Suomalaiset

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomalaiset
Merkittävät asuinalueet
Suomen ja lähialueiden suomalaiset
Suomen lippu Suomi yli 5 000 000 [1]
Ruotsin lippu Ruotsi 201 000 [2]
Venäjän lippu Venäjä 20 000 [3]
Norjan lippu Norja 10 000–15 000 [4]
Viron lippu Viro 13 000 [5]
Suomalaisista polveutuvat Yhdysvaltain ja Kanadan asukkaat
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 624 000 [6]
Kanada 131 000 [7]
Kielet suomi
Uskonnot luterilaisuus, ortodoksisuus[8]
Sukulaiskansat muut itämerensuomalaiset kansat
Tämä artikkeli käsittelee suomalaisia etnisenä ryhmänä. Suomen väestö käsittelee Suomen kansalaisia
Hakusana ”suomalainen” ohjaa tänne. Sanan muista merkityksistä katso täsmennyssivu.

Suomalaiset ovat suomen kieltä puhuva suomalais-ugrilainen kansa. Pääosa suomalaisista asuu Suomessa, jossa he muodostavat valtaosan väestöstä. Suomalaisilla voidaan tarkoittaa myös kaikkia Suomen kansalaisia äidinkielestä riippumatta. Suomalaista syntyperää olevia asuu myös Suomen ulkopuolella. Huomattavimmat ulkosuomalaisten ryhmät ovat siirtolaisiksi lähteneet amerikansuomalaiset ja ruotsinsuomalaiset.[9][10][11]

Suomalaisten määritelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Encyclopædia Britannica määrittelee etnisen ryhmän väestöryhmäksi, jota yhdistää toisiinsa ja erottaa muista yhteinen rotu, kieli, kansalaisuus tai kulttuuri.[12] Jokainen näistä tekijöistä johtaa hiukan erilaiseen rajaukseen. Jos kieltä käytetään rajana, suomenruotsalaiset jäävät ulkopuolelle mutta muissa maissa asuvat suomenkieliset ovat mukana. Kansalaisuus on yksiselitteinen raja, mutta se jakaa maahanmuuttajat ja maastamuuttajat kahtia, ja johtaa erilaiseen rajaukseen kuin kielen tai kulttuurin mukaan rajaaminen. Koko "rotu" -käsite on epämääräinen, ja sekä geneettinen perimä että kulttuuri ovat sirpaleisia ja monista lähteistä suomalaisuudeksi jalostuneita.

Museoviraston esihistoria-sivustolla on kiteytetty että kansallisuuden voi sanoa olevan kielen, biologisen perimän eli geenien sekä kulttuuriperinteiden summa.[13]

Otavan Pieni tietosanakirja (1925-1928) antoi suomalaisuudelle kaksi määritelmää: "kaikki Suomen kansalaiset kieleen katsomatta" tai "kaikki suomen kieltä puhuvat".[14]

Wikipedian artikkeli Suomen väestö käsittelee suomalaisia kansalaisuuden näkökulmasta.

Suomalaisten historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Suomen historia

Suomalaisten esihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen asutus ja pääryhmien alueet noin vuonna 1150.

Suomen asutus on jatkunut keskeytyksettä jääkauden päättymisestä nykyaikaan.[13] Suomen kielen ja suomalaisten esivanhempien alkuperästä ei ole päästy yksimielisyyteen ja ”alkuperä” onkin tässä suhteessa pitkälti määritelmäkysymys. 1980-luvulta lähtien on arveltu, että suomen kielen esimuotoja puhuttiin Suomessa ja sen lähialueilla jo kivikaudella. Usein esitetyn teorian mukaan näin olisi ollut viimeistään kampakeramiikan aikana, jolloin suomalais-ugrilaisia kieliä olisi puhuttu hyvin laajalla alueella Veikseliltä Uralille.[15] 1990-luvulla esitettiin myös, että ensimmäiset suomalais-ugrilaisten kielten esimuodon puhujat olisivat tulleet Suomen alueelle jo ensimmäisten asukkaiden joukossa 10 900 vuotta sitten Baltian alueelta Kundan kulttuurin piiristä.[16] Viime aikoina on kuitenkin noussut esiin näkemys, jonka mukaan suomalais-ugrilaisten kielten esimuoto, uralilainen kantakieli, olisi alkanut levitä alkukodistaan Kama-joen varsilta vasta pronssikauden alussa.[17][18]

Suomeen on tullut asukkaita jääkauden jälkeen Norjan kautta Keski-Euroopasta. Samoihin aikoihin tuli väestöä kaakosta, Ukrainasta ja Etelä-Venäjältä, ja he sekoittuivat lännestä tulleeseen väestöön. Näistä muuttoaalloista ovat syntyneet saamelaiset. Geneettisesti he ovat lähellä baskeja, sillä pohjoiseen lähteneet ovat peräisin samasta refugiosta (lämmin tasku), alueelta, jolla baskeiksi nimitetyt nykyisinkin asuvat. Myöhemmin seuraavassa suuressa muuttoaallossa noin viisi tuhatta vuotta sitten tuli Suomeen väkeä Mustanmeren pohjoispuolelta Ukrainan ja Etelä-Venäjän alueelta, jossa myös oli refugio.[19]

Suomalaiset Ruotsin ajalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1700-luvun viimeisinä vuosikymmeninä Turun akatemiassa heräsi erityisesti Henrik Gabriel Porthanin, ”Suomen historian isän”, vaikutuksesta entistä vakavampi mielenkiinto Suomen historiaa ja suomalaista kansanrunoutta kohtaan. Historioitsija Juha Mannisen mukaan Porthan toimi myöhemmin 1800-luvulla J. V. Snellmanin ajaman ”kansallisen heräämisen” innoittajana.[20]

Suomalaiset Venäjän ajalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka 1700-luvun puolessavälissä oli syntynyt käsite suomalaisista omana kieli- ja kulttuuriryhmänään, varsinainen suomalainen identiteetti syntyi suomalaiskansallisen liikkeen myötä 1800-luvulla, jolloin syntyi myös suomalainen kansallisuusaate.[21] Varsinkin 1900-luvun alun menestys urheilukilpailuissa oli merkityksellistä suomalaisen kansallistunnon kannalta.[22]

Suomalainen tautiperintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalainen tautiperintö tarkoittaa noin neljääkymmentä perinnöllistä sairautta, jotka ovat kaikkialla harvinaisia, mutta Suomessa, osa myös Pohjois-Ruotsissa huomattavasti yleisempiä kuin muualla maailmassa. Yleensä taudinkantajat tai heidän esi-isänsä ovat kotoisin tietyiltä alueilta. Suurin osa suomalaiseen tautiperintöön kuuluvista sairauksista on autosomaalisten geenien aiheuttamia ja resessiivisesti periytyviä, kaksi on X-kromosomissa resessiivisesti periytyviä ja kaksi autosomeissa dominoivasti periytyviä. [23][24] Tiettyä yksittäistä tautia sairastavia syntyy Suomessa alle kymmenen vuodessa.[25]

Suomi oli 1960-luvulla maailman kärjessä keski-ikäisten miesten sydänkuolleisuudessa. Sydäntaudeiss aon alueellisia eroja, ja ne ovat paljon yleisempiä Itä- ja Koillis-Suomessa kuin Lounais-Suomessa.[26] Suomalaisten geeniperimän tuottama alttius sydänsairauksiin ei kuitenkaan poikkea muista kansoista.[27]

Suomalaisten alueelliset erot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vakiintuneen jaottelun mukaisesti suomen murteet jakautuvat länsi- ja itämurteiksi. Myös Suomen kansankulttuuri jakautuu selvästi kahtia itäiseen ja läntiseen kulttuurialueeseen.[28] Itä- ja länsisuomalaisten, tai Suomen eri heimojen, kuten hämäläisten ja karjalaisten. välisiä kulttuurieroja ovat kuvanneet kirjallisuudessa niin Sakari Topelius kuin Volter Kilpikin. Maan sisäinen muuttoliike on tasoittanut kulttuurieroja, mutta monia eroja voidana edelleen havaita itä- ja länsisuomalaisten välillä.[29]

Itä- ja länsisuomalaiset eroavat toisistaan 2000-luvulla tehtyjen tutkimusten mukaan myös geneettisesti enemmän kuin englantilaiset ja saksalaiset.[30][31] Idän ja lännen, samoin kuin etelän ja pohjoisen suuret geneettiset erot johtuvat Suomen asutushistoriasta.[32]

Suomalaisten heimoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräitä ulkosuomalaisten ryhmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ulkosuomalainen

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Väestön Ennakkotilasto Tilastokeskus. Viitattu 28.7.2013.
  2. Ethmologue report for language code: fin Ethnologue – Languages of the World. Viitattu 17.3.2010. (englanniksi)
  3. Venäjän väestönlaskenta 2010 (Demoskop Weekly) Viitattu 13.10.2015. (venäjäksi)
  4. St.meld. nr. 15 (2000-2001) " http://odin.dep.no/krd/norsk/dok/regpubl/stmeld/016001-040003/hov005-bn.html Om nasjonale minoriteter i Norge
  5. Population Statistics, Ministry for Foreign Affairs of Estonia, 2007
  6. http://www.census.gov/prod/2004pubs/c2kbr-35.pdf
  7. [1]
  8. Alle 80 prosenttia kuuluu kirkkoon 4.1.2009. Yle Uutiset. Viitattu 4.1.2009.
  9. Hakusana suomalaiset teoksessa Suomi-facta. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-27147-0.
  10. Hakusana suomalaiset teoksessa Suomalainen tietosanakirja 7, reun–tamm. Espoo: Weilin + Göös, 1993. ISBN 951-35-4478-8.
  11. Tietosanakirja. Mitä – missä – milloin. 3. uudistettu laitos. Helsingissä: Otava, 1991. ISBN 951-1-11669-X.
  12. Ethnic group Encyclopædia Britannica. Viitattu 17.4.2016.
  13. a b Esihistoriallisen ajan väestö Museovirasto. Viitattu 20.4.2016.
  14. Pieni tietosanakirja, s. 385. Otava, (1925-1928). Runeberg-palvelussa (viitattu 17.4.2016).
  15. Tietoa Suomen esihistoriasta: Kampakeraaminen kulttuuri Helsinki: Museovirasto. Viitattu 27.4.2010.
  16. Vahtola, Jouko: Suomen historia: Jääkaudesta Euroopan unioniin, s. 10. Helsingissä: Otava, 2003. ISBN 951-1-17397-9.
  17. Kallio, Petri: Suomen kantakielten absoluuttista kronologiaa. Suomalais-ugrilaisen seuran aikakauskirja, 2006, nro 1/2006. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 27.4.2010.
  18. Häkkinen, Jaakko: Kantauralin ajoitus ja paikannus: perustelut puntarissa. Suomalais-ugrilaisen seuran aikakauskirja, 2009, nro 92, s. 11–56. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 14.9.2009.
  19. Tommi Nieminen: Suomalaiset ovat geneettisesti harvinaisen jääkautinen kansa Hs.fi. 11.10.2015. Viitattu 12.10.2015.
  20. Lindgren, Klaus: Miten kaukaa suomalaista nationalismia onkaan haettava? 26.10.2000. Agricola. Viitattu 27.4.2010.
  21. Nygård, Toivo: Suomalaisuuden historian kiinnekohtia Tiivistelmä luennosta Jyväskylässä 20.9.1999. Jyväskylä: Finnica. Viitattu 27.4.2010.
  22. Kokkonen, Jouko: Kansakunta kilpasilla: Urheilu nationalismin kanavana ja lähteenä Suomessa 1900–1952. Väitöskirja, Jyväskylän yliopisto. Bibliotheca historica 119. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-036-3.
  23. Aula, P. 1998: Suomalainen tautiperintö – Teoksessa: Aula, P., Kääriäinen, H. & Leisti, J. (toim), Perinnöllisyyslääketiede : 101-117. Duodecim, Jyväskylä. 313 s.
  24. Norio, R. 2000: Suomi-neidon geenit : tautiperinnön takana juurillemme johtamassa. – Otava, Helsinki. 320 s.
  25. Suomalainen tautiperintö Norio-keskus. Viitattu 21.4.2016.
  26. Sydän- ja verisuonitautien yleisyys THL. Viitattu 21.4.2016.
  27. Suomalaisten alttius sydänsairauksiin ei poikkea muista kansoista Yle. 2001. Viitattu 21.4.2016.
  28. Hurtta Heikki: Länttä ja itää – suomen murteiden ryhmittelyä Kielikello. 2007. Viitattu 20.4.2016.
  29. Hämäläinen, savolainen, työssä yhtä heimoa Talouselämä. 2007. Viitattu 20.4.2016.
  30. Väitöstutkimus: Näin hurjasti itä- ja länsisuomalaiset eroavat toisistaan mtv. 2012. Viitattu 20.4.2016.
  31. Salmela E: Genetic structure in Finland and Sweden : aspects of population history and gene mapping. väitöskirja. Helsingin yliopisto, 2012. Teoksen verkkoversio (viitattu 20.4.2016).
  32. Geenit sen todistavat: suomalaiset ovat omalaatuinen kansa Tekniikka ja Talous. 2010. Viitattu 21.4.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Salmela, Elina: Genetic structure in Finland and Sweden : aspects of population history and gene mapping. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, 2012. Teoksen verkkoversio (viitattu 20.4.2016).
  • Lappalainen, Tuuli: Human genetic variation in the Baltic Sea region: Features of population history and natural selection. Väitöskirja. , 2009. Teoksen verkkoversio (viitattu 20.4.2016).
  • Junnellius, Marita: Suomen väestön geneettinen perusta ja sen tutkiminen. pro gradu. Helsingin yliopisto, 1999. Tiivistemä verkossa (viitattu 20.4.2016).


Suomalaiset

Hämäläiset | Karjalaiset | Pohjalaiset | Savolaiset | Varsinaissuomalaiset

Ulkomailla: Amerikansuomalaiset | Australiansuomalaiset | Brasiliansuomalaiset | Kanadansuomalaiset | Kuolansuomalaiset | Inkeriläiset | Pietarinsuomalaiset | Ruotsinsuomalaiset (Metsäsuomalaiset, Länsipohjalaiset) | Kveenit | Siperiansuomalaiset