Siirry sisältöön

Hilary Hahn

Wikipediasta
Hilary Hahn 2019.

Hilary Hahn (s. 27. marraskuuta 1979 Lexington, Virginia[1]) on palkittu yhdysvaltalainen viulisti.[2][3][4][5] Hän nousi julkisuuteen jo teinitähtenä,[3] ja on urallaan pyrkinyt tekemään klassillista musiikkia tunnetuksi nuoremman kuulijakunnan parissa.[1]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hahn aloitti 3-vuotiaana viulunsoiton Suzuki-menetelmällä. Hänet otettiin kymmenvuotiaana vuonna 1990 maailman johtaviin musiikkioppilaitoksiin kuuluvaan Curtis Institute of Musiciin Philadelphiassa, jossa hän opiskeli seitsemän vuoden ajan Jascha Brodskyn johdolla. Musiikin kandidaattitutkinnon hän suoritti lopulta vuonna 1999.[1]

Jo 11-vuotiaana, vuonna 1991 Hilary Hahn teki ensimmäisen merkittävän esiintymisensä suuren orkesterin kanssa.[3] Baltimoren sinfoniaorkesterin solistina esiinnyttyään hän pääsi tekemään yhteistyötä Philadelphian orkesterin, Clevelandin orkesterin, Pittsburghin sinfoniaorkesterin ja New Yorkin filharmonikkojen kanssa.

Hilary Hahnin kansainvälinen debyytti tapahtui Saksassa vuonna 1995, jolloin hän tulkitsi Ludwig van Beethovenin viulukonserton Lorin Maazelin johtamana. Vuotta myöhemmin hän esiintyi ensimmäistä kertaa Carnegie Hallissa. Hahn on esiintynyt muun muassa Lontoon sinfoniaorkesterin ja Singaporen sinfoniaorkesterin kanssa. Debyyttinsä Chicagon sinfoniaorkesterin kanssa hän teki maaliskuussa 2007.

Hilary Hahn säestäjänään Valentina Lisitsa, Ohion Springfieldissä (2009).

Time-lehti nimesi Hilary Hahnin vuonna 2001 ”Amerikan parhaaksi nuoreksi klassisen musiikin esittäjäksi”. Hän sai vuonna 1996 levytyssopimuksen Sony Musicilta ja vuonna 2003 Deutsche Grammophonilta. Paitsi sooloviulistina, hän on tullut tunnetuksi myös kamarimuusikkona. Hän soittaa vuoden 1864 Vuillaumella. Hän on nimennyt mielisäveltäjäkseen Johann Sebastian Bachin.

Levytyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(ohessa vain osa)

  • Hilary Hahn Plays Bach, Sony Classical, 1997.[2]
  • Beethoven: Violin Concert/ Bernstein: Serenade, Sony Classical, 1998.[2]
  • Hilary Hahn: Barber & Meyer Violin Concertos, Sony, 2000.[2]
  • Brahms & Stravinsky Violin Concertos (2001). Academy of St Martin in the Fields; Neville Marriner, kapellimestari
  • Parhaan (orkesterin säestämän) solistin Grammy-palkinto
  • In 27 Pieces: The Hilary Hahn Encores (2013). Cory Smythe, piano (säestäjä)
  • Parhaan kamarimusiikki- tai pienkokoonpanon esityksen Grammy-palkinto

Tunnustuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 Barbara A. Schreiber: Hilary Hahn britannica.com. Viitattu 20.5.2026. (englanniksi)
  2. 1 2 3 4 Gloria Cooksey: Hilary Hahn Biography musicianguide.com. Viitattu 20.5.2026. (englanniksi)
  3. 1 2 3 9.11.2022 Wednesday series (RSO): Jean Sibelius: Violin Concerto in D Minor, Op. 47, solist: Hilary Hahn Radion sinfoniaorkesteri, yle.fi. Viitattu 20.5.2026. (englanniksi)
  4. 1 2 3 Violinist Hilary Hahn awarded $100,000 Avery Fisher Prize thestrad.com. 12.1.2024. Viitattu 20.5.2026. (englanniksi)
  5. ↑ Hilary Hahn Pittsburg Symphony Orchestra, pittsburghsymphony.org. Viitattu 20.5.2026. (englanniksi)
  6. 1 2 3 Joshua Barone: Hilary Hahn (’99) Wins 2024 Avery Fisher Prize Curtis Institute of Music, curtis.edu. 12.1.2024. Viitattu 20.5.2026. (englanniksi)
  7. ↑ Joshua Barone: Review: Hilary Hahn Gives, and Gets, at the Philharmonic nytimes.com. 12.1.2024. Viitattu 20.5.2026. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hilary_Hahn&oldid=24014375”