Taideyliopiston Sibelius-Akatemia
| Taideyliopiston Sibelius-Akatemia | |
|---|---|
 |
|
 Sibelius-Akatemian R-talo Helsingin keskustassa Etu-Töölössä. |
|
| Perustettu | 1882 |
| Tyyppi | Julkinen |
| Dekaani | Emilie Gardberg (18.1.2021 lähtien) |
| Opiskelijoita | 1 400 |
| Sijainti | Helsinki, Suomi () |
| Osoite |
Musiikkitalo: Töölönlahdenkatu 16 R-talo: Pohjoinen Rautatiekatu 9 N-talo: Nervanderinkatu 13 Kuopio: Kuopionlahdenkatu 23 C |
| Sivusto | www.uniarts.fi |
Taideyliopiston Sibelius-Akatemia (lyhenne SibA[1]) on Taideyliopistoon kuuluva musiikkialan akatemia, joka on alallaan Suomen ainoa ja Pohjoismaiden suurin oppilaitos. Sibelius-Akatemian tehtävänä on vaalia ja uudistaa musiikkikulttuuria.[2]
Sibelius-Akatemiassa voi opiskella yhdeksässä eri koulutusohjelmassa. Opiskelijoita Sibelius-Akatemiassa on noin 1 500.[2] Vuoden 2020 keväällä valittiin 175 opiskelijaa.[3] Yliopisto toimii Helsingissä ja Kuopiossa. Helsingissä on kolme toimipistettä: Musiikkitalo Töölönlahdenkadulla, R-talo Pohjoisella Rautatiekadulla (eduskunnan käytössä vuosina 2015–2017) ja N-talo Nervanderinkadulla[4]. Ennen Musiikkitalon valmistumista Sibelius-Akatemian käytössä oli myös P-talo Pitäjänmäellä.
Sibelius-Akatemiaa johtaa tammikuusta 2021 lähtien dekaani Emilie Gardberg.
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sibelius-Akatemia perustettiin Helsingin Musiikkiopiston nimellä vuonna 1882 yksityisestä aloitteesta. Sen ensimmäiseksi johtajaksi valittiin Martin Wegelius, joka toimi tehtävässä vuoteen 1906 kuolemaansa saakka.[5] Esikuvana oli keskieurooppalainen konservatoriomalli, joka pohjautui perinteiseen mestari–kisälli-koulutukseen.[6] Opiston nimi muutettiin Helsingin konservatorioksi vuonna 1924 ja Sibelius-Akatemiaksi vuonna 1939. Jean Sibelius opiskeli oppilaitoksessa vuosina 1885–1889 ja opetti siellä 1890-luvulla jonkin aikaa musiikinteoriaa ja sävellystä.[5]
Vuonna 1980 Sibelius-Akatemiasta tuli valtion laitos. Vuonna 1983 perustettiin Sibelius-Akatemian Kuopion koulutusyksikkö.[5] Seinäjoen koulutusyksikkö perustettiin vuonna 1991.[7] Sibelius-Akatemiasta tuli yliopisto vuonna 1998.[5] Sibelius-Akatemia liittyi osaksi uutta Taideyliopistoa vuonna 2013, jolloin nimeksi tuli Taideyliopiston Sibelius-Akatemia.
Oppilaitoksen johtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Johtajan titteliksi tuli rehtori vuonna 1960 ja dekaani vuonna 2013.
- Martin Wegelius, 1882–1906
- Armas Järnefelt, 1906–1907
- Karl Ekman, 1907–1911
- Erkki Melartin, 1911–1936
- Ernst Linko, 1936–1959
- Taneli Kuusisto, 1959–1971
- Veikko Helasvuo, 1971–1981
- Ellen Helevuo-Urho, 1981–1987
- Tuomas Haapanen, 1987–1990
- Erkki Rautio, 1990–1993
- Lassi Rajamaa, 1993–1999
- Pekka Vapaavuori, 1999–2004
- Gustav Djupsjöbacka, 2004–2012
- Tuomas Auvinen, 2012–2016
- Kaarlo Hildén, 2017–2020
- Emilie Gardberg 2021–
Osastot ja oppiaineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sibelius-Akatemiassa on kaksi osastoa, joiden alaisuudessa oppiaineet toimivat.[2][8]
| Osasto | Oppiaineet |
| Klassisen musiikin osasto | klassisen musiikin instrumentti- ja lauluopinnot[9] sävellys ja musiikinteoria musiikin johtaminen kirkkomusiikki jatkokoulutus (DocMus-tohtorikoulussa) |
| Musiikkikasvatuksen, jazzin ja kansanmusiikin osasto | musiikkiteknologia jazzmusiikki kansanmusiikki musiikkikasvatus taidehallinto (vain maisterikoulutus) Nordic Master in Global Music (vain maisterikoulutus) jatkokoulutus (MuTri-tohtorikoulussa) |
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sibelius-Akatemian kirjasto
- Sibelius-Akatemian nuorisokoulutus
- Avoin yliopisto
- Täydennyskoulutus
Konserttitalo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sibelius-Akatemian konserttitalo, Pohjoisella Rautatiekadulla Eduskuntatalon vieressä sijaitseva niin sanottu R-talo, on yksi Helsingin huomattavimmista konserttitaloista. Rakennus valmistui vuonna 1930 ja sen suunnitteli arkkitehti Eino Forsman, joka oli itse suuri musiikinystävä. Forsman selvitti Akatemian taloa suunnitellessaan tarkasti oman aikansa sointitutkimuksen tuloksia, jotta talon musiikkisalien akustiikka olisi mahdollisimman hyvä. Vuonna 1930 valmistuneessa talossa on 647-paikkainen konserttisali, 125-paikkainen kamarimusiikkisali ja 70-paikkainen vanhan musiikin sali.[10] Konserttisalien lisäksi rakennuksessa on korkeatasoisesti varustetut tietokonemusiikki- ja äänitysstudiot sekä jonkin verran Sibelius-Akatemian opetus- ja harjoitusluokkia.
Suomen eduskunta kokoontui Sibelius-Akatemian konserttisalissa vuosina 2015–2017 Eduskuntatalon peruskorjauksen ajan.[11]
Helsingin Yliopistokiinteistöt Oy:n aiemmin omistama rakennus myytiin keväällä 2018 yksityiselle ruotsalaiselle kiinteistösijoittajalle Hemsölle, joka on erikoistunut yhteiskuntakiinteistöihin ja omistaa Suomessa useita oppilaitoskiinteistöjä. Rakennuksen peruskorjaus alkoi omistajanvaihdoksen jälkeen ja valmistui syksyllä 2019.[12][13]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lyhenneluettelo: S Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 1.2.2020.
- ↑ a b c Sibelius-Akatemia Taideyliopisto. Viitattu 1.2.2020.
- ↑ Sibelius-Akatemian opiskelijavalinnan tulokset: kevät 2020
- ↑ Töölön kampus Taideyliopisto. 23.1.2020. Viitattu 1.12.2020.
- ↑ a b c d Sibelius-Akatemian historia Taideyliopisto. Viitattu 1.2.2020.
- ↑ Gustav Djupsjöbacka: Saako kisälli olla kriittinen? Äänenkuljettaja 9.3.2007, s. 3.
- ↑ Sibelius-Akatemia, history Sibelius-Akatemia. Arkistoitu 21.12.2011. Viitattu 31.8.2011.
- ↑ Tutustu koulutustarjontaan Sibelius-Akatemia. Arkistoitu 116.8.2013. Viitattu 23.6.2020.
- ↑ sisältäen jousten, puhaltimien, lyömäsoittimien ja harpun, vanhan musiikin, pianon, harmonikan, kitaran ja kanteleen sekä laulun ja korrepetition aineryhmät sekä urkujen aineryhmän osana kirkkomusiikin oppiainetta
- ↑ R-talo Sibelius-Akatemia. Viitattu 31.8.2011.
- ↑ Tausta: Eduskunnan kuudes kokoontumispaikka Helsingin Sanomat. 12.1.2015. Viitattu 9.9.2017.
- ↑ Ruotsalainen Hemsö ostaa kolme Taideyliopiston käytössä olevaa kiinteistöä. Taideyliopisto, 2.3.2018.
- ↑ Sibelius-Akatemian entinen päärakennus korjataan akustiikan ehdoilla. Rakennuslehti, 3.5.2019.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Fabian Dahlström: Sibelius-Akatemia 1882–1982 (Sibelius-Akatemia, 1982) ISBN 951-859-162-8 (nid.)
- Reijo Pajamo: Musiikkiopistosta musiikkiyliopistoksi (Sibelius-Akatemia, 2007) ISBN 952-5531-29-5 (nid.)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Taideyliopiston Sibelius-Akatemia Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta
| ||||||||
|