Paul Salminen
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Paul Benjamin Salminen (11. lokakuuta 1887 Pietari – 22. joulukuuta 1949 Helsinki) oli suomalainen kanneltaja ja kanteleensoiton edistäjä.[1]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Salmisen isä oli inkeriläinen ja äiti suomalainen. Hän asui Venäjällä vuoteen 1919 saakka. Suomessa Salminen toimi Sivistysjärjestöjen kansankonservatorion kanteleensoiton opettajana 1923–1949 ja suunnitteli niin sanotun suurkanteleen. Hän julkaisi myös noin 150 kantelesovitusta,[2] joista tunnetuin on Konevitsan kirkonkellot.[3] Salminen työskenteli myös pasuunansoittajana muun muassa Pietarin hoviorkesterissa, Radio-orkesterissa ja Helsingin kaupunginorkesterissa.
Paul Salmisen puoliso oli näyttelijä Ida Salmi. Salminen on haudattu puolisoineen Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin.[4]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kantelekoulu (1949)
- Kantelekirja (1955)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Otavan Iso Musiikkitietosanakirja 5, s. 121. Helsinki 1979. ISBN 951-1-05295-0
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, osa 7, palsta 983. Otava 1966.
- ↑ Konevitsan kirkonkellot fono.fi. Viitattu 6.7.2020.
- ↑ Helsingin seurakunnan hautahaku Hautahaku. Viitattu 5.12.2023.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Annikki Smolander-Hauvonen: Paul Salminen – suomalaisen konserttikanteleen ja soittotekniikan kehittäjä, Sibelius-Akatemia, 1998
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Paul Salminen kantele.net.
- Salmisen kanteleet vuosina 1925–1949 kantele.net.
| ||||||||||
