Tämä on lupaava artikkeli.

Tasavallan Presidentti (yhtye)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee suomalaista yhtyettä. Muut merkitykset katso tasavallan presidentti.

Tasavallan Presidentti

Tiedot
Toiminnassa 1969–1974, 1983, 1990, 1995, 1999–2007
Tyylilaji progressiivinen rock
fuusiojazz
Kotipaikka Suomen lippu Suomi
Laulukieli englanti
suomi
Jäsenet

Vesa Aaltonen, rummut
Jukka Tolonen, kitara
Frank Robson, laulu, urut (1969–1972, 1983–)
Juhani Aaltonen, saksofoni, huilu (1969–1970, 1983–)
Heikki Virtanen, bassokitara (1973–1974, 1995, 2002–)

Entiset jäsenet

Måns Groundstroem, bassokitara, kosketinsoittimet (1969–1972, 1983–2002)
Pekka Pöyry, saksofoni, huilu, kosketinsoittimet (1970–1974)
Eero Raittinen, laulu (1972-1974, 1995, 2000)
Esa Kotilainen, kosketinsoittimet (1974, 1990, 1995)

Levy-yhtiö

Love1969–1974
EMI1971
Akbazar, 2001, 2006
Presence Records, 2006

[pressa.stc.cx Kotisivut]

Tasavallan Presidentti on vuonna 1969 perustettu suomalainen rock-yhtye. Sen perustivat Help-yhtyeen entiset jäsenet Jukka Tolonen ja Vesa Aaltonen.

Toinen yhtye, Wigwam, jonka perustajajäsenet olivat entisiä Blues Sectionin soittajia, kilpaili Tasavallan Presidentin kanssa suosiosta Suomessa 1970-luvulla. Nämä kaksi yhtyettä aloittivat Suomen ensimmäisen progressiivisen rockin aallon. Lavaesiintymisillä suuren yleisön tietoisuuteen ponnahtanut Tasavallan Presidentti ei koskaan saavuttanut samanlaista suosiota kuin Wigwam, mutta oli merkittävä vaikuttaja suomalaisessa rock-musiikissa.

Tasavallan Presidentti hajosi 1970-luvun puolivälissä. 1983 yhtye teki lyhyen comeback-kiertueen alkuperäisessä kokoonpanossa. 1990-luvulla yhtye esitti comeback-konsertteja ja vuoden 2006 marraskuussa se julkaisi uuden albumin.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuajat: 1969–1971[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen perustivat keväällä 1969 entisten Help-yhtyeen jäsenet kitaristi Jukka Tolonen ja rumpali Vesa Aaltonen. Basistiksi yhtyeeseen liittyi aiemmin Blues Sectionissa soittanut Måns Groundstroem, jonka ehdotuksesta yhtyeeseen pestattiin saksofonistiksi ja huilistiksi Juhani Aaltonen, joka oli soittanut muun muassa Soulset-yhtyeessä. Laulusolistiksi Tolonen ja Aaltonen pyysivät englantilaisen Frank Robsonin. Tarinan mukaan yhtyeen nimi olisi löydetty selaamalla sanomalehteä. Mahdolliseksi keksijäksi on arveltu sekä yhtyeen manageria Aimo Rautiaista että M. A. Nummista.[1]

Love Records julkaisi yhtyeen debyyttialbumin Tasavallan Presidentti vuoden 1969 lopulla. Levy-yhtiön valintaan vaikuttivat muun muassa Måns Groundstroemin suhteet yhtiön henkilökuntaan.[1] Pian albumin julkaisun jälkeen Juhani Aaltonen erosi yhtyeestä vedoten studiokeikkoihinsa ja hänet korvasi Pekka Pöyry. Elokuussa 1970 Tasavallan Presidentti esiintyi ensimmäisessä Ruisrockissa Turussa. Samana vuonna yhtye säesti Pekka Strengiä tämän albumilla Magneettimiehen kuolema,[2] jonka myös tuotti basisti Groundstroem.[3]

Ranskalaisen Barclay-yhtiön edustaja Bob Azzam iski silmänsä yhtyeeseen nähdessään sen soittavan Helsingin N-klubilla. Hänen kauttaan yhtye teki sopimuksen Ruotsin EMI:n kanssa ja ryhtyi elokuussa äänittämään toista albumiaan Tukholman Metronome-studiolla. Azzam kuitenkin oli menettänyt kiinnostuksen yhtyeeseen ja poistui kuvioista. Uuden albumin markkinoille tulo viivästyi ja Ruotsissa äänitetty Tasavallan Presidentti (tunnetaan myös nimellä Tasavallan Presidentti II) julkaistiin vasta vuoden 1971 puolella. Albumi kärsi myös uuden levy-yhtiön heikosta markkinoinnista niin Suomessa kuin ulkomailla.[2]

Albumin julkaisun jälkeen yhtye esiintyi jälleen vuoden 1971 Ruisrockissa, jonka jälkeen se teki onnistuneen muutaman viikon mittaisen Ruotsin-kiertueen. Tämän seurauksena yhtye teki sopimuksen paikallisen EMA-toimiston kanssa. EMA järjesti yhtyeelle vuonna 1972 levytyssopimuksen Sonet-yhtiöltä sekä Englannin-kiertueen. Tässä vaiheessa yhtyeen tyyli oli muuttunut aikaisempaa kokeellisemmaksi ja solisti Frank Robson erotettiin yhtyeestä, koska hänen laulutyyliään pidettiin liian popmaisena yhtyeen uuteen musiikkiin.[2] Tasavallan Presidentti tulikin siirtymään alkuperäisestä jazz-rockista entistä progressiivisempaan ilmaisuun.[4]

Läpimurto: 1972–1974[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

National Jazz, Blues and Rock Festivalin vuoden 1973 esiintyjälista. Festivaali järjestettiin Readingissä.

Uudeksi solistiksi pyydettiin Eero Raittinen, jonka Tolonen ja Aaltonen tunsivat aiemmasta Help-yhtyeestään. Raittisella oli vain muutama viikko aikaa opetella yhtyeen ohjelmisto ennen toukokuussa alkanutta Englannin-kiertuetta. Matka onnistui kaikin puolin hyvin ja yhtye esiintyi muun muassa Lontoon kuuluisimmassa jazzkerhossa, Ronnie Scott's Clubilla sekä The Marquee Clubilla. Kesällä alkoi Skandinavian-kiertue ja yhtye esiintyi kolmantena vuonna peräkkäin Turun Ruisrockissa.[5]

Syksyllä 1972 ilmestyi Tasavallan Presidentin kolmas albumi Lambertland, joka muodostui yhtyeen läpimurroksi. Se sai ylistävää palautetta aina Britanniasta asti. New Musical Expressin kriitikko Ian McDonald kehui albumin sisältävän ”kiinnostavimpia sävellyksiä, mitä olen mannermaiselta yhtyeeltä kuullut, ja parasta soittoa, mitä on tullut melkein mistä tahansa”.[6] Albumi menestyi myös kaupallisesti nousten Suomessa listan sijalle 7.[7] Marraskuussa yhtye aloitti toisen, kolmen viikon pituisen Englannin-kiertueensa, jota mainostettiin Melody Maker -musiikkilehdessä puolen sivun ilmoituksin. Kiertueen jälkeen basisti Måns Groundstroem erosi yhtyeestä. Syyksi hän ilmoitti yhtyeen sisäiset ristiriidat ja tasapainottomuuden. Uudeksi basistiksi tuli kitaristi Tolosen serkku Heikki Virtanen, joka hänkin oli aiemmin soittanut Help-yhtyeessä.[6]

Vuonna 1973 yhtye esiintyi Suomessa jälleen Ruisrockissa sekä Keimolan rock-festivaaleilla, jossa Tasavallan Presidentin tosin annettiin soittaa vain noin puoli tuntia aikataulun pettämisen vuoksi. Yhtye teki myös useita ulkomaan kiertueita ja vuoden merkittävin yksittäinen esiintyminen tapahtui elokuussa Readingin rock-festivaaleilla Englannissa. Näihin aikoihin alkoivat myös uuden albumin äänitykset Lontoossa. Vuoden lopulla suomalainen Musa-lehti valitsi Tasavallan Presidentin vuoden kotimaiseksi yhtyeeksi. Puhuttiin jopa ”maailman parhaasta bändistä”.[6]

Neljäs albumi Milky Way Moses ilmestyi lopulta viivytysten jälkeen keväällä 1974. Se sisältää muun muassa 11-minuuttisen, keikoilla ihastusta herättäneen kappaleen ”Caught from the Air”, joka oli Jim Pembroken käännös Eero Koivistoisen kappaleesta ”Lennosta kii”. Albumi ei ollut Britanniassa yhtä suuri arvostelumenestys kuin edeltäjänsä, ja myös yhtyeen keskuudessa esiintyi tyytymättömyyttä siihen.[8] Kaupallisesti albumi menestyi Suomessa Lambertlandin tapaan hyvin ollen parhaimmillaan listan sijalla 12.[7] Levy julkaistiin Suomen, Britannian ja Länsi-Saksan lisäksi myös Yhdysvalloissa.[9]

Pian Milky Way Moses -albumin julkaisun jälkeen alkoi alkuperäisen Tasavallan Presidentin viimeinen Englannin-kiertue yhdessä kotimaisen Wigwam-progeyhtyeen kanssa.[8] Pekka Pöyry ei ollut enää mukana vaan hänen tilalleen oli tullut kosketinsoittaja Esa Kotilainen.[10] Yhtyettä masensi se, ettei suosiossa tapahtunut havaittavaa edistystä. Kiertueen jälkeen yhtye alkoi rakoilla ja jäsenet eivät kesän aikana juurikaan olleet toistensa kanssa tekemisissä. Uusia kappaleita yritettiin kuitenkin saada ohjelmistoon, mutta niidenkin kanssa oli erimielisyyksiä. Elokuussa 1974 alkanut Ruotsin-kiertue jäi alkuperäisen Tasavallan Presidentin viimeiseksi, jonka jälkeen sen toiminta päättyi. Tolonen ryhtyi panostamaan soolouraansa ja Pöyry, Kotilainen sekä Virtanen liittyivät hänen yhtyeeseensä. Rumpali Vesa Aaltonen puolestaan oli töissä vuoden verran eräässä filmiyhtiössä, jonka jälkeen hän ryhtyi soittamaan Hectorin taustayhtyeessä. Hänen muita yhtyeitään olivat Made in Sweden ja Pekka Pohjola Group.[8]

Myöhemmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1999 yhtye palasi alkuperäiskokoonpanossaan[11] ja kaksi vuotta myöhemmin ilmestyi Helsingin Savoyssa sekä Kanneltalossa äänitetty livealbumi Still Struggling for Freedom.[12] Uusi studioalbumi Six Complete ilmestyi vuonna 2006.[11] Basisti Måns Groundstroemin oli korvannut Heikki Virtanen.[13] Yhtye soitti viimeisen keikkansa keväällä 2007.

Kitaristi Jukka Tolonen joutui toukokuussa 2008 vankilaan törkeästä pahoinpitelystä ja huumausainerikoksesta. Hän tuli vankilassa uskoon ja vapautui marraskuussa 2009. Hän ei pysty enää kunnolla soittamaan kitaraa nivelrikon vuoksi, mutta helmikuussa 2011 hän julkaisi virsilevyn Juudan leijona, jolla hän soittaa pianoa ja bassoa.[14][15]

Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tasavallan Presidentti kilpaili 1970-luvun alussa yhdessä Wigwam-yhtyeen kanssa Suomen merkittävimmän yhtyeen tittelistä. Yhtye pyrki lyömään läpi myös kansainvälisesti, mikä kuitenkin epäonnistui lupaavasta alusta huolimatta.[4] Tästä huolimatta se oli ensimmäinen kansainvälisesti tunnettu suomalainen progeyhtye.[11] Yhtyeellä oli faneja aina Britanniaa myöten, missä se nautti erityisesti muusikoiden suosiota.[16] Tasavallan Presidentin vuosina 1969–1974 julkaistut neljä albumia luetaan progressiivisen rockin ikoneiksi.[11]

Tasavallan Presidenttiä on myös kutsuttu suomalaisen jazz-rockin tärkeimmäksi yhtyeeksi.[17] Kriitikko Markku Tuulen mukaan Tasavallan Presidentti kuului ”maailman rockyhtyeiden ehdottomaan valioluokkaan”.[16]

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelma, live-levyt ja live-DVD[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EP:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tasavallan Presidentti Six: ”Blast from the Past” / ”Climb the Ladder” / ”The Maze” (2005)

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • ”Time Alone with You” / ”Obsolete Machine” (1969)
  • ”Solitary” / ”Deep Thinker” (1970)
  • ”Saat kaiken” / ”Kaukainen valo” (Kirka Babitzin & Tasavallan Presidentti, 1970)
  • ”Sisältäni portin löysin” / ”Selvä näkijä” (1972)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Esko Lehtonen: Suomalaisen rockin tietosanakirja: Osa 2, M-Ö. Soundi-kirja. Tampere: Fanzine, 1983. ISBN: 951-9287-08-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Lehtonen s. 585
  2. a b c Lehtonen s. 586
  3. Lehtonen s. 566
  4. a b Rantanen, Miska: Love Records 1966-1979, s. 228. Porvoo: Schildts Kustannus Oy, 2005. ISBN 951-50-1528-6.
  5. Lehtonen s. 587
  6. a b c Lehtonen s. 588
  7. a b Timo Pennanen: Sisältää hitin, sivu 281, Otava 2006
  8. a b c Lehtonen s. 589
  9. Albums: Milky Way Moses pressa.stc.cx. Viitattu 22.8.2011. (englanniksi)
  10. History pressa.stc.cx. Viitattu 22.8.2011. (englanniksi)
  11. a b c d Tasavallan Presidentti jukkatolonen.com. Viitattu 22.8.2011. (englanniksi)
  12. Albums: Still Struggling For Freedom pressa.stc.cx. Viitattu 22.8.2011. (englanniksi)
  13. Suomijazz.com > Arkisto > Tasavallan Presidentti: SIX Complete suomijazz.com. Viitattu 22.8.2011. (suomeksi)
  14. Jukka Tolonen löysi vankilassa virret ja raitistui Helsingin Sanomat. 7.1.2011. Viitattu 25.8.2011.
  15. Räihä, Kirsi: Jukka Tolonen löysi virret - ja uskon Seurakuntalainen. 21.10.2010. Viitattu 25.8.2011.
  16. a b Lehtonen s. 584
  17. Robert Dimery: 1001 albumia, jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään, s. 182. Werner Söderström Osakeyhtiö, 2010. ISBN 978-951-0-36217-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]