Ylioppilaskunnan Laulajat

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ylioppilaskunnan Laulajat (YL) on vuonna 1883 Helsingin yliopiston yhteyteen perustettu, Suomen vanhin[1] suomenkielinen kuoro. Se on saanut ulkomaankiertueillaan myös kansainvälistä tunnustusta. Kotimaassa YL:n joulukonsertit Helsingin kirkoissa keräävät vuosittain yli 12 000 kuulijaa.

Ylioppilaskunnana Laulajat on edistänyt suomalaista musiikkitoimintaa tilaamalla useita teoksia suomalaisilta säveltäjiltä. YL on aina kantaesittänyt ja levyttänyt ajassaan merkittävien säveltäjien tuotantoa. Kuoro tunnetaan erityisesti Jean Sibeliuksen musiikin lähettiläänä, sillä Sibeliuksen tunnetuimmat mieskuoroteokset ovat juuri YL:n tilaamia. Myös monet Einojuhani Rautavaaran mieskuorolauluista ovat YL:n tilaamia ja kantaesittämiä. Laajan eri aikakausia ja tyylejä kattavan a cappella -ohjelmistonsa lisäksi YL esittää ja taltioi mieskuorolle ja sinfoniaorkesterille sävellettyjä teoksia maailman eturivin kapellimestarien kanssa.[2]

YL:ää ovat vuorollaan johtaneet muun muassa Selim Palmgren, Heikki Klemetti, Ensti Pohjola ja Heikki Peltola. Vuodesta 1980 lähtien kuoroa johtanut professori Matti Hyökki väistyi toimesta keväällä 2010, kun YL valitsi uudeksi johtajakseen Pasi Hyökin. Pasi Hyökki debytoi YL:n taiteellisena johtajana 25.7.2010 Tuusulanjärven kamarimusiikin avajaiskonsertissa.

Kuoron historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuussa 1882 ”entisiä ja nykyisiä suomenmielisiä ylioppilaskunnan laulajia” kutsuttiin Vanhan ylioppilastalon Musiikkisaliin päättämään ”tärkeistä asioista”. Lokakuun 7. pidetyssä kokouksessa päätettiin perustaa uusi suomenkielinen kuoro, jonka nimeksi tuli viikkoa myöhemmin Ylioppilaskunnan Laulajat. Kuoron ensimmäiseksi johtajaksi tuli hanketta aktiivisesti ajanut P. J. Hannikainen. YL esiintyi ensimmäistä kertaa julkisesti 23.11.1882 fennomaanijohtaja Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen jättäessä professuurinsa Helsingin yliopistolla ja siirtyessä senaattiin. Kuoron perustamisvuodeksi lasketaan kuitenkin 1883, sillä kuorolle luovutettiin fennomaaninaisten valmistama lippu 6. huhtikuuta 1883. Tätä päivää juhlitaan kuoron vuosipäivänä.[3]

YL syntyi tarpeesta edistää suomenkielistä kulttuuria, mutta suomenkielisen ohjelmiston osuus oli vielä 1890-luvulla vähäistä ja koostui pääosin kansanlaulusovituksista. Emil ja Arvid Genetzin kansallismielinen Herää Suomi muodostui YL:n kannalta mekittäväksi kappaleeksi ja nousi koko suomalaisuusliikkeen tunnussävelmäksi. Myös 1860-luvulta asti kiellettyjen laulujen listalla ollut Porilaisten marssi oli YL:n alkuvuosikymmeninä poliittisesti merkittävässä asemassa. YL:n johtaja Heikki Klemetin uusi suomennos Runebergin tekstistä julkaistiin vuonna 1913 YL:n 30-vuotisalbumissa ja se vakiintui pian yleiseen käyttöön. Isänmaalliset laulut olivat YL:n kannalta merkittävässä roolissa sortokausien aikana, sillä niiden rooli oli vahvasti poliittinen ja ohjelmistovalinnat saivat huomiota myös lehdistössä. [4]

Ylioppilaskunnan Laulajien kymmenvuotiskonsertti vuonna 1893 oli kuoron ensimmäinen täysin suomenkielinen konsertti.

Ylioppilaskunnan Laulajat kiersivät kuoron alkuvuosina aktiivisesti Suomea esiintymässä pienemmillä kokoonpanoilla. Aikana ennen radiota kesäkuorojen esiintymiset olivat mahdollisuus kuulla uutta suomenkielistä musiikkia esimerkiksi Jean Sibeliukselta ja Toivo Kuulalta. Routavuosien aikaan vuosina 1900–1916 puhe- ja esitelmätilaisuudet olivat kiellettyjä. Kesäkuorot esiintyivät tuona aikana yli sadalla eri paikkakunnalla, millä oli merkitystä myös suomalaisuusaatteen leviämisen kannalta. Toki konsertit olivat varsinkin pienemmillä paikkakunnilla merkittäviä seurapiiritapahtumia. Vuosina 1884–1956 YL:n kesäkuorot kiersivät maata 31 kesänä.[5] Suomen satavuotisjuhlan kunniaksi vuonna 2017 YL herätti kesäkuoroperinteen jälleen eloon esiintyen pienyhtyeiden voimin 17 paikkakunnalla, myös Pekingissä ja Tukholmassa.[6]

Yhteistyö säveltäjien kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylioppilaskunnan Laulajat tunnetaan aktiivisesta yhteistyöstä aikalaissäveltäjien kanssa.

Jean Sibeliuksen läpimurtoteoksessa Kullervo mieskuoro on suuressa roolissa, ja osa YL:n laulajista oli kantaesittämässä teosta huhtikuussa 1892. Alun perin Sibelius oli kaavaillut esittäjäksi koko YL:n, mutta kuorolla oli oma konsertti toisena esityspäivänä. Seuraavana vuonna kuoro kantaesitti kymmenvuotiskonsertissaan Kalevalan tekstiin sävelletyn Venematkan, joka vaikutti säveltäjänsä mukaan yleisöön "kuin pommi". Vuoden 1900 kevätkonsertissa YL esitti Metsämiehen laulun. YL tilasi yli puolet Sibeliuksen mieskuorotuotannosta, ja teokset muodostavat keskeisen osan suomenkielisestä kuorokirjallisuudesta. Sydämeni laulu, Rakastava, Saarella palaa, Terve kuu, Metsämiehen laulu ja Venematka ovat kuuluneet kuoron ohjelmistoon yli sadan vuoden ajan.[7]

Kiertueet ulkomailla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylioppilaskunnan Laulajat on järjestänyt kaksi suurta kiertuetta Pohjois-Amerikassa. Ensimmäinen matka tehtiin 11. joulukuuta 1937 – 16. helmikuuta 1938 laivalla ja siihen osallistui 60 miestä, solisteina Alfons Almi, Viljo Lehtinen ja Helge Virkkunen. Matkan aikana järjestettiin 26 konserttia, joita kävi kuuntelemassa yhteensä noin 50 000 ihmistä. Toinen matka tehtiin Martti Turusen johtamana lentokoneella 1. marraskuuta – 23. joulukuuta 1953. 64 henkilön matkaseurue järjesti 36 konserttia, joissa kävi noin 72 000 kuuntelijaa. Kiertueen solisteina lauloivat Harry Kangaste, Tauno Koskelo, Sulo Saarits, Rafael Sora, Matti Tuloisela ja Veikko Tyrväinen. Tämän matkan suojelijoina toimivat kuoron entinen basso, presidentti Juho Kusti Paasikivi ja YL:n kunniajäsen Jean Sibelius.[8]

Levytykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levytystoiminnastaan YL on saanut kansainvälisiäkin palkintoja tai niiden ehdokkuuksia. Tärkeitä levytyksiä ovat muun muassa Sibeliuksen Kullervon levytykset vuosilta 1993 (Esa-Pekka Salosen ja Los Angelesin filharmonikkojen kanssa, Gramophone-palkintoehdokas) ja 2001 (Osmo Vänskän & Sinfonia Lahden kanssa, Cannes Classical Awards-palkinto). Vuonna 2008 julkaistu Einojuhani Rautavaaran mieskuorotuotannon kokonaislevytys oli Gramophone-lehdessä nro 1/2009 "Editor's Choice". Vuonna 2006 Soile Isokosken kanssa tehty joululevy "Jouluyö, Juhlayö" myi kultalevyyn vaadittavat 15 000 kappaletta kahdessa kuukaudessa. Vuoden kuorolevyn Suomessa YL on ainoana kuorona voittanut neljä kertaa, uuden musiikin levytyksistään vuosilta 1994 ("Kinesis"), 1997 ("Vision of Man"), 2004 ("Carmen de Sole") ja 2012 ("Lux Aurumque"). Vuonna 2015 YL levytti Sibeliuksen Kullervo-sinfonian Osmo Vänskän ja Minnesota Symphony Orchestran kanssa.

Valikoituja levynjulkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Soi kunniaksi Luojan (2010, Ondine)
  • Talescapes (2009, Ondine)
  • Kevätsointuja - lauluja isänmaalle keväälle, naiselle ja maljalle (2009, Ondine)
  • Best of Ylioppilaskunnan Laulajat (2008, Warner Music Finland)
  • Jean Sibelius - Kullervo (2008, Ondine) orkesterina Helsingin kaupunginorkesteri, johtaa Leif Segerstam
  • Einojuhani Rautavaara - Complete Works for Male Choir (2008, Ondine) yhdessä lauluyhtye Tallan kanssa
  • Jean Sibelius - Complete Songs for male voice choir a cappella (2003, 2CD, Finlandia Records)
  • Jean Sibelius - Kullervo (2001, BIS) orkesterina Sinfonia Lahti, johtaa Osmo Vänskä
  • YL' Täysikuun ja YL' Sinitaivaan -tangolevyt (2001-2002, Finlandia Records)
  • Selim Palmgren - Complete Songs for male voice choir a cappella (1998-2000, 4CD, Finlandia Records)
  • Einojuhani Rautavaara - The Myth of Sampo (1995, Ondine)
  • Leevi Madetoja - Complete Songs for male voice choir a cappella (1990-1991, 3CD, Finlandia Records)
  • YL Parhaat [YL Greatest Hits] (1990, Fazer Records/Finlandia)
  • Toivo Kuula - Complete Songs for male voice choir a cappella (1983, Finlandia Records)

Joululevyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • YL ja Soile Isokoski: Jouluyö, Juhlayö (2006, Ondine)
  • YL:n Uusi Joulu (2000, Finlandia Records)
  • YL:n Joulu (1988, Finlandia Records)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://yl.fi/ylioppilaskunnan-laulajat/
  2. http://yl.fi/ylioppilaskunnan-laulajat/
  3. Häyrinen, Antti: Sinivalkoiset äänet. Ylioppilaskunnan Laulajat 1883–2008., s. 31-35. Otava, 2008.
  4. Häyrinen, Antti: Sinivalkoiset äänet. Ylioppilaskunnan Laulajat 1883–2008., s. 51-62. Otava, 2008.
  5. Häyrinen, Antti: Sinivalkoiset äänet. Ylioppilaskunnan Laulajat 1883–2008., s. 39-49. Otava, 2008.
  6. Ylioppilaskunnan Laulajat Viitattu 19.1.2018.
  7. Häyrinen, Antti: Sinivalkoiset äänet. Ylioppilaskunnan Laulajat 1883–2008., s. 94-106. Otava, 2008.
  8. Salonen, Erkki (toim.): Mitä Missä Milloin 1955, s. 84. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1954.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]