Oulun yliopiston teknillinen tiedekunta
Oulun yliopiston teknillinen tiedekunta on yksi Oulun yliopiston tiedekunnista. Teknillisessä tiedekunnassa on 13 tutkimusryhmää, jotka muodostavat kuusi tutkimusyhteisöä. Teknillisessä tiedekunnassa annetaan tekniikan kandidaatin ja diplomi-insinöörin tutkintoon johtavaa perusopetusta neljässä koulutusohjelmassa. Tiedekunnassa on lisäksi kaksi kansainvälistä maisteriohjelmaa, joissa voi suorittaa ylemmän korkeakoulututkinnon englannin kielellä: Master´s Degree Programme in Environmental Engineering ja Master´s Degree Programme in Product Management. Tekniikan alalla voi suorittaa lisensiaatin tai tohtorin tutkinnon Oulun yliopiston tutkijakoulussa (UniOGS).
Tiedekunnassa on 1700 opiskelijaa, ja siellä työskentelee noin 290 henkilökuntaan kuuluvaa.
Tiedekunnan tutkimuksen ja opetuksen tavoite on pohjoisten luonnonvarojen kestävä teollinen hyödyntäminen. Näitä ovat mm. terästutkimus, vihreät materiaalit ja kemikaalit, mineraalivarat sekä materiaalien rakennesovellukset. Kaikkiin teknillisen alan tutkimus- ja koulutushankkeisiin kuuluu oleellisena osana myös niiden teknistaloudellinen tarkastelu.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tiedekunta aloitti toimintansa vuonna 1959 arkkitehti-, rakennusinsinööri- ja teollisuusinsinööriosastojen voimin. Sähkötekniikan osasto ja konetekniikan osasto perustettiin vuonna 1965.[1] Sähkötekniikan osasto suuntautui ensimmäisen professorinsa Juhani Oksmanin johdolla elektroniikkaan ja radiotekniikkaan. Ensimmäinen tietoliikennetekniikan professuuri perustettiin vuonna 1985 ja langatonta tietoliikennetekniikkaa tiedekunnassa tutkittiin vuodesta 1986 asti.[2] Tietotekniikan professuuri tiedekuntaan perustettiin vuonna 1990.[3] Rakennustekniikan koulutus lakkautettiin tiedekunnasta vuonna 2001.[4]
Vuoden 2014 alusta lähtien Oulun yliopiston teknillinen tiedekunta jakaantui kolmeen eri teknillistieteelliseen tiedekuntaan: Teknillinen tiedekunta, Arkkitehtuurin tiedekunta sekä Tieto- ja sähkötekniikan tiedekunta. Vuoden 2018 alusta entiset arkkitehtuurin ja kaivannaisalan tiedekunnat ovat kuuluneet teknilliseen tiedekuntaan.[5]
Tutkimusyksiköt ja -ryhmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Arkkitehtuuri (Professori Janne Pihlajaniemi)
- Kaivannaisalan yksikkö / Oulu Mining School (Professori Saija Luukkanen)
- Kemiallinen prosessitekniikka (Professori Juha Tanskanen)
- Kestävä kemia (Professori Ulla Lassi)
- Kuitu- ja partikkelitekniikka (Professori Henrikki Liimatainen)
- Nanorakenteiset lignoselluloosamateriaalit (Professori Mirja Illikainen)
- Sementtimäiset sideaineet ja materiaalien kierrätys (Professori Henrikki Liimatainen)
- Magnesiapohjaiset materiaalit ja systeemit (Professori Päivö Kinnunen)
- Materiaali- ja konetekniikka (Professori Jukka Kömi)
- Koneensuunnittelu (Professori Emil Kurvinen)
- Materiaali- ja tuotantotekniikka (Professori Jukka Kömi)
- Prosessimetallurgia (Professori Timo Fabritius)
- Primäärimetallurgia (Apulaisprofessori Ville-Valtteri Visuri)
- Sekundäärimetallurgia ja jatkuvavalu (Professori Qifeng Shu)
- Rakenteet ja rakentamisteknologia (Professori Rauno Heikkilä)
- Tuotantotalous (Professori Harri Haapasalo)
- Vesi-, energia- ja ympäristötekniikka (Professori Eva Pongracz)
- Energia ja ympäristötekniikka (Professori Björn Klöve)
- Vesi- ja ympäristötekniikka (Professori Björn Klöve)
- Ympäristö- ja kemiantekniikka (Professori Risto Laitinen)
- Säätötekniikka (Apulaisprofessori Marko Paavola)
- Ympäristö- ja kemiantekniikka (Professori Risto Laitinen)
- Älykkäät koneet ja järjestelmät (Yliopistonlehtori Toni Liedes)
- Mekatroniikka ja konediagnostiikka (Yliopistonlehtori Toni Liedes)
- Systeemitekniikka (Professori Enso Ikonen)
Tutkimusyhteisöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Teräksen valmistus ja käyttö (Professori Jari Larkiola)
- Kehittyneet ruostumattomat teräkset ja niiden käyttö
- Kehittyneet lujat hiiliteräkset ja niiden käyttö
- Fysikaalinen simulointi ja numeerinen mallinnus
- Pelkistysmetallurgia
- Metallurgisen koksin valmistus ja ominaisuudet
- Uudet epäorgaaniset materiaalit ja kiertotalous (Professori Mirja Illikainen)
- Epäorgaaniset mikro- ja nanopartikkelit
- Teollisten sivuvirtojen jalostus ja hyötykäyttö
- Geopolymeerit
- Betoniteknologia
- Biotalous; biomateriaalit ja biokemikaalit (Professori Juha Tanskanen)
- Biojalostus ja –kemikaalit
- Biohiilituotteet
- Korkean lisäarvon biotuotteet
- Komposiitit
- Biotalous ja ICT
- Automaatio; prosessi-, kone- ja rakennusalan automaatio (Lehtori Jukka Hiltunen)
- Säätö- ja systeemitekniikan menetelmäkehitys
- Energia-alan automaatio
- Valvomosuunnittelu
- Koneautomaatio ja –diagnostiikka
- Rakentamisen ja kaivostoiminnan automaatio ja robotiikka
- Teollisuusprosessien automaatio
- Ympäristö, kestävä tuotanto ja cleantech innovaatiot (Professori Riitta Keiski)
- Vaihtoehtoiset ja vähähiiliset polttoaineet
- Katalyysi prosessi- ja ympäristöteknologiana ja katalyyttiset materiaalit
- Ympäristömyötäiset ja energiatehokkaat erotusmenetelmät
- Kestävät menetelmät ja teknologiat vesien käsittelyyn ja päästöjen hallintaan
- Ympäristö- ja kemiantekniikan laskennalliset ja analyyttiset menetelmät
- Kestävyyden arviointi; menetelmien ja kriteeristön kehittäminen
- Vesivarojen hallinta ja kestävä käyttö
- Ympäristö ja kaivosteollisuus
- Synerginen työhyvinvointi ja tuottavuus
- Kompleksisten tuotantojärjestelmien hallinta
- Suunnittelu ja tuotteistaminen (Professori Harri Haapasalo)
- Tuotehallinta
- Epäorgaaniset materiaalit, kiertotalous ja tuotteistaminen
- Biotalous ja tuotteistaminen
- Terästeknologia ja tuotteistaminen
- Moottorit ja kuljetusvälineet
Koulutusohjelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Arkkitehtuuri
- Geotieteet
- Kaivos- ja rikastustekniikka
- Kemia
- Konetekniikka
- Prosessitekniikka
- Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka
- Tuotantotalous
- Ympäristötekniikka
Tärkeitä henkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Markku Mannerkoski, metalliopin professori, yliopiston rehtori 1968 - 1987, VTT:n pääjohtaja 1987 - 1999
- Riitta Keiski, aineen- ja lämmönsiirtotekniikan professori, Vuoden Professori 2010
- Panu Kaila, arkkitehtuurin professori emeritus
- Lauri Lajunen, epäorgaanisen kemian professori emeritus, Oulun yliopiston rehtori 1993–2014.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www.oulu.fi/esittely/historia.html (Arkistoitu – Internet Archive) viitattu 4.10.2011
- ↑ http://www.telecomlab.oulu.fi/home/tutkimus-projektit.html (Arkistoitu – Internet Archive) viitattu 4.10.2011
- ↑ http://www.oulu.fi/juhlavuosi2008/OY50/historia.htm (Arkistoitu – Internet Archive) viitattu 4.10.2011
- ↑ http://www.hightechforum.fi/index.cfm?j=349074[vanhentunut linkki] viitattu 4.10.2011
- ↑ Oulun yliopisto yhdistää arkkitehtuurin ja kaivannaisalan tiedekunnat teknilliseen tiedekuntaan Kaleva.fi. Viitattu 13.2.2018.
| ||||||||||||
