Konevitsa
Konevitsa (ven. Коневец, Konevets) on Laatokan länsirannan tuntumassa Sortanlahden edustalla sijaitseva saari, joka tunnetaan ortodoksisesta Konevitsan luostarista. Saaren pinta-ala on 8,5 neliökilometriä.
Suomelle kuuluessaan ennen toista maailmansotaa Konevitsa oli osa Viipurin läänin Pyhäjärven kuntaa[1], nykyisin se kuuluu Leningradin alueen Käkisalmen piirin Sakkolan eli Gromovon maalaiskuntaan.
Lähin merkittävä kaupunki on Käkisalmi, joka on 40 kilometrin päässä saaresta. Valamon saareen on matkaa 60 kilometriä ja Pietariin vesitse 170 kilometriä. Saarelle pääsee yhteysaluksella Sortanlahdesta (ven. Vladimirovka), josta on 6,5 kilometrin ja 40–50 minuutin matka. Saarelle tehdään myös kotiseuturetkiä.
Luonnonolosuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saaren pituus etelästä pohjoiseen on noin 6,5 kilometriä ja leveys enimmäkseen alle kaksi kilometriä, enimmillään noin kolme kilometriä luostarin kohdalla lähellä eteläpäätä. Saari on kokonaan hiekkamaata ja suuri osa rannoista on hienoja hiekkarantoja. Saari on pinnanmuodostukseltaan enimmäkseen tasainen. Maasto kohoaa rannoilta loivana hiekkakankaana kohti saaren sisäosaa. Siellä on kaksi ympäristöstään poikkeavaa jyrkkäreunaista kukkulaa, Pyhämäki (Svjataja, Святая) 34 metriä merenpinnan yläpuolella ja Kyymäki (Zmeinaja, Змеиная) 29 metriä merenpinnan yläpuolella. Kukkuloiden jyrkät rinteet ovat syntyneet eroosion seurauksena Laatokan veden pinnan ollessa rinteiden tyven tasolla eli hieman alle 20 metriä merenpinnan yläpuolella, useiden tuhansien vuosien ajan ennen Nevan syntymistä. Suurimmaksi osaksi saari on asumaton ja havumetsän peittämä. Vuoden keskilämpötila on 3,5 astetta. Kesä on lyhyehkö, kesäkuun puolivälistä elokuun toiselle puoliskolle. Heinäkuu on lämpimin kuukausi. Talvet saattavat olla hyvinkin ankaria. Talvisin saarelle voi kävellä jäätä pitkin.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saaren varhaisemmasta historiasta ei ole varmoja tietoja. Luostarin perustamisesta kertovien lähteiden mukaan siellä oli karjalaisten pakanallinen uhripaikka Hevoskivi (Konj-kamen, Конь-камень).[2] Kivi sijaitsee noin kilometrin luostarista pohjoiskoilliseen Pyhävuoren länsirinteen juurella. Se on yhdeksän metriä pitkä, kuusi metriä leveä ja noin neljä metriä korkea muodoltaan pyöristynyt graniittilohkare. Lohkare muistuttaa muodoltaan hevosen päätä. Sen päälle on rakennettu tsasouna. Saaren venäjänkielinen ja siten myös nykyinen suomenkielinen nimi johtuvat Hevoskivestä tai ehkä saaren oletetusta alkuperäisestä karjalaisesta nimestä Hevossaari.lähde?
Saarella sijaitsevan ortodoksisen Konevitsan Jumalansynnyttäjän syntymän luostarin perusti novgorodilainen Arseni vuonna 1393. Ruotsalaiset valtasivat saaren ja tuhosivat luostarin vuosina 1577 ja 1610. Suuren Pohjan sodan päätyttyä Pietari I:n voittoon saari jäi venäläisten haltuun. Nykyiset rakennukset ovat pääosin peräisin 1800-luvulta ja 1900-luvun alusta. Venäjän vallankumous ei aiheuttanut vahinkoa saarella, koska se siirtyi itsenäiselle Suomelle vuonna 1921.[3]
Toisen maailmansodan aikana vuonna 1940 munkit muuttivat Sisä-Suomeen liittyen lopulta Uuden Valamon luostarin veljestöön. Saari luovutettiin Neuvostoliitolle ja luostari joutui rappiolle. Vuosina 1944–1990 saari oli suljettua sotilasaluetta. Pääsy saarelle sallittiin jälleen vuonna 1991 ja luostarin korjaustyöt aloitettiin.[3] Luostarin restaurointityötä on rahoitettu myös Suomesta.
Vuonna 2011 saarella asui 11 munkkia.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Viipurin läänin Pyhäjärvi Karjalan liitto. Viitattu 29.7.2023.
- ↑ Pyhittäjä Arseni Konevitsalainen, Karjalan valistaja Suomnen ortodoksinen kirkko. Viitattu 29.7.2023.
- ↑ a b Hannu Pyykkönen: Konevitsan luostari Ortodoksi.net. Viitattu 29.7.2023.
- ↑ Luostarin lyhyt historia Konevitsa ry.. Viitattu 29.7.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Konevitsa Wikimedia Commonsissa
- Konevitsa ry
- Konevitsan luostarin venäjänkielinen virallinen sivusto
- Kopra, Hannu: Konevitsan saari rauhan ja sodan aikana
- Ostrov Konevets (venäjäksi)