Pertti Neumann

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee muusikko Pertti Neumannia. Katso täsmennyssivu Pertti Nieminen.
Pertti Neumann
Neumann in Pori 2008.JPG
Neumann vuonna 2008.
Syntynyt 11. lokakuuta 1959 (ikä 56)
Taiteilijanimet Neumann
Kotipaikka Pori
Aktiivisena 1981–
Ammatit muusikko, lauluntekijä, säveltäjä, yrittäjä, merimies

Pertti Olavi ”Nipa” Neumann (entinen Nieminen, s. 11. lokakuuta 1959 Pori) on suomalainen muusikko ja Dingo-yhtyeen laulaja ja lauluntekijä. Hän on toiminut solistina myös yhtyeissä D.N.A, SIR 59, MAC, Bwana, S.E.X., Neumann & the News ja Neumann Duo. Neumann asuu nykyään Helsingissä.

Ennen musiikkiuraa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neumann erosi koulusta 15-vuotiaana ja pestautui Tervi-nimiselle öljytankkerille jungmanniksi.[1] Neumann toimi merimiehenä siihen asti kunnes lähti 17-vuotiaana suorittamaan varusmiespalvelusta miinalaiva Keihässalmelle.[2] Varusmiespalveluksen jälkeen hän työskenteli muun muassa tiskaajana, postinkantajana ja siivoojana ja pestautui lopulta Sandviken-nimiselle laivalle, joka kuljetti pääasiassa paperia Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan.[3] Kahdeksan kuukautta kestäneen purjehduksen jälkeen Neumann palasi Suomeen ja osti säästämillään rahoilla mikrofonin ja lauluvahvistimet.[4]

Neumann palasi merille joksikin aikaa 1990-luvun alussa kyllästyttyään tilapäisesti musiikkiuraan.[5]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neumann perusti vuonna 1982 Dingon, josta tuli yksi kaikkien aikojen suosituimmista suomalaisista yhtyeistä. Yhtye hajosi vuonna 1986. Neumannin sooloura käynnistyi hyväntekeväisyyssinglen ”Mennään hiljaa markkinoille” (1985) muodossa Dingon vielä toimiessa. Hieman ennen Dingon hajoamista Neumann julkaisi soololevyn Albion (1986).

Dingon hajottua syksyllä 1986 Neumann perusti S.E.X.-yhtyeen, joka julkaisi samannimisen albumin ennen hajoamistaan. S.E.X.-yhtyeen jälkeen Neumann jatkoi soolouraansa julkaisemalla soololevyt Kotiinpaluu (1989) ja Tähti ja meripoika (1992).

Vuonna 1992 Neumann julkaisi myös omaelämäkertakirjan Tähti ja meripoika.

Dingo teki comebackin vuonna 1993 ja seuraavana keväänä julkaistiin yhtyeen uusi studioalbumi Via Finlandia (1994). Albumi menestyi huonommin kuin Dingon aiemmat levyt ja Dingo vaipui uudelleen hiljaiseloon vuoden 1994 lopulla. Dingon paluuyrityksen jälkeen Neumann jatkoi soolouraansa ja julkaisi albumin Nimeni on Neumann (1996). Albumi sisälsi runsaasti Dingon vanhoja hittejä uudelleenlevytettyinä Neumannin sooloversioina.

Vuonna 1998 Dingo teki toisen comebackinsa, tällä kertaa jälleen tunnetuimmassa kokoonpanossaan joka oli esiintynyt aiemmin vuosina 1984–1986. Dingo kiersi aktiivisesti esiintymislavoja, mutta ei levyttänyt uutta materiaalia. Dingo jäi uudelleen tauolle tammikuussa 2002.

Dingon jäätyä jälleen tauolle Neumann teki soolo- ja duo-keikkoja sekä perusti Poriin Western Rock Store -liikkeen, joka myi intiaanivaatteita. Vuonna 2004 Neumann myi yrityksen toiselle omistajalle.[6]

Vuonna 2004 Neumann kokosi Dingon uudelleen kokoon uudistetulla kokoonpanolla. Viime vuosina Neumann on keikkaillut ahkerasti Dingo-yhtyeen kanssa, jossa kokoonpano on vaihtunut tiheään tahtiin.

Syksyllä 2012 Neumann oli mukana Nelosella esitetyssä Vain elämää -sarjan ensimmäisellä tuotantokaudella, jossa seitsemän kotimaista artistia esitti toistensa kappaleita. Maaliskuussa 2013 julkaistiin Neumannin uusi sooloalbumi Oma Waterloo, joka oli alun perin tarkoitus julkaista Dingon nimellä.[7]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neumannilla on entisen vaimonsa, kampaaja Diana Neumannin kanssa kaksi poikaa. Pariskunta erosi vuonna 2010.[8] Nieminen seurusteli yrittäjä Tarja Malmströmin kanssa vuoteen 2014.[9]

Soolotuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tähti ja meripoika (Otava, 1992)

Yhtyeitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Neumann: Tähti ja meripoika. Omaelämäkerta. Helsingissä: Otava, 1992. ISBN 951-1-12460-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]