuoteen. Teerimäen laelle pysähdytään pitkäksi toviksi ihailemaan maisemia. Kulkiessaan mäkeä alas kohti Jukolaa veljekset päättävät kutsua jokaisen vastaantulijan kotiinpaluujuhliinsa. Myös Toukolan poikien kanssa tehdään sovinto. Kuohuvista haarikoista² juodaan sovintomaljat. Sovinto- ja kotiinpaluujuhlasta muodostuu huomattava tapahtuma. Samalla veljekset kosiskelevat tulevia vaimojaan. Neljästoista luku kurkottaa kauas tulevaisuuteen. Teatterisovituksista se on usein jätetty pois dramaturgisen hankaluutensa takia.[11] Luvussa kerrotaan, kuinka veljekset jakavat Jukolan suuren omaisuuden: perustetaan neljä maatilaa ja kaksi itsenäistä torppaa. Jokaisella on alustalaisia, myös torpilla. Simeoni on ainoa, joka ei avioidu. Hän jää asumaan Juhani-Jukolaan. Veljesten kuudesta vaimosta kerrotaan pääpiirteittäin. Aaposta tulee lautamies, Eerosta merkittävä kunnallismies, Tuomaan elo sujuu rauhallisesti. Juhani on alati riidoissa naapureidensa kanssa, Lauri viettää edelleen aikaansa mieluimmin metsässä, Timo puolestaan ottaa tavakseen juopotella aina kekrin aikaan. Romaani päättyy joulujuhlaan Jukolan avarassa tuvassa, jonne veljekset kokoontuvat vaimoineen ja jälkikasvuineen.

¹Taulakäävän sisuksesta valmistettu kuiva massa, jota käytettiin sytykkeenä[12]
²Tavallisesti puusta valmistettu juoma-astia, jossa kaksi kädensijaa[13]

Vastaanotto ja vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kivi itse toivoi teoksellaan pääsevänsä taloudellisesta ja henkisestä ahdingostaan.[14] Ilmestyessään kirja sai kuitenkin niukasti ymmärrystä kirjallisuuspiireissä, koska ajan henkeen kuuluivat kansallismieliset ihanteet, idyllisen kuvan antaminen Suomesta ja kansan kuvaaminen ylevästi. Ihanteellisuusaatteen ajajista voimakkaimpia oli professori ja kirjallisuusvaikuttaja August Ahlqvist, joka kirjoitti romaanista murska-arvostelun Finlands Allmänna Tidningeniin.[15][16][17]

Näyttämö- ja elokuvatulkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seitsemästä veljeksestä on tehty lukuisia näytelmä- ja myös elokuvasovituksia. Yksi tunnetuimmista näyttämösovituksista on Kalle Holmbergin Turun kaupunginteatteriin ohjaama Seitsemän veljestä, jonka ensi-ilta oli 1972 ja jota esitettiin 240 kertaa. Päärooleissa oli aikansa tunnetuimpia näyttelijöitä, muiden muassa Esko Salminen, Vesa-Matti Loiri, Heikki Kinnunen ja Juha Muje.[18] Yleisradion TV 2:n teatteritoimitus nauhoitti sovituksesta 142-minuuttisen tallenteen 1976.

Suomen Filmiteollisuus tuotti romaanista vuonna 1939 Wilho Ilmarin ohjaaman elokuvan, joka kuvattiin osaksi Pyhäniemen kartanon alueella.[19][20] Päärooleissa olivat muun muassa Edvin Laine ja Joel Rinne.

Vuonna 1979 valmistui Riitta Nelimarkan ja Jaakko Seeckin luoma animaatioelokuva Seitsemän veljestä, joka on ensimmäinen suomalainen pitkä animaatioelokuva.[21]

Vuonna 1989 Yleisradion TV 2:n teatteritoimitus tuotti Jouko Turkan ohjaaman 12-jaksoisen televisioelokuvan Seitsemän veljestä, jonka jaksot ovat tunnin tai runsaan tunnin mittaisia. Sarja herätti vilkkaan keskustelun.[22]

Tauno Marttinen ja Armas Launis ovat kumpikin säveltäneet romaaniin pohjautuvan oopperan nimeltä Seitsemän veljestä. Marttisen oopperaa ei ole esitetty, Launiksen ooppera on esitetty Suomalaisessa Oopperassa vuosina 1913 ja 1923 yhteensä kahdeksan kertaa. Baletin Seitsemästä veljeksestä ovat tehneet koreografi Marjo Kuusela ja säveltäjä Eero Ojanen. Balettiversiosta tuli oopperoita suositumpi ja se esitettiin Suomen Kansallisoopperassa vuosina 1980–1992 yhteensä 68 kertaa.

2000-luvun tulkintoja edustaa Kivi-juhlilla kesällä 2011 nähty Kai Lehtisen ohjaus Seitsemästä veljeksestä. [23] Lehtinen itse näytteli edellä mainitussa Turkan televisioelokuvassa (1989) Juhania.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Aleksis Kivi -sivusto
  2. Otavan iso tietosanakirja, osa 4. Helsinki: Otava, 1962.
  3. a b Seitsemän veljestä -sivusto
  4. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä - kolmas luku Viitattu 11.6.2011.
  5. Malmberg, Ilkka & Vuori, Pekka: ”3”, Seitsemän miestä, s. 55. Helsinki: Helsingin Sanomat, 2005. ISBN 952-5557-04-9.
  6. Malmberg, Ilkka & Vuori, Pekka: ”7”, Seitsemän miestä, s. 107. Helsinki: Helsingin Sanomat, 2005. ISBN 952-5557-04-9.
  7. Seitsemän miestä, s. 15
  8. a b Seitsemän miestä, s. 16
  9. Seitsemän miestä, s. 18
  10. Seitsemän miestä, s. 173
  11. Seitsemän miestä, s. 205
  12. Haettiin "taula" Kielitoimiston sanakirjasta 2016. © 2016 Kotimaisten kielten keskus ja Kielikone Oy. Viitattu 29.5.2016.
  13. Haettiin "haarikka" Kielitoimiston sanakirjasta 2016. © 2016 Kotimaisten kielten keskus ja Kielikone Oy. Viitattu 29.5.2016.
  14. SKS, Kivi-kirjat
  15. Korhonen, Anna: Seitsemän veljestä Yle. Viitattu 21.11.2013.
  16. Aleksis Kivi (1834-1872) Kuusankosken kaupunginkirjasto. Viitattu 23.1.2008. (englanniksi)
  17. Finsk litteratur VII - osa 2.. Finlands Allmänna Tidning, 21.05.1870, nro 116, s. 2-3. Kansalliskirjasto Viitattu 31.01.2015. (ruotsiksi)
  18. Lindfors, Jukka: Seitsemän veljestä Turun kaupunginteatterissa 9.10.2015. Yle. Viitattu 13.2.2016.
  19. Kari Uusitalo: Seitsemän veljestä (1939) Aleksis Kiven Seura. Viitattu 23.1.2008.
  20. Edvin Laine III Suomen elokuva-arkisto. Viitattu 23.1.2008.
  21. Seitsemän veljestä Elonet. Viitattu 1.3.2014.
  22. Katariina Ruppel: Hurjat, oudot veljekset. Jouko Turkan Seitsemän veljeksen vastaanotosta Helsinki.fi. Viitattu 23.1.2008.
  23. Seitsemän veljestä Nurmijärven Kivi-juhlat Ry.. Viitattu 18.06.2011.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kinnunen, Aarne: Tuli, aurinko ja seitsemän veljestä. Tutkimus Aleksis Kiven romaanista. 2. täydennetty painos (1. painos 1973). Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1987. ISBN 951-717-483-7.
  • Kinnunen, Aarne: Seitsemän veljestä ja lukemisen juonet. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-27425-9.
  • Pirjo Lyytikäinen: Vimman villityt pojat. Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen laji. SKS 2004.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:

Seitsemän veljestä tekstinä:

Seitsemän veljestä muissa muodoissa: