Armas Järnefelt
| Armas Järnefelt | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. elokuuta 1869 Viipuri, Suomen suuriruhtinaskunta, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 23. kesäkuuta 1958 (88 vuotta) Tukholma, Ruotsi |
| Ammatti | kapellimestari, säveltäjä |
| Puoliso |
Maikki Pakarinen (1893–1908) Olivia Edström (1910–) |
| Muusikko | |
| Tyylilajit | länsimainen taidemusiikki |
| Merkittävät teokset | Berceuse |
| Soittimet | piano |
 Nimikirjoitus |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Edvard Armas Järnefelt (14. elokuuta 1869 Viipuri – 23. kesäkuuta 1958 Tukholma, Ruotsi) oli suomalainen säveltäjä ja kapellimestari.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Armas Järnefeltin vanhemmat olivat Elisabeth Järnefelt (o.s. Clodt von Jürgensburg) ja kenraali Alexander Järnefelt. Armas Järnefeltin sisarukset olivat Kasper, Arvid, Erik, Ellida, Ellen, Aino, Hilja ja Sigrid.
Järnefeltin musiikinopettajia olivat muun muassa säveltäjä Ferruccio Busoni Helsingissä ja Jules Massenet Pariisissa. Järnefeltillä oli läheiset välit Jean Sibeliukseen, koska hänen sisarensa Aino oli Jean Sibeliuksen puoliso. Vuodesta 1905 Armas Järnefelt työskenteli pitkään Kuninkaallisen oopperan hovikapellimestarina Ruotsissa, jonka kansalaisuuden hän sai vuonna 1909. Vuosina 1932–36 Armas Järnefelt oli Suomalaisen Oopperan taiteellinen johtaja ja kapellimestari. Hänen johtaminaan ja ohjaaminaan esitettiin muiden muassa Richard Wagnerin Parsifal sekä Nibelungin sormus -tetralogian osat Siegfried ja Jumalten tuho.
Armas Järnefelt sai professorin arvon 1940, ja hänet vihittiin filosofian kunniatohtoriksi vuonna 1957.[1]
Järnefeltin ensimmäinen puoliso oli vuosina 1893–1908 sopraano Maikki Järnefelt ja vuodesta 1910 oopperalaulajatar Olivia Edström.
Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järnefeltin sävellystuotantoon kuuluu sekä pienimuotoisia kappaleita että suuria orkesteriteoksia. Tunnetuimpia lyhyitä yksittäiskappaleita ovat Preludi (1900) ja Berceuse (1904). Jälkimmäisen Järnefelt sävelsi pienelle orkesterille ja teki sen jälkeen sovitukset pianolle ja viululle sekä erikseen pianolle.
Muuta tuotantoa on mm. Sinfoninen fantasia (1895), kuusiosainen orkesterisarja Serenadi (1893), Sarja pienelle orkesterille (1895), Lyyrinen alkusoitto (1892), Lapsuuden ajoilta (1892), sarja Es-duurissa (1897), sinfoninen runo Heimathklang (1895), Suomalainen rapsodia (1899) sekä sinfoninen runoelma Korsholma (1894), jossa on vaikutteita sekä Richard Wagnerin tuotannosta että suomalaisesta kansallisromantiikasta. Järnefelt sävelsi myös näyttämö- ja elokuvamusiikkia, esimerkiksi elokuvaan Laulu tulipunaisesta kukasta. Lisäksi hän sävelsi yli 70 yksinlaulua, 21 mieskuorolaulua, 12 sekakuorolaulua ja 13 kantaattia.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Edvard Armas Järnefelt. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lappalainen, Seija: ”Järnefelt, Armas (1869–1958)”, Suomen kansallisbiografia, osa 4, s. 585–586. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2. Teoksen verkkoversio.
- Salmi, Hannu (toim.): Armas Järnefelt: Kahden maan mestari. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-952-222-057-8
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Poroila, Heikki: Yhtenäistetty Armas Järnefelt: Koko sävellystuotanto listattuna suomalaisia tiedonhakijoita ajatellen.
- Armas Järnefeltin sävellystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
- Armas Järnefelt. Ylen Elävä arkisto.
- Armas Järnefelt Ylen Musiikin syntymäpäiväkalenterissa.
- Järnefelt, Armas hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| ||||||||||||||||||||||||||
