Siirry sisältöön

Kerjäläisten valtakunta

Wikipediasta
Kerjäläisten valtakunta
Dingo
Studioalbumin Kerjäläisten valtakunta kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  tammi-helmikuussa 1985
 Studio  Takomo-studiot
 Julkaistu 14. maaliskuuta 1985
 Formaatti LP-levy (KRÄLP 18)
C-kasetti (KRÄKMK 18)
CD-levy (FCD 1)
 Tuottaja(t) Pave Maijanen
 Tyylilaji suomirock, poprock
 Kesto 38.38
 Levy-yhtiö Finnlevy
 Levymerkki Kräk!
Muut kannet
Vaihtoehtoinen C-kasetin kansikuva.

Vuoden 1994 CD-levyn takakansi.
Listasijoitukset

 Suomi: 1. (11 viikkoa, maaliskuu 1985)[1]

Dingon muut julkaisut
Nimeni on Dingo
1984 		Kerjäläisten valtakunta
1985 		Pyhä klaani
1986
Singlet albumilta Kerjäläisten valtakunta
  1. ”Autiotalo”
    Julkaistu: 1984 (KRÄKS 49)
  2. ”Kirjoitan” / ”Rio ohoi”
    Julkaistu: 1985 (KRÄKS 54)
  3. ”Nahkatakkinen tyttö” / ”Kerjäläisten valtakunta”
    Julkaistu: 1985 (KRÄKS 60)

Kerjäläisten valtakunta on suomalaisen rockyhtye Dingon toinen studioalbumi, joka julkaistiin maaliskuussa 1985. Sen tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa ”Autiotalo”, ”Nahkatakkinen tyttö” ja ”Kirjoitan”. Se on Dingon myydyin albumi ja kaikkien aikojen neljänneksi myydyin suomalainen albumi.[2][3]

Taustaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dingo oli edellisenä vuonna julkaissut debyyttialbuminsa Nimeni on Dingo ja noussut suosituimpien suomalaisten yhtyeiden joukkoon. Ennennäkemättömän hysterian myötä yhtyeeltä odotettiin jatkuvasti uutta musiikkia. Äkillisesti kasvaneesta suosiosta huolimatta Dingolla ei ollut paineita uuden albumin suhteen.[4] Neumannin mukaan uuden albumin materiaali syntyi vaivattomasti. Hän kirjoitti uusia kappaleita niin linja-autossa, kotona kuin yhtyeen harjoitustilassa.[5]

Työstö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmistautuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisin kuin yhtyeen aiempaa albumia tehtäessä, levyn kappaleista ei ollut olemassa koko yhtyeen tekemiä demoversioita. Sen sijaan Neumann oli äänittänyt kappaleista akustisella kitaralla soitetut versiot, jotka hän lähetti ennen äänityksiä tuottaja Pave Maijaselle. Yhtye harjoitteli albumin kappalemateriaalia rumpali Juha Seittosen kotona Porissa.[6]

Kesken harjoitusten Juha Seittonen loukkasi jalkansa, joka jouduttiin laittamaan kipsiin. Tuottaja Pave Maijanen ehdotti Dingolle tuuraavaa rumpalia, mutta Seittonen ei suostunut. Hän jatkoi kappaleiden harjoittelemista toinen jalka kipsissä.[7] Albumille otettiin mukaan myös edellisenä syksynä julkaistu ”Autiotalo”, jonka myötä Dingo teki lopullisen läpimurtonsa.[6]

Äänitykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumia äänitettiin Takomo-studioilla alkuvuodesta 1985. Äänitysten aikaan Dingo-hysteria oli suurimmillaan ja studion ulkopuolella majaili satoja yhtyeen faneja. Innokkaimmat heistä yrittivät päästä sisälle studioon ikkunoiden kautta.[8] Fanien takia studion ikkunat teipattiin umpeen, jotta he eivät voisi kurkkia sisäpuolelle.[9]

Dingo ei antanut fanien läsnäolon häiritä albumin äänityksiä. Yhtyeen jäsenet kokivat fanien läsnäolon jopa kannustavaksi.[9] Maijanen on myöhemmin muistellut albumin äänitysten sujuneen huomattavasti debyyttialbumin äänityksiä helpommin, sillä yhtyeen jäsenistä oli suosion myötä tullut itsevarmempia.[10] Rumpali Juha Seittosen vaatimuksesta hänen jalassaan ollut kipsi poistettiin ennen äänitysten alkua.[9]

Kerjäläisten valtakunta äänitettiin viikossa. Työskentelyä nopeutti se, että kappaleista otettiin studiossa niin sanottuja sataprosenttisia ottoja. Se tarkoitti sitä, että kappaleet äänitettiin kerrallaan lauluosuuksia myöten. Äänittäjä Dan Tigerstedtin mukaan monet kappaleista saatiin valmiiksi 3–4 sataprosenttisella otolla. Tavan mahdollisti se, että yhtye oli harjoitellut kappaleet valmiiksi jo ennen studioon tuloa.[9]

Musiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyyli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumin teemana on kaukomailla oleminen. Teema korostuu sekä kappaleiden sanoituksissa että kansitaiteessa. Avauskappale ”Valkoiset tiikerit” alkaa marokkolaisen moskeijan rukouskutsulla ja kappaleessa ”Rio ohoi” lauletaan kaukaiseen Rio de Janeiroon matkustamisesta. Nimikappale ”Kerjäläisten valtakunta” kertoo kaukaisesta maasta, johon ”eivät herrat saapuneet”. Sama kaukomailla olon teema toistui myös kappaleiden ”Tuulen viemää” ja ”Kulkuri ja kaunotar” sanoituksissa.[11]

Kerjäläisten valtakunta ei ole konseptialbumi eivätkä sen kappaleet muodosta yhteisistä teemoista huolimatta yhtenäistä tarinaa. Albumin kappaleet ”Autiotalo”, ”Nahkatakkinen tyttö” ja ”Valomerkki” toivat sanoituksissaan esiin karua arkitodellisuutta.[11]

Albumin päättävä kappale ”Hämähäkkimies” on ottanut vaikutteita folkmusiikista. Kappaleen tyyli poikkesi merkittävästi albumin muista kappaleista ja Dingon siihenastisesta tuotannosta.[12]

Kappalemateriaali

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumin kappalemateriaali koostui kappaleista, joita ei ollut soitettu keikoilla ennen albumin julkaisua. Poikkeuksen teki marraskuussa 1984 singlenä julkaistu ”Autiotalo”. Lisäksi kappaleet ”Nahkatakkinen tyttö” ja ”Tuulen viemää” oli tehty alun perin jo vuosina 1981–1982. ”Nahkatakkisen tytön” demoversio poikkesi merkittävästi albumille päätyneestä versiosta, sillä Neumannin mukaan kappale oli alun perin sovitettu reggaeksi.[7]

Kappalemateriaali oli valmiina jo ennen albumin esituotantovaihetta. Ennen äänityksiä tuottaja Pave Maijanen totesi, että albumille tarvittaisiin vielä yksi kappale. Neumann kaivoi esiin keskeneräisen ja alkutekijöissä olleen sanoituksen. Sen ympärille alettiin luoda melodiaa, jotta kappaleesta saataisiin julkaisukelpoinen. Kappaleesta tuli ”Kerjäläisten valtakunta”, joka valittiin myös albumin nimikappaleeksi.[7]

Neumann sanoi vuonna 2006, että Kerjäläisten valtakunta on kokonaisuutena ehein hänen kaikista levyistään.[5]

Kansikuva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansikuvat otettiin Agadirissa Marokossa, jonne levy-yhtiö kustansi yhtyeen matkan.[13][14][15] Matkan aikana valokuvaaja Kari Riipinen otti yhtyeestä noin 3 000 kuvaa.[16]

Koska Dingo-hysteria oli vuonna 1985 suurimmillaan, kuvausmatka oli tarkoitus tehdä julkisuudelta salassa. Seura oli saanut kuvausmatkasta vihiä ja lähetti toimittajansa tekemään reportaasia kuvausmatkasta.[17]

Matka Marokkoon sujui pääasiassa hyvin yksittäisiä vastoinkäymisiä lukuun ottamatta. Paikallisella torilla sattui välikohtaus, jossa paikalliset miehet alkoivat piirittää Dingon jäseniä ja taputtaa heitä takapuolelle. Manageri Lasse Norres on myöhemmin arvellut, että miehet todennäköisesti luulivat Dingon meikattuja jäseniä naisiksi. Tilanne purkautui, kun paikalle saapunut poliisipartio puuttui asiaan. Lasse Norres oli joutunut selittämään paikallisille poliiseille, että kyseessä on Suomessa tunnettu rock-yhtye.[18]

Kun yhtye palasi kuvausmatkalta takaisin Suomeen, paikalle oli majoittautunut satoja yhtyeen faneja. Lentoasemalle linnottautuneet fanit tekivät liikkumisesta vaikeaa. Yhtye ja muut matkaseurueen jäsenet joutuivat turvautumaan erityisjärjestelyihin välttääkseen kohtaamiseen hysteeristen fanien kanssa. Seurue ohjattiin heti aulasta sivummalle ja kuljetettiin poliisiautolla muutaman kilometrin päähän lentoasemasta. Poliisikuljetuksesta huolimatta innokkaimmat fanit eivät luovuttaneet, vaan juoksivat poliisiauton perässä. Lasse Norreksen mukaan erityisjärjestelyt tehtiin niin kiireellä, että edes matkatavaroita tai passeja ei tarkastettu.[19]

Albumin kannessa lukee suomenkielisen nimen alla albumin nimi arabiaksi peilikirjoituksena.[11]

Julkaisu ja vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Painokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumi julkaistiin Finnlevyn Kräk!-levymerkillä LP- ja CD-levyinä sekä C-kasettina.[20] Kerjäläisten valtakunta oli yksi ensimmäisiä suomalaisia CD-julkaisuja.[21]

Vuonna 1994 Fazer-Musiikki julkaisi albumin uudelleen CD-levynä ja C-kasettina.[20] Vuonna 2012 Warner Music Group julkaisi albumista jälleen uuden CD-levypainoksen.[20] LP-levynä uusi, 300 kappaleen rajoitettu painos julkaistiin vuonna 2022 Levykauppa Äxän oman levymerkin Lipposen levyn ja kasetin toimesta.[22][20]

Kerjäläisten valtakunnan kaikki kappaleet on julkaistu myös yhtyeen kokoelmalevyllä Parhaat.[23] Vuonna 2006 albumi julkaistiin osana Kunnian päivät 1983–1986 -kokoelmalevyä.[24]

Myynti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumi oli suuri myyntimenestys ja pysyi Suomen virallisen listan listaykkösenä peräti 11 viikon ajan ja listalla vielä sen jälkeen 24 viikkoa.[1] Levy ylitti kulta-, platina- ja tuplaplatinarajat jo vuonna 1985. Albumia myytiin jo ennakkoon yli 50 000 kappaletta.[25] Yhtye palkittiin platinamyynnistä Helsingin Kulttuuritalolla.[26]

Albumi oli Suomen myydyin kotimainen levy vuosina 1985–1988. Sitä oli myyty vuoteen 2013 mennessä yhteensä 190 894 kappaletta. Kerjäläisten valtakunta on edelleen Suomen neljänneksi myydyin kotimainen albumi sekä yhtyeen menestynein.[2][3]

Arvioita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soundin kriitikko Mika Junna suhtautui arviossaan Kerjäläisen valtakuntaan myönteisemmin kuin yhtyeen debyyttialbumiin ja luonnehtii uutta albumia Nimeni on Dingon ”jalostetuksi versioksi”. Hänen mielestään puutteiden löytäminen albumilta jää yritykseksi. Junnan mukaan albumin kappaleet ovat ”tehokkaan yksinkertaisia ja helposti iskostuvia rallatuksia”, joita määrittää ”hienoinen melankolisuus”. Junna kuitenkin piti albumin musiikkia yksiulotteisena ja naivistisena.[27]

Suosikin Juho Juntunen kehui arviossaan albumin kappaleita tarttuvista melodioista ja innostuneesta soitosta. Hänen mukaansa Kerjäläisten valtakunta on Dingolta hieno kakkoslevy eikä yhtye vajonnut liialliseen taiteellisuuteen tai pessimismiin. Tällä Juntunen viittasi Yö-yhtyeeseen. Vaikka Juntusen arvio albumista oli myönteinen, hän ennusti Dingon suosion kääntyvän vielä laskuun.[28]

Rumban Virve Valli piti albumia tasokkaana kokonaisuutena, joskaan ei taiteellisilta saavutuksiltaan poikkeuksellisena. Valli kehui arviossaan etenkin Kerjäläisten valtakunnan ennätyksellistä kaupallista merkitystä ja sen historiallista merkitystä suomalaiselle rock-kulttuurille. Hän kehui albumin kappaleiden melodisuutta ja siistiä soittoa, mutta ei uskonut albumin jäävän historialliseksi merkkipaaluksi. Vallin mielestä albumilta ei nouse ”Levottoman Tuhkimon” kaltaisia mestariteoksia. Myös Valli piti kappaleiden sanoituksia naivistisina ja paikoin kömpelöinä. Hän myös arvosteli kappaletta ”Valomerkki”, joka Vallin mielestä muistutti liikaa yhtyeen muita sävellyksiä.[26]

Julkaisun jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kerjäläisten valtakunta vakiinnutti Dingon aseman Suomen suosituimpana rock-yhtyeenä. Dingon suosio nousi korkeimmilleen vuonna 1985 albumin julkaisun jälkeen.[29][30]

Kappaleet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki kappaleet säveltänyt ja sanoittanut Neumann sekä sovittanut Dingo ja Pave Maijanen.

A-puoli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Valkoiset tiikerit – 3.23
  2. Rio ohoi – 3.52
  3. Tuulen viemää – 4.40
  4. Nahkatakkinen tyttö – 3.04
  5. Autiotalo – 4.20

B-puoli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  2. Kerjäläisten valtakunta – 4.29
  3. Kirjoitan – 4.10
  4. Kulkuri ja kaunotar – 3.17
  5. Valomerkki – 3.41
  6. Hämähäkkimies – 3.42

[31]

Albumin avaava ”Valkoiset tiikerit” sisältää alussa näytteen moskeijan rukouskutsusta.[11] Siinä sanotaan ʾašhadu ʾanna Muḥammadan rasūlu -llāhi (أَشْهَدُ أَنَّ مُحَمَّدًا رَسُولُ ٱللَّٰهِ), joka tarkoittaa suomeksi ”Todistan, että Muhammad on Jumalan lähettiläs”.

Kokoonpano

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[31][22][24]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Timo Pennanen: Sisältää hitin – levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972, Otava 2006, sivu 342
  2. ↑ a b Kulta- ja platinalevyt: Dingo Musiikkituottajat – IFPI Finland ry. Viitattu 11.7.2024.
  3. ↑ a b Kaikkien aikojen myydyimmät kotimaiset albumit IFPI. Viitattu 13.6.2025.
  4. ↑ Saarela 2022, s. 370
  5. ↑ a b Kunnian päivät 1983–1986 -kokoelmalevyn kansiliite, s. 25
  6. ↑ a b Saarela 2022, s. 368
  7. ↑ a b c Väntänen, Ari: ”Quuppa suuttui jostain niin, että nakkeli rumpunsa ikkunasta pihakoivuun” – Dingo-miehet muistelevat Autiotalo-singlen syntyä ja menestyslevyn sävellysprosessia Soundi. 13.12.2024. Viitattu 13.6.2025.
  8. ↑ Saarela 2022, s. 369
  9. ↑ a b c d Väntänen, Ari: ”Siellä soittaa ihminen eikä kone. Virheet kuuluvat soittoon” – näin syntyi suomalaisen rockin kiistaton klassikkoalbumi Soundi. 16.12.2024. Viitattu 13.6.2025.
  10. ↑ Saarela 2022, s. 368–369
  11. ↑ a b c d Närvänen, Päivi: Paikka, jonne herrat eivät saapuneet – Dingon ”Kerjäläisten valtakunta” 40 vuotta Kaaoszine. 14.3.2025. Viitattu 16.6.2025.
  12. ↑ Kunnian päivät 1983–1986-kokoelman kansiliite, s. 3
  13. ↑ Bruun, Seppo & Lindfors, Jukka & Luoto, Santtu & Salo, Markku: Jee jee jee. Suomalaisen rockin historia. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22503-7
  14. ↑ Saarela 2022, s. 372
  15. ↑ Norres 2015, s. 16
  16. ↑ Norres 2025, s. 37
  17. ↑ Norres 2015, s. 34–36
  18. ↑ Norres 2015, s. 17
  19. ↑ Norres 2015, s. 17–19
  20. ↑ a b c d Dingo – Kerjäläisen valtakunta Discogs. Viitattu 13.6.2025. (englanniksi)
  21. ↑ Mäkilä, Ville: Tarkista vanhat CD-levysi – tästä maksetaan jopa 150 euroa Verkkouutiset. 19.3.2025. Viitattu 13.6.2025.
  22. ↑ a b c Dingo – Kerjäläisen valtakunta (2022, Vinyl) Discogs. Viitattu 31.7.2023. (englanniksi)
  23. ↑ Dingo – Parhaat Discogs. Viitattu 13.6.2025. (englanniksi)
  24. ↑ a b Dingo – Kunnian päivät 1983–1986 (2006, CD) Discogs. Viitattu 8.4.2024. (englanniksi)
  25. ↑ Saarela 2022, s. 371
  26. ↑ a b Huumonen 2022, s. 80
  27. ↑ Huumonen 2022, s. 19–20
  28. ↑ Huumonen 2022, s. 50
  29. ↑ Väntänen, Ari: Dingo: Kerjäläisten valtakunta – porilaiset manian kourissa Levyhyllyt. 14.6.2019. Viitattu 17.6.2025.
  30. ↑ Kunnian päivät 1983–1986 -kokoelman kansiliite, s. 19
  31. ↑ a b LP-levyn (KRÄLP 18) takakannen, levykeskiöiden ja sanaliitteen tiedot.
  32. ↑ Dingo – Kerjäläisen valtakunta (1994, CD) Discogs. Viitattu 8.4.2024. (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kerjäläisten_valtakunta&oldid=23629978”