Heikki Kinnunen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee näyttelijää. Kilpakävelijä Heikki Kinnusesta on eri artikkeli.
Heikki Kinnunen
Heikki Kinnunen lokakuussa 2016.
Heikki Kinnunen lokakuussa 2016.
Syntymäaika 8. huhtikuuta 1946 (ikä 71)
Syntymäpaikka Suomen lippu Raahe
Aktiivisena 1967–
Oikea nimi Heikki Pentti Ilmari Kinnunen
Ammatti näyttelijä, laulaja
Merkittävät roolit Ällitälli, Älywapaa palokunta, Lampaansyöjät
Avopuoliso Marianne Pietiläinen
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Palkinnot

2009 Pro Finlandia -kunniamerkki, 2012 Kultainen Venla

Heikki Pentti Ilmari Kinnunen (s. 8. huhtikuuta 1946 Raahe)[1] on suomalainen näyttelijä ja laulaja. Kinnunen tunnetaan erityisesti rooleistaan komediaelokuvissa ja -sarjoissa. Näistä ovat tunnettuja esimerkiksi televisiosarjat Ällitälli (1971, yhdessä Leo Lastumäen kanssa) ja Älywapaa palokunta (1984–1985) sekä elokuva Lampaansyöjät (1972). Hän on työskennellyt Suomen Kansallisteatterissa, Turun kaupunginteatterissa, Helsingin kaupunginteatterissa, KOM-teatterissa sekä vuodesta 2002 Tampereen Teatterissa.[2] Kinnunen on Komediateatteri Arenan (nyk. Suomen Komediateatteri) perustajajäsen ja esiintyi teatterin produktioissa vuoteen 1999 asti.

Kinnunen on esiintynyt myös venäjän kielen Požaluista- ja Kapusta Master -opetusohjelmissa ja viron kielen opetusohjelmassa Nael kummi. Kotimaiset Kasvikset ry:n mainoksissa hänellä oli tapana todeta: "Ei kun syömään". 1970-luvulla Kinnunen oli monien muiden kulttuuri-ihmisten[3] tapaan taistolainen. Hän myös esiintyi monissa poliittisissa näytelmissä, kuten Ylioppilasteatterin Lapualaisoopperassa (1966) sekä KOM-teatterin eri produktioissa.

Heikki Kinnunen on myös levyttänyt lähes kaksisataa laulua. Tunnetuin levytyksistä lienee vuodelta 1987 peräisin oleva Prinsessan sukkanauha.

Kinnunen oli 1990-luvulla julkisuudessa yrityksensä taloudellisten vaikeuksien, erityisesti verovelkojen vuoksi. Syksyllä 1999 Kinnunen tuomittiin seitsemän kuukauden ehdollisen vankeusrangaistukseen veroasioista. Kinnunen on laskenut saavansa maksettua verovelat loppuun 74-vuotiaana.[4]

Kinnunen on kertonut tv-koomikkorooleistaan Ällitällistä ÄWPK:hon Jukka Annalan tv-tietokirjassa Toopelivisio (Teos, 2006).

Tällä hetkellä Kinnunen on Tampereen Teatterin palveluksessa. Hän ilmoitti loppukesästä 2008 vetäytyvänsä eläkkeelle huhtikuussa 2009, jolloin hän täyttää 63 vuotta. Hän jatkaa näyttelemistä vapaana taiteilijana.[2][5]

Vuonna 2009 Kinnunen palkittiin Pro Finlandia -kunniamerkillä.[6]

Vuonna 2012 Kinnunen palkittiin Elämäntyöstään Kultaisella Venlalla.

Vuoden 2016 maaliskuussa ilmestyi Tammen kustantama ja Elisa Heilalan kirjoittama Kinnusen elämänkertakirja Heikki Kinnunen Tarinankertojan elämät (EAN: 9789513187378).[7]

Vuonna 2018 Kinnunen nähdään Mielensäpahoittajana elokuvassa Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja edellisessä elokuvassa pääroolin tehneen Antti Litjan sairastuttua.[8]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kinnunnen vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Mikkelissä, jonka jätti 18-vuotiaana aloitettuaan Teatterikorkeakoulun Helsingissä.[9] Kinnunen asuu avoliitossa puvustaja Marianne Pietiläisen kanssa.[2] Aiemmin hän on ollut naimisissa Rose-Marie Prechtin ja Satu Silvon kanssa, jotka molemmat ovat näyttelijöitä. Näyttelijä Santeri Kinnunen syntyi avioliitosta näyttelijä Rose-Marie Prechtin kanssa. Liitosta näyttelijä Satu Silvon kanssa Kinnusella on lapset Vilma ja Paavo, jotka jäivät erossa vuonna 2002 isälle.[10] Kinnunen on vapaamuurari.[11]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Elokuva Rooli
1967 Lapualaismorsian Hessu
1968 Asfalttilampaat
Täällä Pohjantähden alla Valenti Leppänen
1970 Päämaja
1971 Aatamin puvussa ja vähän Eevankin Heikki Himanen
1972 Lampaansyöjät Sepe
1973 Pohjantähti Valenti Leppänen
1980 Tup-akka-lakko postimies alias Interpol agentti/kertoja
1981 Pölhölä Kalevi Käppyrä/Äijänkäppyrä
1982 Kuningas jolla ei ollut sydäntä pääministeri
1983 Koomikko Rape
Regina ja miehet Raimo Harjanne
Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin tarjoilija
1984 Lentävät luupäät Mr. Smith
Kun Hunttalan Matti Suomen osti Varis
1986 Pikkupojat kertoja
1988 Onks Viljoo näkynyt useita hahmoja
1987 Uuno Turhapuro – kaksoisagentti poliisi
1990 Vääpeli Körmy ja marsalkan sauva vääpeli Körmy
1991 Uuno Turhapuro herra Helsingin herra vääpeli Körmy
Vääpeli Körmy ja vetenalaiset vehkeet vääpeli Körmy
1992 Vääpeli Körmy ja etelän hetelmät vääpeli Körmy
1993 Romanovin kivet Aarne Partanen
1994 Vääpeli Körmy – taisteluni vääpeli Körmy
Uuno Turhapuron veli poliisi
Paratiisin lapset Veijo Suurmetsä
1997 Vääpeli Körmy ja kahtesti laukeava vääpeli Körmy
1998 Johtaja Uuno Turhapuro – pisnismies laulava juoppo
2000 Hurmaava joukkoitsemurha Hermanni Kemppainen
2004 Uuno Turhapuro – This Is My Life entinen pankkiiri
Pelikaanimies postiljooni
2007 Lieksa! Niccolo, Otto
2014 Kummeli V Rauno Ylimäki
2018 Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja Mielensäpahoittaja

Televisioelokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Elokuva Rooli
1975 Kuolleista herännyt Antti Tanakka
1976 Seitsemän veljestä Aapo
Iso viulu - kaks sataa Mikko Papiross
1981 Muistoja Elmosta Immo
1988 Isku vasten kasvoja Kangas
Jumalia ei uhmata Huhtanen
1991 Keskiyön aurinko
1992 Hamlet Hamlet
1997 Palava rakkaus Oskar Kallas
2000 Ilmalaiva Finlandia
2002 Paavo Pantteri

Dubbauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Radioteatteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Televisiosarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Elokuva Rooli
1968 Kunnon sotamies Svejkin seikkailuja kadetti Biegler
Kuten haluatte
1969 Lyyli ja aikamiespoikansa Anselmi Pekka Lindgren
Yhdeksän miehen saappaat sotamies Matti Nokkanen
1970 Veijo Meren tarinoita Yrjö Haavankohta
1971 Ällitälli useita rooleja
1974 Merirosvoradio useita rooleja
1979 Parempi myöhään... listalaulaja
1981–1983 Valehtelijoiden klubi jäsen H
1984–1985 ÄWPK – Älywapaa palokunta useita rooleja
1986 Veikko Huovisen lyhyet erikoiset Huovishenki
1985–1987 Soitinmenot useita rooleja
1987–1988 Kissa vieköön useita rooleja
1989–1991 Heksa ja Leksa useita rooleja
Paha yskä – ja yhä pahenee useita rooleja
1990 Lentsu kertoja ja kirjailija
Pirunnyrkki
1991–1992 Siivotaan, siivotaan useita rooleja
1993–1994 Kolmannen korvapuusti useita rooleja
1994 Pudonneita kauppias
Konstan Pylkkerö Konsta Pylkkänen
1994–1995 Jäitä hattuun! useita rooleja
1996 Lihaksia ja luoteja Hautala
Uuno Turhapuro tavarantoimittaja
1996–1997 Olen Finni useita rooleja
1999–2000 Tunteen palo Jussi Juntunen
2000 Kaverille ei jätetä Hemppa Niemimaa
2002 Tummien vesien tulkit Heikki Kinnunen
2006 Paavo ja Raili Risto Kujansuu
2007–2012 Karjalan kunnailla Martti Rosenius
2017 Rakkautta vain Pentti

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heinänuhan aikaan / Minä tarvitsen tätä syksyä (1979, Ponsi)[12]
  • Jokapaikan Viljo / Ahaa-tango (1985, Välilevy)[12]
  • Kinnunen ja Kalliala: Nuori tumma / Mustalainen (1988, Wildu)[12]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mukana myös muun muassa albumeilla Soi-tin-me-not (1985) ja Hui-Hai (1987). (Diskografia ei ole täydellinen)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuka kukin on 2007, Otava 2006
  2. a b c Anu-Elina Lehti: "Olen roolini tehnyt". Ilta-Sanomat Plus, 2008, nro 9.8., s. 28.
  3. Virve Raittinen: ”Taisteluun taiteen puolesta!” 1999.
  4. Heikki Kinnusella mittavat verovelat – makselee 74-vuotiaaksi saakka www.iltalehti.fi. Viitattu 29.3.2016. fi-FI
  5. Iltasanomat Heikki Kinnusella ulosotossa 240 000 euroa. viitattu 27.2.2009
  6. Pro Finlandia -mitali 13 kulttuurivaikuttajalle 1.12.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 6.12.2010.
  7. Satu Silvo muistelee rakkaustarinan hilpeää alkua Heikki Kinnusen elämäkerrassa: "Se oli ihan hirveetä" www.iltalehti.fi. Viitattu 29.3.2016. fi-FI
  8. Lehtonen, Veli-Pekka: Tässä on uusi Mielensäpahoittaja – Heikki Kinnunen tekee paluun elokuva­päärooliin 20 vuoden jälkeen: ”Olen itse samanlainen, käytännöllinen mies” 22.3.2017. hs.fi. Viitattu 24.3.2017.
  9. Hannu Koskela: Heikki Kinnunen Näyttelijä. 66 vuotta, Tampere Apu. 21.12.2012. Viitattu 15.5.2017.
  10. Satu Silvo Kuukausiliitteessä: ”Oli virhe, että lapset jäivät erossa isän luokse” Ilta-Sanomat. 5.1.2013. Viitattu 29.3.2016. fi-FI
  11. Pantsu, Pekka: Muurarilista vilisee julkkiksia Ilta-Sanomat. 23.8.2007. Viitattu 17.9.2007.
  12. a b c d e f g h Discogs.com Viitattu 25.3.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]