Esa-Pekka Salonen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Esa-Pekka Salonen vuonna 2014.

Esa-Pekka Salonen (s. 30. kesäkuuta 1958 Helsinki) on suomalainen kapellimestari ja säveltäjä.[1] Hän on vielä kauden 2020–2021 loppuun saakka Lontoossa toimivan Philharmonia-orkesterin ylikapellimestari ja vuodesta 2020 lähtien San Franciscon sinfoniaorkesterin musiikillinen johtaja.[2] Ennen Lontoota hän toimi Los Angelesin filharmonikkojen musiikillisena johtajana ja ylikapellimestarina.

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salonen valmistui ylioppilaaksi vuonna 1977. Musiikillisen koulutuksensa hän sai Sibelius-Akatemiassa, missä häntä opettivat käyrätorvensoitossa Holger Fransman, säveltämisessä Einojuhani Rautavaara ja orkesterinjohdossa Jorma Panula vuosina 1973–1980. Salonen suoritti sävellyksen jatko-opintoja Italiassa Sienassa 1979 Franco Donatonin sekä Milanossa 1980–1981 Niccolò Castiglionin johdolla.[1] Lukioaikanaan vuonna 1975 hän soitti käyrätorviosuuden Piirpauke-yhtyeen levyttämässä karjalaisessa kansansävelmässä Konevitsan kirkonkellot.[3]

Salonen kuului nuorten säveltäjien perustaman Korvat auki -yhdistyksen perustajajäseniin ja toimi yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana.[1][4]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esa-Pekka Salonen vuonna 2008.

Salonen esiintyi kapellimestarina ensimmäisen kerran Radion sinfoniaorkesterin kanssa vuonna 1979. Vuosina 1979–1980 hän johti Ylioppilaskunnan Soittajia. Hän vieraili Kansallisoopperassa vuosina 1981–1982. Salosen kansainvälinen läpimurto kapellimestarina tapahtui vuonna 1983, kun häntä pyydettiin lyhyellä varoitusajalla johtamaan Lontoon Philharmonia-orkesteria, teoksena Gustav Mahlerin kolmas sinfonia. Hän oli myöhemmin orkesterin päävierailija vuosina 1985–1994.[1]

Vuosina 1985–1995 Salonen toimi Ruotsin radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina. Hän oli vuosina 1985–1989 myös Oslon filharmonisen orkesterin päävierailija. Vuonna 1992 hänet valittiin Los Angelesin filharmonikkojen ylikapellimestariksi ja taiteelliseksi johtajaksi.[1] Hän siirtyi vuonna 2008 Lontoon Philharmonia-orkesterin ylikapellimestariksi.[5]

Salonen toimi Jean Sibelius -kapellimestarikilpailun tuomariston puheenjohtajana vuosina 1995, 2000 ja 2005.

Musical America nimesi Salosen vuoden 2006 muusikoksi.[6] Vuonna 2009 hänelle ja viulisti Hilary Hahnille myönnettiin Grammy-palkinto parhaasta taidemusiikin solistin ja orkesterin yhteisesityksestä; levyllä Ruotsin radion sinfoniaorkesteri ja Hahn esittävät Arnold Schönbergin ja Jean Sibeliuksen viulukonsertot Deutsche Grammophonin taltioimina.[7]

New Yorkin filharmonikot on nimittänyt Salosen nimikkosäveltäjäkseen. Orkesteri esittää kaudella 2015–2016 Salosen teokset LA Variations ja Karawane. Lisäksi Salonen kuratoi orkesterin uuden musiikin biennaalin NY Phil Biennalin vuonna 2016.[8] Hän jatkaa edelleen Lontoon Philharmonia Orchestran ylikapellimestarina. Sopimus umpeutuu elokuussa 2017, eikä ole varma että hän haluaa jatkaa sitä, sillä hän keskittyy enemmän säveltämiseen.[9]

Salonen solmi elokuussa 2016 viiden vuoden mittaisen yhteistyösopimuksen Suomen kansallisoopperan ja -baletin kanssa. Hän toimii sen taiteellisena partnerina johtaen esityksiä ja toimien taiteellisena neuvonantajana. He esittävät myös Salosen sävellyksiä.[10]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salonen on ollut vuodesta 1991 naimisissa Elisabeth Jane Pricen kanssa. Heillä on kolme lasta,[1] joista esikoistytär on syntynyt Tukholmassa, toinen tytär ja poika Yhdysvalloissa. Vuoden 2017 tammikuussa Jane Salonen jätti avierohakemuksen Los Angelesissa Yhdysvalloissa. Perhellä on asunnot Los Angelesissa ja Lontoossa sekä kesäpaikka Sipoossa.[11]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orkesteriteoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alttosaksofonikonsertto ... auf den ersten Blick und ohne zu wissen... (1980)
  • Giro (1982)
  • Mimo II (1992) oboelle ja orkesterille
  • LA Variations (1996)
  • Gambit (1998)
  • Five Images After Sappho (1999) sopraanolle ja kamariyhtyeelle
  • Mania (2000) sellolle ja kamariyhtyeelle
  • Foreign Bodies (2001)
  • Insomnia (2002)
  • Stockholm Diary (2004) jousiorkesterille
  • Wing on Wing (2004) kahdelle soolosopraanolle ja orkesterille
  • Helix (2005)
  • Pianokonsertto (2007)
  • Viulukonsertto (2009) – Grawemeyer-palkinto 2011[12]
  • Nyx (2011)
  • Karawane (2014) sekakuorolle ja orkesterille
  • Sellokonsertto (2016)
  • Pollux (2018)

Kamarimusiikkiteoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nachtlieder (1978) klarinetille ja pianolle
  • Goodbye (1979) viululle ja kitaralle
  • Prologue (1979) oboelle, viululle, sellolle ja lyömäsoittimille
  • Floof (1982) sopraanolle, klarinetille, lyömäsoittimille, pianolle/syntetisaattorille ja sellolle
  • Meeting (1982) klarinetille ja cembalolle
  • Mimo I (1982) puhallinkvintetille
  • Second Meeting (1992) oboelle ja pianolle
  • Memoria (2003) puhallinkvintetille
  • Catch and Release (2006) kamariyhtyeelle
  • Homunculus (2008) jousikvartetille

Sooloteoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Yta I (1982) alttohuilulle
  • Yta II (1985) pianolle
  • Yta IIb (1987) cembalolle
  • Yta III (1986) sellolle
  • Dichotomie (2000) pianolle
  • Concert étude (2000) käyrätorvelle
  • Lachen verlernt (2002) viululle
  • Invenzione and Chorale (2004) pianolle
  • Kolme preludia (2005) pianolle
  • knock, breathe, shine (2010) sellolle

Kuoroteoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Två sånger från Kalender Röd (2000) sekakuorolle
  • Dona nobis pacem (2011) lapsikuorolle
  • Iri da iri (2014) sekakuorolle

Muita teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Baalal (1982) nauhalle

Musiikkinäytteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Salonen, Esa-Pekka – Otonkoski, Lauri: Kirja: puhetta musiikitta. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6599-5.
  • Sirén, Vesa: Suomalaiset kapellimestarit, s. 650–724. Helsinki: Otava, 2010.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Bonsdorff, Lena von: ”Salonen, Esa-Pekka (1958–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 643–644. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5. Teoksen verkkoversio.
  2. San Franciscon sinfoniaorkesterin musiikilliseksi johtajaksi on valittu Esa-Pekka Salonen – Suomalaiskapellimestari luotsaa uutta orkesteriaan 2020-luvun puoliväliin saakka Yle Uutiset. Viitattu 6.12.2018.
  3. Konevitsan kirkonkellot Fono-äänitetietokanta. Viitattu 17.10.2014.
  4. Toivonen, Hannu: Esa-Pekka Salonen: ”Käyn yhä silloin tällöin baanalla.” Seura 15/2010.
  5. Miettinen, Anssi: Esa-Pekka Salonen odottaa jo kauttaan Lontoon Philharmonian johdossa Helsingin Sanomat. 8.2.2008. Viitattu 16.5.2014.
    Esa-Pekka Salonen. Philharmonia Orchestra.
  6. The 2006 Honorees: Esa-Pekka Salonen, Musician of the year
  7. Esa-Pekka Salonen sai Grammy-palkinnon Helsingin Sanomat. 9.2.2009. Viitattu 9.2.2009.
  8. Kippo, Johanna: Esa-Pekka Salonen New Yorkin filharmonikkojen säveltäjäksi Ylen uutiset. 22.1.2015. Viitattu 22.1.2015.
  9. Sirén, Vesa: Salonen New Yorkiin nimikkosäveltäjäksi. Helsingin Sanomat, 22.1.2015, s. B 3.
  10. Esa-Pekka Salonen Oopperan ja Baletin taiteelliseksi partneriksi Ooppera & Baletti. Viitattu 28.8.2016.
  11. Sokkiero! Vaimo hakee avioeroa Esa-Pekka Salosesta – 27 vuoden liitto ohi iltalehti.fi. Viitattu 15.1.2018.
  12. Esa-Pekka Salosen viulukonsertolle Grawemeeyer-palkinto. Helsingin Sanomat 28.11.2011 s. C 1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]