Siirry sisältöön

Pertti Neumann

Wikipediasta
Tämä artikkeli käsittelee muusikko Pertti Neumannia. Katso täsmennyssivu Pertti Nieminen.
Pertti Neumann
Neumann vuonna 2019
Neumann vuonna 2019
Henkilötiedot
Syntynyt11. lokakuuta 1959 (ikä 66)
Ammatti muusikko, lauluntekijä, säveltäjä, tuotantopäällikkö, yrittäjä, merimies
Muusikko
Taiteilijanimi Neumann
Aktiivisena 1981–
Yhtyeet Dingo (1982–)
MAC (1981)
S.E.X. (1987)
Neumann Band (1988–1989)
DNA
Sir 59
Bwana
Aiheesta muualla
Löydä lisää muusikoitaMusiikin teemasivulta

Pertti Olavi ”Nipa” Neumann (ent. Nieminen[1]; s. 11. lokakuuta 1959 Pori[1]) on suomalainen muusikko. Parhaiten hänet tunnetaan Dingo-yhtyeen laulajana ja lauluntekijänä. Dingon lisäksi Neumann on vaikuttanut myös muissa yhtyeissä sekä esiintynyt sooloartistina. Persoonallisen lauluäänensä lisäksi hän tuli 1980-luvulla tunnetuksi värikkäästä pukeutumistyylistään.

Musiikkiuran lisäksi Neumann on työskennellyt muun muassa merimiehenä, mainosalalla ja yrittäjänä. Hän asuu nykyään Helsingissä[2][3].

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neumann syntyi Porissa 11. lokakuuta 1959. Hänen lapsuudenkotinsa sijaitsi Porin 6. kaupunginosassa. Neumannin molemmat vanhemmat työskentelivät postivirkailijoina. Vanhempien lisäksi perheeseen kuuluivat isoveli ja pikkusisko.[1]

Neumannin vanhemmat erosivat hänen ollessaan 12-vuotias. Eron jälkeen perhe muutti Pormestarinluotoon, jolla oli siihen aikaan maine väkivaltaisena kaupunginosana.[4][5]

Koulumenestystään Neumann on kuvaillut heikoksi. Hän pääsi oppikouluun kansakoulun neljänneltä luokalta. Neumann on myöhemmin muistellut menestyneensä koulussa hyvin oppikoulun toiselle luokalle asti, jonka jälkeen häntä alkoivat kiinnostaa ”muut asiat” kuten musiikki.[6]

Neumann erosi koulusta 15-vuotiaana ja pestautui Tervi-nimiselle öljytankkerille jungmanniksi.[7][8] Hän toimi merimiehenä siihen asti kunnes lähti 17-vuotiaana suorittamaan varusmiespalvelusta miinalaiva Keihässalmelle.[9] Varusmiespalveluksen jälkeen Neumann työskenteli muun muassa tiskaajana, postinkantajana ja siivoojana ja pestautui lopulta Sandviken-nimiselle laivalle, joka kuljetti pääasiassa paperia Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan.[10] Kahdeksan kuukautta kestäneen purjehduksen jälkeen Neumann palasi Suomeen ja osti säästämillään rahoilla mikrofonin ja lauluvahvistimet.[11]

Neumann palasi merille joksikin aikaa 1990-luvun alussa kyllästyttyään tilapäisesti musiikkiuraan.[12]

1980-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neumann vaikutti 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa useissa porilaisissa kokoonpanoissa, joita olivat muun muassa DNA[13], Sir 59 ja Bwana. Yhtyeet olivat lyhytikäisiä ja niissä oli osittain samoja soittajia.[14] Vuonna 1981 Neumann liittyi MAC-yhtyeeseen, josta tuli myös Neumannin ensimmäinen levyttänyt yhtye.

Samoihin aikoihin hänen taiteilijanimekseen vakiintui Neumann. Nimen keksi MAC-yhtyeessä soittanut Pepe Laaksonen. Ennen Neumann-nimen vakiintumista hänet tunnettiin Porissa myös lempinimellä ”Sting”.[15] MAC hajosi vuonna 1982 kahden singlejulkaisun jälkeen.[16] Yhtyeen hajoamisen jälkeen Neumann työskenteli lyhyen aikaa mainosalalla.[17]

Dingo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Dingo (yhtye)
Neumann Kaivopuiston konsertissa kesällä 1984.

MACin jälkeen Neumann perusti uuden yhtyeen. Aluksi yhtye nimettiin Sous-Pierreksi, josta se lyheni Sohoksi. Lopulta yhtyeen nimeksi vakiintui Dingo.[18] Dingo teki läpimurtonsa vuonna 1984 ja siitä tuli nopeasti yksi kaikkien aikojen suosituimmista suomalaisista yhtyeistä. Dingo aiheutti Suomessa myös ennennäkemättömän teinihysterian.[19][20]

Dingon nopeasti noussut suosio ja teinihysteria johtivat siihen, että yhtyeen jäsenillä ei ollut enää yksityiselämää. Innokkaimmat fanit myös leiriytyivät Dingon jäsenten asuntojen lähelle nimikirjoituksen toivossa. Poriin tehtiin myös järjestettyjä matkoja, joihin sisältyi Dingon jäsenten asuinpaikkojen esittely.[21]

Yhtyeen jäsenet alkoivat turhautua suursuosion aiheuttamiin lieveilmiöihin ja esimerkiksi haastattelujen määrää rajoitettiin.[22] Turvallisuussyistä myöskään lehtien kuvaajia ei päästetty enää lavalle tai yhtyeen takahuoneisiin. Dingo rajoitti myös nimikirjoitustilaisuuksien järjestämistä, eikä jäänyt jakamaan nimikirjoituksia faneille konserttien jälkeen.[23] Tiedostusvälineissä tiukentuneet linjaukset tulkittiin ylimielisyydeksi ja lehtien kirjoittelu Dingosta muuttui arvostelevaan suuntaan.[24][25]

Dingon suosio kääntyi vuoden 1986 aikana laskuun ja yhtyeen kolmatta albumia Pyhää klaania arvosteltiin epäonnistuneeksi. Neumannilla ja muilla yhtyeen jäsenillä alkoi olla kasvavissa määrin keskinäisiä ristiriitoja.[26] Dingon keulakuvana ja pääasiallisena lauluntekijänä Neumann tienasi muita Dingon jäseniä enemmän, ja leveilevä rahankäyttö ärsytti muita. Neumannin kerrotaan sanoneen myös muille jäsenille, ettei Dingoa olisi ilman häntä.[27] Pahimmat riidat Neumannilla oli kosketinsoittaja Pete Nuotion kanssa. Pyhä klaani -albumin äänitysten aikaan Neumann ja Nuotio kävivät äänittämässä osuutensa eri aikoihin, sillä he eivät suostuneet olemaan äänitysstudiossa samaan aikaan.[28]

Laskevan suosion ja sisäisten ristiriitojen lisäksi Dingoa varjostivat kasvavat taloushuolet. Yhtyeen taustalle perustettu osakeyhtiö ajautui ongelmiin ja lopulta konkurssiin.[29] Ongelmat johtivat lopulta myös yhtyeen hajoamiseen. Neumann ilmoitti 4. lokakuuta 1986 Nivalan Tuiskulassa järjestetyn konsertin aikana esiintymisen jäävän yhtyeen viimeiseksi.[30] Hajoamisesta kerrottiin tiedotusvälineille 7. lokakuuta 1986 järjestetyssä tiedotustilaisuudessa. Samalla kaikki yhtyeen sovitut esiintymiset peruttiin.[31]

Dingon jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dingon hajoamisen jälkeen Neumann aloitti soolouransa. Hieman ennen Dingon hajoamista julkaistiin sooloabumi Albion. Albumin suurimmaksi hitiksi nousi ”Naiselleni”, joka oli suomenkielinen versio Moody Blues -yhtyeen kappaleesta ”For My Lady”.[32] Tyyliltään albumin musiikki poikkesi merkittävästi Dingosta, ja albumilla on runsaasti vaikutteita esimerkiksi folkmusiikista.[32] Albumilla Neumannin taustayhtyeenä toimii irlantilaista kansanmusiikkia soittava Korkkijalka-yhtye.[33] Kyseessä on edelleen ainoa Neumannin soololevy, joka on ylittänyt kultalevyrajan. Muusikon uran lisäksi Neumann toimi 1980-luvun lopulla lyhyen aikaa autokauppiaana ja Pomarfinin kenkäsuunnittelijana.[34]

Neumannin ensimmäinen julkaisu sooloartistina oli kesällä 1985 julkaistu hyväntekeväisyyssingle ”Mennään hiljaa markkinoille”.[35]

Vuonna 1987 Neumann perusti S.E.X.-nimisen yhtyeen. Yhtyeen ura jäi lyhytaikaiseksi ja se ehti hajota ennen samanniminen albumin julkaisua.[36] Albumin myyntimäärät jäivät vaatimattomiksi verrattuna Dingon aikaisiin myyntimääriin.[30]

Vuoden 1988 alussa Neumann perusti uuden yhtyeen, jonka nimeksi tuli Neumann & Albion Rockers. Pian nimi lyheni muotoon Neumann Band ja sittemmin Neumann. Vuonna 1989 julkaistiin albumi Kotiinpaluu.[37] Neumannin ympärille koottu yhtye hajosi ennen albumin julkaisua, joten se päätettiin julkaista Neumannin soololevynä.[38]

1990-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neumann työskenteli vuosina 1990-1992 EMI:n tuotantopäällikkönä. Hän teki yhteistyötä esimerkiksi Neljän Ruusun ja Topi Sorsakoski & Agentsin kanssa. Vaikka Neumann pitikin tuotantopäällikkönä työskentelystä, hän alkoi kiinnostua oman musiikkiuransa jatkamisesta. Vuonna 1992 hän julkaisi uuden sooloalbumin Tähti ja meripoika sekä samannimisen omaelämäkertakirjan.[39]

Dingo perustettiin uudelleen vuonna 1993. Yhtye julkaisi paluusinglen ”Perjantai”, joka nousi nopeasti hitiksi. Vuonna 1994 julkaistiin uusi studioalbumi Via Finlandia, jonka myyntimäärät jäivät vaatimattomaksi verrattuna yhtyeen aiempiin levyihin. Kesän 1994 konserttien jälkeen yhtye jäi tauolle.[40][41]

Dingon lyhyeksi jääneen paluun jälkeen Neumann jatkoi esiintymistä sooloartistina ja teki duo-konsertteja muun muassa Iku Tukiaisen kanssa.[42]. Vuonna 1996 julkaistiin uusi sooloalbumi Nimeni on Neumann.

Lokakuussa 1998 Dingo esiintyi Hartwall-areenalla tunnetuimmassa kokoonpanossaan konsertissa ensimmäistä kertaa 12 vuoteen. Esiintyminen oli osa Finlandia Trophy -taitoluistelukilpailua.[43] Yhtye jatkoi esiintymisiä tunnetuimmassa kokoonpanossaan aina vuoteen 2002 asti.

2000-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neumann esiintymässä vuonna 2008.

Dingo jäi vuoden 2002 alussa tauolle riitaisissa merkeissä. Yhtyeen jäsenet Pete Nuotio ja Juha Seittonen erosivat yhtyeestä muun muassa sen vuoksi, ettei Dingo ollut onnistunut saamaan aikaan uutta musiikkia yrityksistä huolimatta.[44] Neumann kertoi haastattelussa Dingon jatkavan miehistönvaihdoksista huolimatta.[45]

Dingon tauon aikana Neumann jatkoi esiintymistä sooloartistina sekä teki duo-keikkoja Dingon entisen basistin Jarkko Even kanssa. Vuonna 2002 Neumann perusti Porin keskustassa sijainneen ”Western Rock Store" -liikkeen, joka myi intiaanivaatteita.[46] Vuonna 2004 Neumann myi yrityksen toiselle omistajalle.[47] Vuoden 2002 lopulla Dingo esiintyi Tallinnassa järjestetyssä konsertissa erikoiskokoonpanossa. Yhtyeen tunnetuimman kokoonpanon muut jäsenet eivät suostuneet lähtemään konserttiin, joten Neumann kokosi ympärilleen studiomuusikoista kootun kokoonpanon.[48] Dingon entiset jäsenet loukkaantuivat päätöksestä.[49] Neumann korosti omistavansa Dingon tavaramerkin ja voivansa perustaa yhtyeen uudelleen.[50] Erimielisyydet rikkoivat Neumannin ja Dingon muiden jäsenten välit vuosikausiksi eivätkä he olleet pitkiin aikoihin tekemisissä keskenään.[51]

Vuonna 2004 Neumann aloitti esiintymiset uudistuneen Dingo-kokoonpanon kanssa. Neumannin lisäksi yhtyeeseen kuuluivat Dingon alkuperäinen basisti Jarkko Eve sekä kolme uutta muusikkoa.[52][53] Yhtye julkaisi vuonna 2005 uuden albumin Purppuraa.[54]

2000-luvulla Dingon kokoonpanot vaihtuivat tiheään tahtiin. Vuonna 2008 Jarkko Eve erosi Dingosta, minkä jälkeen Neumann jäi yhtyeen ainoaksi alkuperäiseksi jäseneksi.[55] Dingo julkaisi vuonna 2008 uuden albumin Humisevan harjun paluu.[56]

2010-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2010-luvun alkupuolella Neumann jatkoi esiintymisiä vaihtelevien kokoonpanojen kanssa Dingo-nimellä. Dingon ohella hän esiintyi sooloartistina.[57]

Syksyllä 2012 Neumann oli mukana Nelosella esitetyssä Vain elämää -sarjan ensimmäisellä tuotantokaudella, jossa seitsemän suomalaista artistia esitti toistensa kappaleita. Maaliskuussa 2013 julkaistiin Neumannin uusi sooloalbumi Oma Waterloo, joka oli alun perin tarkoitus julkaista Dingon nimellä.[58]

Dingo palasi jälleen tunnetuimpaan kokoonpanoonsa vuoden 2017 alussa.[59] Paluu jäi lyhytkestoiseksi, sillä kesän ja syksyn konserttien jälkeen Pete Nuotio ja Juha Seittonen erosivat jälleen yhtyeestä. Dingo jatkoi esiintymistä osittain uudistetulla kokoonpanolla.[60] Vuoden 2017 syksyllä ilmestyi Salla Nazarenkon kirjoittama ja Into Kustannuksen kustantama Neumannin elämäkerrallinen haastattelu Dingo-kipparin lokikirja.

Neumannin syntymästä tuli vuonna 2019 kuluneeksi tasan 60 vuotta. Juhlan kunniaksi julkaistiin uusi kokoelmalevy Greatest Hits: 60th Anniversary, joka sisälsi kaksi uutta kappaletta.

2020-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2020-luvulla Neumann on jatkanut esiintymistä Dingon kanssa ja sooloartistina.[61]

Vuonna 2024 sai ensi-iltansa Neumannista ja Dingo-yhtyeen alkuvaiheista kertova Levoton Tuhkimo -elokuva.[62] Elokuva on osittain fiktiivinen.[63]

Taiteilijakuva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laulaja ja lauluntekijä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neumannia on usein luonnehdittu suomalaiseksi rock-legendaksi.[64][65] Neumannin lauluääni on jakanut aina voimakkaasti mielipiteitä. Hän on itse sanonut olevansa ensisijaisesti lauluntekijä eikä laulaja.[66]

Lauluntekijänä Neumannia on pidetty spontaanina. Suuri osa hänen tunnetuimmista hiteistään on syntynyt varsin nopeassa aikataulussa. Kertomansa mukaan hän ei käytä yhden kappaleen tekemiseen viikkoa enempää aikaa. Neumann on kertonut tekevänsä kappaleiden sävellyksen ja sanoituksen aina samanaikaisesti.[67] Musiikillisina esikuvinaan Neumann pitää etenkin The Sweetia ja Marc Bolania.[68]

Neumann on tehnyt kappaleita muille artisteille äärimmäisen harvoin yksittäisiä tapauksia lukuun ottamatta. Neumann sävelsi esimerkiksi Johnny Lee Michaelsin kappaleen, jolla hän osallistui Euroviisujen Suomen-karsintoihin vuonna 1987. Neumann on tehnyt yksittäisiä kappaleita myös Pave Maijaselle ja Aika-yhtyeelle.[69]

Myöhemmällä iällään Neumann on kertonut kärsineensä niin sanotusta tyhjän paperin kammosta. Uusia sävellyksiä ja sanoituksia ei ole syntynyt enää samalla tavalla kuin nuorempana.[70] Neumann ei ole enää 1980-luvun jälkeen onnistunut tekemään samanlaisia hittejä kuin nuorempana, mikä on luonut hänelle myös paineita.[57][71] Neumannin mukaan hänellä ei koskaan ole ollut myöskään tapana tehdä kappaleita valmiiksi pöytälaatikkoon, vaan kappaleet ovat syntyneet aina tilanteiden mukaan. Hänen myöhemmillä levyillään on kuitenkin julkaistu myös sellaisia kappaleita, joiden sävel tai sanoitus on alun perin tehty jo ennen Dingon aikoja.[70]

Musiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neumannin Dingon kanssa levyttämä musiikki määritellään usein suomirockiksi ja poprockiksi. Usein Dingon yhteydessä puhutaan myös termistä porirock sen alkuperäisen kotikaupungin mukaan.[72] Kahdella ensimmäisellä levyllään Nimeni on Dingo (1984) ja Kerjäläisten valtakunta (1985) yhtye yhdisti tuolloin suosiossa ollutta uusromanttista tyyliä perinteiseen suomirockiin.[72][73] Kosketinsoittimet olivat keskeisessä roolissa Dingon kappaleissa, mikä oli poikkeuksellista tuon ajan suomalaisissa rock-yhtyeissä.[74] Myöhemmillä Dingon levytyksillä on otettu vaikutteita myös country- ja folkmusiikista.[74]

Ensimmäisellä sooloalbumillaan Albion Neumann oli ottanut runsaasti vaikutteita irlantilaisesta kansanmusiikista.[75] Vuonna 1987 julkaistulla S.E.X.-yhtyeen albumilla Neumannin musiikki on muuttunut entistä enemmän perinteisemmän rockin suuntaan.[76] Neumann jatkoi raskaamman rockin linjalla myös vuonna perustetun Neumann & Albion Rockers -yhtyeen kanssa. Vuoden 1989 Kotiinpaluu-albumilla on jälleen otettu runsaasti vaikutteita irlantilaisesta kansanmusiikista. Mukana on myös raskaampia kappaleita.[37]

Neumannin myöhemmässä tuotannossa on otettu vaikutteita myös iskelmämusiikista. Hänen ja Dingon myöhempää tuotantoa on kutsuttu myös ”iskelmärockiksi”.[77][78] Vuonna 2013 julkaistulla Oma Waterloo-albumilla on otettu vaikutteita myös konemusiikista.

Henkilökuva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neumannin läheiset sukulaiset ovat luonnehtineet häntä herkäksi, sympaattiseksi, rakastavaksi ja huolehtivaksi. Läheisten mukaan Neumannilla on aina ollut myös hyvä mielikuvitus, mikä on näkynyt hänen taiteellisuudessaan.[79] Neumannia on luonnehdittu luonteeltaan myös ”mielipidejohtajaksi, jota muut ihaillen seurasivat”.[80] Toisaalta häntä on kutsuttu julkisten esiintymisten seurauksena myös kylmäksi ja itsekeskeiseksi ihmiseksi.[79][81] Läheisten mukaan taustalla saattaa olla Neumannin tapa puhua asioista liian suoraan.[82] Dingon managerina toimineen Lasse Norreksen mukaan Neumannin ja Dingon muiden jäsenten käytös muuttui myös ylimielisemmäksi äkillisesti nousseen suosion jälkeen, mikä näyttäytyi tylynä käytöksenä jopa yhtyeen muita jäseniä kohtaan.[83] Neumann on itse myöntänyt myöhemmin, että suosio vaikutti hetkellisesti kielteisellä tavalla hänen tapaansa käyttäytyä.[84]

Neumannilla on maine myös ihmisenä, jonka on vaikea pysyä sovituissa aikatauluissa. Neumann itse pitää mielikuvaa vääränä ja on kuvaillut itseään tarkaksi ja säntilliseksi ihmiseksi.[57]

Etenkin Dingon suosion huipulla 1980-luvulla Neumann tuli tunnetuksi myös tuhlailevasta rahankäytöstään ja leveilevästä elämäntyylistään. Neumann on itsekin myöntänyt myöhemmin, että hän ei osannut etenkään nuorempana käyttää rahaa järkevästi.[85][86] Suuret menot johtivat siihen, ettei Neumannille jäänyt Dingon hajoamisen jälkeen vuonna 1986 jäljelle muuta kuin verovelkaa. Hänellä on ollut talousongelmia myös myöhemmässä elämässä. Neumannin mukaan hänen rahavaikeuksiensa taustalla on ollut kireä progressiivinen tuloverotus.[57]

Pukeutuminen ja tyyli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neumannin 1980-luvulla käyttämät mokkakengät. Kengät olivat laulajan jalassa Nimeni on Dingo -albumin kansien kuvauksissa.

Neumann tuli nuorena tunnetuksi käyttämistään meikeistä ja värikkäistä vaatteista. Hän aloitti meikkaamisen 1980-luvun alussa, kun Dingosta otettiin ensimmäisiä kuvia. Oman ulkoasunsa lisäksi Neumannilla oli keskeinen vaikutus myös koko Dingo-yhtyeen ulkonäköön. Vaikutteita Neumann sai brittiläisiltä yhtyeiltä ja musiikkilehdistä.[87] Pukeutumisessa hän otti vaikutteita myös Hanoi Rocksilta.[88]

Porissa moni ei ymmärtänyt Neumannin tyyliä. Myöhemmin Neumann on kertonut joutuneensa huutelun ja nimittelyn kohteeksi, mutta varsinaisiin uhkatilanteisiin hän ei joutunut.[87] Yö-yhtyeen laulaja Olli Lindholmin mukaan Neumannia pidettiin porilaisissa musiikkipiireissä omalaatuisena persoonana eikä kukaan uskonut, että hänen yhtyeistään tulisi koskaan menestyneitä.[89]

Neumann irtisanottiin porilaisesta mainostoimistosta 1980-luvun alussa ulkonäkönsä takia, koska asiakkaat olivat valittaneet asiasta. Ammattiliitto vei asian oikeuteen ja mainostoimisto määrättiin maksamaan Neumannille korvauksia laittomasta irtisanomisesta.[17] Myös musiikkipiireissä Neumannin värikäs pukeutuminen herätti arvostelua. Hurriganes-yhtyeen laulaja-rumpali Remu Aaltonen nimitteli nuorta Neumannia ”riikinkukoksi”.[90]

Neumannin pukeutuminen sai osakseen myös ihailua, ja häntä nimitettiin 1980-luvulla jopa tyyli-ikoniksi.[65] Dingon hajoamisen jälkeen Neumann muutti pukeutumistyyliään ja lopetti meikkaamisen.[91] Vuosikymmenien varrella hänen pukeutumistyylinsä on muuttunut useaan kertaan.[92] Neumann on kertomansa mukaan ollut tyylinmuutoksista huolimatta aina tarkka ulkonäöstään.[65]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neumann on ollut kahdesti naimisissa. Ensimmäisen avioliiton hän solmi nuoruuden rakkautensa Marikan kanssa. Vaikka pariskunta oli seurustellut vuodesta 1981 lähtien, he menivät naimisiin vasta vuonna 1987 Dingo-yhtyeen hajottua.[93] Liitto päättyi eroon vuonna 1994.[94] Marika ei esiintynyt julkisuudessa.[95]

Toisen kerran Neumann meni naimisiin Diana Neumannin (os. Pitkämäki) kanssa vuonna 2000. Neumannilla ja Pitkämäellä on kaksi poikaa[96], jotka ovat syntyneet 2000-luvulla. Pariskunta erosi vuonna 2010.[97]

Neumannin syntyperäinen sukunimi on Nieminen.[1] Hän virallisti Neumann-taiteilijanimensä sukunimekseen 2000-luvun alussa.[98]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soolotuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmalevyt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • ”Mennään hiljaa markkinoille” (1985)
  • ”Naiselleni / Gwaihir” (1986)
  • ”Kohti kesää / Sana saapui Ranskaan” (1987)
  • ”Jouluaamu / Poikien kuoro” (1987) (yhdessä Vesa-Matti Loirin kanssa)
  • ”Kettujen yö / Elämän jälkeen” (1988) (nimellä Neumann & Albion Rockers)
  • ”Jet Set / Auringon valoon” (1988)
  • ”Sumujen silta / Rakkauden rummut” (1989)
  • ”Joulu Autiotalossa / Papa Charlie” (1991)
  • ”Lasi samppanjaa / Unelmia” (1992, promo)
  • ”Hölmöläisten laiva / Tähti ja meripoika” (1992, promo)
  • ”Grand Hotel / Billy Mars / Selkärankaa” (1992)
  • ”Susipari / Sinä ja minä / Leidi ja kadunmies” (1996)
  • ”Siellä se on / Kuutamokeikka” (1996)
  • ”Lupa elää” (2008) (yhdessä Kaija Kärkisen & Ile Kallion, Tommi Soidinmäen, Jennan, Pave Maijasen, Eija Kantolan, Panu Larnoksen ja Remun kanssa.
  • ”Adios Rosario” (2013) (julkaistiin alun perin vuonna 2012 Dingon nimellä)
  • ”Facebookissa” (2013) (julkaistiin alun perin vuonna 2012 Dingon nimellä)
  • ”Merlin ja minä” (2019)
  • ”Sukellus” (2021, Happoradio & Neumann, Neljä Ruusua-cover)

Dingo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Dingon diskografia

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Alanko, Tero: ”Mulla on vain tie, jota kulkea”. (Kunnian päivät 1983-1986-kokoelman kansilehdessä julkaistu historiikki) Warner Music Finland, 2006.
  • Bruun, Seppo & Lindfors, Jukka & Luoto, Santtu & Salo, Markku: Jee jee jee. Suomalaisen rockin historia. (Perustuu Radiomafian sarjaan) Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22503-7
  • Hämäläinen, Jyrki: Tähtien tuska ja kimallus. Tie, totuus ja elämöinti 1959–1993. Helsinki: Otava, 1993. ISBN 951-112-583-4
  • Levola, Kari: Kunnian kentät. Pori: Artmix, 1985. ISBN 951-996-556-4
  • Lotila, Sami: Unohtumattomia tarinoita Dingosta. Readme.fi, 2024. ISBN 978-952-373-935-2
  • Nazarenko, Salla: Neumann: Dingo-kipparin lokikirja. Helsinki: Into, 2017. ISBN 978-952-264-806-8
  • Neumann: Tähti ja meripoika: Omaelämäkerta. Helsinki: Otava, 1992. ISBN 951-1-12460-9
  • Norres, Lasse & Nurmi, Paavo (toim.): Kuunaama. Tarinoita tähdistä. Espoo: Mistake Media, 2015. ISBN 978-952-681-654-8
  • Saarela, Tommi: Pave Maijanen. Elämän nälkä. (2. painos) Helsinki: Tammi, 2022. ISBN 978-952-043-954-5

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Nazarenko 2017, s. 9
  2. ↑ Nazarenko 2017, s. 27
  3. ↑ Nazarenko 2017, s. 42
  4. ↑ Nazarenko 2017, s. 12
  5. ↑ Lapsuudenkoti: Neumann asui ahtaasti Ilta-Sanomat. 15.12.2008. Viitattu 10.1.2025.
  6. ↑ Nazarenko 2017, s. 13
  7. ↑ Neumann 1992, s. 7.
  8. ↑ Nazarenko 2017, s. 49
  9. ↑ Neumann 1992, s. 20.
  10. ↑ Neumann 1992, s. 28.
  11. ↑ Neumann 1992, s. 50.
  12. ↑ Neumann 1992 s. 134.
  13. ↑ Neumann 1992, s. 13
  14. ↑ Lotila 2024, s. 109
  15. ↑ Nazarenko 2017, s. 65
  16. ↑ Nazarenko 2017, s. 66-67
  17. ↑ a b Neumann 1992, s. 59
  18. ↑ Bruun ym. 1998, s. 371
  19. ↑ Nazarenko 2017, s. 74-75.
  20. ↑ Norres 2015, s. 13.
  21. ↑ Levola 1985, s. 29
  22. ↑ Norres 2015, s. 19
  23. ↑ Levola 1985, s. 137.
  24. ↑ Levola 1985, s. 128.
  25. ↑ Nazarenko 2017, s. 76
  26. ↑ Hämäläinen 1993, s. 254.
  27. ↑ Norres 2015, s. 18
  28. ↑ Saarela 2022, s. 373–374.
  29. ↑ Nazarenko 2017, s. 145
  30. ↑ a b Bruun ym. 1998, s. 377
  31. ↑ Nazarenko 2017, s. 77
  32. ↑ a b Saarela 2022, s. 378-379
  33. ↑ Saarela 2022, s. 380
  34. ↑ Neumann 1992, s. 115–120
  35. ↑ Saarela 2022, s. 378
  36. ↑ Saarela 2022, s. 381
  37. ↑ a b Saarela 2022, s. 382
  38. ↑ Neumann 1992, s. 122
  39. ↑ Nazarenko 2017, s. 99
  40. ↑ Nazarenko 2017, s. 102
  41. ↑ Saarela 2022, s. 382-384
  42. ↑ Lotila 2024, s. 103
  43. ↑ Nazarenko 2017, s. 109.
  44. ↑ Dingo hajosi taas Ilta-Sanomat. 24.1.2002. Viitattu 10.1.2025.
  45. ↑ Dingo-Jontun talo pakkohuutokaupataan (maksullinen artikkeli) Iltalehti. 7.5.2002. Viitattu 10.1.2025.
  46. ↑ Neumann, Rintala ja Friitala ryhtyivät yhteistyöhön Ilta-Sanomat. 29.10.2002. Viitattu 10.1.2025.
  47. ↑ Kokosimme nostalgisen kuvagallerian: Muistatko näitä erikoisliikkeitä ja kivijalkamyymälöitä Porin keskustasta 2000-luvun alusta? (maksullinen artikkeli) Satakunnan Kansa. 3.10.2020. Viitattu 10.1.2025.
  48. ↑ Lindström, Georg: Vesa Aaltonen. Tasavallan Presidentistä valtakunnan rumpaliksi, s. 242. Turku: Svart Musik, 2019. ISBN 978-952-689063-0
  49. ↑ Dingon jäsenet raivostuivat Neumannille Ilta-Sanomat. 12.12.2002. Viitattu 10.1.2025.
  50. ↑ Neumann: Minä omistan Dingo-tavaramerkin Ilta-Sanomat. 20.12.2002. Viitattu 10.1.2025.
  51. ↑ Koppinen, Mari: Dingo palaa: ”Kaffettelua”, tekstiviestejä ja heti yhdeksän tunnin treenit Porissa – Näin Suomi-rockin legenda päätyi yhteen 15 vuoden välirikon jälkeen (tilaajille) Helsingin Sanomat. 10.2.2017. Viitattu 10.1.2025.
  52. ↑ Dingo palaa lavoille! Ilta-Sanomat. 29.3.2004. Viitattu 10.1.2025.
  53. ↑ Dingo tekee jälleen paluun Ilta-Sanomat. 23.4.2004. Viitattu 10.1.2025.
  54. ↑ Historia: Purppuraa Dingomania. Viitattu 10.1.2025.
  55. ↑ Kaunisto, J. A.: Dingon alkuperäisjäsenten määrä väheni yhteen V2.fi. 29.7.2008. Viitattu 10.1.2025.
  56. ↑ Historia: Humisevan harjun paluu Dingomania. Viitattu 24.6.2024.
  57. ↑ a b c d Hartikainen, Ville: Naapurin Pertti. Apu, 2017, nro 40.
  58. ↑ Nazarenko 2017, s. 118-120
  59. ↑ Nazarenko 2017, s. 112-113
  60. ↑ Dingo tekee paluun keikkalavoille uusitulla kokoonpanolla Ilta-Sanomat. 21.2.2018. Viitattu 10.1.2025.
  61. ↑ Dingo-yhtyeen keulakuva Pertti Neumann: ”Olen saanut rakkaudelta enemmän hyvää kuin huonoa” Kotiliesi. 1.5.2024. Viitattu 10.1.2025.
  62. ↑ Dingo-elokuva on vain kahden tähden arvoinen – tässä syyt miksi Ilta-Sanomat. 25.12.2024. Viitattu 10.1.2025.
  63. ↑ Saarinen, Sonja: Nipa Neumann puhuu rankasta isäsuhteestaan: ”Olen täysin päinvastainen isä pojilleni” Iltalehti. 28.11.2008. Viitattu 10.1.2025.
  64. ↑ Varjonen, Jukkapekka: Neumann on villinnyt tyttöjä, tuonut maahan autoja ja laihduttanut televisiossa – politiikkaankin on pyydetty, mutta hän on aina sanonut ei Aamulehti. 6.10.2019. Viitattu 18.9.2025.
  65. ↑ a b c Lempinen, Jenna: Pertti ”Nipa” Neumann, 62, kertoo elämänsä karmeimmasta hetkestä – häpeää synnyttänyt tilanne tv-kameroiden edessä pysäytti Ilta-Sanomat. 28.4.2022. Viitattu 18.9.2025.
  66. ↑ Ylimutka, Leena: Nipa Neumann X-lehden laulukokeessa - myöntää ettei ole teknisesti puhdas: ”Ei tuota sun laulua oikein kestä...” Iltalehti. 14.4.2019. Viitattu 18.9.2025.
  67. ↑ Nazarenko 2017, s. 127
  68. ↑ Nazarenko 2017, s. 131
  69. ↑ Nazarenko 2017, s. 127-129
  70. ↑ a b Nazarenko 2017, s. 129
  71. ↑ Nazarenko 2017, s. 147
  72. ↑ a b Gronow, Pekka, Lindfors, Jukka & Nyman, Jake: Suomi soi 2. Rautalangasta hiphoppiin, s. 137. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-312-506-8
  73. ↑ Gronow, Pekka, Lindfors, Jukka & Nyman, Jake: Suomi soi 4. Suuri suomalainen listakirja, s. 163-164. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-312-504-1
  74. ↑ a b Alanko 2006, s. 21
  75. ↑ Saarela 2022, s. 379
  76. ↑ Neumannin uusi bändi on valmis. Helsingin Sanomat, 4.4.1987.
  77. ↑ Meriläinen, Mikko: Dingo: Purppuraa Soundi. 2005. Viitattu 28.7.2024.
  78. ↑ Dingo – Humisevan harjun paluu Rumba. 23.1.2009. Viitattu 28.7.2024.
  79. ↑ a b Nazarenko 2017, s. 17
  80. ↑ Nazarenko 2017, s. 13
  81. ↑ Nazarenko 2017, s. 43
  82. ↑ Nazarenko 2017, s. 24
  83. ↑ Norres 2025, s. 23–25
  84. ↑ Lauri, Juho: Historiallinen hetki videolla: Neumann kertoi 37 vuotta sitten, että Dingo hajoaa MTV Uutiset. 12.1.2024. Viitattu 29.12.2025.
  85. ↑ Tainola, Riitta: Neumann tuhlasi rahansa baareihin ja bemareihin – ongelmia tuli verottajan kanssa Ilta-Sanomat. 7.7.2018. Viitattu 29.12.2025.
  86. ↑ Saloranta, Emilia: Neumann: "Yhtäkkiä pankkitilillä oli kolme nollaa enemmän kuin olin tottunut" OP Media. 14.6.2023. Viitattu 29.12.2025.
  87. ↑ a b Nazarenko 2017, s. 68
  88. ↑ Bruun ym. s. 372
  89. ↑ Lindholm, Olli & Rantanen, Ilpo: Yhden Yön tarina. (Ensimmäinen painos on vuodelta 2003.) Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 9789510328538
  90. ↑ Aaltonen, Honey, Kontiainen, Vesa & Starck, Kjell: Hurriganes, s. 421–422. (6. painos. Ensimmäinen painos ilmestyi 2002.) Johnny Kniga, 2010. ISBN 9789510378137
  91. ↑ Neumannin uusi bändi on valmis. Helsingin Sanomat, 4.4.1987.
  92. ↑ Ruohisto, Wilma: Nipa Neumann 60 vuotta! Kasaripörrö ja kajaali vaihtuivat nopeisiin laseihin ja leoparditakkiin – muistatko nämä ikoniset tyylit vuosien varrelta? Ilta-Sanomat. 11.10.2019. Viitattu 18.9.2025.
  93. ↑ Nazarenko 2017, s. 159
  94. ↑ Wuopio, Reetta: Neumannin sydän särkyi – näin Seiska uutisoi Dingo-tähden avioerosta 30 vuotta sitten Seiska. 25.5.2024. Viitattu 2.8.2024.
  95. ↑ Nazarenko 2017, s. 165
  96. ↑ Nazarenko 2017, s. 171
  97. ↑ Nazarenko 2017, s. 162
  98. ↑ Diana sai vihdoin Neumanninsa Ilta-Sanomat. 24.7.2000. Viitattu 20.9.2025.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pertti_Neumann&oldid=23747757”