Tämä on lupaava artikkeli.

Tasavallan Presidentti (yhtye)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tasavallan Presidentti
Tasavallan Presidentin konsertti Helsingin juhlaviikoilla vuonna 1983.
Tasavallan Presidentin konsertti Helsingin juhlaviikoilla vuonna 1983.
Tiedot
Toiminnassa 1969–1974, 1983, 1990, 1993, 1995, 1999–2006, 2020
Tyylilaji progressiivinen rock, jazz-rock, rhythm and blues
Kotipaikka Helsinki, Suomi
Laulukieli englanti, suomi
Jäsenet

Vesa Aaltonen, rummut (1969–2020)
Jukka Tolonen, kitara, bassokitara (1969–2020)
Frank Robson, laulu, urut (1969–1972, 1983–2006)
Juhani Aaltonen, saksofoni, huilu (1969–1970, 1983–2020)
Heikki Virtanen, bassokitara (1973–1974, 1995, 2001, 2002–2006)
Måns Groundstroem, bassokitara, kosketinsoittimet (1969–1972, 1983–2002)
Pekka Pöyry, saksofoni, huilu, kosketinsoittimet (1970–1974)
Eero Raittinen, laulu (1972–1974, 1995, 2000)
Esa Kotilainen, kosketinsoittimet (1974, 1990, 1995, 2020)
Levy-yhtiö

Love, 1969–1974
EMI, 1971
Akbazar, 2001, 2006
Presence Records, 2006

Tasavallan Presidentti oli suomalainen rockyhtye, jonka perustivat vuonna 1969 Help-yhtyeen entiset jäsenet, kitaristi Jukka Tolonen ja rumpali Vesa Aaltonen. Muut alkuperäisjäsenet olivat laulaja Frank Robson, basisti Måns Groundstroem ja saksofonisti-huilisti Juhani Aaltonen. Uudeksi laulusolistiksi tuli vuonna 1972 Eero Raittinen, jonka kanssa Tasavallan Presidentti levytti läpimurtoalbuminsa Lambertland.

Tasavallan Presidentti julkaisi neljä omaa albumia kunnes hajosi vuonna 1974. Vuonna 1983 yhtye teki lyhyen comeback-kiertueen alkuperäisessä kokoonpanossaan. Comeback-konsertit jatkuivat 1990-luvulla, ja vuoden 2006 marraskuussa se julkaisi uuden albumin. Viimeisen kiertueensa yhtye teki samana vuonna.

Tasavallan Presidenttiä on kutsuttu suomalaisen jazz-rockin tärkeimmäksi yhtyeeksi, ja sen varhaiset albumit olivat Suomessa progressiiviselle rockille suuntaa antaneita merkkiteoksia. Yhdessä Wigwam-yhtyeen kanssa se kilpaili 1970-luvun alussa Suomen merkittävimmän yhtyeen asemasta. Tasavallan Presidentti teki 1970-luvulla kiertueita myös muualla Euroopassa, ja esimerkiksi Britanniassa yhtye oli etenkin muusikoiden suosiossa. Yhtyeen albumeja julkaistiin ulkomailla, mutta kaupallinen läpimurto Suomen ulkopuolella ei kuitenkaan onnistunut.

Yhtyeen alun perin esittämä musiikki oli rhythm and blues -vaikutteista ja se yhdisteli esimerkiksi poppia, bluesia ja jazzia. Myöhemmin Eero Raittisen ollessa laulajana musiikki muuttui alkuperäisestä jazz-rockista kohti monimutkaisempaa progressiivista rockia.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Frank Robson laulajana: 1969–1972[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jukka Tolonen ja Vesa Aaltonen perustivat Tasavallan Presidentin.

Kitaristi Jukka Tolonen ja rumpali Vesa Aaltonen soittivat noin puolen vuoden ajan Eero Raittista säestävässä Help-yhtyeessä, joka hajosi toukokuussa 1969. Koska Help kuului D-tuotantoon, Tolonen ja Aaltonen kysyivät sieltä uusia töitä. Kun niitä ei ollut tarjolla, ryhtyivät he kesäkuussa keskenään soittamaan Helsingin Helsinginkadulla sijaitsevassa harjoitustilassa. Basistiksi he pyysivät Blues Sectionissa soittaneen Måns Groundstroemin. Samoihin aikoihin laulaja Arto Vilkko etsi itselleen taustayhtyettä ja vieraili Helsinginkadulla, mutta ei pitänyt heitä musiikillisesti sopivana tyyliinsä. Groundstroemin ehdotuksesta yhtyeeseen otettiin saksofonistiksi ja huilistiksi Juhani Aaltonen, joka oli soittanut muun muassa Soulsetissa. Laulusolistiksi pyydettiin englantilainen Frank Robson. Hän oli muuttanut Suomeen vuonna 1967 ja ollut laulajana Mosaicissa ja Blues Sectionissa. Blues Sectionin hajottua hän oli muuttanut takaisin Englantiin, mutta palasi nyt Suomeen Groundstroemin lähetettyä hänelle kirjeen, jossa uusi yhtye etsi laulusolistia.[1][2]

Robsonin liityttyä yhtyeeseen soitti se pääasiassa keskenään Helsinginkadun harjoitustilassaan, koska julkisia esiintymisiä ei vielä juurikaan ollut. Ohjelmatoimisto New Joys ryhtyi manageroimaan yhtyettä. Ensimmäisen sen kanssa järjestetyn palaverin yhteydessä alettiin myös pohtia yhtyeen nimeä.[3] Jäsenet itse eivät keksineet parempaa kuin Balloon.[4] Vesa Aaltosen mukaan ohjelmatoimistosta soitettiin anonyymille ”Aivo”-nimiselle henkilölle, joka ehdotti nimeksi Uutiset ja sää, joka kuitenkin torjuttiin. Aivon seuraava ehdotus oli Tasavallan Presidentti. Se lopulta hyväksyttiin, vaikka ensin olikin pohdittu, kuinka nimeen suhtauduttaisiin.[3] Britannialaisen Melody Maker -lehden numeron 27.4.1974 mukaan nimi keksittiin spontaanisti sanomalehdestä.[5]

Suomen tasavallan presidentti Urho Kekkosen aikakaudella yhtye ajoittain pelkäsi nimen aiheuttavan reaktioita, ja myös lehdistössä ihmeteltiin uskaliaan nimen käyttöä.[6] Alkuvuosien tanssilavakeikoilla nimi aiheutti myös väärinkäsityksiä. Vesa Aaltonen on kertonut, että usein yhtyeen jäsenten luokse tuli parhaimpiinsa pukeutuneita iäkkäämpiä pariskuntia kyselemään, että ”missä vaiheessa se Kekkonen puhuu?”.[7]

Yhtyeen ohjelmatoimistoksi vaihtui pian Erkki Ertaman vaimon johtama ER Sound. Sen myötä Tasavallan Presidentti pääsi esiintymään kouluille ja tanssilavoille.[3] Yhtyeestä myös kirjoitettiin laajasti lehdissä ja sille järjestyi uusi harjoitustila Meilahdesta. Alkuaikoinaan Tasavallan Presidentti esitti keikoillaan paljon lainakappaleita britannialaisilta yhtyeiltä kuten Blind Faith ja Blodwyn Pig.[8] Tasavallan Presidenttiä mainostettiin ”superyhtyeenä”. Käsite oli vakiintunut Creamin ja Blind Faithin myötä, ja sillä tarkoitettiin kokoonpanoa, jonka olivat perustaneet jo ennestään mainetta saavuttaneet muusikot.[4]

Levytyssopimus ja esikoisalbumi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tasavallan Presidentti sai levytyssopimuksen Love Recordsilta. Levy-yhtiön valintaan vaikuttivat muun muassa Måns Groundstroemin suhteet yhtiön henkilökuntaan. Otto Donnerin tuottama esikoisalbumi Tasavallan Presidentti äänitettiin lokakuussa 1969 ja julkaistiin vuoden lopulla. Albumilla on pääasiassa Robsonin ja Groundstroemin sävellyksiä, joihin Robson kirjoitti sanat. Love Recordsin konseptiajattelun mukaisesti esikoisalbumi oli suunniteltu kokonaisuudeksi. Tämä poikkesi silloisesta valtakäytännöstä, jossa albumien materiaali koottiin aiemmin ilmestyneistä singleistä. Aktiivisen keikkailun avulla albumi myi tasaisesti pitkin kevättä 1970, ja melodinen balladi ”I Love You Teddy Bear” muodostui radiohitiksi. Samoihin aikoihin albumin kanssa ilmestyi myös single Time Alone with You / Obsolete Machine.[6][9][10][11]

Puhaltaja Juhani Aaltonen erosi pian yhtyeestä vedoten kiireisiin studiotöihinsä.[12] Vesa Aaltosen mukaan hän ei jaksanut keikkailla ympäri Suomea ja tulla sitten aamulla väsyneenä takaisin Helsinkiin, jossa studiomuusikon työt saman tien odottivat.[11] Juhani Aaltosen korvasi Pekka Pöyry, joka oli tullut tunnetuksi eräänä Suomen huomattavammista altto- ja sopraanosaksofonisteista ja huilisteista.[12] Toisen singlensä, Solitary / Deep Thinker, Tasavallan Presidentti levytti keväällä 1970. ”Deep Thinker” on yhtyeen tunnetuimpia kappaleita.[13] Elokuussa 1970 Tasavallan Presidentti esiintyi ensimmäisessä Ruisrockissa Turussa. Samana vuonna yhtye myös säesti Pekka Strengiä tämän albumilla Magneettimiehen kuolema,[12] jonka myös tuotti basisti Groundstroem.[14]

Tasavallan Presidentti vakiinnutti vuonna 1970 asemansa maan kärkiyhtyeenä yhdessä Wigwamin kanssa. Tasavallan Presidentti voitti selvästi Suosikin vuosiäänestyksen kitarayhtyesarjan Wigwamin sijoittuessa toiseksi.[15]

Kontakti Ruotsiin ja toinen albumi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskalaisen Barclay-yhtiön edustaja Bob Azzam kiinnostui Tasavallan Presidentistä nähdessään sen soittavan Helsingin N-klubilla.[12] Hän innostui etenkin kappaleesta ”I Love You Teddy Bear” ja halusi yhtyeen Ruotsiin tekemään levyn, jolla tuo kappale olisi.[13] Azzamin kautta yhtye teki sopimuksen Ruotsin EMI:n kanssa, joka tosin oli kiinnostunut ensisijaisesti kitaristi Jukka Tolosesta[16], ja ryhtyi elokuussa 1970 äänittämään toista albumiaan[12] Pohjoismaiden huippua edustaneessa Tukholman Metronome-studiossa. Love Recordsin Otto Donner näki tässä suuren mahdollisuuden yhtyeen menestykselle Suomen ulkopuolella.[17] Uusi albumi kuitenkin viivästyi kuukausia. Tasavallan Presidentti (tunnetaan myös nimellä Tasavallan Presidentti II) julkaistiin vasta vuoden 1971 puolella ilman minkäänlaista promootiota.[18] Levy myikin melko vähän, ja Suomessa albumi jäi vähälle huomiolle, koska se oli alun perin suunnattu ulkomaille.[19] Albumin kappaleisiin lukeutuu sen pisin raita, yhtyeen yhdessä kirjoittama itämaisvaikutteinen ”Sinking”.[12]

Tasavallan Presidentti Ruisrockissa 1971.

Bob Azzam menetti kiinnostuksensa Tasavallan Presidenttiin eikä enää ollut sen kanssa tekemisissä.[12] Azzamin kautta yhtye oli kuitenkin päässyt EMA Telstar -ohjelmatoimistoon ja sitä kautta Ruotsin ja Skandinavian markkinoille. EMA Telstar myi yhtyeen myös vuoden 1971 Ruisrockiin.[20] Ruisrockin jälkeen Tasavallan Presidentti teki muutaman viikon mittaisen, onnistuneena pidetyn Ruotsin-kiertueen.[12] Ruotsissa yhtye esiintyi Tukholman klubeilla ja yökerhoissa sekä Göteborgissa, Malmössä ja muualla Etelä-Ruotsissa. Kiertueen järjesti EMA Telstarin promoottori Thomas Johansson, josta tuli yhtyeen manageri sen hajoamiseen asti.[21]

EMA Telstar järjesti yhtyeelle vuonna 1972 levytyssopimuksen Sonet-yhtiöltä sekä Englannin-kiertueen.[12] Niiden julkistamisen jälkeen Frank Robson erotettiin yhtyeestä.[22] Vesa Aaltosen mukaan Jukka Tolonen oli vuonna 1972 ryhtynyt säveltämään niin vaikeita kappaleita, että Robson alkoi turhautua eikä enää tuntenut Tasavallan Presidentin musiikkia omakseen. Aaltonen ja Tolonen alkoivat närkästyä, kun Robson ei enää opetellut kappaleita kunnolla. Hän oli kiinnostuneempi esittämään covereita Blind Faithin ja John Mayall & the Bluesbreakersin kaltaisilta suoraviivaisemmilta yhtyeiltä.[23]

»Jos ei Frank (Robson) mieltänyt omaksi musakseen Jukan (Tolonen) biisejä, eikä halunnut niitä vetää, koska se vaati erityyppistä laulutapaa, niin kuka sitten hänen tilalleen? Totesimme, että Raittisen Eerollahan on iso ääni, hän pystyy laulamaan korkealta ja kovaa ja Eero oli blues-pohjainen jannu, jota arvostettiin blues-piireissä kovasti.»
(Vesa Aaltonen, Tasavallan Presidentin rumpali[24])

Eero Raittinen laulajana: 1972–1974[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen Britannian-kiertue ja kolmas albumi Lambertland[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englannin Readingissa järjestetyn National Jazz, Blues and Rock Festivalin vuoden 1973 esiintyjälista.

Yhtyeen uudeksi solistiksi pyydettiin Eero Raittinen, jonka Tolonen ja Aaltonen tunsivat aiemmasta Help-yhtyeestään.[25] Raittinen liittyi yhtyeeseen maaliskuussa 1972,[22] ja hänellä oli vain muutama viikko aikaa opetella yhtyeen ohjelmisto ennen toukokuussa alkanutta Britannian-kiertuetta.[25] Yhtye joutui rahoittamaan matkat itse, ja erityisen kalliita olivat lauttaylitykset ensin Suomesta Ruotsiin ja sitten Ruotsista Englantiin.[26] Englannissa Tasavallan Presidentti esiintyi muun muassa Lontoon kuuluisimmassa jazzkerhossa, Ronnie Scott's Jazz Clubilla sekä The Marquee Clubilla.[25] Ronnie Scott’s Jazz Clubilla Tasavallan Presidentti esiintyi kahden viikon ajan vuoron perään rumpali Elvin Jonesin kanssa. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastaneelle puhaltaja Pekka Pöyrylle osui Vesa Aaltosen mukaan esiintymisten aikaan depressiivinen vaihe. Nämä Pöyryn vaikeat hetket olivat koko yhtyeelle raskaita aikoja. Englannissa yleisö kerääntyi katsomaan Jukka Tolosta, jonka maine kitaristina oli kiirinyt sinne asti ja josta oli yhä enemmän tulossa yhtyeen keulakuva. Vesa Aaltosen mukaan Cat Stevens yritti houkutella Tolosta yhtyeeseensä.[27] Tasavallan Presidentille maksetut esiintymiskorvaukset olivat pieniä, The Marquee Clubilla vain yksi punta jokaista jäsentä kohti, ja yhtye elätti itsensä levy-yhtiö Sonetilta ennakkoon saaduilla rojalteilla.[28]

Lontoosta Tasavallan Presidentti matkasi Amsterdamiin ja sieltä Kööpenhaminaan ja muualle Tanskaan. Tanskassa lämmittely-yhtyeenä toimi lähivuosina maan suosituimmaksi yhtyeeksi nouseva Gasolin’. Myöhemmin, vuonna 1973, Tasavallan Presidentti ja Gasolin’ tekivät yhteisen Ruotsin-kiertueen. Kesällä 1972 EMA Telstar järjesti yhtyeelle Pohjoismaiden-kiertueen, joka oli Pressa-Lysholm-niminen yhteispohjoismainen kulttuuriprojekti.[29] Yhtye esiintyi myös kolmantena vuonna peräkkäin Turun Ruisrockissa.[25] Se oli yksipäiväseksi typistyneen festivaalin ainoa suomalaisyhtye.[30] Tasavallan Presidentti oli mukana myös elokuussa Keimolan kolmipäivisillä rock-juhlilla, jotka kuitenkin epäonnistuivat kaatosateen ja heikoiksi kritisoitujen järjestelyjen vuoksi.[31]

Yhtyeen kolmas studioalbumi Lambertland oli Love Recordsin ja ruotsalaisen Sonetin yhteistuotanto.[32] Levyn taustojen äänitykset olivat alkaneet huhtikuussa 1972 Helsingin Finnvox-studiossa. Lauluosuudet nauhoitettiin myöhemmin Europafilm-studiossa Tukholmassa. Jukka Tolonen sävelsi kaikki albumin kappaleet yhtä Pekka Pöyryn sävellystä lukuun ottamatta, ja sanoitukset teki yhtyeen ulkopuolinen Mats Huldén.[33] Tuottajana työskenteli Sonetin Sam Charters, joka aiemmin oli tuottanut muun muassa Country Joe and the Fishin ensimmäiset levyt.[25] Syksyllä ilmestyneestä Lambertlandista tuli yhtyeen läpimurto.[34] Se menestyi Suomessa kaupallisesti nousten listan seitsemänneksi.[35] Britanniassa Lambertland ilmestyi vuoden lopulla ja sai kriitikoilta ylistävää palautetta.[34]

Lokakuussa 1972 Tasavallan Presidentti levytti uransa ainoan suomenkielisen julkaisunsa, singlen Sisältäni portin löysin / Selvä näkijä. Kappaleista ”Sisältäni portin löysin” oli uusi versio Pekka Strengin kirjoittamasta ja yhdessä Tasavallan Presidentin kanssa levyttämästä kappaleesta albumilta Magneettimiehen kuolema. Uusi levytys muodostui hyvin suosituksi. Rumpali Vesa Aaltonen uskoo, että se on radiossa eniten soitettu Tasavallan Presidentin kappale.[36]

Seuraavat Britannian-vierailut ja neljäs albumi Milky Way Moses[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tasavallan Presidentti aloitti marraskuussa 1972 toisen, kolmen viikon pituisen Britannian-kiertueensa, jota mainostettiin Melody Maker -musiikkilehdessä puolen sivun ilmoituksin.[34] Matkan aikana yhtye esiintyi ensin Ruotsissa ja Tanskassa. Britanniassa ensimmäinen esiintyminen oli Swansean yliopiston naamiaisissa Spirit-yhtyeen lämmittelijänä. Tasavallan Presidentti esiintyi kerran myös The Marquee Clubilla, jolloin sen lämmittelijä oli myöhemmin suureen suosioon noussut Average White Band. Liverpoolissa yhtye esiintyi The Cavern Clubilla, joka purettiin noin puoli vuotta myöhemmin. Parissa pistoesiintymisessä Tasavallan Presidentti oli alakomaalaisen Focus-yhtyeen lämmittelijä. Kiertueeseen sisältyi myös viikon mittainen rupeama Lontoon Ronnie Scott’s Jazz Clubilla. Vesa Aaltonen on sanonut, että yhtyeelle oli ihan luxusta kun se sai esiintyä samassa paikassa viikon jokaisena iltana. Sen sijaan muissa kaupungeissa keikkailu oli ”armotonta raatamista, ajamista ja roudaamista” ja esiintymispaikkoina toimineet vanhat kiinteistöt synkkiä ja likaisia. Lisäksi yhtyeen uusimmat kappaleet alkoivat olla Eero Raittiselle monimutkaisia ja haastavia laulaa. Mats Huldénin kirjoittamat edellisalbumin kielikuvat puolestaan olivat englantilaisellekin yleisölle vaikeita ymmärtää.[37]

Kesken kiertueen basisti Måns Groundstroem erosi yhtyeestä. Syyksi hän ilmoitti yhtyeen sisäiset ristiriidat ja tasapainottomuuden.[34] Syynä lähtöön oli myös Jukka Tolosen kasvanut asema yhtyeessä: Groundstroemin mukaan Tolonen oli ”valovuosia edellä” yhtyeen muita jäseniä. Groundstroem oli myös saanut lapsen, eikä Euroopan kiertäminen siksi enää houkutellut huonon rahatilanteen vuoksi.[38] Vesa Aaltosen mukaan Groundstroem sai tarpeekseen Englannin keikkapaikoista ja surkeista palkkioista.[39] Uudeksi basistiksi tuli kitaristi Tolosen serkku Heikki Virtanen, joka hänkin oli aiemmin soittanut Help-yhtyeessä.[34] Virtanen työskenteli tuolloin Suomessa studiomuusikkona ja hänet pyydettiin puhelimitse suoraan kiertueelle Englantiin.[40] Groundstroem siirtyi levytuottajaksi Love Recordsille ja liittyi vuonna 1974 Wigwamiin.[41]

Vuonna 1973 yhtye esiintyi Suomessa jälleen Ruisrockissa sekä Keimolan rock-festivaaleilla, jossa Tasavallan Presidentin tosin annettiin soittaa vain noin puoli tuntia aikataulun pettämisen vuoksi.[34] Kesällä yhtye teki myös useita ulkomaankiertueita. EMA Telstar myi yhtyeen muun muassa Ruotsiin muutaman viikon mittaiselle Folkparken-kiertueelle, jossa yhtye esiintyi isoilla ulkoilmalavoilla. Tasavallan Presidentin oli tarkoitus esiintyä myös Tanskassa Roskilden festivaalien päälavalla, mutta tämä peruuntui Vesa Aaltosen loukattua selkänsä vesihiihtäessä.[42] Vuoden merkittävin yksittäinen esiintyminen tapahtui elokuussa Readingin rock-festivaaleilla Englannissa.[34] Kolmipäiväisillä, 250 000 katsojaa keränneillä festivaaleilla esiintyi 39 yhtyettä, ja Yleisradio kuvasi Tasavallan Presidentin esiintymisen.[43] Näihin aikoihin alkoivat myös uuden albumin äänitykset Lontoossa. Vuoden lopulla suomalainen Musa-lehti valitsi Tasavallan Presidentin vuoden 1973 kotimaiseksi yhtyeeksi. Puhuttiin jopa ”maailman parhaasta bändistä”.[34] Myös Suosikin Grand Prix -äänestyksessä Tasavallan Presidentti valittiin vuoden kotimaiseksi yhtyeeksi ja Jukka Tolonen vuoden kotimaiseksi muusikoksi.[44]

Neljäs albumi, Peter Edenin tuottama Milky Way Moses, ilmestyi lopulta viivytysten jälkeen keväällä 1974. Toloselta ja Pöyryllä on albumilla kaksi omaa sävellystä ja yksi on koko yhtyeen yhdessä kirjoittama jammailukappale ”Jelly”. Lisäksi mukana on 11-minuuttinen, keikoilla ihastusta herättänyt ”Caught from the Air”, joka on albumin sanoitukset kirjoittaneen Wigwam-yhtyeen Jim Pembroken käännös Eero Koivistoisen kappaleesta ”Lennosta kii”. Milky Way Moses ei ollut Britanniassa samanlainen arvostelumenestys kuin Lambertland, ja myös osa yhtyeen jäsenistä oli tyytymättömiä siihen.[45] Levy oli jouduttu tekemään kiireessä, mikä vaikutti kappalemateriaalin laatuun.[46] Milky Way Moses kuitenkin nousi Suomessa edellislevy Lambertlandin tapaan listalle, sijalle 12.[35] Albumi ilmestyi ainakin Suomessa, Britanniassa ja Länsi-Saksassa sekä myös Yhdysvalloissa, jossa sen julkaisi Janus Records.[47]

Pian Milky Way Moses -albumin julkaisun jälkeen alkoi alkuperäisen Tasavallan Presidentin viimeinen Englannin-kiertue, jolla oli mukana myös Wigwam.[48] Pekka Pöyry ei ollut enää mukana vaan hänen tilalleen oli tullut kosketinsoittaja Esa Kotilainen,[22] joka jo aiemmin oli tuurannut Pöyryä muutamilla Suomen- ja Ruotsin-keikoilla.[48] Yhtye esiintyi myös toistamiseen BBC:n viikoittaisessa musiikkiohjelmassa Old Grey Whistle Test.[49] Yhtyettä hieman masensi se, ettei suosiossa tapahtunut havaittavaa edistystä. Esiintymisten yleisö oli tyytyväistä, mutta katsojia oli toisinaan hyvin vähän. Kiertueen jälkeen yhtye alkoi rakoilla ja jäsenet eivät kesän aikana juurikaan olleet toistensa kanssa tekemisissä. Uusia kappaleita yritettiin kuitenkin saada ohjelmistoon, mutta niidenkin kanssa oli erimielisyyksiä. Elokuussa 1974 alkanut Ruotsin-kiertue jäi alkuperäisen Tasavallan Presidentin viimeiseksi, minkä jälkeen sen toiminta päättyi.[48] Manageri Thomas Johansson oli vielä aikeissa järjestää Tasavallan Presidentin kiertueelle Yhdysvaltoihin, mutta yhtye ei enää ollut kiinnostunut.[50]

Tasavallan Presidentin hajoamisen jälkeen Jukka Tolonen ryhtyi panostamaan soolouraansa ja Pekka Pöyry, Esa Kotilainen ja Heikki Virtanen liittyivät hänen yhtyeeseensä.[48] Tolonen teki kansainvälisen uran arvostettuna jazzrock-kitaristina.[51] Vesa Aaltonen työskenteli vuoden ajan filmiyhtiössä, minkä jälkeen hän ryhtyi soittamaan Hectorin taustayhtyeessä. Hänen muita yhtyeitään olivat Made in Sweden ja Pekka Pohjola Group.[48] Sen sijaan Eero Raittinen joutui elämään viisi vuotta ilman töitä ja palkkaa.[52] Pekka Pöyry teki itsemurhan vuonna 1980.[53]

Comeback-kiertueita: 1983–2006[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Måns Groundstroem Kaivopuiston konsertissa kesällä 1983.

Tasavallan Presidentti koottiin uudelleen vuonna 1983 alkuperäiskokoonpanossaan, johon kuuluivat Jukka Tolonen, Frank Robson, Måns Groundstroem, Juhani Aaltonen ja Vesa Aaltonen. Tuolloin se esiintyi heinäkuussa ensin Tampereen ylioppilastalolla ja heti perään Helsingin Kaivopuistossa Helsinki-päivänä järjestetyssä suuressa ilmaiskonsertissa, jossa esiintyi muitakin yhtyeitä. Yhtye esiintyi kesällä 1983 myös Helsingin Tavastia-klubilla.[54][55]

Seuraavan kerran Tasavallan Presidentti koottiin kesällä 1990, jolloin se jälleen alkuperäisessä kokoonpanossaan esiintyi heinäkuussa Oulun Kuusrockissa Alice Cooperin lämmittely-yhtyeenä. Saman kesän toinen esiintyminen oli niin ikään heinäkuussa Chuck Berryn lämmittelijänä Tammisaaren Stallörsparkenissa järjestetyillä festivaaleilla.[54][55] Castle Communications julkaisi samana vuonna yhtyeen tuotannosta kokoelma-albumin Classics.[56] Vuonna 1993 Tasavallan Presidentti oli mukana Tavastialla järjestetyssä MS Audiotron 20 vuotta -konsertissa.[57]

Kesällä 1995 Tasavallan Presidentti pyydettiin Ruisrockin esiintyjäksi tapahtuman 25-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.[58] Tässä esiintymisessä olivat mukana kaikki yhtyeessä soittaneet yhä elossa olevat jäsenet: Juhani Aaltonen, Vesa Aaltonen, Frank Robson, Eero Raittinen, Måns Groundstroem, Heikki Virtanen ja Esa Kotilainen.[54]

Yhtye palasi alkuperäiskokoonpanossaan vuoden 1999 Jyväskylän kesä -tapahtumassa, minkä jälkeen yhtyeen manageriksi tuli Jukka Tolosen vanha koulukaveri Deniz Bedretdin. Yhtyeen kysyntä lisääntyi ja Tolonen ryhtyi jonkin verran kirjoittamaan uusia kappaleita. Yhtye alkoi aktiivisesti harjoitella Harri Merilahden omistamassa Studio Stadissa Helsingin Herttoniemessä.[59] Itsenäisyyspäivänä 2000 Tasavallan Presidentti esiintyi Helsingin jäähallissa järjestetyssä Popfinlandia-konsertissa. Mukana olivat molemmat laulusolistit, Frank Robson ja Eero Raittinen, ja yhtye esitti kappaleet ”Sisältäni portin löysin” ja ”Tell Me More”.[54] Vuonna 2001 ilmestyi livealbumi Still Struggling for Freedom, joka oli äänitetty joulukuussa 2000 Kanneltalossa ja toukokuussa 2001 Savoyssa. Albumin julkaisi Akbazar-yhtiö ja tuotti manageri Deniz Bedretdin.[60] Heikki Virtanen korvasi vuonna 2002 Måns Groundstroemin pysyvästi yhtyeen basistina tuurattuaan häntä jo sitä ennen marraskuun 2001 Tavastian-keikalla.[54] Talvella 2003 Tasavallan Presidentti teki kaksi yhteiskeikkaa Wigwamin kanssa.[61]

Tasavallan Presidentin viides ja viimeinen studioalbumi, Presence Recordsin julkaisema Six Complete, ilmestyi vuonna 2006. Sen kappaleet ovat Tolosen ja Frank Robsonin kirjoittamaa uutta materiaalia, ja lisäksi mukana on uusi versio Lambertland-albumilla julkaistusta kappaleesta ”Dance”.[62] Albumin materiaalia oli julkaistu jo joulukuussa 2005 internetissä ilmestyneellä EP-levyllä Six. Tasavallan Presidentti teki levyn myötä viimeisen kiertueensa vuonna 2006. Jukka Tolosella oli ongelmia huumeiden kanssa, ja Vesa Aaltosen mukaan esiintymisten onnistuminen riippui Tolosen mielentilasta. Huumeet tekivät Tolosen aggressiiviseksi ja hän sai raivonpuuskia lavalla. Kiertue päättyi joulukuussa Helsingin Tavastialle[54].[63] Seuraavana vuonna 2007 ilmestyi vielä Helsingin Savoyn ja Tampereen Klubin esiintymisistä koostettu DVD Six + Live!.[64]

Toiminnan päättymisen jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kitaristi Jukka Tolonen joutui toukokuussa 2008 vankilaan törkeästä pahoinpitelystä ja huumausainerikoksesta. Hän tuli vankilassa uskoon ja vapautui marraskuussa 2009. Hän ei pystynyt enää kunnolla soittamaan kitaraa nivelrikon vuoksi, mutta helmikuussa 2011 hän julkaisi virsilevyn Juudan leijona, jolla hän soittaa pianoa ja bassoa.[65][66]

Svart Records julkaisi vuonna 2016 livealbumin Pop-Liisa 1: Tasavallan Presidentti 1973, joka sisältää kappaleet ”Lennosta kii” ja ”Dance”.[67] Yhtye nousi Suomessa listoille ensimmäisen kerran sitten vuoden 1974, kun albumi nousi virallisen albumilistan sijalle 48.[68]

Tasavallan Presidentin perustamisesta tuli vuonna 2019 kuluneeksi 50 vuotta. Sen kunniaksi järjestettiin joulukuussa 2019 kaksi 50-vuotisjuhlakonserttia, ensin Helsingin Tavastialla ja sitten Tampereen Klubilla. Mukana yhtyeen jäsenistä olivat Vesa Aaltonen, Jukka Tolonen, Juhani Aaltonen, Eero Raittinen, Heikki Virtanen ja Esa Kotilainen. Erikoisvieraana oli Jukka Gustavson ja taustayhtyeenä Vesa Aaltonen Proge Band. Lisäksi Svart Records julkaisi marraskuussa livealbumin Live in Lambertland.[69] Kyseinen kesällä 1972 äänitetty albumi nousi Suomen virallisen albumilistan sijalle 36.[70]

Vesa Aaltonen kertoi maaliskuussa 2020, että Tasavallan Presidentti esiintyisi seuraavana kesänä Viapori Jazz -festivaalilla.[71] Festivaali kuitenkin peruttiin koronaviruspandemian vuoksi.[72] Tasavallan Presidentti esiintyi kuitenkin 21. elokuuta suoratoistona Helsingin Sanomien digitilaajille. Kokoonpanossa olivat mukana Vesa Aaltonen, Juhani Aaltonen, Esa Kotilainen ja bassoa soittanut Jukka Tolonen sekä Jukka Gustavson, Jere Haakana, Jari Heino, Juha Kuoppala ja Ilmari Rönkä. Konsertin järjesti Viapori Jazz yhteistyössä Helsingin juhlaviikonlopun kanssa.[54][73]

Suomessa ja Ruotsissa vuosina 1970–1971 äänitetty arkistolivealbumi Changing Times and Movements ilmestyi 9. huhtikuuta 2021. Samana päivänä julkaistiin myös yhtyeen esikoisalbumi ja Milky Way Moses uusina vinyyli- ja CD-painoksina.[74]

Svart Records julkaisee albumit The Lost 1971 Studio Session ja State Visit – Live in Sweden 13. tammikuuta 2023 vinyylinä ja CD:nä.[75]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tasavallan Presidentin ensimmäisen levy-yhtiön Love Recordsin Atte Blomin mukaan yhtye oli lähtökohdiltaan hyvin rhythm and blues- ja rock and roll -taustainen.[76] Yhtyeen varhaisten vuosien tyyliä on kutsuttu jazz-rockiksi.[16][77] Alkuperäinen tyyli yhdisteli popmelodioita bluesiin ja jazz-tyylisiin sooloihin, mikä oli suoraa jatkumoa Blues Sectionin musiikille. Jazz-vaikutteita sointiin silloin toi etenkin saksofoni-huilisti Juhani Aaltonen[12]. Måns Groundstroemin mukaan hänellä oli suuri vaikutus Tasavallan Presidentin varhaisen tyylin muotoutumiseen ja että saksofonistin ottaminen yhtyeeseen oli hänen ideansa. Musiikillinen lähtökohta oli melko samanlainen kuin Blues Sectionissa: haluttiin englantilainen laulaja ja rhythm and blues -vaikutteista musiikkia.[78] Tasavallan Presidentin tärkeitä vaikuttajia sen uran aikana olivat esimerkiksi Jethro Tull ja Frank Zappa.[79]

Ensimmäisellä albumilla Tasavallan Presidentti (1969) musiikin pohjana olivat blues-skaalan soittamisesta syntyneet Cream- ja Jimi Hendrix -vaikutteiset heavy- ja ”jytäkuviot”.[80] Kitaristi Jukka Tolosen soitossa on vaikutteita Eric Claptonilta ja muilta aikakauden esikuvilta.[81] Toinen albumi Tasavallan Presidentti (1971) on pitkälti esikoisalbumin kaltainen.[12] Kahden ensimmäisen albumin kappaleet ovat yleisen rockmusiikin tapaan helposti hahmottuvia ja useimmiten kestoltaan lyhyitä.[80]

Kolmannella albumilla Lambertland (1972) yhtyeen tyyli muuttui.[80] Musiikista tuli monimutkaisempaa,[81] jolloin yhtye siirtyi alkuperäisestä jazz-rockista entistä progressiivisempaan ilmaisuun.[16] Taitojen kehittyessä kuviot nopeutuivat ja skaaloja käytettiin laajemmin.[80] Jazz-vaikutteita toi Juhani Aaltosen korvaaja Pekka Pöyry,[82] mutta niistä huolimatta tyyli ei ollut suoranaista fuusiojazzia.[80] Kappaleet perustuivat kitaralle sopiviin sävellajeihin ja melodiat joko laululle tai saksofonille. Silloinen laulusolisti Eero Raittinen lauloi usein samaa ääntä kuin mitä Pekka Pöyry soitti saksofonillaan.[83] Tolosen ja Pöyryn improvisointien seurauksena Tasavallan Presidentin kappaleet saattoivat edetä rajattomasti ja kestää jopa 10–15 minuuttia.[24]

Progarchives-sivusto vertaa yhtyeen viimeistä albumia Colosseum-yhtyeen musiikkiin. Sivuston mukaan Tasavallan Presidenttiä hädin tuskin voi kutsua klassiseksi progressiivisen rockin yhtyeeksi, koska se esitti niin laajasti erilaista musiikkia, johon kuului jazz-vaikutteita, bluesia, folkia ja rockia.[84] Paluulevyllä Six Complete (2006) yhtyeen jazzrock-tyyli säilyi, mutta musiikki oli ytimekkäämpää kuin yhtyeen kaikkein progressiivisimmalla kaudella.[77]

Tasavallan Presidentti pyrki siihen, ettei se olisi tavanomainen yhtye, jossa olisi laulusolisti ja tätä säestävä orkesteri. Idea oli, että laulaja olisi yksi soitin muiden joukossa.[83] Vesa Aaltosen mukaan Tasavallan Presidentti oli aina ”livebändi”. Musiikista suuri osa oli improvisointia, mutta sitä ei koskaan voitu levyttää. Sen sijaan keikoilla 25-minuuttiset, spontaanit kappaleet onnistuivat hänen mukaansa hyvin.[71]

Tasavallan Presidenttiä verrataan usein musiikillisesti Wigwam-yhtyeeseen. Seppo Bruunin, Jukka Lindforsin, Santtu Luodon ja Markku Salon kirjoittaman Jee jee jee – Suomalaisen rockin historia -kirjan mukaan Tasavallan Presidentti oli tyylillisesti johdonmukaisempi. Frank Robsonin, Måns Groundstroemin ja Jukka Tolosen sävellystyylit olivat samankaltaisia, ja yhtyeen musiikissa oli soinnillisesti selväpiirteisempi jatkuvuus. Wigwamin Jukka Gustavson on sanonut: ”Ehkä Pressan kundit oli enemmän ammattimuusikoita. Me oltiin enemmän ystävyksiä.”[85] Saman kirjan mukaan Tasavallan Presidentin keskeisintä ja janotuinta antia oli Jukka Tolosen kitaransoitto. Yhtyeen vahvuus oli myös se, että riffit olivat suorasukaisia ja maanläheisiä, eikä yhtye ”eksynyt musiikinlajin tarjoaman itsetarkoituksellisen ja väkinäisen taiteellisuuden pohjamutaan liimailemaan tolkutonta mosaiikkia”.[80]

Suosio, arvostus ja merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tasavallan Presidentin vuosien 1969–1974 albumit olivat Suomessa progressiiviselle rockille suuntaa antaneita merkkiteoksia.[32] Musiikkitoimittaja Pekka Laine on kutsunut Tasavallan Presidenttiä suomalaisen jazz-rockin tärkeimmäksi yhtyeeksi.[81] Kriitikko Markku Tuulen mukaan Tasavallan Presidentti kuului ”maailman rockyhtyeiden ehdottomaan valioluokkaan”. Tuuli on kirjoittanut, että yhtyeen voima oli yksilöissä ja näiden ihanteellisessa yhdistymisessä levytystilanteessa. Vuonna 1983 ilmestyneessä Suomalaisen rockin tietosanakirja 2 -teoksessa lainataan Tuulen kirjoitusta, jonka mukaan albumit Lambertland ja Milky Way Moses lienevät parhaita suomalaisia popjazz-levyjä. Tuulen mukaan Jukka Tolosen kitaransoitto oli ilmiömäistä, ja Pekka Pöyryn piano- ja puhallinideat ”lomittuivat nätisti rikastamaan kokonaisuutta”. Basistit Måns Groundstroem ja Heikki Virtanen sekä rumpali Vesa Aaltonen muodostivat varman tukiryhmän, ja Eero Raittisen laulu sopi musiikkiin ”kuin tumppu tassuun”.[86]

Tasavallan Presidentti kilpaili 1970-luvun alussa Wigwam-yhtyeen kanssa Suomen merkittävimmän yhtyeen asemasta.[16] Nämä yhtyeet hallitsivat suomalaisten musiikkilehtien ”karvapäägallerioita” ennen Hurriganesin nousua maan suosituimmaksi yhtyeeksi.[49] Tasavallan Presidentin ja Wigwamin välinen kilpailu kuitenkin luotiin kuuntelijoiden puolelta, sillä yhtyeiden jäsenet olivat hyviä ystäviä keskenään.[71]

Tasavallan Presidentti pyrki lyömään läpi myös kansainvälisesti, mikä kuitenkin lopulta epäonnistui.[16] Tästä huolimatta se oli ensimmäinen kansainvälisesti tunnettu suomalainen progressiivisen rockin yhtye[87] ja ylipäätään ensimmäisiä pohjoismaisia kyseisen genren edustajia.[84] Yhtyeellä oli faneja aina Britanniaa myöten, jossa se nautti erityisesti muusikoiden suosiota.[88]

Yhtyeen esikoisalbumi Tasavallan Presidentti on mukana kirjan 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään suomenkielisessä painoksessa. Siinä Pekka Laine kirjoittaa, että se on Wigwamin Hard N’ Hornyn ohella vuoden 1969 toinen merkittävä suomalainen debyyttialbumi.[81]

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1969–1970[89]

1970–1972[89]

  • Frank Robson – laulu, kosketinsoittimet
  • Jukka Tolonen – kitara
  • Vesa Aaltonen – rummut
  • Måns Groundstroem – basso
  • Pekka Pöyry – saksofonit, huilu, kosketinsoittimet

1972[89]

  • Eero Raittinen – laulu
  • Jukka Tolonen – kitara
  • Vesa Aaltonen – rummut
  • Måns Groundstroem – basso
  • Pekka Pöyry – saksofonit, huilu, kosketinsoittimet

1973–1974[89]

  • Eero Raittinen – laulu
  • Jukka Tolonen – kitara
  • Vesa Aaltonen – rummut
  • Heikki Virtanen – basso
  • Pekka Pöyry – saksofonit, huilu, kosketinsoittimet

1974[89]

  • Eero Raittinen – laulu
  • Jukka Tolonen – kitara
  • Vesa Aaltonen – rummut
  • Heikki Virtanen – basso
  • Esa Kotilainen – kosketinsoittimet

1983[54]

  • Frank Robson – laulu, kosketinsoittimet
  • Jukka Tolonen – kitara
  • Vesa Aaltonen – rummut
  • Måns Groundstroem – basso
  • Juhani Aaltonen – saksofonit, huilu

1990[54]

  • Frank Robson – laulu, kosketinsoittimet
  • Jukka Tolonen – kitara
  • Vesa Aaltonen – rummut
  • Måns Groundstroem – basso
  • Juhani Aaltonen – saksofonit, huilu
  • Esa Kotilainen – kosketinsoittimet

1995[54]

  • Frank Robson – laulu, kosketinsoittimet
  • Eero Raittinen – laulu
  • Jukka Tolonen – kitara
  • Vesa Aaltonen – rummut
  • Måns Groundstroem – basso
  • Heikki Virtanen – basso
  • Juhani Aaltonen – saksofonit, huilu
  • Esa Kotilainen – kosketinsoittimet

1999–2002[54][90]

  • Frank Robson – laulu, kosketinsoittimet
  • Jukka Tolonen – kitara
  • Vesa Aaltonen – rummut
  • Måns Groundstroem – basso
  • Juhani Aaltonen – saksofonit, huilu

2002–2006[54]

  • Frank Robson – laulu, kosketinsoittimet
  • Jukka Tolonen – kitara
  • Vesa Aaltonen – rummut
  • Heikki Virtanen – basso
  • Juhani Aaltonen – saksofonit, huilu

2020[54][73]

  • Vesa Aaltonen – rummut
  • Juhani Aaltonen – saksofonit, huilu
  • Esa Kotilainen – kosketinsoittimet
  • Jukka Tolonen – basso

Aikajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[91]

Livealbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[91]

Kokoelma-albumi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet ja EP[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • ”Time Alone with You” / ”Obsolete Machine” (1969)
  • ”Solitary” / ”Deep Thinker” (1970)
  • ”Sisältäni portin löysin” / ”Selvä näkijä” (1972)
  • ”Drinking” / ”Tell Me More” (live 2001)
  • Tasavallan Presidentti Six: ”Blast from the Past” / ”Climb the Ladder” / ”The Maze” (2005)

[93]

Taustayhtyeenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aaltonen, Vesa & Lindström, Georg (toim.): Vesa Aaltonen: Tasavallan Presidentistä valtakunnan rumpaliksi. Helsinki: Svart, 2019. ISBN 978-952-68906-3-0.
  • Bruun, Seppo & Lindfors, Jukka & Luoto, Santtu & Salo, Markku: Jee jee jee – Suomalaisen rockin historia. Porvoo: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22503-7.
  • Lehtonen, Esko: Suomalaisen rockin tietosanakirja: Osa 2, M-Ö. Soundi-kirja. Tampere: Fanzine, 1983. ISBN 951-9287-08-6.
  • Meriläinen, Mikko: Wigwam. Nemo, 2018. ISBN 978-951-1-33329-6.
  • Rantanen, Miska: Love Records 1966–1979. Porvoo: Schildts & Söderströms, 2014. ISBN 978-951-52-3368-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Aaltonen 2019, s. 49–53.
  2. ↑ Lehtonen 1983, s. 585.
  3. ↑ a b c Aaltonen 2019, s. 55.
  4. ↑ a b Bruun & al. 1998, s. 160.
  5. ↑ The Tasavallan File. Melody Maker, 1974, nro 27.4.1974, s. 32. (englanniksi)
  6. ↑ a b Aaltonen 2019, s. 59.
  7. ↑ Aaltonen 2019, s. 76.
  8. ↑ Aaltonen 2019, s. 58.
  9. ↑ Lehtonen 1983, s. 585–586.
  10. ↑ Rantanen 2014, s. 41, 46.
  11. ↑ a b Aaltonen 2019, s. 60.
  12. ↑ a b c d e f g h i j k Lehtonen 1983, s. 586.
  13. ↑ a b Aaltonen 2019, s. 66.
  14. ↑ Lehtonen 1983, s. 566.
  15. ↑ Meriläinen 2018, s. 145.
  16. ↑ a b c d e Rantanen 2014, s. 228.
  17. ↑ Aaltonen 2019, s. 67.
  18. ↑ Rantanen 2014, s. 61.
  19. ↑ Aaltonen 2019, s. 69.
  20. ↑ Aaltonen 2019, s. 72.
  21. ↑ Aaltonen 2019, s. 75.
  22. ↑ a b c History Caught in the Net. Viitattu 7.1.2020. (englanniksi)
  23. ↑ Aaltonen 2019, s. 76–77.
  24. ↑ a b Aaltonen 2019, s. 77.
  25. ↑ a b c d e Lehtonen 1983, s. 587.
  26. ↑ Aaltonen 2019, s. 79.
  27. ↑ Aaltonen 2019, s. 84.
  28. ↑ Aaltonen 2019, s. 86.
  29. ↑ Aaltonen 2019, s. 86–90.
  30. ↑ Aaltonen 2019, s. 93.
  31. ↑ Meriläinen 2018, s. 166.
  32. ↑ a b Rantanen 2014, s. 62.
  33. ↑ Aaltonen 2019, s. 92.
  34. ↑ a b c d e f g h Lehtonen 1983, s. 588.
  35. ↑ a b Pennanen, Timo: Sisältää hitin, levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972, s. 281. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 978-951-1-21053-5.
  36. ↑ Aaltonen 2019, s. 65, 93.
  37. ↑ Aaltonen 2019, s. 93–103.
  38. ↑ Meriläinen 2018, s. 182.
  39. ↑ Aaltonen 2019, s. 102.
  40. ↑ Aaltonen 2019, s. 102–103.
  41. ↑ Meriläinen 2018, s. 215.
  42. ↑ Aaltonen 2019, s. 105–106.
  43. ↑ Aaltonen 2019, s. 107.
  44. ↑ Rantanen 2014, s. 78.
  45. ↑ Lehtonen 1983, s. 588–589.
  46. ↑ Aaltonen 2019, s. 110.
  47. ↑ Albums: Milky Way Moses Caught from the Net. Viitattu 7.1.2020. (englanniksi)
  48. ↑ a b c d e Lehtonen 1983, s. 589.
  49. ↑ a b Uusitorppa, Harri: Tasavallan Presidentti -yhtye juhlii 50-vuotista historiaansa – alkuperäisen rumpalin Vesa Aaltosen muistelmat kertovat kiinnostavasti bändin vaiheista Helsingin Sanomat. 1.12.2019. Viitattu 10.1.2020.
  50. ↑ Aaltonen 2019, s. 117.
  51. ↑ Lindfors, Jukka: Pressa Readingissa Ylen Elävä arkisto. 8.9.2006. Viitattu 13.1.2020.
  52. ↑ Elo, Mikko I.: Eero Raittinen kiersi DDR:ää kielletyn musiikin voimalla Satakunnan Kansa. 13.11.2016. Viitattu 8.1.2020. [vanhentunut linkki]
  53. ↑ Lindfors, Jukka: Pekka Pöyry soitti soolot suoraan sydämestä Ylen Elävä arkisto. 29.7.2013. Viitattu 8.1.2020.
  54. ↑ a b c d e f g h i j k l m Gigs Caught in the Net. Viitattu 7.1.2019. (englanniksi)
  55. ↑ a b Aaltonen 2019, s. 232.
  56. ↑ Albums: Classics (compilation) Caught in the Net. Viitattu 10.1.2019. (englanniksi)
  57. ↑ Palauta mieleesi mennyt keikka Tavastiaklubi.fi. Arkistoitu 25.9.2021. Viitattu 7.1.2020.
  58. ↑ Aaltonen 2019, s. 232–233.
  59. ↑ Aaltonen 2019, s. 234–235.
  60. ↑ Albums: Still Struggling For Freedom Caught in the Net. Viitattu 8.1.2020. (englanniksi)
  61. ↑ Meriläinen 2018, s. 469.
  62. ↑ Albums: Six Complete Caught in the Net. Viitattu 8.1.2020. (englanniksi)
  63. ↑ Aaltonen 2019, s. 237–238.
  64. ↑ Silas, Petri: Tasavallan Presidentti: Six Live! – dvd Soundi. Viitattu 10.1.2020.
  65. ↑ Uusitorppa, Harri: Jukka Tolonen löysi vankilassa virret ja raitistui Helsingin Sanomat. 7.1.2011. Viitattu 4.12.2019.
  66. ↑ Räihä, Kirsi: Jukka Tolonen löysi virret – ja uskon Seurakuntalainen. 21.10.2010. Arkistoitu 27.10.2010. Viitattu 25.8.2011.
  67. ↑ Albums: Pop-Liisa 1 Caught in the Net. Viitattu 9.1.2019.
  68. ↑ Levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla 1960–2018 Suomenlistalevyt.blogspot.fi. Timo Pennanen. Viitattu 9.1.2020.
  69. ↑ Siltanen, Vesa: Tasavallan Presidentti täyttää 50 vuotta – Asiaa juhlistetaan konserteilla ja ainutlaatuisella livealbumilla Soundi. 7.10.2019. Viitattu 13.10.2019.
  70. ↑ Tasavallan Presidentti - Live In Lambertland Ifpi.fi. Musiikkituottajat – IFPI Finland ry. Viitattu 9.1.2020.
  71. ↑ a b c Tiikkaja, Samuli: Suomalaisen progen legenda Vesa Aaltonen kieltäytyi 1970-luvulla soittamasta Abban kanssa – ”Eihän mennyt kuin kaksi vuotta, niin soitin Paula Koivuniemen levyllä!” Helsingin Sanomat. 3.3.2020. Viitattu 4.3.2020.
  72. ↑ Viapori Jazz siirtyy vuodella Viaporijazz.fi. 15. toukokuuta 2020. Arkistoitu 20.9.2020. Viitattu 17.5.2020.
  73. ↑ a b Tasavallan Presidentti - Helsinki Festival Helsinkifestival.fi. Arkistoitu 25.2.2021. Viitattu 30.5.2021.
  74. ↑ Siltanen, Vesa: Tasavallan Presidentiltä tulossa tuplalevyllinen harvinaista arkistomateriaalia – Tässä maistiaisena Kirkalle mennyt kappale Soundi.fi. 8.12.2020. Viitattu 19.5.2021.
  75. ↑ Kuusela, Niko: Svart Records julkaisee tammikuussa Tasavallan Presidentti -yhtyeen kadonneen studioäänitteen Kaaoszine.fi. 24.9.2022. Kaaos Digital Group Oy. Viitattu 25.9.2022.
  76. ↑ Niemi, Marko: Työtä, taistelua ja rockin rajatonta riemua Tiedonantaja. 25.5.2016. Viitattu 5.1.2019.
  77. ↑ a b Ronkanen, Pentti: Tasavallan Presidentti: SIX Complete SuomiJazz.com. 27.2.2006. Viitattu 15.1.2019.
  78. ↑ Meriläinen 2018, s. 97.
  79. ↑ Bruun & al. 1998, s. 162–163.
  80. ↑ a b c d e f Bruun & al. 1998, s. 165.
  81. ↑ a b c d Dimery, Robert: 1001 albumia, jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään, s. 182. Tasavallan Presidentti (1969) -albumista kirjoittaa Pekka Laine. WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36217-4.
  82. ↑ Bruun & al. 1998, s. 162.
  83. ↑ a b Aaltonen 2019, s. 103.
  84. ↑ a b Tasavallan Presidentti discography and reviews Progarchives.com. Viitattu 14.1.2019.
  85. ↑ Bruun & al. 1998, s. 163.
  86. ↑ Lehtonen 1983, s. 584–585.
  87. ↑ Tasavallan Presidentti Jukkatolonen.com. Arkistoitu 19.7.2011. Viitattu 22.8.2011.
  88. ↑ Lehtonen 1983, s. 584.
  89. ↑ a b c d e Tasavallan Presidentti Family Tree 1969-1974 Caught in the Net. Viitattu 10.1.2020. (englanniksi)
  90. ↑ Aaltonen 2019, s. 234.
  91. ↑ a b Discography Caught in the Net. Viitattu 15.1.2020. (englanniksi)
  92. ↑ Siltanen, Vesa: Tasavallan Presidentiltä tulossa tuplalevyllinen harvinaista arkistomateriaalia – Tässä maistiaisena Kirkalle mennyt kappale Soundi.fi. Viitattu 29.5.2021.
  93. ↑ Singles Caught in the Net. Viitattu 15.1.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tasavallan Presidentti
Vesa Aaltonen | Jukka Tolonen | Frank Robson | Juhani Aaltonen | Heikki Virtanen
Måns Groundstroem | Pekka Pöyry | Eero Raittinen | Esa Kotilainen
Studioalbumit

Tasavallan Presidentti | Magneettimiehen kuolema | Tasavallan Presidentti | Lambertland | Milky Way Moses | Six Complete

Livealbumit

Still Struggling for Freedom | Six + Live! | Pop-Liisa 1: Tasavallan Presidentti 1973 | Live in Lambertland

Kansainväliset
Kansalliset
Taiteenala
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tasavallan_Presidentti_(yhtye)&oldid=22346310”