Isänmaa (romaani)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Isänmaa on vuonna 1893 ilmestynyt Arvid Järnefeltin merkkiteos, joka kuvaa kansallishengen heräämistä Suomessa (Isänmaa. 1893/1965). Romaani on kuin läpileikkaus Suomesta 1880-luvun aatemurroksessa. Vaikka Isänmaa edustaakin realistista tyylisuuntaa, maltillisuus ja hillitty tyyli ovat sille ominaisia piirteitä. Tolstoislaisuudella ja Järnefeltin omilla sisäisillä taisteluilla on ollut suuri vaikutus kirjan sisältöön ja tyyliin.[1]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isänmaa-romaani alkaa kuvauksella suomalaisen maaseudun nykyaikaistumisesta. Alussa Vuorelan taloon syntyy Heikki-niminen poikalapsi, jota koko talon väki varjelee silmäteränään. Isä toivoo poikansa jatkavan jäljissään maanviljelijänä, mutta paikallinen rovasti suostuttelee Vuorelan isännän lähettämään Heikin Helsinkiin opiskelemaan. Motiivina Heikin kouluun lähettämiselle on isän tarve näyttää paremmuutensa suhteessa naapuripitäjään, Niemelään. Helsingissä opiskellessaan Heikki hullaantuu uuteen isänmaallisuusaatteeseen monien muiden opiskelutovereidensa tavoin. Isä kuitenkin toivoo Heikin edelleen tulevan kotiin tekemään maanviljelijän töitä, ja tähän toiveeseen Heikki suostuu tarkoituksenaan innostaa maaseudun väkeä kansallisaatteeseen. Maalla Heikki kuitenkin unohtaa aatteensa rakastuessaan talonpoikaiselämään. Vasta Niemelän talolla järjestettyjen juhlien ivan jälkeen Heikki muistaa jälleen isänmaa-aatteen ja sisäisten taistojen jälkeen päättää lähteä takaisin Helsinkiin, vaikka kotiväki protestoikin sitä. Helsingissä Heikki huomaa kansallistunteen hälventyneen. Heikki ei tunne kuuluvansa muiden yliopisto-opiskelijoiden joukkoon. Hän kuitenkin alkaa tavoitella tunnetun säätyläisperheen tyttären, Fannyn, rakkautta. Fanny kuitenkin torjuu Heikin lähestymisyritykset, mikä saa Heikin masentumaan ja ajattelemaan itsemurhaa. Muutaman vuoden takainen opiskelijatoveri Olli ottaa Heikin asumaan luokseen ja saa tämän nousemaan pohjalta ja aloittamaan väitöskirjansa valmistelua. Väitöskirja valmistuukin, ja Heikki ansaitsee puhujan lahjoillaan muiden suosion yliopistolla. Ihailijoiden ympäröimänäkin hän silti tuntee itsensä yksinäiseksi.

Vuorelan isännän kuolema saa Heikin palaamaan Honkavaaraan hoitamaan paperiasioita. Maalla Heikki saa huomata lapsuudenystävänsä Liisan menneen naimisiin Vuorelan uuden isännän, Juhon, kanssa. Paluu kotiseudulle herättää Heikissä ristiriitaisia ajatuksia ja lopulta hän päättää palata Helsinkiin.

Teemat ja tulkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järnefelt oli ensimmäisiä suomenkielisiä kirjailijoita, joka kuvasi läheltä sivistyneistöä, säätyä, josta Järnefelt itse halusi sanoutua irti. Hänen tuotannossaan yläluokan ja sivistyneistön kuvauksella on keskeinen rakenteellis-temaattinen tehtävä, kuten esimerkiksi juuri Isänmaassa yläluokan edustajat näyttäytyvät tavallaan jonkinlaisena turhana joukkona Vuorelan maalaismaisemaa vasten. Teoksessa rakkaus johdattelee henkilöhahmojen elämänkohtaloita ja jopa ratkaisee niitä.[2]

Oleellisena teemana esiin nousee isänmaallisuus, mutta merkittäviä teemoja ovat myös vallantahto, nuoren miehen yksinäisyys sekä uuden ja vanhan kohtaaminen. Isänmaalliset suomalaiset tekevät teoksessa kaikkensa kohotakseen yhteiskunnallisessa arvoasteikossa korkeammalle. Tämä näkyy Heikin opiskelutahdissa ja ponnekkuudessa.

Tarinassa Heikki kohtaa ongelmia rakkaudessa ja lopulta kyseenalaistaa kykynsä ylipäätään rakastaa. Tähän vaikuttaa hänen sisäinen kamppailunsa aatteelleen tekemänsä lupauksen kanssa. Teoksesta nousee esiin siis identiteetin muodostuminen muuttuvassa yhteiskunnassa. Modernisoituva yhteiskunta vaatii yksilöltä sekä sosiaalisia että psyykkisiä muutoksia, ja teoksen henkilöiden on löydettävä edes väliaikainen identiteetti muutoksen keskellä[3]. Heikin ajatukset ovat ristiriidassa ympäristön kanssa, mistä johtuen hän kokee itsensä yksinäiseksi.

Vastaanotto ja kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isänmaan julkaisuvuonna 1893 Uusi Suomi -lehden arvostelija totesi teoksen olevan kuvaus "yhden suomalaisen luonteen kehityksestä, nuoruuden haaveksivaisen innostuksen asteelta siihen selvyyteen itsestään ja elämäntyön ehdoista, josta oikea miehen työ alkaa". Arvostelijan mukaan teos "ansaitsee todella monesta syystä vakavankin lukijan huomiota", sillä se on "ensimmäinen romaani, joka suorastaan koskettelee sitä yhteiskunnallista taistelua, jota suomalaisuuden on täytynyt vuosikymmenien kestää murtaakseen historiallisten olojen rakentamat esteet". Vuonna 1896 teos sai osakseen myös kielteistä arvostelua, eikä sitä sen "epäkristillisen sisällön" ansiosta otettu Kesälahden kunnan lainakirjastoon.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Järnefelt, Arvid. 1893/1965. Isänmaa. Werner Söderström osakeyhtiö. Porvoo. WSOY.
  • Karkama, Pertti. 2010. Vallan orjat ja ihmisarvo: Arvid Järnefeltin ajatusmaailma. Toim. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Keuruu. Otava. s. 78-80,
  • Koskimies, Rafael. 1965. Suomen kirjallisuus IV. Toim. Matti Kuusi, Simo Konsala. Helsinki. Otava.
  • [1] (20.4.2011)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Koskimies, Rafael (toim.): Suomen kirjallisuus IV. Helsinki: Otava, 1965.
  2. Järnefelt, Arvid (1861 - 1932) Viitattu 20.4.2011.
  3. a b Karkama, Pertti (toim.): Vallan orjat ja ihmisarvo: Arvid Järnefeltin ajatusmaailma. Keuruu: Otava, 2010.