Pekka Pohjola
| Pekka Pohjola | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. tammikuuta 1952 Helsinki |
| Kuollut | 27. marraskuuta 2008 (56 vuotta) Espoo |
| Ammatti | säveltäjä, muusikko |
| Muusikko | |
| Aktiivisena | 1970–2008 |
| Tyylilajit | progressiivinen rock, pop, jazz, fuusiojazz, rock, taidemusiikki |
| Soittimet | bassokitara, viulu, piano |
| Yhtyeet | Wigwam, Jukka Tolonen Band, Made in Sweden, The Group, Pekka Pohjola Group, Kalevala, Mike Oldfield orchestra, Jussi & The Boys, ABC, (Tuppu) Orrenmaa Band |
| Levy-yhtiöt | Love Records, Finnlevy, RockAdillo, Flamingo Music |
| Aiheesta muualla | |
| www.rockadillo.fi/pekkapohjola | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Jussi Pekka Pohjola (13. tammikuuta 1952 Helsinki – 27. marraskuuta 2008[1] Espoo[2]) oli suomalainen säveltäjä ja basisti.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pohjola kuului tunnettuun Pohjoloiden musiikkisukuun. Hänen isänsä oli kuoronjohtaja ja sellisti Ensti Pohjola ja setänsä kuoromies ja musiikkipedagogi Erkki Pohjola, toinen setänsä viulisti ja kapellimestari Paavo Pohjola, veljensä viulisti Jukka Pohjola ja tätinsä pianisti Liisa Pohjola. Hänen kolmesta pojastaan Verneri Pohjola on trumpetisti ja Ilmari Pohjola pasunisti. Kapellimestari Sakari Oramo, sellisti Matti Pohjola ja säveltäjä Seppo Pohjola ovat hänen serkkujaan.
Pekka Pohjola opiskeli Sibelius-Akatemiassa klassista pianon- ja viulunsoittoa. Hän teki päätöksen rockmuusikoksi siirtymisestä osallistuttuaan vuonna 1972 Kuopion viulukilpailuun. Hän sovelsi klassisen musiikin opintojaan myöhemmin muun muassa säveltämällä kaksi sinfoniaa ja laajoja orkesteriteoksia sekä mm. konserton harmonikalle ja kamariorkesterille.
Pohjola nousi maineeseen 1970-luvun alussa Wigwam-yhtyeen basistina. Pohjola teki myös useita fuusiojazz-tyylisiä, hieman fantasiahenkisiä soololevyjä, kuten Pihkasilmä kaarnakorva, Harakka Bialoipokku ja Keesojen lehto. Nämä albumit ovat maailmanlaajuisesti arvostettuja. Soolouransa lisäksi Pohjola soitti 1970-luvulla mm. Jukka Tolosen yhtyeessä, Made in Swedenissä ja Mike Oldfieldin Euroopan kiertueella. Oldfield myös tuotti Keesojen lehto -albumin ja soitti sillä useita instrumentteja. 2000-luvulla Pohjola konsertoi yhdessä XL:n ja poikiensa Verneri ja Ilmari Pohjolan kanssa. Vuonna 1977 perustettu Pekka Pohjola Group konsertoi vuoteen 2002 ja oli yksi suomalaisen fuusiojazzin tärkeimmistä tekijöistä.
Eräs sivujuonne Pohjolan uralla oli kiinnitys Lapinlahden Lintujen kokoonpanoon.[3] Pohjola soitti ja tuotti yhdessä Lido Salosen kanssa kuusi Hanna Ekolan albumia, joista viimeiseksi jäi Ekolan 2009 keväällä ilmestynyt levy Helmi. Pohjolan viimeiseksi studiosessioksi jäi Ekolan Helmi-albumin raita ”Kaipaus”, jossa Pohjola soitti bassoa. Hän kuoli marraskuussa 2008 epilepsiakohtaukseen kotonaan Espoon Matinkylässä.[4][2] Pohjola on haudattu Kappelin hautausmaalle Espooseen.[5]
Kriitikko Jukka Haurun mukaan Pohjolan "musiikin tunnistaa jykevistä bassolinjoista, jotka nousevat ja laskevat suomalaisen tasaisesti kuin vuodenajat. Muita pohjolamaisuuden määreitä ovat harmonisuus, tasarytmisyys, kurinalaisuus, sarjakuvamaisuus, toisto, yksinkertaisuus, jopa naiivius – kaikki kirosanoja mutkikkaalle änkyrämodernismille".[1]
Pohjola sai vuoden 2004 Suomen Jazzliiton Yrjö-palkinnon[6].
Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Soololevyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pihkasilmä kaarnakorva (1972)
- Harakka Bialoipokku (1974, julkaistu nimellä B the Magpie Isossa-Britanniassa ja nimellä Skatan Ruotsissa)
- Keesojen lehto (1977, julkaistu nimellä Mathematician's Air Display Isossa-Britanniassa ja nimellä Skuggornas tjuvstart Ruotsissa)
- Visitation (1979)
- Kätkävaaran lohikäärme (1980)
- Urban Tango (1982)
- Jokamies (1983, julkaistu nimellä Everyman USA:ssa ja Saksassa alkuvuodesta 1984)
- Space Waltz (1985)
- Flight of the Angel (1986)
- Yesterday's Games (1986, Espoo Big Bandin kanssa)
- Sinfonia no. 1 (1990)
- Changing Waters (1992)
- Live in Japan (1995)
- Heavy Jazz – Live in Helsinki and Tokyo (1995)
- Pewit (1997)
- Views (2001)
Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- New Impressionist (1987)
Muita merkittäviä levytyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Wigwam: Tombstone Valentine (1970)
- Wigwam: Fairyport (1971)
- Wigwam: Being (1974)
- Wigwam: Live Music from the Twilight Zone (1975)
- Unisono: Unisono (1975)
- Made in Sweden: Where Do We Begin (1976)
- The Group: The Group (1978)
- Mike Oldfield: Exposed (1979) (Em. konserttikiertueelta)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Pekka Pohjola on kuollut Helsingin Sanomat. 27.11.2008. Arkistoitu 11.8.2011. Viitattu 27.11.2008.
- ↑ a b Pekka Pohjola 1952 – 2008 musiikintekijat.fi. 21.10.2013. Viitattu 4.11.2021.
- ↑ Lapinlahden linnuista... Jan Noponen. Arkistoitu 30.5.2009. Viitattu 8.12.2008.
- ↑ Hirvasnoro, Tarja: Trumpetisti Verneri Pohjolan suhde alkoholisti-isään jäi etäiseksi: "Suren, ettei poikani ehtinyt tavata ukkiaan" Kodin kuvalehti. 5.10.2017. Viitattu 25.2.2018.
- ↑ Jussi Pekka Pohjola 1952-2008 Hautahaku. Arkistoitu 8.3.2023. Viitattu 20.5.2023.
- ↑ Kotimaan toiminta: Valtakunnalliset Jazzpäivät ja Yrjö-palkinto Jazz Finland. Jazzliitto. Viitattu 30.7.2018.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nevalainen, Petri: Pekka Pohjola: Bassokenraali. Helsinki: Jalava, 2003. ISBN 951-88-7290-2. (suomeksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pekka Pohjolan muistokirjoitus Helsingin Sanomissa.
- http://www.rockadillo.fi/pekkapohjola/ (Arkistoitu – Internet Archive)
- Pekka Pohjola Meteli.net-sivustolla.
- Muistoja Pohjolasta eli kirjallisuutta, viulu ja valintoja. (Arkistoitu – Internet Archive) Selvis 2/2000.
- http://www.mousesupport.com/jjazz/musiikki/Pekka_Pohjola.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- Bassokenraali Pekka Pohjola. YLE Elävä arkisto.
- Pohjola, Pekka hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| ||||||||||||||||||
