Pohjolan Työ

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pohjolan Työ
Lehtityyppi sanomalehti
Julkaisija Kustannus Oy Pohjolan Työ, Pohjois-Suomen Sanomalehti Oy
ISSN ISSN 0782-5390
Levikki enimmillään 8 500 (1978)
Perustettu 1937
Lakkautettu 2011
Sitoutuneisuus SDP
Kotipaikkakunta Oulu
Ilmestymistiheys 2-6 kertaa/vko

Pohjolan Työ oli Oulussa vuosina 1937–2011 ilmestynyt sosiaalidemokraattinen sanomalehti. Sen levikkialueena oli Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu ja Lappi.

Perustaminen ja alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehden perustamisen taustalla olivat Pohjois-Suomen sosiaalidemokraattien ja kansanrintamataktiikkaan siirtyneiden kommunistien yhteistyöpyrkimykset. Vasemmistoradikaalia Pohjan Voimaa painanut Työväen Kirjateollisuuden kirjapaino oli suljettu kommunistien toiminnan kieltämisen yhteydessä vuonna 1930. Sosiaalidemokraattien Pohjolan Työmies oli tehnyt vararikon vuonna 1933, minkä jälkeen vaatimatonta lehteä julkaistiin päätoimittaja Arvi Turkan nimissä. Neuvottelujen tuloksena syntyi uusi työväenlehti Pohjolan Työ, jonka kustannusyhtiö vuokrasi Kirjateollisuuden kirjapainon. Kustannus Oy Pohjolan Työn osakkaina oli myös kommunisteja, mutta yhtiön johto ja lehden toimitus olivat sosiaalidemokraattien käsissä.[1] Suurimmat osakkaat olivat sosiaalidemokraattinen puolue sekä Oulun ja Kemin työväenyhdistykset[2].

Vuoden 1938 alusta säännöllisesti ilmestynyt Pohjolan Työ julisti tavoitteekseen työväen järjestäytymisen taisteluun taloudellisten ja valtiollisten oikeuksiensa sekä kansanvallan puolesta. Kuudesti viikossa ilmestynyt, yleensä neli- tai kuusisivuinen lehti toimitettiin ja painettiin Kirjateollisuuden tiloissa Oulun Pakkahuoneenkadulla. Se saavutti nopeasti noin 5 000 kappaleen levikin ja menestyi taloudellisesti varsin tyydyttävästi. Riittämättömistä toimitusresursseistaan huolimatta Pohjolan Työ pyrki sotavuosinakin olemaan täyden palvelun sanomalehti, joka tarjosi lukijoilleen monipuolisen annoksen ulkomaan- ja kotimaanuutisia, tietoa poliittisesta ja ammatillisesta työväenliikkeestä sekä kulttuuria, urheilua ja viihdettä. Se suhtautui sotaan realistisesti ja vierasti yhteistyötä Natsi-Saksan kanssa.[3]

Taantuminen järjestölehdeksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotien jälkeen Pohjois-Suomen kansandemokraatit perustivat oman Kansan Tahto -lehden. Pohjolan Työ luovutti vuokraamansa kirjapainon vuonna 1946 Työväen Kirjateollisuudelle, jonka määräysvalta jaettiin tasan kansandemokraattien ja sosiaalidemokraattien kesken. Kannatustaan menettäneen SDP:n lehden levikki laski ja se ajautui vakaviin talousvaikeuksiin. Pohjolan Työ joutui supistamaan toimintaansa ja vuonna 1953 sen ilmestymistiheyttä harvennettiin kolmeen kertaan viikossa. Kansandemokraattien käsiin joutuneen Kirjateollisuuden tilalle hankittiin T-lehdistö Oy:n avulla entisen Laatokka-lehden kirjapaino, jonka omistajaksi perustettiin PT-paino Oy. Uudet toimitilat saatiin työväenyhdistyksen omistamalta Teatteritalon tontilta. Lehden ensimmäiset numerot omassa kirjapainossa painettiin maaliskuussa 1954.[4]

Säästötoimien seurauksena Pohjolan Työ muuttui täyden palvelun uutislehdestä sosiaalidemokraattiseksi järjestölehdeksi, jonka kehittämiseen ei ollut varoja eikä riittävästi tarmoa. Sen sisältöä leimasi taistelu kommunisteja ja sittemmin skogilaisia, maalaisliittoa ja Kekkosta vastaan. SDP:n 1950-luvun puoluehajaannuksesta lehti selvisi melko vähin vaurioin.[5] Oulun kovassa lehtikilpailussa se jäi kuitenkin selvästi Kalevan, Kansan Tahdon ja Liiton varjoon[6].

Uuteen nousuun[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1950-luvun lopussa ja 1960-luvulla Pohjolan Työ kamppaili olemassaolostaan ja pääsi SDP:n kannatuksen lisääntymisen myötä vähitellen uuteen nousuun. Sen kirjapainoyhtiö PT-paino hankki vuonna 1969 uuden rotaatiokoneen ja rakensi uuden toimitalon Karjasillan Ahjotielle. SDP:n uudistumisen sekä valtion ja ammattiyhdistysliikkeen tuen ansiosta voitiin ryhtyä kehittämään myös lehden sisältöä. 1970-luvun puolivälistä lähtien Pohjolan Työn muuttui ay- ja palkansaajalehden suuntaan ja sen toimittajakunta, sivumäärä, levikki ja liikevaihto kasvoivat. Levikki oli enimmillään noin 8 500 kappaletta vuonna 1978. Oulun toimituksen lisäksi lehdellä oli aluetoimittajat Kemissä, Kajaanissa, Raahessa ja Rovaniemellä. Vanhentuneesta painokoneesta luovuttiin vuonna 1976, jolloin lehden painatus siirrettiin Kalevan kirjapainoon. Samalla siirryttiin valoladontaan ja tabloid-kokoon.[7] Tietokonepohjainen tekstinvalmistus otettiin käyttöön vuonna 1985[6].

Vuonna 1979 hyväksytyn toiminta-ajatuksen mukaan Pohjolan Työstä pyrittiin kehittämään Pohjois-Suomen sosiaalidemokraattinen maakuntalehti, joka olisi aikaisempaa vähemmän riippuvainen puoluejärjestöistä. Osakepääoman korotuksen yhteydessä Työväenlehdistön kannatusyhdistyksen osuus kasvoi 84 prosenttiin ja Oulun työväenyhdistyksen osuus supistui viiteen prosenttiin. Yhteiskunnan tuki muodosti vuonna 1984 neljänneksen kustannusyhtiön liikevaihdosta. Yhtiön tuotoista lähes kaksi kolmannesta tuli ilmoituksista ja alle viidennes tilauksista. Menoista yli kolmannes kului painatukseen, lähes 15 % jakeluun ja yli 38 % toimituksen kuluihin.[8]

Loppuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjolan Työ taloudellinen tilanne pysyi tilaajamäärän laskusta huolimatta kohtalaisena aina 1980-luvun loppuun saakka. 1990-luvun alun lama johti ilmoitustulojen laskuun ja velkaantumiseen, joista selvittiin säästöimien ja velkajärjestelyn avulla vasta 2000-luvun alkuun mennessä. SDP:n puoluehallituksen päätettyä maakuntalehtien viestintätuen leikkaamisesta lehti supisti ilmestymistään kahteen kertaan viikossa vuoden 2010 alusta lähtien. Toimintansa turvaamiseksi yhtiö vähensi henkilökuntaa ja ryhtyi julkaisemaan Oulun Sanomat -kaupunkilehteä. Kesäkuussa 2011 puoluehallitus päätti pohjoissuomalaisten vetoomuksista huolimatta puolueen viestintätuen lakkauttamisesta, jolloin myös Pohjolan Työn julkaiseminen päätettiin lopettaa.[9]

Pohjolan Työ alkoi ilmestyä uudelleen verkkomedian muodossa vuonna 2014.

Päätoimittajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehden päätoimittajina työskentelivät Arvi Turkka (1937 ja 1942), Kusti Kaukovaara (1938–1942), Onni Haini (1942–1946), Martti Tyrkkö (1946–1947), Väinö Huuska (1947–1950), Taisto Honkanen (1951–1958), Toivo Nykänen (1958–1963), Aarne Keskitalo (1964–1966), Arto Paasilinna (1966–1968), Kaarlo Haapanen (1968–1972), Pentti Portaankorva (1972–1974), Aimo Massinen (1974–1977), Timo Paakki (1977), Asko Seppänen (1977–1980), Olavi Määttä (1981–1986) ja Antti Vuorenrinne (1986–)[6][10] ja Risto Kenttä. Viimeinen päätoimittaja oli Anna-Riitta Kainulainen.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kenttä, Risto: 50 vuotta painavaa sanaa: Pohjolan Työ 1937–1987. Oulu: PT-paino, 1987. ISBN 951-99882-0-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kenttä, s. 24–33.
  2. Kenttä, s. 41.
  3. Kenttä, s. 33–60.
  4. Kenttä, s. 62–91.
  5. Kenttä, s. 92–114.
  6. a b c Suomen lehdistön historia 6: Hakuteos Kotokulma – Savon Lehti, s. 267–269. Kuopio: Kustannuskiila, 1988. ISBN 951-657-240-5.
  7. Kenttä, s. 115–148
  8. Kenttä, s. 148–156.
  9. a b Hämäläinen, Reijo: Työväenlehden arktinen taival, s. 172–175. Vantaa: Kellastupa, 2015. ISBN 978-952-5787-18-4. Teoksen verkkoversio.
  10. Kenttä, s. 168.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]