Arvid Järnefelt

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Arvid Järnefelt
Arvid Järnefelt 1890-luvulla
Arvid Järnefelt 1890-luvulla
Syntynyt 16. marraskuuta 1861
Pulkkala, Venäjän keisarikunta
Kuollut 27. joulukuuta 1932 (71 vuotta)
Helsinki, Suomi
Ammatit kirjailija, maanviljelijä, varatuomari
Kansalaisuus suomalainen
Äidinkieli suomi
Esikoisteos Isänmaa (1893)
Tuotannon kieli ruotsi, suomi
Puoliso Emilia Parviainen
Lapset Eero, Liisa, Anna, Maija, Emmi
Vanhemmat Alexander Järnefelt
Elisabeth Järnefelt
Uskonnollinen kanta kristinusko
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Arvid Järnefelt (16. marraskuuta 1861 Pulkkala27. joulukuuta 1932 Helsinki[1]) oli suomalainen kirjailija, koulutukseltaan juristi ja arvoltaan varatuomari. Elämänsä kolme viimeistä vuosikymmentä harjoitti maanviljelystä. Yhteiskunnallisilta näkemyksiltään Järnefelt oli opiskeluaikoinaan innokas fennomaani, mutta siirtyi myöhemmin tolstoilaisuuteen ja kristilliseen anarkismiin.

Järnefelt oli 1900-luvun vaihteessa maan huomattavin aatehistoriallinen kirjailija. Kuvaukset aikakauden aateliston elämästä ovat suomalaisen kirjallisuuden klassikoita.

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järnefeltin isä oli kenraaliluutnanti, maaherra Alexander Järnefelt ja äiti baltiansaksalaiseen Clodt von Jürgensburgin aatelissukuun kuulunut vapaaherratar Elisabeth Järnefelt. Hänen sisaruksiaan olivat Jean Sibeliuksen puoliso Aino Sibelius, taidemaalari Eero Järnefelt ja säveltäjä Armas Järnefelt.

Järnefelt avioitui Jyväskylässä Emilia Fredrika Parviaisen (1865–1937) kanssa vuonna 1884. Parviaisen vanhemmat olivat paikallinen varakas kauppias Mikko Parviainen ja Katarina Charlotta Pundani. Järnefeltit saivat viisi lasta: Eero (1888–1970), Liisa (1893–1978), Anna (1898–1899), Maija (1900–1986) ja Emmi (1902–1941).

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opiskeluvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eero Järnefeltin maalaama muotokuva Arvid-veljestään vuodelta 1888.

Pietarin kaupunkiin nykyään kuuluvassa Pulkkalan kylässä syntynyt Järnefelt kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Alkeisopistosta vuonna 1885 ja suoritti molempain oikeuksien kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa vuonna 1890.[1] Hän kuului yliopiston Savokarjalaiseen osakuntaan ja oli innokkaasti mukana suomenmielisten ylioppilaiden toiminnassa. Vuonna 1889 Järnefelt perusti ystäviensä Eero Erkon ja Juhani Ahon kanssa nuorsuomalaista aatetta kannattaneen Päivälehden, joka on nykyisen Helsingin Sanomien edeltäjä.

Tolstoilaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tolstoilaisuudesta Järnefelt kiinnostui osaksi äitinsä Elisabethin kautta.lähde? Ollessaan vuodesta 1891 lähtien Vaasassa hovioikeuden auskultanttina hän tutustui Leo Tolstoin teksteihin ja koki uskonnollisen murroksen, jota hän myöhemmin kuvasi vuonna 1894 ilmestyneessä teoksessa Heräämiseni. Tolstoilaisuus oli näkynyt jo edellisvuonna ilmestyneessä esikoisromaanissa Isänmaa. Järnefelt oli Tolstoin kanssa kirjeenvaihdossa vuodesta 1895 lähtien ja kävi myös tapaamassa häntä Venäjällä vuosina 1899 ja 1910. Tolstoilaisuuden vaikutuksesta Järnefelt jätti lakimiehen työnsä ja siirtyi maanviljelijäksi Lohjan Virkkalassa sijainneelle Rantalan tilalle, jossa Järnefelt vietti suurimman osan loppuelämästään.[2] Hän halusi osoittaa, ettei tolstoilaisuus ollut pelkästään eristäytymistä ja haaveellista mietiskelyä, vaan lähimmäisten ja koko maailman rakastamista ja käytännön tekoja. Järnefeltistä tulikin vankien, köyhien ja sorrettujen auttaja.lähde? Tolstoin ansiosta hän tutustui amerikkalaisen taloustieteilijän Henry Georgen näkemyksiin maan omistusoikeudesta ja otti tämän luoman georgismin innoittamana kantaa muun muassa vuonna 1907 tapahtuneisiin Laukon torpparihäätöihin.[2] Seuraavalla vuosikymmenellä Järnefelt radikalisoitui entisestään, ja häntä voidaan pitää ajattelultaan jopa anarkistina.[3]

Kirkkopuheet ja viimeiset vuosikymmenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järnefelt vuonna 1929.

Venäjän vallankumouksen aiheuttaman yhteiskunnallisen kuohunnan levittyä Suomeen Järnefelt kannattajineen toukokuussa 1917 osallistui niin sanottuihin Helsingin kirkkomellakoihin, joiden toisena päähahmona oli anarkisti Jean Boldt. Toukokuun aikana hän piti pappien kiellosta huolimatta helsinkiläisissä kirkoissa kolme puhetilaisuutta,[4] joita oli kuulemassa jopa monituhatpäinen kannattajajoukko.[5] Järnefelt käsitteli muun muassa yhteiskunnallista tasa-arvoa ja pasifismia sekä esitteli omia uskonkäsityksiään.[6] Tilaisuuksissa ilmeni myös levottomuuksia, ja Järnefeltin kannattajia syytettiin väkivallasta. Porvarillinen lehdistö kutsui heitä muun muassa huligaaneiksi, sen sijaan työväenlehdet antoivat tukensa yhteiskunnallisiin epäkohtiin huomiota kiinnittäneelle kirjailijalle.[4] Lisäksi Järnefelt sai ymmärrystä muun muassa runoilija Eino Leinolta sekä sisarensa Ainon puolisolta Jean Sibeliukselta.[5] Järnefeltin kirkkopuheet julkaistiin kirjana vielä saman vuoden aikana. Niistä seurasi lopulta vankeustuomio, joka päättyi valtionhoitaja Mannerheimin armahdukseen vuonna 1919.[7] Vuodesta 1922 lähtien Järnefelt matkusteli paljon ulkomailla ja aloitti uuden luomiskauden, jonka aikaista tuotantoa pidetään hänen parhaimpanaan.[2]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvid Järnefelt vuonna 1961 julkaistussa postimerkissä.

Järnefeltin mukaan on nimetty Lohjan Virkkalassa sijaitseva Järnefeltin koulu.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Isänmaa (1893)
  • Veljekset (1900)
  • Helena (1902)
  • Maaemon lapsia (1905)
  • Veneh’ojalaiset (1909)
  • Onnelliset (salanimellä Hilja Kahila) (1916)
  • Nuoruuteni muistelmia (salanimellä Hilja Kahila) (1919)
  • Greeta ja hänen herransa (1925)
  • Minun Marttani (1927)
  • Vanhempieni romaani I–III (1928–1930)
  • Lalli (1933)

Muita teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heräämiseni (1894)
  • Ateisti: kokoelma pienempiä kirjoituksia (1895)
  • Puhtauden ihanne (1897)
  • Evankeliumin alku (1898)
  • Matkaltani Venäjällä ja käynti Leo Tolstoin luona (1899)
  • Mitä on jumalanpalvelus (1901)
  • Lukemisen ja kirjottamisen alkuopetus kotiopetusta varten (1905)
  • Jeesuksen syntyminen ihmisestä tai Jumalasta (1907)
  • Maa kuuluu kaikille: Matkoiltani Laukon lakkomailla (1907)
  • Kirkkopuheet (1917)
  • Kirjeitä sukupuolikysymyksistä (1918)

Näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Samuel Croëll (1899)
  • Orjan oppi (1902)
  • Kuolema (1903)
  • Titus (Orjan oppi laajennettuna ja muokattuna) (1910)
  • Kuolema (uudistettu laitos) (1911)
  • Manon Roland (1913)
  • Kallun kestit (1914)
  • Valtaset (1915)
  • Sointula (1924)
  • Kuolema (uudistettu laitos) (1927)

Novelli- ja esseekokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ihmiskohtaloja (1895)
  • Maria (1897)
  • Satuja ja kertomuksia (1900)
  • Elämän meri (1904)
  • Hiljaisuudessa: kokoelma kertomuksia ja näytelmiä (1913)
  • Huligaani ynnä muita kertoelmia (1926)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Isomaa, Saija: Heräämisten poetiikka. SKS, 2009.
  • Niemi, Juhani: Arvid Järnefelt: Kirjailija ajassa ja ikuisuudessa. SKS, 2005.
  • Kodin suuret klassikot -kirjasarja, Arvid Järnefelt, osa I. Weilin+Göös, 1986.
  • Järnefelt, Maija: Muistelmia. Kirjayhtymä, 1982.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Järnefelt Arvid Helsingin yliopiston Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Viitattu 15.9.2014.
  2. a b c Uusi Tietosanakirja 9, s. 287. Tietosanakirja Oy, Helsinki 1962.
  3. Arvid Järnefelt ajattelijana 21.4.2010. Aikalainen. Viitattu 15.9.2014.
  4. a b Isopahkala, Harri: ”Keppihevonen vai tukikeppi? – Kirkko, papisto ja uskonto kriisivuosina 1917–1919 Oulun sanomalehdissä” s. 29–34. Pro gradu-tutkielma, Joensuun yliopiston teologinen tiedekunta 2009.
  5. a b Erik Tawaststjerna: Sibelius, s. 286. Helsinki = 1997: Suuri Suomalainen Kirjakerho. ISBN 951-643-904-7.
  6. Arvid Järnefelt, Lohja Elias-kirjailijat Viitattu 14.9.2014.
  7. Arvioita, katsauksia: Arvid Järnefelt vieraantuneisuuden kriitikkona ja päiväkirjan kirjoittajana 5/2011. Hiidenkivi. Viitattu 14.9.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Arvid Järnefelt.
Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: