Grawemeyer-palkinto

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Grawemeyer-palkinto on yhdysvaltalainen, teollisuusmies H. Charles Grawemeyerin (1912–1993) University of Louisvilleen vuonna 1984 perustama palkinto, joita myönnetään maailmanjärjestystä parantavista ideoista, pedagogiikan, psykologian, sävellyksen ja uskonnon aloilta. Vuonna 2015 perustettiin kuudes palkintokategoria innotuksen antamisesta (spirit). Grawemeyer-palkinnot jaetaan ideoista ja ajatuksista eikä koko elämäntyöstä ja julkisista saavutuksista. Taustansa vuoksi palkitsemisessa korostuu englanninkielellä ja Yhdysvalloissa esillä oleva elämänpiiri.

Palkinto summa oli aluksi 150 000 Yhdysvaltain dollaria, mutta se korotettiin 200 000 dollariin vuonna 2000. Sittemmin (2011) - palkinnon taustalla olleen säätiön sijoitustuottojen pienennyttyä - palkintosummaa supistettiin 100 000 dollariin.

Tunnettuja palkinnonsaajia ovat muun muassa Mihail Gorbatšov (1994, maailmanjärjestystä parantavat ideat), Pierre Boulez (2001, sävellys), Aaron T. Beck (2004, psykologia) ja Muhammad Ali (2015, innostaja). Suomalaisista palkinnon ovat saaneet Kaija Saariaho (2003, sävellys), Esa-Pekka Salonen (2012, sävellys) ja Pasi Sahlberg (2013, pedagogiikka).

Grawemeyer-palkinto (maailmanjärjestystä parantavat ideat)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[1]

  • 1988 – Richard Neustadt ja Ernest May (“Thinking in Time: The Uses of History for Decision-Makers”)
  • 1989 – Robert Keohane (“After Hegemony: Cooperation and Discord in the World Political Economy”)
  • 1990 – Robert Jervis (“The Meaning of the Nuclear Revolution: Statecraft and the Prospect of Armageddon”)
  • 1991 – The United Nations World Commission on Environment and Development (“Our Common Future”)
  • 1992 – Samuel Huntington, Herman Daly ja John Cobb (“The Third Wave: Democratization in the Late Twentieth Century”)
  • 1993 – Donald Harman Akenson (“God’s Peoples: Covenant and Land in South Africa, Israel and Ulster”)
  • 1994 – Mihail Gorbatšov (1988 address to the United Nations)
  • 1995 – Gareth Evans (“Cooperative Security and Intra-State Conflict”)
  • 1996 – Max Singer ja Aaron Wildavsky (“The Real World Order: Zones of Peace/Zones of Turmoil”)
  • 1997 – Herbert Kelman (“Interactive Problem Solving”)
  • 2000 – Margaret E. Keck ja Kathryn Sikkink (“Activists Beyond Borders”)
  • 2001 – Janine Wedel (“Collision and Collusion: The Strange Case of Western Aid to Eastern Europe 1989-1998”)
  • 2003 – Stuart Kaufman (“Modern Hatreds: The Symbolic Politics of Ethnic War”)
  • 2004 – John Braithwaite ja Peter Drahos (“Global Business Regulation”)
  • 2005 – Francis Deng ja Roberta Cohen (Guidelines for a protection and aid system for internally displaced people, or people who are displaced within their home nations)
  • 2006 – Fiona Terry (“Condemned to Repeat? The Paradox of Humanitarian Action”)
  • 2007 – Roland Paris (“At War’s End: Building Peace After Civil Conflict”)
  • 2008 – Philip Tetlock (“Expert Political Judgment: How Good Is It? How Can We Know?”)
  • 2009 – Michael Johnston (“Syndromes of Corruption: Wealth, Power and Democracy”)
  • 2010 – Trita Parsi (Improving relations between Iran and Israel...)
  • 2011 – Kevin Bales (“Ending Slavery: How We Free Today’s Slaves.”)
  • 2012 - Severine Autesserre (Analysis of what went wrong in Congo; idea that lasting conflict resolution must take place from the bottom up as well as from the top down)
  • 2013 – Erica Chenoweth ja Maria Stephan (Non-violent resistance brings about political change much more effectively than the use of violence...)
  • 2014 – Jacques Hymans (A book explaining why nuclear weapons programs in many developing nations have been prone to inefficiency and failure)
  • 2015 – Mark Weiner (“The Rule of the Clan: What an Ancient Form of Social Organization Reveals About the Future of Individual Freedom.”, kirja 2013)
  • 2016 – Gary Haugen ja Victor Boutros ("The Locust Effect: Why the End of Poverty Requires the End of Violence", kirja 2014)
  • 2017 – Dana Burde

Grawemeyer-palkinto (innostaja)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grawemayerpalkinnon 30-vuotisjuhlan yhteydessä vuonna 2015 perustettiin uusi palkintoluokka innostuksen (spirit) antamisesta. Palkinnon ensimmäinen saaja oli Muhammad Ali.[2]

Grawemeyer-palkinto (pedagogiikka)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[3]

Grawemeyer-palkinto (psykologia)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[6]

Grawemeyer-sävellyspalkinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. World Order Grawemeyer Awards, grawemeyer.org. Viitattu 21.3.2017. (englanniksi)
  2. Spirit. Congratulations to Muhammad Ali, recipient of the Grawemeyer Spirit Award Grawemeyer Awards, grawemeyer.org. Viitattu 13.11.2016. (englanniksi)
  3. Education - Previous winners Grawemeyer Awards, grawemeyer.org. Viitattu 13.11.2016. (englanniksi)
  4. Mercedes Schneider: Pasi Sahlberg and the Finnish “Truth About Finnish Schools” 25.2.2015. theguardian.com. Viitattu 13.11.2016. (englanniksi)
  5. Pasi Sahlberg theguardian.com. Viitattu 13.11.2016. (englanniksi)
  6. Psychology - Previous winners Grawemeyer Awards, grawemeyer.org. Viitattu 13.11.2016. (englanniksi)
  7. Music Composition Grawemeyer Awards, grawemeyer.org. Viitattu 21.3.2017. (englanniksi)
  8. Wolfgang Rihmille Grawemeyer-sävellyspalkinto. Helsingin Sanomat 3.12.2014 s. B11
  9. Abrahamsen wins music award for “let me tell you” 24.11.2015. Grawemeyer Awards, grawemeyer.org. Viitattu 21.3.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]