Siirry sisältöön

Oulun yliopisto

Wikipediasta
Oulun yliopisto
lat. Universitas Ouluensis
engl. University of Oulu
Perustettu 1958
Tyyppi Julkinen
Rehtori Arto Maaninen (6/2026 asti)
Henkilökunta 3 400 (2021)
Opiskelijoita 13 500 (2021)
Sijainti Oulu, Suomi (65°03′33″N, 025°27′58″E)
Osoite Pentti Kaiteran katu 1, 90570 Oulu
PL 8000, 90014 Oulun yliopisto
www.oulu.fi/yliopisto
Tieto- ja sähkötekniikan tiedekunta sijaitsee Tietotalo I:ssä, joka on osa Linnanmaan yliopistokampusta.
Linnanmaan kampusalueen kartta.
Oulun yliopiston rakennuksesta näkyy selvästi rakennusvaiheiden eri aikakaudet.
Osa Oulun ammattikorkeakoulun opetuksesta muutti Linnanmaan yliopistorakennuksen pohjoispäähän entisen Humanistisen tiedekunnan tiloihin syksyllä 2020.
Yliopiston yhteydessä olevista Paavo Havaksen tien opiskelija-asunnoista avautuu näkymä yliopiston yli.
Yliopiston ensimmäiset tilat sijaitsivat Oulun keskustassa Rantakadulla. Arkkitehtuurin tiedekunta toimi tiloissa vuoteen 2017 asti.

Oulun yliopisto (lyhenne OY) on Oulussa Linnanmaalla sijaitseva suomalainen yliopisto.

Yliopistossa oli vuonna 2025 noin 14 800 opiskelijaa ja siellä työskenteli noin 4 300 henkilökuntaan kuuluvaa. Tutkintoja suoritetaan noin 3 500 vuodessa. Nykyisin Oulun yliopistossa voi opiskella yhteensä noin 100 tutkinto-ohjelmassa (kandi-, maisteri- ja tohtoriohjelmat)[1]. Tärkeimmissä kansainvälisissä yliopistovertailuissa Oulun yliopisto on sijoittunut vuosittain maailman 500 parhaan yliopiston joukkoon[2]. Yliopiston rehtorina toimi vuodesta 2025 lähtien Arto Maaninen irtisanoutumiseensa asti.[3]

Yliopisto perustettiin vuonna 1958, ja sen varsinainen toiminta alkoi seuraavana vuonna. Oulun yliopisto oli ensimmäisiä sodan jälkeen perustettuja korkeakouluja, ja se oli saanut alkunsa vilkkaasta kesäyliopistosta. Presidentti Urho Kekkonen vihki Oulun yliopiston käyttöön.[4]

Oulun yliopistoon kuuluu kaksi kampusaluetta. Arkkitehti Kari Virran suunnittelema yliopiston pääkampus[5] sijaitsee Linnanmaalla noin viisi kilometriä Oulun keskustasta pohjoiseen. Linnanmaalla sijaitsee kuusi yliopiston kahdeksasta tiedekunnasta. Linnanmaalla sijaitsevat myös mm. Oulun yliopiston kirjasto Pegasus, Telluksen yhteiskäyttötilat, kasvitieteellinen puutarha sekä Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön toimipiste. Myös opettajaopiskelijoiden opetusharjoittelu tapahtuu Linnanmaalla Oulun normaalikoulussa. Vuonna 2011 Linnanmaalle perustettiin Ympäristötietotalo, luonnonvara- ja ympäristöalan keskittymä. Aikaisemmin Linnanmaalla on ollut toiminnassa myös Oulun yliopiston eläintarha, joka kuitenkin lakkautettiin vuonna 2010.

Lääketieteellinen tiedekunta ja Biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunta sijaitsevat Kontinkankaan kampusalueella Oulun yliopistollisen sairaalan yhteydessä. Kontinkankaalla sijaitsevat myös bioalan ja molekyylilääketieteen tutkimuskeskus Biocenter Oulu, koe-eläinkeskus sekä lääketieteen kirjasto.

Lisäksi yliopistoon kuuluu Kajaanin yliopistokeskus.

Yliopiston ensimmäiset tilat sijaitsivat aivan Oulun keskustassa vanhassa puutalokorttelissa Torinrannassa.[6] Arkkitehtuurin tiedekunta jatkoi toimintaa keskustan tiloissa vuoteen 2017 asti, ennen siirtymistä Linnanmaan kampukselle.[7] Nykyisin arkkitehtuurin yksikkö kuuluu teknilliseen tiedekuntaan.

Yliopistoa varten on rakennettu useampia ylioppilaskyliä ja asuntoloita. Ensimmäinen näistä oli 1950-luvulla Toivoniemeen valmistunut Domus Botnica. Tunnetuimpia asuntoloita ovat professori Seppo Valjuksen suunnittelema Välkkylän ylioppilaskylä ja Arkkitehtitoimisto Risto Harjun suunnittelema Linnanmaan ylioppilaskylä.[8][9]

Muut yksiköt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oulun yliopiston alaisuudessa toimii myös muita yksiköitä[10]. Oulussa, Linnanmaalla sijaitsevat mm.:

Muualla Pohjois-Suomessa sijaitsevat:

Yliopiston hallitukseen kuuluu 10 edustajaa. Hallituksen jäsenistä neljä on yliopiston sisältä, neljä ulkopuolelta ja kaksi opiskelijajäsentä.

Hallituksen opiskelijajäsenten toimikausi on kaksi vuotta ja muiden jäsenten neljä vuotta[11].

Jäsenet:

Oulun yliopiston hallitus 2026–2029[11]:

  • Leena Nissilä
  • Sakari Karjalainen
  • Pertti Huuskonen
  • Anneli Pouta
  • Marko Huttula
  • Terhi Ruuska-Loewald
  • Toni Liedes
  • Pauli Väisänen
  • Lotta Pennala
  • Vilma Sippola
Vuosi
Arto Maaninen 2025–2026
Jouko Niinimäki 2015–2024
Lauri Lajunen 1993–2015[12]
Juhani Oksman 1990–1993
L. Kalevi Korhonen 1987–1990
Markku Mannerkoski 1968–1987
Erkki Koiso-Kanttila 1965–1968
Niilo Söyrinki 1963–1965
Pentti Kaitera 1959–1962


Kesäkuussa 2026 eronneen Arto Maanisen irtisanoutumisen taustalla on yliopiston hallituksen käynnissä ollut harkinta luottamuksesta rehtoria kohtaan. Luottamusta on jouduttu arvioimaan johtuen Maanisen alkoholinkäytöstä ja epäasiallisesta käyttäytymisestä yliopiston henkilöstötilaisuudessa.​[13] Yliopiston asianajotoimistolla teettämän selvityksen mukaan Maaninen puhui rivoja ja ehdotti seksuaalista tekoa.[14]

Alumnitoiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oulun yliopistolla on 70 000 alumnia.[15] Oulun yliopistoseura ry on vuodesta 1999 asti nimennyt Vuoden Alumnin ja vuodesta 2011 alkaen Vuoden Opiskelijan:[16]

Vuoden Alumni Vuoden Opiskelija Vuosi
Pekka Pulkkinen Veronica Vanhanen 2024
Mika Rämet Jerry Nguyen 2023
Anni Rapinoja Meri Pekki 2022
Hannu Raitio Tuomas Majuri 2019
Hannu Huttunen Emmi-Kaisa Molkkari 2018
Rauni Räsänen Senni Suhonen 2017
Matti Heimonen Mia Hautala 2016
Leena Ala-Kokko Olli Peura 2015
Pekka Laatio Tapio Hansson 2014
Paula Vanninen Timo Tuovinen 2013
Tony Manninen Yu-Hsuan Lee 2012
Tatu Juvonen Tuuli Miettinen 2011
Vilho Lantto 2010
Tytti Isohookana-Asunmaa 2009
Tero Ojanperä 2008
Markus Pessa 2007
Pertti Yliniemi 2006
Pekka Timonen 2005
Karl Tryggvason 2004
Seppo Säynäjäkangas 2003
Eino Siuruainen 2002
Heimo Karinen 2001
Leena Palotie 2000
Martti Ahtisaari 1999
  1. ↑ Oulun yliopisto lukuina Oulun yliopisto. Viitattu 12.6.2026.
  2. ↑ https://www.oulu.fi/yliopisto/yliopistorankingit
  3. ↑ https://yle.fi/a/74-20231871
  4. ↑ Meinander, Henrik: Tasavallan tiellä. Suomi Kansalaissodasta 2000-luvulle, s. 387. Schildts Kustannus Oy, 1999. ISBN 951-50-1055-1
  5. ↑ Oulun kampuskilvan voittajaksi "28715". Helsingin Sanomat, 22.3.1968, s. 4. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 11.12.2025.
  6. ↑ RKY – Museovirasto www.rky.fi. Viitattu 14.2.2018.
  7. ↑ Arkkitehtien muutto ”siperialaiseen tehtaaseen” on sujunut oletettua kivuttomammin – ”Kyllä me täälläkin onnellisiksi tullaan" Kaleva.fi. Viitattu 14.2.2018.
  8. ↑ Pohjois-Pohjanmaan rakennettu kulttuuriympäristö 2015 – Oulu, s. 455. Pohjois-Pohjanmaan liitto, 2015. Teoksen verkkoversio.
  9. ↑ Alatarvas, Mikko: Linnanmaan PSOASin opiskelija-asuntoloiden rakennushistoriaselvitys, tornitalot, s. 33-34. Oulun ammattikorkeakoulu, 2020. Teoksen verkkoversio.
  10. ↑ https://www.oulu.fi/yliopisto/node/35078
  11. 1 2 Hallitus www.oulu.fi. Oulun yliopisto. Viitattu 12.6.2026.
  12. ↑ Manninen, Turo: Oulun kaupungin historia VI, s. 284. Oulu: Oulun kaupunki, 1995. ISBN 951-9234-48-9
  13. ↑ https://www.oulu.fi/fi/uutiset/arto-maaninen-eroaa-oulun-yliopiston-rehtorin-tehtavasta
  14. ↑ https://www.hs.fi/alueet/art-2000012085763.html
  15. ↑ https://www.oulu.fi/yliopisto/alumni
  16. ↑ https://www.oulu.fi/yliopisto/vuodenalumni

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Julku, L., Julku. K. 1983. Oulun yliopiston perustamisen historia 1905–1958. Studia Historica Septentrionalia 6. Julkaisija: Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys, Rovaniemi. ISBN 951-95472-6-6 (sidottu), ISBN 951-95472-5-8 (nidottu)
  • Salo, M., Lackman, M. 1998. Oulun yliopiston historia 1958–1993. Julkaisija: Oulun yliopisto. ISBN 951-42-5017-6
  • Salo, M. 2003. Pohjoinen Alma Mater. Oulun yliopisto osana korkeakoululaitosta ja yhteiskuntaa perustamisvaiheista vuoteen 2000. Studia Historica Septentrionalia 42. Julkaisija: Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys, Rovaniemi. ISBN 952-9888-21-X

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]