Juhani Aaltonen
| Juhani Aaltonen | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 12. joulukuuta 1935 Kouvola, Suomi |
| Ammatti | muusikko |
| Muusikko | |
| Aktiivisena | 1950-luku– |
| Tyylilajit | jazz |
| Soittimet | huilu, sopraanosaksofoni, alttosaksofoni, tenorisaksofoni |
| Yhtyeet | UMO Jazz Orchestra Tasavallan Presidentti |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää muusikoitaMusiikin teemasivulta |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Juhani Antero ”Junnu” Aaltonen (s. 12. joulukuuta 1935 Kouvola)[1] on suomalainen jazzmuusikko. Hän on suomalaisen jazzmusiikin yksi merkittävimmistä tenorisaksofonisteista ja huilisteista.
Aaltonen on UMO Jazz Orchestran ja Tasavallan Presidentti -yhtyeen perustajajäseniä.[1] Aaltonen on 1960-luvulta alkaen soittanut useissa yhtyeissä muun muassa Edward Vesalan ja Heikki Sarmannon kanssa.[2] Hän on työskennellyt myös ulkomaisten muusikoiden, kuten Arild Andersenin, Reggie Workmanin ja Andrew Cyrillen kanssa.[2]
Aaltonen sijoittui Gramexin studiomuusikkojen listalle sijalle 13.[3]
Tuotantoa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Nana (1970, Edward Vesalan kanssa)
- Etiquette (1974)
- Strings (1976, Otto Donnerin kanssa)
- Shimri (1979, Arild Andersenin kanssa)
- Springbird (1979)
- Prana (1981)
- Suomi (1983, Sarmannon ja Helsingin filharmonisen orkesterin kanssa)
- Déja Vu (2000)
- Mother Tongue (2003, Juhani Aaltonen trio)
- Illusions of a Ballad (2006, Juhani Aaltonen trio)
- Conclusions (2009, Juhani Aaltonen Quartet)
Palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Juhani Aaltonen on saanut musiikillisista ansioistaan lukuisia palkintoja ja huomionosoituksia:
- Suomen Jazzliiton Yrjö-palkinto (1968)[2][4]
- Valtion 15-vuotinen taiteilija-apuraha (1986)[2]
- Vantaan kulttuuripalkinto (1987)[5][1]
- Jazz-Emma (2004)
- Säveltaiteen valtionpalkinto (2009)[2]
- Golden Gospel (2012)
- Kirkon kulttuuripalkinto (2018) [6]
- Jazz-Emma PLOPP-orkesterin kanssa (2022) [7]
- Etiquette (1974), Strings (1976) ja Mother Tongue (2003) valittiin kaikki vuoden jazzlevyksi Suomessa.
- Lisäksi tasavallan presidentti on myöntänyt Juhani Aaltoselle Suomen Leijonan 1. luokan ritarimerkin 6.12.2005.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomi-Fakta. WSOY, 2002.
- Discogs: Juhani Aaltonen
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Kuka kukin on 2011, s. 21–22. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-12471-2-8
- ↑ a b c d e Säveltaiteen valtionpalkinnot Junnu Aaltoselle ja Kalevi Kiviniemelle 11.3.2009. Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö. Arkistoitu 5.11.2014. Viitattu 19.5.2014.
- ↑ 40-vuotias Gramex selvitti sata ahkerinta levyttäjää (Studiotyön sankarit) 2007. Gramex. Viitattu 12.12.2015.
- ↑ Kotimaan toiminta: Valtakunnalliset Jazzpäivät ja Yrjö-palkinto Jazz Finland. Jazzliitto. Viitattu 30.7.2018.
- ↑ Vantaan kulttuuripalkinto Vantaan kaupunki, vantaa.fi. Viitattu 2.7.2016.
- ↑ Kirkon kulttuuripalkinto 2018 saksofonisti Juhani Aaltoselle Evl.fi. Viitattu 2.11.2025.
- ↑ PLOP:in ja Juhani Aaltosen PLOP & JUNNU voitti Emma-palkinnon vuoden 2022 parhaasta jazzlevystä - Jazz Finland jazzfinland.fi. Viitattu 2.11.2025.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Luntiala, Hannu: Jazzia Jumalan armosta – Juhani Aaltosen tarina. Aviador, 2017. ISBN 9789527063316
- Rautiainen, Milla (toim.): Oivallusten kirkastama armo. Päivä Oy, 2024. ISBN 9789523741423
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Juhani Aaltosen sävellystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
- Ylen Elävä arkisto: Junnu Aaltonen puhuu (1971)
| Studioalbumit | |
|---|---|
| Livealbumit | |
| Kokoelmat | Classics |
| EP:t | Six |
| Singlet |
|
| DVD:t | Six + Live! |
| Katso myös | Diskografia |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
