Arto Paasilinna

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Arto Paasilinna
Paasilinna Helsingin kirjamessuilla lokakuussa 2007.
Paasilinna Helsingin kirjamessuilla lokakuussa 2007.
Syntynyt 20. huhtikuuta 1942 (ikä 75)
Kittilä
Ammatit kirjailija, toimittaja
Kansalaisuus Suomen lippu Suomi
Äidinkieli suomi
Aikakausi 1964–2009
Tyylilajit huumori
Esikoisteos Karhunkaataja Ikä-Alpi
(1964)
Tuotannon kieli Suomi
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Arto Tapio Paasilinna (s. 20. huhtikuuta 1942 Kittilä)[1] on suomalainen humoristikirjailija, jonka teoksia on käännetty useille eri kielille.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paasilinnan vanhemmat ovat poliisikonstaapeli, asioitsija Väinö Paasilinna (ent. Gullstén) ja emäntä Hilda Maria (Maija) o.s. Niva.[1] Hänen veljiään ovat kirjailijat Erno, Mauri ja Reino Paasilinna. Paasilinna on ollut vuodesta 1972 naimisissa Terttu Annikki Paasilinnan (o.s. Kasper) kanssa. Hänellä on kaksi poikaa aiemmasta avioliitosta (1963–1967) Hilkka Onervan Nousun kanssa.[2] Vanhin poika Petteri Paasilinna on kustannusosakeyhtiö Paasilinnan toimitusjohtaja.

Toimittaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paasilinna opiskeli Lapin kansankorkeakoulussa vuosina 1962–1963. Hän työskenteli 1960- ja 1970-luvulla toimittajan tehtävissä useissa lehdissä. Hän aloitti Lapin Kansan toimitusharjoittelijana vuonna 1963. Vuosina 1963–1964 Paasilinna oli Warkauden lehden uutistoimittaja, 1964–1965 Koillissanomien toimitussihteeri, 1965–1966 Kainuun Sanomien erikoistoimittaja, 1966–1968 Pohjolan Työn päätoimittaja, 1968–1970 Apu-lehden toimittaja ja vuosina 1964–1968 ja 1970–1974 Suomen Kuvalehden vakituinen avustaja. Vuosina 1973–1974 hän oli Nuoren Voiman ja vuosina 1974–1975 Viikkosanomien päätoimittaja. Paasilinna toimi Avun kolumnistina vuodet 1975–1988 ja teki 1970-luvulta alkaen lehtiartikkeleiden ja pakinoiden lisäksi myös radio- ja televisiotyötä.[1]

Kirjailija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paasilinna julkaisi ensimmäisen kirjansa Karhunkaataja Ikä-Alpi vuonna 1964 ja ensimmäisen romaaninsa Operaatio Finlandia 1972. Vapaaksi kirjailijaksi hän ryhtyi vuonna 1975.[2]

Vuoteen 2009 mennessä Paasilinnan kirjoja oli käännetty 46 kielelle ja niistä on filmattu sekä Suomessa että Ranskassa Jäniksen vuosi ja Ulvova mylläri, Saksassa Suloinen myrkynkeittäjä. Suomessa on tehty elokuviksi myös Ere Kokkosen ohjaamina Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä, Hurmaava joukkoitsemurha ja Kymmenen riivinrautaa sekä televisiosarjaksi Suloinen myrkynkeittäjä. Muita elokuvia ovat Hannu Kahakorven ohjaama Onnellinen mies ja Jouko Suikkarin ohjaus Hirtettyjen kettujen metsä. Paasilinnan kirjoista on myös Suomessa tehty kymmeniä näytelmiä sekä ammatti- että harrastajanäyttämöille. Painettuja romaaneja Suomessa ja ulkomailla on arviolta 4–6 miljoonaa nidettä.lähde?

Paasilinnan teoksista on elokuva- ja näytelmäsovituksien lisäksi tehty myös sarjakuvasovituksia. Hannu Lukkarinen on piirtänyt kaksi sarjakuvateosta, jotka perustuvat Paasilinnan romaaneihin. Vuonna 2002 ilmestyi Ronkoteus-sarjakuva, joka perustuu Paasilinnan romaaniin Lentävä kirvesmies. Karvainen kamaripalvelija ilmestyi vuonna 2006 ja se perustuu Rovasti Huuskosen petomainen miespalvelija -romaaniin.

Ranskalaisen L'Express-lehden kriitikko on verrannut Arto Paasilinnaa Marcel Ayméhen.[3]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuussa 2009 Paasilinna tuomittiin liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, vamman tuottamuksesta ja liikennepaosta 80 päiväsakkoon sekä maksamaan korvauksia hänen kolaroituaan toisen auton kanssa moottoritiellä. Paasilinna ajoi kiellettyyn ajosuuntaan.[4] Myöhemmin samana vuonna Paasilinna määrättiin väliaikaiseen ajokieltoon hänen kuljetettuaan autoa lääkkeiden vaikutuksen alaisena Espoossa.

Lokakuussa 2009 Arto Paasilinna sai aivoinfarktin ja samalla aivoverenvuodon[5] ja huhtikuussa 2010 hänet siirrettiin hoitokotiin. Maaliskuussa 2011 Paasilinnan uutisoitiin käyneen taidenäyttelyssä ja voinnin olevan kohentunut. Entiselleen Paasilinnan ei kuitenkaan enää odoteta palaavan; Petteri Paasilinna uskoi syyskuussa 2011 Iltalehdelle antamassaan haastattelussa, että hänen isänsä joutuu viettämään loppuelämänsä hoitokodissa. Paasilinna on asunut sairaalahoidon jälkeen espoolaisessa Kanervakodissa, joka on tarkoitettu ikääntyneille muistisairaille potilaille.[6] MTV3 uutisoi huhtikuussa 2010, että Paasilinnan edunvalvojaksi on määrätty hänen vanhin poikansa Petteri Paasilinna, koska Arto Paasilinna ei ole oikeuden päätöksen mukaan toipunut siihen kuntoon, että pystyisi itse valvomaan etujaan tai huolehtimaan taloudellisista asioistaan. MTV3:n Viihdeuutiset kertoi huhtikuussa 2012, että Arto Paasilinnan toipuminen vakavasta aivoinfarktista on edennyt niin hyvin, että hän on pystynyt jälleen kirjoittamaan ja on tehnyt jo 80-sivuisen luonnoksen uudesta kirjastaan hoitokodissa.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

35 romaania lokakuussa 2009:

Muut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kootut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vaellustarinat. Sisältää romaanit Jäniksen vuosi, Isoisää etsimässä, Hirtettyjen kettujen metsä. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1992. ISBN 978-951-0-17932-1.
  • Sotajutut. Sisältää romaanit Operaatio Finlandia, Sotahevonen, Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä. Porvoo: WSOY, 1992. ISBN 978-951-0-17933-8.
  • Uskonnollinen trilogia. Sisältää romaanit Herranen aika, Ukkosenjumalan poika, Auta armias. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1992. ISBN 978-951-0-17934-5.
  • Yksinäiset taistelijat. Sisältää romaanit Onnellinen mies, Vapahtaja Surunen, Suloinen myrkynkeittäjä. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1992. ISBN 978-951-0-17935-2.
  • Piruparat. Sisältää romaanit Ulvova mylläri, Kultainen nousukas, Hurmaava joukkoitsemurha. Porvoo: WSOY, 1992. ISBN 978-951-0-17936-9.
  • Meri- ja avaruusmatkailijat. Sisältää romaanit Paratiisisaaren vangit, Parasjalkainen laivanvarustaja, Koikkalainen kaukaa. Porvoo: WSOY, 1992. ISBN 978-951-0-17937-6.

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Listassa ovat elokuvat ja tv-sarjat, jotka pohjautuvat Arto Paasilinnan romaaneihin. Lisäksi itse kirjailijasta on tehty dokumentteja, jotka eivät ole tässä listassa.

Kuunnelmat ja äänikirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Radioteatteri esittää vuonna 2012 Arto Paasilinnan 70-vuotissyntymäpäivän kunniaksi kuunnelmasovitukset teoksista Onnellinen mies ja Operaatio Finlandia. Kuunnelmasovitusten lisäksi on Paasilinnan tuotannosta luettu äänikirjoiksi muun muassa seuraavat teokset:

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kemppainen, Jouni K.: Onnellinen mies – kirjailija Arto Paasilinnan elämä. Espoo: Paasilinna, 2012. ISBN 978-952-5856-37-8.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Paasilinna, Arto Kirjasampo.fi. Viitattu 25.11.2014.
  2. a b Kalemaa, Kalevi: Paasilinna, Arto (1942– ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 3.4.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 25.11.2014.
  3. Kuningas Arto on kuuma lappilainen, Kuiskaaja, Helsingin Sanomat, 25.6.2010 s. C 3.
  4. Arto Paasilinnalle kovat rapsut kolarista 13.3.2009. YLE Uutiset. Viitattu 28.3.2010.
  5. Arto Paasilinna sai vakavan sairauskohtauksen Ilta-Sanomat. 22.10.2009. Viitattu 22.10.2009.
  6. Arto Paasilinnan poika määrää rahoista Aamulehti. 23.4.2010. Viitattu 27.4.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Arto Paasilinna.