Riikintaaleri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Riikintaaleri (ruots. riksdaler) on Ruotsissa 1500–1800-luvuilla käytössä ollut rahayksikkö. Nimitys riikintaaleri tulee ruotsin sanasta rike, valtakunta ja rahayksikön nimestä taaleri.

Vuoden 1870 riikintaaleri molemmilta puolin nähtynä.

Ensimmäiset taalerit lyötiin Kustaa Vaasan valtakaudella vuonna 1534. Nimitys riksdaler tuli käyttöön saksalaisen esikuvan (Reichstaler) mukaisesti 1500-luvun lopulla. Alkuperäisten riikintaalerien hopeapitoisuus oli korkea, joten ne eivät kiertäneet, vaan niitä varastoitiin arvometallina. Taalerin tilalle tuli vähemmän hopeaa sisältävä taalerin hopeakolikko (daler silvermynt). Vuodesta 1624 lähtien otettiin hopeavarojen vähenemisen takia käyttöön kuparitaaleri (daler kopparmynt), joka oli vastaavaa hopearahaa painavampi.[1]

Kustaa III uudisti Ruotsin rahajärjestelmän vuonna 1777. Hopeapitoisuudeltaan vakioitu riikintaaleri jakautui 48 killinkiin (skilling) ja killinki edelleen 12 runstykkiin (rundstycke, suom. kirjaimellisesti ”pyörylä”). Rahanvaihdossa tapahtui 50 prosentin devalvaatio.[2]

Riikintaalerit korvattiin kruunuilla vuonna 1873 suhteessa 1:1.[1]

  1. a b Edvinsson, Rodney, ”Swedish monetary standards in a historical perspective”. Teoksessa Edvinsson, Rodney, Tor Jacobson & Daniel Waldenström (toim.): Historical Monetary and Financial Statistics for Sweden, Volume I: Exchange rates, prices, and wages, 1277–2008, s. 26–66. Tukholma: Ekerlid, Sveriges Riksbank, 2010. ISBN 978-91-7092-124-7 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 6.5.2020).
  2. ”Kustaa III:n rahauudistus (kirj. Pekka Sarvas)”, Vapauden aika – kustavilainen aika – kansanelämä 1700-luvulla, s. 229. (Suomen historia: osa 4) Weilin + Göös, 1986. ISBN 951-35-2493-0 (suomeksi)