Ulvova mylläri (elokuva)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ulvova mylläri
Den Galna mjölnaren
Elokuvan DVD-julkaisun kansikuva.
Elokuvan DVD-julkaisun kansikuva.
Ohjaaja Jaakko Pakkasvirta
Käsikirjoittaja Jaakko Pakkasvirta
Arto Paasilinna
Perustuu Arto Paasilinnan
samannimiseen romaaniin
Tuottaja Jaakko Pakkasvirta
Säveltäjä Otto Donner
Kuvaaja Esa Vuorinen
Henrik Paersch (operatööri)
Raimo Paananen
(kamera-assistentti)
Ville Mäkelä (kamera-apulainen)
Leikkaaja Jaakko Pakkasvirta
Lavastaja Erkki Saarainen
Pääosat Vesa-Matti Loiri
Eija Ahvo
Yrjö Järvinen
Harri Tirkkonen
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Suomi
Tuotantoyhtiö Filmityö Oy
Ensi-ilta
Kesto 100 min (1 h 40 min)
Alkuperäiskieli suomi
Budjetti 2 587 933 mk
Katsojat 126 477
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Ulvova mylläri on vuonna 1982 ensi-iltansa saanut komediaelokuva, jonka on ohjannut Jaakko Pakkasvirta. Elokuva perustuu Arto Paasilinnan samannimiseen romaaniin vuodelta 1981. Elokuvan pääosissa nähdään Vesa-Matti Loiri, Eija Ahvo, Yrjö Järvinen ja Harri Tirkkonen.

Elokuvaa kuvattiin Mikkelin maalaiskunnassa, Vihdissä, Siuntiossa, Helsingissä, Sipoossa ja Kirkkonummella. Elokuva on esitetty televisiossa vuosina 1984, 1987, 1989, 1991, 2009, 2020, 2022, 2023 sekä kaksi kertaa vuonna 2018.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Pohjois-Suomessa eletään sodanjälkeistä aikaa. Maatalouskerhoneuvoja Sanelma Käyrämö (Eija Ahvo) opettaa mylläri Gunnar Huttuselle (Vesa-Matti Loiri), miten vihanneksia viljellään. Mylläri on tullut Etelä-Suomesta menetettyään suuressa tulipalossa oman vaimonsa sekä myllynsä. Sanelman lähdettyä mylläri ulvoo koskessa, koska hän on ihastunut Sanelmaan.

Muutaman päivän päästä Gunnar tekee yöllä vierailun Siposten maalaistaloon, joiden vintillä Sanelma asuu. Vähän liiankin utelias Siposten emäntä (Margit Lindeman) putoaa portailta yrittäsessään kuunnella Sanelman ja Gunnarin keskustelua ja teeskentelee muille olevansa halvaantunut. Siposten isäntä (Yrjö Kallionpää) syyttää mylläriä tapahtumasta. Huttunen ehtii suututtaa myös kauppias Tervolan (Olavi Ahonen) sekä Viittavaaran isännän (Waldemar Pitkänen), jotka molemmat ilmoittavat sosiaalilautakunnanjäsenten lähettävän myllärin mielisairaalaan, jollei ulvominen lopu. Huttusen salaa tapailema Sanelma alkaa haveilemaan avioliitosta ja vauvasta, kunhan Gunnarin henkinen tasapaino palautuu takaisin ennalleen.

Sanelman neuvosta Gunnar menee kunnanlääkäri Ervisen (Yrjö Järvinen) vastaanotolle. Yksikseen juopotteleva kunnanlääkäri esittelee itse metsästämiään, täytettyjä eläimiään ja humaltuessaan eläytyy matkimaan karhua, mutta loukkaantuu, kun Huttunen innostuu jäljittelemään kurkea. Huttunen syö yliannostuksen kunnanlääkäriltä saamiaan pillereitä ja sen johdosta hän näkee harhoja sekä koputtelee nimismies Jaatilan (Harri Tirkkonen) ovea pyytääkseen vettä, mutta lopulta kyläläiset vangitsevat hänet köysillä.

Huttunen lähetetään mielisairaalaan hoidettavaksi. Huttunen kirjoittaa Sanelmalle kirjeen mielisairaalasta ja onnistuu karkaamaan takaisin myllylleen. Huttusen hyvä ystävä poliisi Portimo (Ahti Kuoppala) kehottaa häntä pakenemaan metsään tai muuttamaan ulkomaille, ettei nimismies ja hänen joukot löytäisi häntä.

Nimismies Jaatilan johdattama miesjoukko saapuu myllylle juuri, kun Huttunen on pakkaamassa tavaroitaan. He käynnistävät myllyn testimielessä, kun samalla hetkellä Huttunen joutuu puristuksiin, mutta pelastuu viime hetkellä heidän lopettaessa testaamisen.

Huttunen katkoo kylän puhelinlinjat välttääkseen poliisihälytyksen, pakottaa kirveellä uhaten kauppias Tervolan myymään hänelle ruokaa ja piiloutuu lopulta metsään. Nimismiehen etsintäpartio tuhoaa Huttusen suurella vaivalla tehdyn majoituksen, mutta he eivät löydä itse Huttusta lainkaan. Kun pankinjohtaja (Topi Reinikka) ei suostu antamaan Sanelmalle Gunnarin rahoja, Huttunen varastaa kunnanlääkäriltä aseen ja noutaa itse omat rahansa.

Pontikkatehdastaan nimismieheltä piilotteleva postinkantaja Piittisjärvi (Juha Muje) lyöttäytyy yhteen Huttusen kanssa ja opastaa Sanelman Gunnarin uudelle piilopaikalle. Huttunen ei kuitenkaan juo pontikka, "ettei järki mene".

Maaherra (Martti Tschokkinen) kuulee myllärin ulvontaa vieraillessaan kunnanlääkärin puutarhamajalla järjestettävillä rapujuhlilla ja vaatii saamaan Huttusen hoitoon. Edes rajakomppania ei onnistu saamaan Huttusta kiinni, joka ampuu heidän koirat. Huttusen piilopaikka tuhotaan jälleen ja Piittisjärvi jää kiinni, mutta tämä ei paljasta salaisuuksiaan, vaikka nimismies pahoinpitelee häntä.

Nimismies saa suostuteltua Sanelman ja postinkantaja Piittisjärven auttamaan Huttusen kiinniotossa lupaamalla, että tämä pääsee kotihoitoon, mutta nimismies pettää lupauksensa laittaessaan Huttusen rautoihin. Huttunen onnistuu kuitenkin viime hetkellä pakenemaan kirkkoon ja aikoo polttaa koko kirkon sekä itsensä, mutta muuttaa viime hetkellä mielensä, kun "Jeesus" (Jaakko Pakkasvirta) puhuttelee häntä ja pyytää häntä harkitsemaan tekoa. Huttunen ryntää ulos kirkosta, mutta hänet otetaan välittömästi kiinni ja kunnanlääkäri antaa hänelle rauhoittavan pistoksen. Vankilassa Huttunen ulvoo tuskaansa.

Nimismies Jaatila lähettää poliisi Portimon kuljettamaan Huttusen mielisairaalaan. Matkalla Portimo avaa Huttusen käsiraudat ja he poimivat niityltä yksinäisen ja surullisen Sanelman kyytiinsä. Kertoja (Esko Salminen) toteaa, "että mylläri, Portimo ja Sanelma eivät koskaan ilmoittautuneet mielisairaalaan. Ja kun kovina pakkasöinä Reutuvaaran suunnalta kuultiin suden ulvontaa, kyläläiset sanoivat: Jotenkin se Huttunen ulvoskeli luonnollisemmalla äänellä."

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Vesa-Matti Loiri  mylläri Gunnar Huttunen  
 Eija Ahvo  maatalouskerhoneuvoja Sanelma Käyrämö  
 Yrjö Järvinen  kunnanlääkäri Ervinen  
 Harri Tirkkonen  nimismies Jaatila  
 Ahti Kuoppala  poliisi Portimo  
 Waldemar Pitkänen  isäntä Vittavaara  
 Yrjö Kallionpää  isäntä Siponen  
 Juha Muje  postinkantaja Piittisjärvi  
 Olavi Ahonen  kauppias Tervola  
 Topi Reinikka  pankinjohtaja  
 Margit Lindeman  emäntä Siponen  
 Martti Tschokkinen  maaherra  
 Aarre Karén  kamreeri  
 Matti Tuominen  luutnantti  
 Salme Paasilinna  opettajan rouva  
 Juhani Tuominen  renki Launola  
 Leo Michailov  pappi  
 Maija Heino  nainen kaupassa  
 Pirjo Räty-Sarho  pankkivirkailija  
 Reino Tuominen  kiinniottaja  
 Esko Salminen  kertoja  
 Kaisa Penttilä  pikkutyttö kaupassa  
 Ville Penttilä  poika kaupassa  
 Kalle Penttilä  poika kaupassa  
 Jaakko Pakkasvirta  Jeesuksen ääni  

Muut tekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Äänitys: Johan Hake ja Seppo Anttila (apulaisäänittäjä)
  • Puvustaja: Leila Jäntti
  • Maskeeraaja: Marjatta Nissinen
  • Tuotantopäälikkö: Matti Penttilä
  • Apulaisohjaaja: Matti Penttilä
  • Tuotantosihteeri: Milja Mykkänen
  • Rakennusmiehet: Jorma Kiviniemi, Jouko Ala-Pantti, Markku Laukkonen, Kauko Ala-Pantti, Tapio Kovanen, Antti Laurikainen ja Toivo Hokkanen
  • Ompelija: Tuula Laine
  • Järjestäjä ja rekvisitööri: Eeva Pirttilä
  • Apulaisjärjestäjät: Matti Leminen ja Petri Pykälä ("Ilkka Remes")
  • Kampaaja: Aune Ollila
  • Kuvaussihteeri: Lilli Kaipainen
  • Muusikot / Otto Donnerin studio-orkesteri: Viljo Ala-Pietilä (oboe), Aaro Kurkela (harmonikka), Markku Paalanen (käyrätorvi), Juhani Aaltonen (huilu), Reino Laine (lyömäsoittaja), Timothy Ferchen (lyömäsoittimet), Pekka Sarmanto (kontrabasso), Esko Heikkinen (trumpetti), Jari Varpama, Ilkka Hanski (kontrabasso) ja Otto Donner (musiikin johto)
  • Värimäärittely: Pirjo Laivuori
  • Miksaus: Tuomo Kattilakoski (Sektio-Ääni Ky)
  • Valokuvat: Lena Paersch
  • Negatiivinleikkaus: Leena Palmu
  • Eläinlääkäri: Kaj Skutnabb
  • Logon suunnittelu: herra Kaijanen

Kuvauspaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvauspaikat Mikkelin maalaiskunnassa (nyk. Mikkeli)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Harjukosken mylly, Pullialan kylä (Huttusen mylly)
  • puutalo, Pulliala (Siposten talo)
  • metsä, Pulliala (Huttunen teltassa, hulluuskohtaus)
  • metsätie, Pulliala (Huttusta etsitään)
  • Abel Lappalaisen talo, Pulliala (Sanelma lukee kirjettä)

Kuvauspaikat Siuntiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • pelto, Kahvimaa (Sanelma ajaa polkupyörällä)
  • kylänäkymä (kylä)
  • tie, Kahvimaa (Huttunen kaataa puhelinpylväät)
  • metsäalue, Palojärven eteläpää (Huttunen kiikaroi tienristeystä, Huttusen ensimmäinen piilopaikka, virkavalta keskustelee Huttusen ampumisesta, sivuvaunumoottoripyörä, ammutut koirat putoavat kalliolta, Huttusen kolmas piilopaikka, talvikuvat metsässä)
  • Palokoski (Huttunen ottaa vettä ämpäriinsä), Palojoki (Sanelma pesee pyykkiä, Huttunen kalastaa)

Kuvauspaikat Helsingissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • talo, Hopeasalmentie (kunnanlääkärin talo)
  • Marian sairaala, Lapinlahdenkatu 16 (mielisairaala)
  • Fennada-Filmi Oy, Kulosaaren studiot, Kulosaarentie 37 (kauppa, Huttusen asunto, Siposten asunto, kunnanlääkärin asunto, pankki, paperien poltto kirkossa, selli)

Kuvauspaikat Sipoossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Östersundomin kappeli (kirkko) ja hautausmaa (Huttunen pumppukaivolla, Huttunen sidotaan, hautajaiset)
  • hiekkatie, Östersundom (Huttunen sidottuna vaunuissa)
  • Lampisuo (pontikankeittäjä tapaa Huttusen, Huttusen toinen piilopaikka, sotilaat etsivät Huttusta)
  • talo, Östersundom (nimismiehen talo)

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulvova mylläri on neljäs Arto Paasilinnan tekstien pohjalta tehty elokuva. Tätä elokuvaa ennen Paasilinnan tekstien pohjalta tehtyjä elokuvia oli ohjannut Risto Jarva (Jäniksen vuosi) vuonna 1977, Hannu Kahakorpi (Onnellinen mies) vuonna 1979 sekä Matti Kassila (Natalia) vuonna 1979. Ulvovan myllärin jälkeen romaaneja ovat filmanneet Jouko Suikkari (Hirtettyjen kettujen metsä) vuonna 1986 sekä Ere Kokkonen (Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä vuonna 1996 ja Hurmaava joukkoitsemurha vuonna 2000). Elokuva sijoittuu pukujen ja setelien perusteella 1950-luvun puoleenväliin. Vesa-Matti Loiri palkittiin parhaan miespääosan / parhaan näyttelijän Jussi-palkinnolla laajasta näyttelysuorituksesta vuoden elokuvissa.

Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Video-oppaassa vuodelta 1994 Esko Rautakorpi sanoo Ulvovaa mylläriä pahasti ylinäytellyksi ja rautalangasta väännetyksi ja antaa sille yhden tähden viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”huono”.[1]

Televisioesitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivämäärä Kanava Katsojamäärä
6.6.1984 TV1 1 052 000
3.2.1987 TV1 219 000
28.1.1989 TV1 754 000
4.4.1991 TV2 666 000
24.12.2009 Yle TV2
20.11.2014 Yle Teema
1.4.2018 Yle TV1
28.10.2018 Yle TV1
7.1.2020 Yle Teema & Fem 310 000
16.4.2022 Yle TV2
16.7.2023 Yle TV1

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.