Tämä on lupaava artikkeli.

Konevitsan kirkonkellot

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Konevitsan luostarin kirkko,

Konevitsan kirkonkellot on vanha karjalainen kansansävelmä, jonka melodia jäljittelee Konevitsan luostarin kirkonkellojen sointia. Tunnetuimman version siitä tehnyt suomalainen Piirpauke-yhtye. Ensimmäisenä kappaleen levytti vuonna 1952 kanteletaiteilija Ulla Katajavuori.[1] Piirpauken versiota on käytetty muun muassa elokuvissa ja dokumenteissa sekä televisio-ohjelmissa.

Kansansävelmä ja Konevitsan kellot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konevitsan kirkonkellot on vanha karjalainen kantelesävelmä, jonka melodia jäljittelee Laatokalla Konevitsan saaressa sijaitsevan Konevitsan luostarin kirkonkellojen sointia.[2] Niiden ääni kiiri aikoinaan kauas pitkin Laatokkaa ja kutsui ihmisiä kirkonmenoihin. Nykyään Konevitsassa on tiettävästi jäljellä ainoastaan yksi 1800-luvun alussa rakennetun luostarikirkon alkuperäisistä kelloista.[3] Yksi niistä tuotiin sodan myötä Suomeen ja on nykyään Paltamon kirkossa.[4]

Piirpauken versio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piirpauken versio Konevitsan kirkonkelloista julkaistiin vuonna 1975 yhtyeen Piirpauke-nimisellä esikoisalbumilla. Se on myös Piirpauken tunnetuin kappale ja suurin hitti.[5] Yhtyeen johtohahmo Sakari Kukko oli saanut ajatuksen Konevitsan kirkonkellojen levyttämisestä kuultuaan siitä Ulla Katajavuoren version. Lopullisen muotonsa Piirpauken toteutus sai vasta levytyssession yhteydessä Finnvox-studiolla. Se sisältää kappaleen varsinaisen teeman lisäksi improvisoidun osuuden, jonka keskeisessä osassa on Hasse Wallin kuuluisa kitarasoolo. Improvisaation päättää myöhemmin kapellimestarina tunnetuksi tulleen Esa-Pekka Salosen soittama käyrätorvi, jonka jälkeen kappale palaa jälleen alkuperäiseen teemaansa.[2] Kappaleen sovittajaksi on levyllä merkitty Piirpauken jäsenten lisäksi myös 1900-luvun alkuvuosikymmeninä vaikuttanut kanteleensoitonopettaja Paul Salminen.[6]

Piirpauken versiota on vuosien saatossa kuultu lukuisissa eri yhteyksissä, sitä on muun muassa käytetty musiikkina useissa elokuvissa ja dokumenteissa sekä televisio-ohjelmissa.[7] Vuoden 1975 studioäänityksen lisäksi kappale löytyy livealbumeilta Historia of Piirpauke Vol. 1 (1977) ja Metamorphosis – Live 1977–1995 (1995) sekä Hasse Wallin vuonna 2001 ilmestyneeltä konserttitaltioinnilta Todellinen Live.[6] Piirpauken esittämä Konevitsan kirkonkellot on mukana myös Wallin DVD:llä Live at Tavastia (2012).[8]

Muita levytyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen levytyksen Konevitsan kirkonkelloista teki Ulla Katajavuori vuonna 1952. Neljän kappaleen savikiekon julkaisi levy-yhtiö Rytmi. Myöhempinä vuosikymmeninä sen ovat levyttäneet muun muassa kanteleensoittaja Ilona Porma sekä Matti Kontion, Martti Pokelan ja Eeva-Leena Sariolan yhtye.[1] Sinfonia Lahti johtajanaan Osmo Vänskä teki kappaleesta oman orkesteriversionsa vuonna 2002, ja Piirpaukessa soittanut Hasse Walli puolestaan levytti sen samana vuonna englanninkielisellä nimellä Church Bells of Konevitsa.[6]

Suomalainen yhtye Sentenced käytti omaa versiotaan introna albumilla The Cold White Light (2002).[6] Vuonna 2008 Ismo Alangon ja Teho Majamäen muodostama duo Ismo Alanko Teholla lainasi melodiaa albumillaan Blanco Spirituals.[9] Myös Nylon 66’ers on versioinut kappaleen levyllään Love to love. Tässä versiossa kappaleen nimi on "The Chimes".

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Konevitsan kirkonkellot Äänitearkisto. Viitattu 17.10.2014.
  2. a b Väisänen, Kaisa: "Sakari Kukko – elämä, ura ja tuotanto: Pala suomalaisen populaarimusiikin historiaa vuodesta 1953 nykypäiviin" s. 83–85. Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopiston taiteiden tutkimuksen laitos, 2004.
  3. Konevitsa 12.6.2010. Uusi Suomi Puheenvuoro. Viitattu 17.10.2014.
  4. Paltamon kirkko Paltamon seurakunta. Viitattu 17.10.2014.
  5. 11.11. Teeman Elävä arkisto: Piirpauke 21.6.2014. Yle Teema. Viitattu 17.10.2014.
  6. a b c d Konevitsan kirkonkellot Fono-äänitetietokanta. Viitattu 17.10.2014.
  7. Hasse Walli Biografia Hasse Wallin kotisivut. Viitattu 17.10.2014.
  8. "Bluespedia" - Suomibluesin ja -soulin äänite- ja yhtyeluettelo Blues News. Viitattu 17.10.2014.
  9. Ismo Alanko Teholla – Blanco Spirituals 22.2.2008. Rumba. Viitattu 17.10.2014.