Siirry sisältöön

Esa Kotilainen

Wikipediasta
Esa Kotilainen
Esa Kotilainen maaliskuussa 2011.
Esa Kotilainen maaliskuussa 2011.
Henkilötiedot
Koko nimi Esa Antero Kotilainen
Syntynyt4. huhtikuuta 1946
Kuusankoski
Kuollut6. marraskuuta 2023 (77 vuotta)
Kuusankoski
Ammatti muusikko, säveltäjä
Muusikko
Taiteilijanimi Goahtelaš
Merkittävät teokset Ajatuslapsi (1977)
Soittimet harmonikka ja kosketinsoitinView and modify data on Wikidata
Yhtyeet Uniset
Tasavallan Presidentti (1974, 1990, 1995, 2020) 
Jukka Tolonen Band
(1975–1977)
Sarcofagus
(1980–1982, 2007–2016) 
Karelia (1981–1986, 2005)
Áillohaččat (1982)
Instinct (1986)
Wigwam (2001–2006, 2018)
Crazy World (2005–2012)
Wigwam Experience
(2018–2022)
Aiheesta muualla
Löydä lisää muusikoitaMusiikin teemasivulta

Esa Antero Kotilainen (4. huhtikuuta 1946 Kuusankoski6. marraskuuta 2023 Kuusankoski[1][2]) oli suomalainen kosketinsoittaja. Hän soitti 1970-luvulla lyhyen aikaa Wigwam- ja Tasavallan Presidentti -yhtyeissä, sekä julkaisi oman sooloalbumin Ajatuslapsi vuonna 1977.[3] Kotilaiselle myönnettiin rytmimuusikoilla harvinainen director musices -arvonimi vuonna 2000.[4][1].

Kuusankoskella varttunut ja siellä jälleen vuodesta 1991 asunut[5] Kotilainen työskenteli armeijan jälkeen Karjalan lennostossa ja aloitti Kuopiossa lentokonemekaanikon opinnot, mutta musiikki vei pian mukaansa[4]. Hän oli aloittanut muusikon uransa soittamalla harmonikalla valsseja ja tangoja. Pianohaitarista hän siirtyi Hammond-urkuihin ja muihin kosketinsoittimiin ja liittyi 1960-luvun lopulla Tamara Lundin kiertueyhtyeeseen. Vuonna 1970 hän esiintyi Dannyn kesäshow-kiertueella ja sen jälkeen Kisun ja Kirkan yhtyeissä. Tämän jälkeen Kotilainen siirtyi soittamaan erityisesti progressiivisen rockin yhtyeissä kuten Piirpauke, Tasavallan Presidentti ja Wigwam.[6] Hän oli myös mukana Hectorin ja Jukka Tolosen albumeilla. Hän hankki Suomen ensimmäisen Minimoog-syntetisoijan vuonna 1973, ja tuli erityisesti tunnetuksi sen soittajana. Hän käytti sitä moniin tyylilajeihin, iskelmään, diskoon, rockiin, jazziin, mainoksiin ja elokuviin.[7] Hänellä oli myös yksi Suomen harvoista Mellotron -kosketinsoittimista. Muita Kotilaisen yhtyeitä olivat 1970-luvulla Neum,[8] ja Dimensio[9] sekä 1980-luvun taitteessa uudelleen koottu Karelia[4].

1980- ja 1990-luvuilla kosketinsoittaja Kotilainen soitti muun muassa Remu Aaltosen, Ballsin, J. Karjalaisen, Neumannin ja Pelle Miljoonan albumeilla. Hän oli mukana yhden albumin 1986 julkaisseessa Halleyn planeetta -kokoonpanossa.[10]

Samaten hän soitti Suomen Kansallisoopperassa ja Savonlinnan Oopperajuhlilla. Lillehammerin talviolympialaisten avajaisissa vuonna 1994 hän esiintyi yhdessä Nils-Aslak Valkeapään ja Paroni Paakkunaisen kanssa. Vuonna 2007 Kotilainen soitti Mellotronia eräällä Hectorin jäähyväiskiertueista nimeltään ”Näkemiin – kuulemiin”.[11]

Soololevyillään Kotilainen soitti myös hanuria. Albumi Turpeisen baari (2003) sisältää musiikkia televisiosarjoihin Vain muutaman huijarin tähden, Peräkamaripojat ja Mooseksen perintö.[12]

Vuosina 2001–2006 ja 2018 Kotilainen soitti koskettimia uudelleen aktivoituneessa Wigwamissa. Hänelle myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 2011.[13]

Flu-Bandin kanssa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nils-Aslak Valkeapään kanssa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nils-Aslak Valkeapää, Johan Anders Baer, Seppo Paakkunainen & Esa Kotilainen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 Suomalaisen musiikin edelläkävijä Esa Kotilainen on kuollut Helsingin Sanomat. 7.10.2023. Viitattu 7.11.2023.
  2. Joonas Heinonen: Juuri nyt | Kouvolalainen muusikko Esa Kotilainen on kuollut Kouvolan Sanomat. 7.11.2023. Viitattu 7.11.2023.
  3. Esa Kotilainen Discography at Discogs Discogs.com. Viitattu 24.7.2013. (englanniksi)
  4. 1 2 3 Saarela, Tommi: Esa Kotilainen – ääntä kohti! Riffi. 2/2017. Viitattu 1.3.2021.
  5. Salin, Elina: Wigwamin Esa Kotilainen kehuu Kuusankoskea Suomen ambient-musiikin kehdoksi — Avaruus-rock säveltäjän uutuuslevyltä Tellus soi torstaina Kuusankosken kirkossa Kouvolan Sanomat. 6.11.2019. Viitattu 1.3.2021.
  6. Titus Hjelm: Esa Kotilainen 1946–2023 Helsingin Sanomat. 20.12.2023 2:00. Viitattu 6.1.2024.
  7. Harri Uusitorppa: Suomalaisen konemusiikin ensi kokeilut eivät kiinnostaneet ketään. Helsingin Sanomat, 24.10.2019, s. B 4. Helsinki: Sanoma Oyj. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 24.10.2019.
  8. Karvonen, Lauri: Laitteet vai musiikki? Neum-yhtye Tavastia-klubilla. Helsingin Sanomat, 20.10.1979, s. 21. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 1.3.2021.
  9. Alaston kriitikko: Julkaistua 334: Turhan koneen todistusvoima – Taiteilijaryhmä Dimension 40 vuotta humanismia ja tekniikkaa Alaston kriitikko. perjantai 14. syyskuuta 2012. Viitattu 18.1.2022.
  10. Records with Involvement by Esa Kotilainen www.wigwam.fi. Viitattu 18.1.2022.
  11. Mellotron – sähkömekaaninen sampleri | Riffi riffi.fi. Viitattu 18.1.2022.
  12. KOTILAINEN, Esa: Turpeisen baari Digelius Music Online Shop. Arkistoitu 18.1.2022. Viitattu 18.1.2022.
  13. Meriläinen, Mikko: ”Jälkisanat vuoden 2018 painokseen”, Wigwam, s. 479. Helsinki: Otava, 2018. ISBN 978-951-1-33895-6 suomi
  14. Esa Kotilainen -> discography -> album Spotify. Viitattu 17.10.2023.
  15. http://www.discogs.com/Flu-Band-Fly/release/1106645

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]